Enpä tiedä miten monta kertaa sitä on tullut todettua, että taas kävi hyvin sään kanssa. Kertaakaan ei olla oltu aivan uitettuja kun ollaan päästy hallille. Ainostaan kerran oon käyttänyt pyyhettä ennen sisälle menoa. Usein on ollut, että maanantaina on satanut, ja myös keskiviikkona. Tiistaisin sitten on sää suosinut meitä ja hyvin ollaan päästy treeneihin näyttämättä törkeen törkyisiltä. Mutta jos sama meno jatkuu, niin tämä tulee muuttumaan. Todennäköisesti ainakin toko siirtyy keskiviikkoon...
 
Maanantaina satoi, mutta kun oli menoa, niin piti hypätä pyörän satulaan. Samalla reissulla päätin hoitaa viikon kauppailun. Ei muutama piimäpurkki ja leipäpaketti pilalle mene vaikka kastuisivatkin, tuumailin. Eivätkä ne juurikaan kastuneet. Muovipussi suojasi niitä hyvin.
 
Tiistaina sitten päästiin kuvina hallille. Itse asiassa tuntui, että teillä oli hieman mustaa jäätä. Oli sellainen kalsa ilma. Luonto ei nyt näytä osaavan päättää millaista säätä tarjoaa ; )
 
Agissa ei ollut mitään tiettyä aihetta. Radan alkuosa oli kuulemma jostain kolmosten radasta. Hyppy, hyppy, putki, hyppy, hyppy, putki, kepit, hyppy, hyppy, rengas, pussi, hyppy, hyppy, putki, hyppy, putki ja hyppy. Ensin mulle tuotti päänvaivaa miten saada koira putken jälkeen kepeille. Sinne piti mennä kahden hypyn välistä. Helpompaa olisi ollut jos olisi saanut mennä kepeille hypyn kautta. Toinen tenkkapoo-kohta oli pussin jälkeinen kuvio. Eka hyppy takaa kierrolla ja vieressä oleva hyppy piti hypätä menosuuntaan päin. Ja siitä sitten jatkaa näppärästi putkelle.
 
Seuratessani muiden suorituksia, päätin muuttaa alkusuunnitelmaa. Kun muutkin, niin mäkin päätin aloittaa pakkovalssilla. Siis menin toisen hypyn luo väijymään. Jomi ei muistaakseni hypännyt ekaa hyppyä. Sillä oli sama kuin oli tullut ilmi muillakin: koira ei halunnut hypätä ohjaajaa päin. On kuulemma yleistä koirilla. Koirat ja niiden aivoitukset ; ) Sitten kun sain Jomin hyppäämään, niin mulla ei ollut käsitystä miten saada koira putkeen. Tein sitten vaan jotain. Renkaan Jomi ohitti pari kertaa ennen kuin meni sen. Ja se takaa kierto –hässäkkä pussin jälkeen; omg! Radan jälkeen kouluttaja sanoi, että kaksi viimeistä estettä olivat hyviä : D Kaoottiselta sen meneminen oli tuntunutkin.
 
Siis; sitten korjausta korjauksen perään. Alku oltiin jo hinkattu aiemmin. Seuraavaksi tuli sanomista mun ohjauksesta kepeille. Olin lähinnä seurauttanut Jomin sinne. Kouluttaja paasasi, että mun pitää luottaa Jomiin kun se osaa kyllä hakea kepit. Sähläys renkaalla oli mun syytä. Johtui mun ohjauksesta. Kammoon piski! Jos edessä ei oo muita esteitä, niin voisi sitä olla oma-aloitteinenkin ; ) Ja joo, pussin jälkeen oli mitä oli. Tätä piti hinkata. Näiden kahden hypyn aikana piti saada vaihdettua puolta tai muuten koira tulee putkesta väärältä puolelta ulos. Niinhän siinä olikin käynyt. Höh. Mitä ihmeen hölmöilyä tommonen on, ettei koira osaa suunnistaa äänen mukaan vaan pelaa muistin kanssa: sillä, millä puolella on viimeksi nähnyt ohjaajan, niin sinne päin osoittaa nenä kun haukku tulee ulos putkesta vaikka kolistelisi kattilankansia, tms. Koirat voisivat vähän armahtaa meitä ohjaajia ; ) Mutta joo, jompu teki just noin. En välittänyt siitä vaan jatkoin matkaa kunhan ukko oli tehnyt turhan kiiiiieeeerrrooookseeeen. Sitten olikin enää ne kaksi onnistunutta estettä.
 
Pussin jälkeen vaihtoehtoina olivat takaa kierto + persjättö tai tk + valssi. Kokeilin ensin pj:ä, mutta ei siitä tullut mitään. Valssi oli ajatuksena tuntunut hankalammalta, mutta sen sain paremmin tehtyä. Mutta hei, kyllä taas turhautti huomata, etten osannut soveltaa oppimaani. Ei oo kiire kisaamaan, mutta eipä oo kivaa olla aina siellä pohjalla. Blah. Hinkattiin tuo kohta kuntoon ja sitten omaa vuoroa odottamaan.
 
Jo ennen ekaa vuoroa otin vähän tokoa ja kontakteja. Kapulointiakin tehtiin. Kun heittelin palikkaa muuten vaan, niin hyvin meni. Kun meininki oli ollut niin hyvää, niin päätin kokeilla liikkeenomaisesti. Ei onnistunut. Siinä kun oli agiesteitä vieressä, niin ukko tarjosi mulle kontakteja (silloin vielä niitä ei ollut treenitty). Ihan hyvää häiriötä nuo esteet. Pitää meinaa tehdä niin kuin sanotaan, eikä niin kuin halutaan ; ) Kun löysin kohdan, jossa esteet eivät sotkeneet pienen päätä, niin sitten sujui. Kokeilin myös kaukoja ja paikkista. Hyvin meni.
 
Sonyhan oli voittanut pienen raatolelun, joka noiden armoilla kestäisi kai joku viis sekkaa. Eivät ole vielä sitä saaneet, enkä tiedä saavatko edes. Kokeilin, että mitä jompula meinaisi lelusta. Se oli huippukiva. Meillä oli kiva leikki. Kun sitten radan jälkeen tarjosin lelua, niin ei syttynyt. Kumma otus. Noh, onneksi mulla oli kanafileitä ja niihin tuo kyllä syttyi. Silmien koko vähintään tuplaantui kun koiruus näki fileen : D
 
Toinen rata oli tuhat kertaa parempi kuin eka. Ainoa missä tuli mokattua oli pussin jälkeinen takaa kierto. Jomi veti sen piiitkäksi. Se sekoitti mun pasmat ja kai tuurilla sain vietyä sen hyvin seuraavalle hypylle ja siitä eteen päin. Tuo kohta pitikin ottaa uusiksi ja sitten oli meidän agitiistai pulkassa.
 
Ulkona odotti ylläri. Lähtiessäni en olisi uskonut, että agista tokoon oltais kävelty niin märissä olosuhteissa. Tie lotisi märkyyttään. Ei satanut, mutta jossain vaiheessa niin oli varmasti käynyt. Mulla ei ollut pyyhettä ja mietin, että mahtaako Jomin pukukoodi olla riittävä hallille. Heijastinliivi suojasi vähän.
 
Semmonen vartti myöhästyttiin tokosta. Kun mentiin halliin, niin just silloin yksi beussi harjoitteli takapään käyttöä. Sitä taitoa tarttee kun kääntyy vasemmalle tai täykkärissä vasemmalle. Jomi osaa käyttää takapäätään, joten meitä vaan seuruutettiin. Hyvin meni.
 
Sitten hyppyä. Ensin koira jätettiin keskelle. Sitten vinoon oikealle ja toisella kertaa vasemmalle. Tällä treenittiin sitä, että koira osaa hakeutua esteelle jos joskus ohjaaja sattuukin jättämään sen vinoon. Tai voittajassa tuosta taidosta on myös hyötyä. Kaksi ekaa versiota menivät Jomilta hyvin. Kolmannella varasti ihan vähän. Niin vähän, että sen just ja just huomasi. Pikku-ukko reagoi kouluttajan “käsky” –sanaan. Sitten piti tehdä niin, että ukko uudestaan istumaan samaan paikkaan. Kun kouluttaja oli sanonut “käsky”, odotin hetken ja menin palkkaamaan koiruuden. Nyt istui ihan tattina.
 
Hypyssä käytän Jomilla käskyä “sivu”. Hyppy-sana on jo agissa ja en tiedä sekoittaisiko se jos käyttäisin sitä tokossakin. Alossa käyttämäni sanan käyttö arveluttaa myös, kun se oli hyppy poispäin musta. Sivu nyt ainakin vielä on toiminut ihan hyvin. Tosin kouluttaja ei suositellut sitä muille, sillä Jomi osaa hakeutua hypylle agin vuoksi.
 
Lopuksi mentiin rinkiin. Sillä välin kun yksi pujotteli, niin muut olivat siten miten kouluttaja oli määrännyt; milloin koira oli maassa, milloin ohjaaja koiran vieressä seisomassa koiraan selin, milloin koira oli maassa ja nami sen edessä ja ohjaaja selin (onnistui!) ja kerran piti mennä seisomaan koiran eteen selin. Tuo viimeinen oli Jomille vaikein ja se ei pysynyt istualtaan. Ekan pujottelun aikana Jomi yritti moikata kavereita (just joo...), joten seuraavalla kerralla otin namin käteen, niin kuin jollekin pikkuvauvalle konsanaan : D Jomi kesti hyvin kun joku meni sen ohi / vierestä, mutta kun koiruus liikkui ite, niin sitten oli pakko koittaa moikata.
 
Aussilaiselta saatiin taas kyyti. Hänelle annoin tämän vuoden ekan joulukortin. Se nyt oli vähintä mitä pystyin tekemään. Sataa tihutti, mutta ei me kastuttu pahasti.
 
Keskiviikko oli liukas päivä. Lähdin Sonyn kanssa kierrättämään kartonkia ja samalla selvittämään liukkauden astetta. Tiet olivat ihan peiliä. Nurtsilla kävelin aina vain kun se oli mahdollista. Olin kyllä tyytyväinen, ettei mun tarvinnut yrittää mennä töihin tai minnekään muualle. Oli todella liukasta eikä suunnitelma karvasammakoiden kanssa pyöräilystä tullut todellakaan toteutumaan.
 
Kun olin selvinnyt kotiin, niin laitoin sammakot fleksiin ja lähdin lähipellolle pyörimään. Oltiin oltu siellä jonkin aikaa kun kuulin koiran haukkuvan. Ääni tuntui tulevan läheltä, mutta eihän siinä ollut mitään järkeä. Naapurit eivät olleet kotona. Sitten näin pihallani jotain vaaleaa ja tajusin, että mua rankaistiin huonosta muistista. En ollut muistanut lukita eteisen ja kuistin välistä ovea, ja kun ulko-ovi oli auki, niin... Onneksi ei lähdetty tuon pidemmälle. En osaa sanoa, että olisiko blondi koittanut lähteä perään.
 
Peltokäppäilyn jälkeen päästin koirat irti pihalla ja aloin ekstempore kuskaamaan aiemmin syksyllä leikattuja puunosia lähipellon reunoille. Kolme saavillista sinne levittelin, joten ei sitä roskaa niin hirveästi ollut. Liikaa kuitenkin mun pihalle. Viimeisen saavillisen aikana alkoi satamaan.
 
Torstaina polkaisin jompun kanssa kauppaan. Mä luulin, että olin saanut hoidettua kauppailun ma ja selvinnyt viikosta kympin kauppalaskulla. Mutta mutta, kauppa alkoi kutsua kun jotain oleellista puuttui. En ollut muistanut ostaa ma perjantain rahkaa. Pitkään kyllä mietin, että jaksanko sen takia lähteä, mutta pitäähän se rahka olla kun alkaa kuunnella vkl:n avausohjelmaa. Kaaharin kanssa käytiin se hakemassa. Samalla ostin sellaista, joka ei ollut vielä loppunut, mutta tulisi jossain vaiheessa loppumaan. Ja kun noissa on päiväystä pitkälle, niin tuli kevennettyä tulevaisuuden kauppakassia.
 
Jomi tuli tosi kuraiseksi, joten se piti pestä. Sitten jompu sai ottaa vastuulleen möksän vahtimisen kun lähdin isosten kanssa tunnin lenkuralle.
 
Seuraava lenkki tulikin yöllä puoli kahden aikoihin. Oli kirkas tähtitaivas, usvaa ja kylmää. Kylmyys oli sellaista pistävää, että sormet jäätyivät lapasista huolimatta. Ja vaikka pari tuntia oltiin ulkona, ei tullut hiki, vaikka mulla oli toppa. Nippa nappa lämmin. Asteita oli vain hassut kaksi. Tuntui kyllä paljon kylmemmältä.
 
Ja aamulla taas sain nähdä sääherran kelkan kääntyneen. Vettä tuli isolla veellä. Eipä olisi yöllä moista uskonut kun ruohokin oli rapsakassa huurteessa.
 
Kahden aikoihin päivällä päästiin käymään pieni lenkki. Silloin ei satanut. Tuuli oli aika reipas ja toivoin, että posti olisi jo siihen mennessä käynyt. Loota ei pysy kiinni jos tuulee tietystä suunnasta. Loota oli tyhjä ja toivoin, ettei sinne myöhemminkään tulisi mitään. Näytti, että tuuli ei aukonut lootaa, mutta ainahan tuuli voi kääntyä. Avonainen loota ei hirveesti suojaa postia kastumiselta / karkuun lentämiseltä.
 
Kova tuuli juuri tähän aikaan on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Oon tuossa lueskellut myrskyvaroitus.com sivuston kertomuksia takavuosien myrskyistä ja usein on ollut kovaa tuulta just näihin aikoihin. Viikko tästä eteenpäin on myöskin yleinen puhkumisaika. Että saas nähdä miten hyvin historia tulee toistamaan itteään ; )
 
Viime pe herra islantilaisen ohjelma oli uusinta edelliseltä viikolta. Tänään ei ollut uusinta vaan ihan tuore ohjelma kera tuoreen musiikin. Nam nam : ) Herra helli kuuntelijoitaan kolmella uudella kappaleella. Biisit olivat levyltä, joka julkaistaan ensi viikolla. Yksi odotus on sitten päättynyt ja ei ole... Ohjelma päättyi joululauluun, joka myöskin tulee uudelle albumille. Tosi kiva. Tuo laulu julkaistiin jo vuosi sitten ja kun se ei ehtinyt edelliselle lätylle, niin toivoin, että se olisi seuraavalla ja siellähän se on : ) Kyllähän tuo ohjelma oli sen verran koukuttava tällä kertaa, että täytyy vielä muutaman kerran kuunnella se tämän illan aikana. Ei vaan kun musiikki soimaan ja hekumoimaan, hih ;D