Viime su pesaisin koko äijälauman. Jomi nyt oli pakko pestä kun oli edessä kehiä. Sony oli vähän pesun tarpeessa (ainakin masusta) ja Ticon pesuun tekosyynä oli karvojen viskely. Jospa pesu nopeuttaisi sitä.
 
Ensin käytiin rismalla. Saivat siinä kunnon lenkin ja sitten ei olisi mikään kiire ulos, joten turkeilla oli hyvin aikaa kuivua (en käytä fööniä, niin kuin jotkut tekevät). Jomin pesin ensin kun sen pesu oli tärkein. Tai enhän mä sitä kokonaan pessyt. Vuosien aikana oon oppinut, että kun viikkoa ennen pesee vain rungon, niin se riittää. Tassut, pöksyt, masu ja valkeat osat nyt kuitenkin pesen edellisenä iltana ennen kehää.
 
Sony oli seuraavana kun mulla on rajallinen määrä lämmintä vettä. Sonyn turkin märäksi saaminen ei ollut helppo juttu. Tuntui, ettei se kastu millään! Noh, saatiinhan se pallukkakin lopulta vaahtoamaan.
 
Ticon kohdalla jänskätti, että riittääkö lämmin vesi. Onneksi vasta ihan loppupuolella vesi alkoi olla melko haaleaa, että Ticokin sai enimmäkseen nauttia lämpimästä vedestä. Sitten mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa aamua ja sitä irtokarvan määrää...
 
Mutta sain yllättyä kun en ollutkaan saanut lumisadetta sisälle. noh, käytiin lenkuralla ja sitten päätin käydä Sonyn turkin läpi kammalla. Karvaa irtosi jonkin verran ja luulin, että siinä se oli. Ilmeisesti tuo kampaaminen sai aikaan jonkin prosessin Sonyn turkissa kun sitten kahtena seuraavana päivänä töiden jälkeen lattia oli vaalean hötön peitossa. Voihan se höttö olla kaikkien turrikoiden muodostama, mutta Sonya epäilen kun vasta kampaamisen jälkeen tämä höttö ilmestyi lattialle.
 
Mutta kyllä pojusta tuli oikea katseenvangitsija. Herra suorastaan hehkui kerman väriään. Ukkelista tuli oikea  puff karvapallo.
 
Tiistaina polkaisin Ticon kanssa rallyyn. Tiistaille oli ennustettu jotain sadetta välillä lumi-vesi. Ennusteet vaihtelivat. Vähän jäskätti, että miten hyvin päästään pyöräilemään. Vasta menomatkan ihan lopussa alkoi sadella lunta.
 
Rallyssa oli käynyt kato. Syystä tai toisesta oli koiria jäänyt tulematta, joten Ticon lisäksi paikalla oli vain yksi koira. Sinänsä hyvin, että sitten päästiin lähtemään aikaisemmin sompailemaan kohti kotia lumisateessa.
 
Eteen, sivu, istu –> täyskäännös vasempaan –> istu, ohjaaja ottaa askeleen oikeelle ja pyytää koiran sivulle –> 270 v –> istu, seiso, koiran kierto –> kiepsahdus –> liikkeestä maahan –> pujottelu et –> (nyt en tarkkaan muista. Jotain käännöksiä oli ainakin...) Kaksi viimeistä kylttiä olivat voittajaluokan kylttejä. Ekassa koira otettiin eteen ja sitten koiran piti kiertää vasemmalta takakautta oikealle istumaan –> puolenvaihto jalan ali –> maali.
 
Onneksi ei oltu ekoja vaan meillä oli aikaa treeniä tuota toiseksi viimeistä kylttiä. Kesti hetken, ennen kuin sain Ticon hoksaamaan jujun. Itse radalla tuo sitten sujui ihan hyvin, kuten myös se viimeinen kyltti. Noiden kahden viimeisen kyltin vuoksi menin radat ilman hihnaa. Radat menivät hyvin ja pieni punainen oli innokkaana mukana :)
 
Lumisade oli voimistunut, mutta ihan hyvin päästiin etenemään. Kun ongelmia ei ollut, niin piipahdettiin M&M:stä hakemassa nappuja. Sekin tuli sitten kätsysti hoidettua.
 
Töihin lähtiessäni lumisade oli muuttunut vetiseksi ja lopulta se oli vettä. Voih, ilo lumesta jäi lyhyeksi :/
 
Töiden jälkeen oli varsin “hilpeä” kotimatka. Suurimman osan matkasta pyörä piti työntää kun tiet olivat muhkuraista peiliä. Kun pääsin vilkkaan tien vierestä pois, niin sitten menin ajamaan autotielle. Pääsin sitten vähän nopeammin kotiin.
 
Lenkille en lähtenyt luistelemaan. Kotitiellä ei ollut liukasta, mutta sen jälkeen, hui!
 
Seuraavana päivänä homma oli toisinpäin. Kotitiestä tuli luistelurata kun taas muualla pystyi ajelemaan ihan hyvin. Ettäh, onni taas oli aidattu piha. Pojat saivat ulkoilla eikä mun tarvinnut miettiä, että pysynkö pystyssä vaiko en.
 
Torstaina kotitiellä oli enää vain pari pahaa kohtaa. Lähdin tsekkaaman poikien kanssa postin ennen töihin menoa. Laatikko oli tyhjä. Voi kökkö. Olin odotellut niitä pirun joulukortteja. Aika niiden lähettämiseen punaisessa kuoressa alkoi olla vähissä. Lisäksi odottelin vähän muutakin postia...
 
Sitten näin postiauton tulevan ja jatkoin ukkeleiden kanssa matkaa sen aikaa, että auto oli käynyt. Uusi tsekkaus laatikkoon, ja kortit olivat tulleet! Ja se toinenkin odotettu lähetys. Huh, sain sitten lähetettyä kortit ajoissa ja sen toisen lähetyksen ei tarvinnut lojua laatikossa vkl:n yli. Ihanaa!
 
Ennen töitä tsekkasin pikaisesti joulukorttien näön. Ihan ookoo, joo... Töiden jälkeen hyökkäsin sen toisen paketin kimppuun. Jes, siellä oli se eniten odotettu jutska. Lätty pyörimään ja jännäämään. Jännäsin, että kenen ääntä saan kuunnella. Korviini alkoi soljua enkunkielisiä sanoja. Äh, ihan kiva, mutta vähän väärä henkilö. MUTTA, se olikin vain esittelijä ja olin haljeta innosta tajutessani, että ihan aikuisten oikeesti itse sööri lukee kyseisen äänikirjan!!! Uijuijuiiih, viisi lätyllistä ihanaa ääntä! Sukat pois jaloista, jotta veri pääsi kiertämään ;D Mitäkö tuli tilattua? Noh, muiden muassa äänikirja nimeltä Love Is The Cure: on life, loss and the end of the AIDS. EJ on tehnyt tuon nimisen kirjan ihan kirjana ja sitten äänikirjana. Mahtavaa saada kuunnella enkkua ja halutessa lukeakin. Tiätty tilasin sen kirjankin :D
 
EJ luki kirjaansa samalla kun väkersin joulukortteja lähetyskuntoon. Toisinaan kortteihin keskittyminen oli vaikeaa kun se teksti, jota sööri luki, oli hyvin pysäyttävää. Että, en voi olla satavarma kaikkien osoitteiden oikeellisuudesta.
 
Korttien jälkeen aloin väkertämään tuliaisia ja kiitoslahjaa. Kun vihdoinkin olin valmis nukkumaan, herätys siinteli kolmen tunnin päässä. Nukkumaan mennessäni huomasin, että ulkona oli kova tuuli. Myrskyä oli luvattu, mutta en ollut jaksanut uskoa sen olevan mikään myrsky. Kun ne kaksi muuta aiempaa olivat täälläpäin olleet vain kovia tuulia. Mutta nyt kyllä pystyi puhumaan myrskystä.
 
Viikon tähti oli Sony. Juttua taas treenittiin ja pumpulinen edistyi selvästi <3