Perjantaina käytiin hakemassa ne märkäloimet. Tai ainakin yritettiin, meinaan siitä tuli ennemminkin kuljetus kotiovelle...  Eli siis kävi ilmi, että loimet olivat jääneet pois tilauslistasta. Tilaukseen ne oli laitettu, mutta tilaus oli ilmeisesti luettu huolimattomasti. Onneksi sentään sain taskun! Katariina kyllä piti hyvin ajantasalla, joten kiitokset siitä. Sitten kuulin, että Helsitar liikkuu kolmesti viikossa meidän lähellä, joten annoin numeroni Katariinan kautta Helsitarille. Pian sieltä soitettiinkin ja sovittiin treffit. Paikka sattui olemaan meidän kotoilupaikka, joten en voinut olla hyödyntämättä tilaisuutta treenata Ticon kanssa kuonon kiinni pitoa. Laitoin Sonyn tolppaan ja aloin odotella Helsitaria, joka tulikin jonkin verran sovittua aikaisemmin. Hieno homma! Kun se auto tuli siihen meidän lähelle, niin Tico ei ollut pysyä nahoissaan. Ei ollut niin minkäänlaista tietoa kontaktista. Äijä vaan tahtoi, tahtoi, tahtoi nähdä kuka tuli. Kun kuski alkoi tulla ulos autosta, niin Tico alkoi haukkua. En päästänyt Ticoa kuskin luo, ennen kuin äijä oli hiljaa ja vetämättä. Kyllähän se lopulta onnistui ja sitten kun Tico rauhoittui, niin selitin sille kuskille mistä oli kyse. Hän totesi, että nyt koira sai hyvää treeniä. Ticon oloa ei varmaankaan helpottanut taustatukea antanut Sony... Kun päästiin itse asiaan, niin mua hä-vet-ti. Mulla oli aikomus ottaa lompsa mukaan, mutta sitten ajattelin, että kuitenkin siinä on mukana jokin lasku, jolla ne loimet pitää maksaa. Kuvittelin, että kylmä käteinen jotenkin sotkisi Helsitarin kirjanpitoa. Olin väärässä, sillä olisin voinut maksaa ne loimet siinä ja heti. Voi että kun mua hävetti ja yritin sitten sopertaa, ettei mulla ollut mukana minkäänlaista maksuvälinettä, eh... Se oli noloa ja tuli semmoinen olo, että mua pidettiin huijarina. Siis ei se kuski antanut siihen minkäänlaista aihetta. Se oli vain  tunne, joka oli mun päässä. Hemmetin nolo tilanne! Yritin vakuuttaa vilpittömyyttäni sopertamalla, että niin kovin mielelläni olisin maksanut loimet pois samantien. Tottahan se oli, mutta siitä ei Helsitar tietenkään voinut olla varma. Hyvä, etten kiemurrellut siinä häpeästä! Kuski sanoi, että voi kyllä antaa tilinumeron. Sitten se kysyi, että asunko kaukana. Sanoin, että kävellen kesti tulla semmoinen vajaa puoli tuntia. Kuski oli ajatellut tarjota kyytiä, mutta kuultuaan, miten “kauan” meillä oli kestänyt, alkoi epäröidä, sillä hänellä oli treffit toisessa paikassa klo 17. Sanoin, että autolla meille kestää semmoiset 5-10 min. Siispä poitsut laitettiin tilavan auton takaosaan ja mä menin kuskin viereen. Matka meni nopeasti, ehkä jopa liiankin, sillä tuntui, että meillä olisi kyllä riittänyt juttua pidemmänkin matkan ajaksi. Koirista – mistäpä muusta. Poitsut odottelivat autossa, kun hain naiselle tasarahan. Kiittelin häntä kyydistä ja toivotin hyvää viikonloppua. Naiselle jäi hyvin aikaa mennä siihen toiseen tapaamiseen. Olipa mukava nainen kun ihan saatiin kyyti kotiin :) Kiitos! Kotona kokeilin pikaisesti pojille loimia. Näyttivät sopivan. Sonylla näytti tekevän tiukkaa rinnan kohdalla, mutta eipä sitä tarraa tarttekaan käyttää koko pituudeltaan. Siis sitä sitten löysemmäksi. Vaikkei enää helteitä tulisikaan, niin niille loimille tulee ainakin yksi käyttökerta vielä tänä vuonna – jos hyvin käy... Kun haettiin niitä loimia, niin mulla oli päällä se tasku ja kehuinkin sitä naiselle. Oli lämmin ja kyllähän mä olisin sen laittanut päälleni muutenkin. Välillä tuntuu, että se tasku on kasvanut muhun kiinni :D
 
Jees, vaikka onkin ollut viileempää, niin silti ei olla säästytty hikipisaroilta. Eipä tuo mua haittaa, sillä iltaisin ja aamuisin on saanut nauttia viileydestä. Kantapään kautta on pitänyt huomata, että aamuisin asteet kohoavat nopeasti, joten ilta on ollut sitä “meidän aikaa”. Viime viikolla kolmesti ilta puol kympin aikoihin lähdettiin kotoilemaan. Ticolla meni ihan kivasti kun otettiin seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, asentojen vaihtamista (läheltä), paikallaanoloa ja uutena liikkeestä seisomista. Alunperin yritin opettaa istumista, mutta kun aina vaan (molemmat) tarjosivat seisomista, niin päätin mennä siitä, missä aita oli matalin ja opettaa ensin sitten sen. Mun näyttelypuudelit :D Ja ehkä on parempikin tehdä näin päin kun Ticolta uupuu se viimeinen serti ja sitten voin minimoida sen, ettei äijä tarjoaisi kehässä väärää asentoa. Ticolla oli intoa ja energiaa ja sillä näytti olevan kivaa. Sony-poika odotteli vuoroaan nätisti. Sonylla meni kaikki muu kivasti, paitsi perusasento. Jostain syystä siihen on nyt tullut takkua. Vielä talvella siinä ei ollut ongelmaa, mutta nyt Sonyn mielestä perusasento on sellainen, että istutaan kuono kohti mun jalansivua. Eli eeehkä piiikkaisen vinossa ;) Ja hassummaksi tämän asian tekee se, että tuo ongelma on aina vaan ekalla kerralla. Sitten kun Sony on toisen kerran odotellut vuoroaan, niin johan sujuu perusasentokin paremmin.
 
Viikonloppuna tuli kotoiluun tauko kun sateli. Ei tosin niin paljon kuin oli uhkailtu, mutta enhän mä voinut sitä tietää. Siispä tummat pilvet olivat oikein hyvä tekosyy pyöritellä devareita ;) Ensin tonttuleffa, joka ei ollut kovin kummoinen. Sitä vähän osasinkin odottaa, mutta oli se kuitenkin must. Sitten matkustin Egyptin pyramideille, Stonehengelle, Terrakotta armeijalle, yms. kiinnostaviin paikkoihin. Ja kun vauhtiin oli päästy, niin miksi lopettaa? Putki jatkui komedialla Frendien muodossa. Joskus nähnyt töllöstä joitakin jaksoja ja vaikutti hauskalta sarjalta, joten jo vuosia sitten ostin koko sarjan devareina. Ehkä oli jo aika purkaa ne devarit muoveistaan :D Frendejä naureskelin ilman tekstitystä, joten yhdistin huvin ja hyödyn. Tosi hienoa, että on mahdollista kattoa ilman tekstejä. Töllöstä kun opiskelu ei onnistunut. Yritin kyllä, mutta heti kun kuulin jonkin tuntemattoman sanan, niin yritin ettiä sen suomennosta tekstityksestä ja sitten vaan “unohduin” lukemaan tekstiä. Eli pipariksi meni.
 
Enkuntatoja oon yrittänyt muutenkin herätellä tässä loman aikana. Kävin hakemassa siitä vaihtuneesta junasta sitä hyvitystä. Ja konduktöörille kiitos, sillä sain vihdoinkin ostettua kinkkusubin. Hyvitystä tuli 5,30 ja sillä sai hyvin puolikkaan subin. Monesti on pitänyt sillä herkutella, mutta kun se paikka aukeaa mun mittapuun mukaan niin myöhään, niin se on vaan jäänyt. Nyt maltoin lähteä liikenteeseen myöhemmin ja NAM! Samalla reissulla kävin kaupassa ja bongasin Prismasta enkunkielisen Akun taskarin. Vähänkö kivaa!!!
 
Eilen lähdettiin mätsiin puoli kolmen aikaan. Perillä oltiin hyvissä ajoin, eli jäi vielä aikaa huilata. Sää oli ihan ok. Kuuma tuli ainoastaan silloin kun paistoi aurinko. Olin raahannut mökin mukanani ja hieman mua pelotti, että rikkooko Sony sen, kuten Tarton reissulla rikkoi LAINAmökin :( Sen onneksi sai vielä korjattua, mutta silti tyhmä juttu.
 
Kun odoteltiin ilmoajan alkamista, niin Sonylla riitti kommentoitavaa. Kupittaan kenttä on aika vilkas paikka. Siellä liikkuu ihmisiä, koiria ja lintuja. Kun ilmoaika oli alkanut, laitoin poitsut mökkiin ja menin ilmoittautumaan. Hämmästyksekseni ilmoittautumassa ei vielä ollut muita, vaikka kello oli jo yli viisi. En nyt välttis olisi tahtonut olla se ihan eka, mutta toisaalta onko sillä väliä kun kuitenkin olin kehään menossa? Pyysin pojille väliä ja sitä sain ruhtinaalisesti: Sony oli 301 ja Tico 307 :) Sitten Sony mökkiin ja Ticon kanssa kiertelemään yms. Furminoin Ticon ja siitä lähti karvaa. Treenit meni hyvin. Sony mökäsi mökissä sillä välin kun olin Ticon kanssa. Tekikö muuta, sitä en tiedä... Sitten Sonyn kanssa odottelemaan kehän alkamista. Laiskana päätin sillä kertaa panostaa hiljaisen odottelun opiskeluun. Se meni ihan ok. Kyllähän äijästä irtosi kommenttia, mutta osasi se myöskin pitää mölyt masussaan. Se oli kiva huomata, että alkoi monesti kattomaan mua kun huomasi koiran. Vielä kun tuota samaa saisi liikkumisen aikana, ki-toos. Pari kertaa tuli amppari kiusaamaan mua kun istuskelin siinä betonipossulla. Yritin olla noteeraamatta pörriäistä, mutta kun se ei lähtenyt pois, niin mun oli lähdettävä. Alkaa meinaa pelottaa jos jäävät pörräämään ympärille pidemmäksi aikaa. Kokemuksesta voin sanoa, että on ihan puppua se, kun väitetään, etteivät ampparit pistä, jos niitä ei huido. Kerran yksi ääliö pisti ranteeseen, vaikka vaan seisoin parkkipaikalla. Jostain syystä Sony sai hepulin niillä molemmilla kerroilla kun pikaisesti nousin ylös ja pakenin piikkipeppua.
 
Sonyn parina oli flätti. Sukupuolta en (harmikseni) nähnyt kun sillä oli “liikaa” karvaa massun alla. Ensin piti mennä kaksi kierrosta yhdessä. Sitten tuomari kysyi ikää ja tutki koiran. Sen jälkeen yksin edestakaisin (=et) ja sitten vielä ympäri. Kaikki muu meni loistavasti, paitsi et. Silloin jostain syystä Sony alkoi takkuilla ja haukkua. Epäilen, että vasta silloin sille selvisi, että äijän parina oli “musta mörkö”, meinaan ääntä tuli just silloin kun oltiin menossa sen koiran “ohi”. Takaisintulo meni hyvin. Saatiin punainen nauha :)
 
Sony mökkiin ja Tico ulos. Treenasin Ticon kanssa ja hyvä niin, sillä kun lähdin liikkeelle, niin äijä haukkui. Kiva, kun oli aikaa vähän valmentaa Ticoa ennen kehää. Ehdin jopa vaihtaa kilpanumeronkin oikeaksi. Taskussa on klipsi numerolle. Kätevää :) Harmi vaan, ettei siitä ole mulle virallisissa kehissä mitään hyötyä. Vaikka moni meneekin kehään liivin, taskun tai namipussin kanssa, niin mä en. Ehkä se on siinä kun jotenkin se näyttäisi tyhmältä mennä semmoisen kanssa, jos päällä on muuten jotain “vähän parempaa”.
 
Ticolla oli parina “joku iso ja musta”. Tico oli ekana. Mentiin taas kaksi kierrosta yhdessä ja sitten oli tutkiminen. Valitettavasti pelkoni toteutui juuri tässä. Kun tuomari lähestyi Ticoa, prkl:n Tico alkoi haukkua :( Eeeeeiiih, ei tätä sitten sunnuntaina Tico, tai oot matto! Taisi tuomari pelästyä Ticoa kun pyysi mua näyttämään Ticon hampaat. Kivaa... Muutoin tutkiminen meni hyvin. Et ja ympäri meno meni myös hyvin. Tosin ympyrän aikana Ticolla oli jotain ihme murinaa. En tiedä, kuuliko tuomari sen. Se oli tosi hiljaista ääntä. Tuskin sitä kuulin mäkään. Saatiin sininen, enkä ihmettele.
 
Sitten kävin poitsujen kanssa vähän kävelemässä. Se pelotti, sillä niillä oli päällä näyttelyhihnat. Lähinnä se Ticon hihna mua pelotti, sillä se on huono just kaulan osalta. Ohut ketjupanta on suhteellisen helppo vetää poikki... Kävelyn jälkeen laitoin Ticon mökkiin ja menin istuskelemaan Sonyn kanssa. Aivan, Ticohan oli se seuraava kehään menijä, mutta aattelin yrittää lyhentää Sonyn mökkiaikaa mahdollisimman paljon. Jo senkin takia, ettei mua houkuttanut ajatus siitä, että Sony menisi kehään suoraan mökistä... Hyvin pystyi odottelemaan ainakin numeroon 323. Se oli suurin numero, jonka olin bongannut. Kun se oli kehässä, niin vein Sonyn mökkiin. Sony jäi mökäämään ja kuulosti aika sekolta. Etin Ticon kanssa paikan, josta näkisin mökille. Aikaa ei ollut kulunut kauaa siitä kun olin jättänyt Sonyn. Järkytyin, kun tajusin Sonyn haukkuvan shipperken ympärillä. Juoksin äkkiä sinne, otin Sonyn kiinni (ei, en alkanut pitämään luoksetulotreeniä ;). Onneksi se muidu ei ollut siinä mätsissä :)  ), pyytelin anteeksi ja kysyin oliko sille sipukalle tullut jotain. Onneksi ei! Mua hä-vet-ti ja olisi tehnyt mieli lähteä pois koko mätsistä. Oikeastaan ainoa syy, miksi jäin, oli Ticon treenaaminen Lietoon. Mökillä tarkistin ekana oven, joka oli yllätyksekseni ehjä! Mielessä muistelin, että olisiko Sony muka jäänyt oven ulkopuolelle. Tuntui aika mahdottomalta ja sivussa oleva aukko todisti, että kyllä retale oli ollut mökissä. Voi pee! Kaivoin äkkiä turvavyön esille ja laitoin Sonyn tolppaan kii. En voinut muuta kuin toivoa, että ei yrittäisi pois vyöstä tai purra hihnaa poikki. Tarton reissulla opittu oli ilmeisesti mennyt hyvin perille. Hmh. Niin, se hampaiden poisto tuli taas jostain kumman syystä mun mieleen. Tupla hmh. Pitääkö Sonyn aina pilata kaikki? Mrrrrrh!
 
Ticon kanssa odotellessani pidin Sonya silmällä. Sony jäi tolppaan paljon rauhallisemmin kuin mökkiin. Täysin hiljaa se ei ollut, mutta ei mitenkään riuhtonut tai tempoillut. Makoili tai seisoi välillä haukkuen. Sinisiä oli joku 15. Pidettiin tarkkaa huolta siitä, että kaikki sinisen saaneet olisivat kehässä. Jos joku puuttui, niin sitä alettiin kuulutella ja jopa “ettiä”. Yhtä numeroa pitikin ootella ja siinä Tico sai hyvä seisomistreenin. Tico seisoi hyvin ja tapansa mukaan heilutti häntäänsä. Kun se yksi puuttuva oli löydetty, niin koirat jaettiin kahteen osaan, jonka jälkeen kumpikin ryhmä meni erikseen ympäri. Sitten seistiin ja odotettiin tuomarin valintoja. Jotenkin olin kattonut, että tuomari oli jo valinnut neljä. Olin yllättynyt kun se valitsi meidätkin! Liekö pitää varata aika optikolle, sillä ei jatkoon menijöitä ollut kuin neljä? ;) Mentiin ympäri ja Tico oli ison urossakun takana. Hyvin meni. Oltiin neljänsiä. Se lämmitti mieltä, sillä ehkä se tuomari ei sittenkään pitänyt Ticoa kamalana petona, vaikka se haukkui. Muutoinhan Ticon tutkiminen oli mennyt hyvin. Ticon oli vaan tapansa mukaan pitänyt tervehtiä myös – valitettavasti kera äänen. Mätsäri oli villakoirayhdistyksen järjestämä ja niillä oli hienot villakoiran siluetit palkintosijoilla. Tico sai ruusukkeen, puruluun ja jotain sweitsiläistä tölkkiruokaa. Siinä ei ainakaan tuoteselosteen mukaan näytä olevan mitään myrkkyjä.
 
Sitten viritin Ticon tolppaan ja kipitin Sonyn kanssa kehään. Taas pistettiin ryhmä puoliksi. Sonyn ryhmään jäi yksi musta isovillis. Se on meille tuttu juttu koulutuksista ja vähän mietitytti miten meidän tulee käymään. Sillä villalla on rähinäongelma. Meillä oli välissä yksi koira. Se villa rähjäsi ja omistaja meni sen kanssa sivuun. Sony oli hiljaa ja pystyi vielä ohittamaankin sen koiran! Vähänkö tuntui hienolta!!! Ei sijoituttu, mutta ei harmittanut. Sony oli käyttäytynyt kehissä hyvin ja tuo villajuttu oli sijoittumistakin parempi palkinto :) Taitaa sen villan omistaja painia saman ongelman kanssa kuin mä. Tosin se villa on Sonyakin pahempi. Koulutuksen puutteesta ei siinä todellakaan ole kyse, sillä se villa osaa tokoliikkeet ja pysyy paikoillaan pitkiäkin aikoja. Tuon sain nähdä kun sen villan omistaja kerran yhdessä koulutuksessa alkoi tutkia koiria. Laittoi oman koiransa makaamaan ja lähti tutkimaan muiden koiria. Siinä se villa napotti paikoillaan kuin tatti. Sillekin näyttää olevan vaikeinta liikkua muiden kanssa.
 
Kamat kasaan ja kohti kotia. Sony mokoma bongasi lintuja ja haukkui niille. Siinä samalla meidän ohi meni corgi ja Tico kai luuli Sonyn haukkuvan sitä. Soppa oli valmis. Kun kumpikaan ei päässyt suuntaan tai toiseen, niin äijät alkoivat näykkiä toisiaan. Hohhoijaa, jotkut ne osaavat kerätä huomiota tavalla tai toisella... Just sillä hetkellä oli taas semmoinen olo, että ehkei olisi pitänyt koskaan koko mätsiin tulla. Ainakin olisi ollut ehjä mökki, hmh.
 
Vesi oli tehnyt hyvin kauppansa. Vähän liiankin hyvin, sillä ensimmäistä kertaa mulla oli sitä mukana liian vähän, joten kiepautettiin Prisman kautta kun vielä sinne ehdittiin. Samalla ostin piimää ja maitoa, niin eipä ole tarvetta ihan heti lähteä kauppaan. Kaupassa käyminen on jotenkin, plääh.
 
Kotona oltiin kympin jälkeen, että reilut seittemän tuntia oltiin liikenteessä. Koko konkkaronkka oli poikki ja syömisen jälkeen talon savupiipusta leijali zzzzzzz-kirjaimia.