Kaikki sai alkunsa joulukuun 2007 alussa tulleesta puhelusta. Kysyttiin Ticosta isää. Tutkimukset tehtiin ja äijä todettiin terveeksi. Sitten oli mutkia matkassa ja odotusta ilmassa. Vihdoin 21.10. illalla kymmenen aikaan sain töihin viestin,  jossa kerrottiin kahden uroksen syntyneen. Punainen ja kerma. Kerma kiinnosti, sillä Tico on punavalkoinen, enkä välttämättä halunnut kahta samannäköistä koiraa. Sitten totesin, että asiaa ehtii vielä miettiä. Eihän niitä nyt vielä valita.

Aamulla tuli puhelinsoitto. Heti kysyttiin otanko kerman. Vähän siinä oli hämmentynyt kun kermaa olin ohimennen miettinyt, enkä osannut odottaa valintaa näin pian. Sanoin miettineeni kermaa. Puhelun jälkeen mulle oli varattu kermainen poika.

Viikot tuntuivat kuluvan hitaasti. Kasvattaja muisti kuvilla ja hetkeksi ne lievittivät odotuksen tuskaa.

Nimi tällä koiralla oli ollut jo joku puoli vuotta. Aiotusta kutsumanimestä muokattiin myös pojan virallinen nimi. Pitkään harkitsin kutsumanimen vaihtamista virallisen nimen ekaan osaan. Mutta päädyin lyhyempään ja napakammin sanottavaan nimeen. Ja onhan tämän pennun isällä nelikirjaiminen nimi. Vieläkään en ole täysin tottunut tämän koiran kutsumanimen kirjoitusasuun. Se näyttää tyhmältä. Mutta kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin.

Pennun ollessa neliviikkoinen kävin katsomassa sitä. Kaikki ne pennut olivat suloisia! Jos olisin valinnut koiran värin mukaan, se olisi ollut tämän mun pennun toinen siskoista. Se oli värillisesti mun suosikki. Pikku mustanaama.

10.12.2008 tämä kermapoika sitten haettiin Ticon kaveriksi. Tico oli pennusta innoissaan. Alusta asti ovat leikkineet ja edelleenkin leikki jatkuu.

Melko pian huomasin pennun äänekkyyden. Se saattoi haukkua, vaikkei mitään ollut missään.

Ollaan käyty koirakoulussa, mätsäreissä ja parissa näyttelyssä. Agilityäkin ollaan kokeiltu muutama kerta. Kerran alkukesästä otin pennun kanssa putkea ja keppejä. Viime tiistaina lisäsin listaan puomin. Se mentiin kolme kertaa. Ekalla kerralla pentu meni reippaasti puomia ylös ja kun en ollut varuillani, hyppäsi alas sieltä päältä. Ei vaan kun uusiksi ja nyt varmistin, ettei pentu päässyt hyppäämään. Ryömien meni sen yläosan, mutta meni kuitenkin! Paniikissa ei ollut missään vaiheessa. Sitä vaan pelotti. Kaksi seuraavaa kertaa olivat melko samanlaisia.

Eilen sain pennun tajuamaan putken. Ensimmäisellä kerralla puomi ryömittiin lähestulkoon kokonaan. Sen jälkeen mentiinkin jo reippaasti ja lopulta uskalsin olla jo pitämättä kiinni. Puomi mentiin kuin vanha tekijä! Kepit voisivat mennä paremmin, ellen mä sähläisi. En oikein osaa sitä tekniikkaa, jolla saisi koiran sujuvasti menemään kepit.

Vedestä tuo pentu näyttää pitävän. Käytiin kesällä uimassa ja mielellään meni veteen.

Tässä oli tiivistettynä tämän pienen koiran vuosi. Koiran, joka sai nimekseen Ketunsaran Soonur Eldfari, "Sony". Tänään Sony täyttää yhden vuoden! Onnea roppakaupalla! Enää et ole pentu, vaan junnu. Toivottavasti saamme viettää vielä monta yhteistä vuotta.