Hmmm... Jonkinlaista treenailua taisi maanantaina olla. Tiistaina TripleTan suunnisti kohti agihallia. Jep, koko sakki, sillä toko oli peruttu. Isoset saivat taas odotella häkissä. Häkinovessa olikin jo pantti valmiina. Oli käynyt juuri niin kuin olin arvellutkin. Sunnuntaina en löytänyt 50 senttistä mistään kun oltiin tultu kotiin. Joko se oli kätkeytynyt treenitaskun taskuun tai sitten olin unohtanut sen häkinoveen. Huvitti ajatus, että olisin unohtanut kolikon sinne, sillä se oli kolikko, jonka joku muu oli unohtanut. Ja siellähän se kolikko odotteli ovessa. Siis noin helposti se unohtaminen käy ;D
 
Muuten, kun mentiin hallille, niin yks kersa meinasi ajaa pyörällä päälle kun silmät olivat naulittuina älyluurin näyttöön. Nykyliikenne on vaarallinen paikka noiden vempeleiden takia. Tai siis ihmisten tyhmyyden kun eivät tajua jättää luuria rauhaan ollessaan liikenteessä. Olipa se sitten pyörällä, jalan tai autolla...
 
Agissa oli aiheena saksalainen käännös. Ensin jokainen sai treeniä pelkkää käännöstä ja kun se sujui, oli edessä 6 esteen sarja. Jomi sai mennä minin esteillä kun ohjaaja on niin kökkö. Mä sitä treeniä enemmän tarttin. Jomin lempparieste taitaa olla puomi, sillä alkuun se yritti muutaman kerran kirmata ruokintalaudalle. Piti sitten treeniä sakukäännöstä poispäin puomista.
 
Siispä kun treenit oli treenitty, niin sitten rataa, jossa oli hyppy, hyppy, keinu, hyppy, hyppy ja putki. Toisella hypyllä piti ohjata koira sakulla oikealle olevalle keinulle. Jomi kai luuli keinua puomiksi. Oli niin hurja vauhti ja siitä tuli lentokeinu. Sen jälkeen Jomi vähän arasteli keinua. Keinulta hyppy ja sakulla koira vasemmalla olevaan putkeen. Vaikka olikin treenitty, niin ei se sakulla putkeen heitto onnistunut noin vain. Kouluttaja kovin tsemppasi ja kehui mua kun koira ei sitä tarvinnut ;D
 
Toisella kertaa oli tarkoitus mennä koko rata. Putken jälkeen oli hyppy, putki, puomi, kepit, hyppy, aa, hyppy, putki, hyppy x 2. Mä olin jo ehtinyt unohtamaan miten rata jatkui putken jälkeen. Piti sitten käydä kurkkaamassa, että missäs se seiska oli. Loppuosassa oli muutama kohta, johon en ehtinyt keksiä sujuvaa ohjausta ja kun kiire tuntui olevan, en kysynyt. Ajattelin, että kyllä sitä voi sitten ihmetellä omalla vuorolla. Juu, tiedän, että pitäisi tietää mitä radalla tekee, mutta kun on ohjaajien pohjasakkaa, niin minkäs teet.
 
Aan jälkeen sain pikakoulutuksen kun kouluttaja torppasi mun aikeet. Siinäkin piti käyttää sakua. Ihmettelin, että miten sen saa siihen sopimaan. Kouluttaja näytti ja Jomi odotteli aan kontaktilla kun mä treenin. Sitten sakulla hypyltä putkeen ja parin hypyn loppukiri. Kouluttaja kehui mun sakuja, mutta sanoi myös, että jättää puuttumatta muihin ohjauksellisiin kompuroihin. Ei ollut aikaa.
 
Muiden aamujen tapaan ke aamu oli rapsakka kuura-aamu. Innostuin yrittämään kuurakuvia pojista. Videopuoltakin tuli käytettyä. Oltiin pihalla niin kauan kunnes aurinko alkoi sulattamaan nurmikkoa. En muista miten kauan. Mutta vauhtia pojilla riitti ja painimatsejakin pidettiin.
 
 
Tässä poikia liikuttaa pieni tikku
 
 
Tässä koko poppoo pöhköilee
 
 
Tico odottaa hetken leikkiseuraa, mutta kun sellaista ei tule, alkaa leikkiä itekseen
 
 
Huivikummitus saa seuraa
 
 
Karvapallot leikkii
 
 
Myöhemmin päivällä piti lähteä liikenteeseen. Nappasin laatikosta postin kun lähdin. Hassusti kaksi asiaa näyttävät kulkevan “käsi kädessä”. Siitä tulee fiilis, että niin sen pitikin mennä...
 
Pysähdyin kipsalla kun piti hakea joku kirjattu kirje. Kai joku firman juttu. En saanut kirjettä kun se oli lähetetty väärään paikkaan. Kiva. Pitää sitten käydä tuolla uudemman kerran kunhan se kirje on siirretty tuonne.
 
Jonkin aikaa sain pyöräillä ilman ongelmia. Ja sitten yhtäkkiä putosi ketjut. Jaahas, taas... Ei nuo nykyketjut ole tehty kestämään. Se muutti suunnitelmia, muttei perunut niitä. Muutoksen kera tuli hoidettua päivä pulkkaan. Päivä päättyi mitä mahtavimmalla tavalla. Ehkä parhaimmalla mahdollisella. En ainakaan keksi mitään parempaa kruunua juuri tuollaiselle päivälle.
 
Olin koulun lähellä ja kattelin rakennusta, joka näytti heittävän kiitettävästi valosaastetta taivaalle. Vähän ajan päästä tajusin, että tuo valosaaste oli revontulia! Mä siis todistin revontulia! Ja tosi komeita olikin! Pääasiassa vihreitä lieskoja tanssi taivaalla, mutta välillä saattoi nähdä häivähdyksen keltaistakin. WAU!!!
 
Torstaina tuli treenittyä merkin kiertoa, kapulointia ja pakkia. Oon nyt vaihtanut metallin puuhun kun en jaksa kuunnella kouluttajan “saarnaa”, että pitäisi olla puukapula. Ma oli havaittavissa jonkin verran pureskelua kun Jomi liikkui kapulan kanssa. Muuten ei purrut sitä. To ei purrut yhtään. Treenin noudon omaisesti, sitten niin, että jätin ukon istumaan, kapula vähän matkan päähän koirasta ja kun koiruus tuli luo, sen piti napata kapula mukaan. Sitten oli seuruuta kapula suussa. Ja pelkkää istumista kapula suussa, niin että ite kävelin ympäriinsä. Hyvin meni. Ticolle kapulointi on helppo homma. Sonykin on taas vähän edistynyt. Alkuun se vaan nosteli kapulaa. En enää hyväksynyt sitä vaan kyllä nyt pitää jo näkyä selkeempää pitämistäkin. Ja to sain sellaista : )
 
To illalla lähdin poikien ja kameran kanssa päivystämään revontulia. Jonkin aikaa pönötettiin koululla. Sitten kierrettiin lenkki, jonka aikana pidin taivasta silmällä. Kirkasta oli, mutta parin tunnin päivystys tuotti silmien eteen vain kirkkaan tähtitaivaan.
 
Pe kävin mulle uudessa eläintarvikeliikkeessä. Sinne eksyin yhden koiranmakkaran kaltaisen tuotteen takia kun sitä ei saa M&M:sta. Tuo tuote oli jo jonkin aikaa kiehtonut. Olin jo ehtinyt unohtamaan sen olemassaolon kunnes viime la kun sisko kävi ja sillä oli sitä. Tuli sitten taas yksi kortti lisää lompsaan kun mulle tehtiin Petolaan kantiskortti. Samalla sain tietää hauskan kuuloisesta tapahtumasta, joten nyt sitten on ens lauantaille menoa. Odotan mielenkiinnolla millainen tuo juttu on!
 
Kotiuduttuani annoin pojille luut, vähän siivosin, suihkuttelin ja pistin pyykkikoneen pyörimään. Sitten olikin vain muutaman tunnin päässä se varsinainen vkl:n avaus. Tällä kertaa nautin sen kera mansikkarahkan. Rahkoista puheenollen... Mahtaakohan jokunen Skyr-maku tehdä comebackin nyt kun Arlan vastaavat poistuvat hyllyiltä? En ole koskaan ostanut noita Arlan tuotteita kun haluan antaa euroni islantilaiselle versiolle. Ihan kiva olisi jos esmes vihreä omena ja puolukka & omena tekisivät paluun...
 
La aamuna suunnistettiin hallille. Oli taas kirkas tähtitaivas, kuten on ollut joka yö sitten kuunpimennyksen... Suunnitelmissa oli treeniä sitä sakua ja sitten joku rata. Lohko, jonka valitsin, sillä ei ollut rataa. Tietty olisin voinut vaihtaa, mutta kun olin jo sytyttänyt valotkin sille puolelle hallia, niin en jaksanut. Sakun treenimiseen ei tarvittu kuin yksi hyppy. Ticolle saku oli vaikein. Sen oli vaikeaa käsittää, että pyörittiin vain yhden hypyn ympärillä. Ja sen takia se kai oli tavallista äänekkäämpi odotellessaan. Yleensä Tico odottaa hiljaa, mutta nyt ei. Kunnon radan sen olisi pitänyt olla.
 
Olihan tuo treeniminen vähän sitä sun tätä kun ei ollut sitä rataa. Menin valikoiden yksittäisiä esteitä tai muutaman esteen sarjoja. Lopussa rakensin sen edellisessä agitreeneissä olleen hyppyneliön ja treenin takaakiertoa. Taas tämä oli Ticolle vaikeinta. Sonyn kanssa taisi sujua parhaiten. Sen vauhti on kaikkein sopivin mulle. Jomi on vähän liian nopea.
 
Otin vielä vähän pakkia ennen paikkiksia. Jomi istui ja isoset makoilivat. Sonyn makoilu on kyllä jotain ihan kamalaa. Ei mun tartte kuin vähän liikkua, niin ukko kääntyy mukana. Ei se nouse maasta vaan maaten kääntyilee. Ei uskoisi, että se on joskus osannut makoilla.
 
Hallilla kokeilin ekaa kertaa sitä koiranmakkaran kaltaista tuotetta. Siis namipalkkaa, joka ei juuri sottaa (jos ei lasketa kynnen alle menevää osuutta), säilyy hyvin huoneenlämmössä (paketin päiväys usean kuukauden päähän) ja avattunakin peräti 5 päivää jääkaapissa. Tuote on näppärä pakastettavakin, sillä se ei hajoa sulaessaan ja valmiiksi pilkotut palat irtoavat helposti toisistaan jopa jäisinä. Ja tuote on lähes 100 % sitä ötökkää mitä makua makkara sitten onkin. Eikä hintakaan ole paha: 500g / 4,5 e. Siis tuo tuote tuntuu liian hyvältä ollakseen totta! Ja jos mitään radikaalia ei tule ilmi, niin se on sitten heipat nakeille ja lihapullille. Tästä lähin mun pojat saavat palkaksi Naturis-makkaraa. Jos jotain huonoa tuosta pitää sanoa, niin kai se sitten on se, että tästä lähin mun dödö taitaa olla eau de koiranmakkara ;D
 
Kun tultiin kotiin hallilta otin pojilta punkkipannat pois. On ollut sen verran paljon rapsakoita öitä peräkanaan, jotta kai ne punkit tajuaa pysyä pois näkyvistä.
 
Jaah, kai tämä sitten on kuvia vaille valmis.
 
 
             k13.jpg
                                          Suloisesti sikinsokin.
 
 
             k9.jpg
                                 Tämän leluviritelmän tahtovat kaikki.
 
 
             k15.jpg
                                           Onpas Sony pitkä! ;D
 
 
             k18.jpg
                                         Riepu-Roope vauhdissa.
 
 
             k5.jpg
                                       Tästä kuvasta tulee mieleen...
 
 
             k20.jpg
                           ...tämä. Yhtä nenäkäs kersa edelleenkin ;D