Tai no ei enää niinkään kun nyt on kymmenisen astetta lämpimämpää kuin eilen. Piti eilen kirjoittaa, mutta kun vastailin pariin sähkikseen, niin sen jälkeen en enää tarennut notkua kompuutterin ääressä. Sisällä kun oli aikas vilpoista... Mutta ennen kuin enemmän siitä, ensin muuta höpinää.
 
Uva oli ihmeen rauhallinen. Meidän linnoittautuminen alkoi siinä puoli kuuden aikoihin. Silloin pojat kävivät viimeisen kerran pihalla vuonna 2015. Aiemmin päivällä olin ollut poikien kanssa vaan hengailemassa pihalla – ilman kameraa. Oli niin pilvistä ja pimeetä, että en jaksanut edes yrittää kuvata. Puoli kolmen aikoihin kuului joitakin etäisiä paukahduksia, joten päätin, että me mentiin sisälle sitten.
 
Ihan kuin jostain sekuntikellosta olisivat naapurit aikaa ottaneet kun tasan kuudelta alkoi paukuttelu. Toistaiseksi nettiradion höpinä riitti hyvin peittämään äänet. Verhot olivat kiinni ja keittiössä valot. Olkkariin en vielä laittanut kattovaloa päälle. Ajattelin, että laitan sen sitten kun alkaa näkyä enemmän välkettä.
 
Vaan sellaista hetkeä ei oikeestaan koskaan tullut. Noilla eväillä pärjättiin hyvin koko uva. Aiemmin sellainen ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Jo muutaman tunnin jälkeen luvallisesta ampumisen aloittamisesta oli sellainen sota, että ei tosikaan! Ääniä ei saanut peitettyä töllöllä eikä sitä volumea voi lisätä loputtomiin, sillä koirilla on parempi kuulo ja liian kovalla oleva töllötin ei varmasti tunnu koirista mukavalta.
 
Mä en saanut aikaiseksi viritettyä devarisoitinta kaapista, joten sipsit ja kokis menivät Akuja lueskellessa. Tai no, lueskellessa ja lueskellessa kun keskittyminen ei ollut huipussaan. Välillä piti ottaa pakkia sarjisruuduissa kun mulla ei ollut hajuakaan, että mitä olin lukenut. Eipä se oikein auttanut. Sitten laitoin luettavan pois ja kuuntelin radiota.
 
Naapurista kuului yksittäisiä pamauksia. Tuntui, että suurin osa äänistä tuli kauempaa. Pojat vaan nukkuivat sen jälkeen kun olivat tuhonneet nahkarullaluunsa. Lähempänä kahtatoista täytin pojille kongit maksalaatikolla. Noihin aikoihin alkoi kuulua ulkoa enemmän mekkalaa, mutta ei turrikat välittäneet ne vaan odottivat kongejaan.
 
Jomille kongista ei ollut kuin 10-15 min iloa. Miten se saakin aina nuo noin nopeasti tyhjiksi? Mun piti sitten keksiä lisäviihdykettä. Tungin kongiin kunnon kokoisen fileepalan. Jomi vielä tappeli oman konginsa kanssa kun isoset olivat saaneet omansa tyhjiksi. Jottei kenellekään tullut paha mieli, niin laitoin filettä myös isosten kongeihin.
 
Kun kongit oli tyhjennetty, pojat alkoivat nukkua. Yksittäisiin teräviin pamauksiin ne reagoivat alkamalla kuulostella, mutta eivät muuten.
 
Tällä kertaa ite uva-sota kesti noin kaksi tuntia. Puolenyön tienoilla se alkoi ja joskus kahden aikoihin loppui. Todella yllättävää. Ite kävin iltakympin aikoihin ulko-oven avaamalla kuulostelemassa, että tuuliko ulkona. Ei pahemmin. Eikä kuulunut juuri muitakaan ääniä läheltä. Outoa. Todella outoa! Olisivatpa kaikki uvat tuollaisia.
 
Halusin pelata varman päälle ja vasta noin kolmen aikoihin päästin pojat käymään pihalla. Sitten odoteltiin muutama tunti, ennen kuin lähdettiin kunnolla liikenteeseen. Parisen tuntia siihen meni. Mulla oli ihan liian hepponen varustus. Sää meinaa oli aikas hyinen. Asteita vain neljä, mutta tuuli kylmä. Kyllä olisi ollut tarpeen toppatakki ja –popot. Puhumattakaan kunnon rukkasista. Sormet tuppasivat jäätymään lapasissa. Mutta ei se mitään kun nyt pitääkin olla vilpoista.
 
Pitkin päivää putoili lunta. Tosi vähän, niin vähän, että jos putoavia hiutaleita ei ollut näkemässä, niin ei tiennyt niistä. Mikään paikka ei muuttunut valkoiseksi. Noita muutamia silloin tällöin putoavia hiutaleita olin todistamassa esim. kun italiaano tuli moikkaamaan Jomia. Vähäisen karvoituksen vuoksi pentusella piti olla takki, mutta silti vilutti. Jomi taas näytti nauttivan viileydestä. Kesällä vissiin asiat on toisinpäin ; )
 
Mulla oli nyt pidempi putki, mutta eipä niitä kuvia kuitenkaan oikein tullut. Kun taidot ei riitä, niin ei riitä. Välillä poikia ei näkynyt ollenkaan kun olivat talon toisella puolella. Kyllähän ne jonkin verran jaloissakin pyörivät, mutta myöskin juoksivat. Ilmeisesti ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä jos liike pysähtyi hetkeksikin, pentunen tärräsi. Ei ollut oikein sille sopiva ilma.
 
Lauantaina pojat pääsivät taas paimennuspuuhiin. En ollut uskoa silmiäni kun katoin aamulla mittaria: –12! Piti oikein ajatuksen kanssa funtsia, että missä kohtaa se nolla olikaan ja menikö mittarin väri todellakin nollan alapuolelle. Kyllä.
 
Nyt sää salli kunnollisemman lenkityksen ennen lähtöä ja sen 45 minsan aikana koirat, etenkin Tico teki mitä toivoinkin. Sitten ei enää tarvinnut kauaa odottaa tkamua.
 
Perillä oltiin noin puoli tuntia sovittua aiemmin. Ei kai me muuten, mutta piti varata lisäaikaa lumikaaoksen vuoksi. Tuo on piikki keltaisen lehdistön suuntaan. Jo kai viikon oli huudettu, että uvan jälkeen eteläistä Suomea uhkaa lumikaaos. Lunta oli luvassa peräti 15 senttiä! Järkyttävää!!! Ajatella, että talvella tulee lunta! Mihin tämä maa vielä joutuu? Onkohan nykytoimittajat koskaan edes nähneet lunta kun noin luonnollisesta asiasta pitää tehdä älyttömän suuri numero? Hoh hoi... Toivottavasti siitä lumikaaoksesta on selvitty... 
 
Lunta tosiaan satoi. Nyt selvemmin kuin edellisenä päivänä, mutta ei mitenkään pyryttämällä. Se kaaos oli ennustettu eteläiseen Suomeen, tiedän, mutta koskaan ei tiedä kuuluiko tämä alue sillä kertaa etelään, länteen, lounaaseen, tai johonkin muuhun. Jännä miten tuo sijoittelu voi muuttua.
 
Siispä paimennushommat tehtiin ihanassa lumisateessa. Mulla oli nyt oma kamera mukana ja kamalaa kuvakuraa tuli. Kuvissa ei oo mitään muuta kivaa, ihanaa, hienoa..., kuin se lumisade.
 
 
             pa29.jpg
 
 
Tällä kertaa isoset olivat rauhallisempia. Ne myöskin nuuskuttelivat maata jonkin verran. Jomi taas löysi sisältään haukkuvan paimenkoiran, jollainen islis alunperin on. Se ei haukkunut alusta asti vaan yhdessä vaiheessa avasi sanaisen arkkunsa. Teki sen ihan yllättäen enkä osaa sanoa mikä sen laukaisi.
 
Jomi ja jättis saivat kokeilla yhteispaimentamista. Molemmilla oli hihnaa pidempää ja niiden oli määrä kulkea lauman perässä samanaikaisesti. Pojat suoriutuivat tästä hienosti. Eivät ne juurikaan välittäneet toisistaan vaan menivät lampaiden perässä. Se oli silleen helppoa menoa, että mentiin tietä pitkin suurimmaksi osaksi, siis lauma meni automaattisesti suoraan. Tosin lopussa mentiin vähän kalliollakin.
 
Lampaat ja vuohet ruokittiin ja sitten “lammasnainen” otti mukaansa kaksi muuta koiraansa. Käveltiin takaisin autolle ja siellä ln kysyi, että voisiko jommankumman päästää nartun kanssa leikkimään? Toinen koirista oli uros, joka ei oikein muista uroksista välittänyt. Päästin sitten Jomin. Jomihan oli tietty tosi kiinnostunut sarloos wolfhund neidosta. Välillä kyllä tuppasi mennä sen uroksenkin luo. Tuli pois kun käskin, mutta meni vielä muutaman kerran bordercollien luo.
 
Olipa taas kivaa käydä tuolla. Kerran menin mukkelis makkelis, mutta ei se mitään. Tällä kertaa tuonne oli määrä tulla yhden uros isliksen, mutta harmillisesti se luokkasi jalkansa eikä päässyt. Olisi ollut kiva nähdä sekin. Ehkä vielä joskus näenkin, kun ainakin näillä näkymin tämä touhu jatkuu! Uusi päivä on jo sovittuna . )
 
Sunnuntaina kävin siskonpojan synttäreillä. Kun sieltä lähdettiin kotiutumaan, satoi lunta! Ei paljon, mutta kuitenkin niin, että sitä saattoi sanoa lumisateeksi. Satoi suuremmalla volyymilla kuin edellisenä päivänä. Edellisen päivän sade sai maahan aikaan hennon lumikerroksen, mutta nyt kerros oli tullut selkeämmäksi ja satava lumi näkyi maassa heti. Hirmuisesta lumikaaoksesta huolimatta selvittiin kotiin ehjinä ; )
 
Loppujen lopuksi lunta ei tullut paljon vaikka siltä tuntuikin. Mutta edelleen maa on valkoinen ja siitä on pitänyt huolen täällä piipahtanut arktinen tuulahdus. Maanantaina vielä pakkanen oli siinä parinkymmenen tietämillä, mutta sitten alkoi mittarin väriviiru painua alemmas ja alemmas. Kylmimmillään taisi olla jossain –26 tai –27 tietämillä.
 
Arktisen tuulahduksen vuoksi jäi agitreenit väliin. Kun olisi ollut aika lähteä mittari näytti –19. Mietin, että olikohan se liian kylmä lukema kävellä hallille? Lämpenisikö siinä lihakset vaiko ei? Itellä kun on kylmällä joskus niin, että ei lämpene vaikka kuinka kävelisi. Sitten mietin sitäkin, että jos asteet vielä siitä putoavat, niin tullessa olisikin ollut hyistä kävellä. Tosin sitten oltais oltu tulossa takaisinpäin, mutta kuitenkin. Varmuuden vuoksi päätin jättää agin väliin.
 
Ei se lämpötila siitä paljoakaan pudonnut. –21 oli muutaman tunnin kuluttua ja yöllä vain –23. Päivän valjettua keskiviikkona asteet eivät juurikaan muuttuneet. Ehkä asteen pari saattoi olla lämpimämpää, mutta yli 20 asteen pakkasessa loppiaista lompsuteltiin.
 
Täytyy tunnustaa, että loppiaisena tuli käytyä kaupassa... Se on jotenkin noloa ja tyhmää kun kyseessä on pyhäpäivä. Silloin kauppojen pitäisi olla kiinni. Kuten myös sunnuntaisin. Kaupat ovat nykyään ihan liikaa auki. Kohta vissiin 24/7 kun aukiolot vapautettiin. Musta se oli tyhmä päätös, joten mun aukioloajat eivät muuttuneet. Mun puolesta kaupat voisivat olla kiinni myös lauantaisin. Mutta... nyt tuli mentyä kauppaan pyhänä... En viittinyt alkaa kinata vastaan kun äippä tarjoutui käyttämään kaupassa. Siitä sitten olisi voinut tulla pieni “sota” jos olisin sanonut, että en lähde. Olisi kuulusteltu, että mikset ja sitä rataa.
 
Kun äippä tuli Paraisilta, lähdettiin kohti kauppaa. Sittarit olivat auki. Noh, enpä ollut kovin yllättynyt, että leipähylly oli tyhjä, kuten myös maito- & piimäosaston tarjonta oli aika vähissä. Jos on pakko pitää kauppaa auki pyhänä, niin sitten kannattaisi varata myytävää asiakkaille, eikös? Ärsyttää, että tavallaan annetaan lupa itelle myydä eioota...
 
Samalla tuli ostettua pojille ruokaa kun M&M oli auki myös. Kotona sitten laitoin uuniin piiiiiitkästä aikaa ranskalaisia kera nakinpalojen. Siinä sitten olikin parin päivän sapuskat ja ihan kivaa vaihtelua makarooniin & perunaan.
 
Sitä mukaa kun pakkasherra tiukensi otettaan ulkona, laski lämpötila myös sisällä. Joskus vielä kun täällä oli mittari, joka näytti sisälämpötilaa myös, niin kylmimmillään sisällä taisi olla joku 9 astetta. On mulla keittiössä tuo puilla lämmitettävä hella tai mikä lie, mutta se on vain hetkellinen apu. Kun lopettaa polton, niin ei mene kauaa kun alkaa taas kylmyys tuntua. Ei ole varaava.
 
Sängyssä alkoi olla sen verran vilpoista, että ei siellä tarennut lukea. Oikeestaan mikään ei tarennut olla peiton ulkopuolella. Piti olla ihan kokonaan peiton alla. Talon lämpimin paikka olikin veski ja siellä tuli vietettyä useampi tunti lueskellen. Vaikka mulla on noin metrin päässä sängystä patteri, niin ei se kyllä missään tuntunut. Itse asiassa tuntui, ettei pattereita ollut päällä lainkaan.
 
Isoset eivät ole enää nukkuneet lattialla. Tai no, eihän herra kermapers... eiku kermapallo nyt muutenkaan nuku, mutta Tico nukkuu – yleensä. Isoset ovat nukkuneet sohvalla, joskus jopa ihan vierekkäin. Söpöä.
 
Jomi taas... Näiden kylmien päivien jälkeen taidan ymmärtää miksi lämpö on pienelle niin myrkkyä. Jomi on ollut sohvalla vain muutamia kertoja. Muuten se on nukkunut lattialla. Voin sanoa, että lattialla ei oo ollut lämmintä. Silti ukkeli on nukkunut siellä. Eikä mitenkään pienessä mytyssä vaan niin kuin ennenkin. Joskus on retkottanut jopa sammakkona. Eikö muka oo paleltanut masussa tai “niissä”? Aika uskomaton kylmänsietokyky, täytyy sanoa. Ollapa itelläkin.
 
Ke-to yönä oli –26 ja sama lukema oli mittarissa myös viime yönä. Ollaan käyty öisin pienellä puolen tunnin pyrähdyksellä. Musta ei vissiin oo näkynyt muuta kuin nenä kun oon ollut niin topattua, että! : D Tosin nenä on se, jossa pakkanen tuntuu muutenkin aina ensin. Kestää huonosti ja nopeesti alkaa sattua. Varmaan oon sen palelluttanut ja siksi kestää miinuksia vielä huonommin.
 
Nyt sitten mittarissa on enää –15 ja sisälläkin on lämpimämpää. Vesi kulkee niin kuin ennenkin siis säästyttiin putkien jäätymiseltä. Siihen oli olemassa pieni mahdollisuus to aamuna. Lueskelin ja yhtäkkiä tuli pimeää. Menin kattomaan, että näkyikö naapureilla jouluvaloja. Ei näkynyt siis katkos oli yleinen eikä vain mun. Ekana tuli mieleen saunassa oleva pumppu, joka parina ekana talvena jäätyi kun en ollut osannut laittaa sinne patteria. Sen jälkeen on hyvin kestänyt jopa liki –30 pakkaset. Mutta jos siellä ei ole lämpöä ollenkaan, niin... Aloin valmistautua saunan lämmittämiseen. Sinne oli pakko saada lämpöä. Onneksi katkos osoittautui vain muutaman minsan pituiseksi eikä tarvinnut lähteä lämmityspuuhiin.
 
Pojille oon täytellyt kongeja, jotta niillä olisi jotain puuhasteltavaa. Jomi on tylsä kun se tyhjentää kongin niin nopeasti. Menee vain muutama minsa ja sitten herkku on suussa. Isosilla voi hyvinkin mennä puolikin tuntia. Miten lie Jomi saakin omansa niin nopeasti tyhjennettyä... Sitten se on saanut toisenkin kerran tyhjentää, mutta siitäkin selviää niin nopeasti, että edelleen kaksi muuta yrittävät tyhjentää omiaan. Kolmatta kertaa en oo Jomille kongia väsännyt.
 
Ah, kohta alkaa vkl:n aloitusohjelma. Sitä ei ookaan tullut pariin viikkoon ja on ollut vähän outoa. Vaikka hyödyttömänä ei silleen päivillä ookaan väliä, niin silti tämä jatkuva arki- ja pyhäpäivien vuorottelu on saanut pään päivistä sekaisin. Mutta enää ei tartte miettiä, että olikos se seuraava päivä pyhä vaiko ei.
 
Ai niin... toisenlainenkin musiikillinen uutinen on kerrottava. Sain hiljattain kolmannen sinkun EJ:n uudelta tulevalta albumilta. Niitä on lähetelty kaikille uuden albumin ennakkotilaajille. Aineettomana tosin... Kuukauden päästä mulla on se uusi albumi ja ihan konkreettisena. Ja jos oikein hyvä tuuri käy, niin se on nimmaroitu versio. Ennakkotilaajat osallistuvat automaattisesti kymmenen nimmaroidun setin arvontaan. Ajatella, että kuukausien odotus alkaa olla jo voiton puolella!
 
Vaikka pakkasherran ote onkin vähän höllentynyt, niin talvinen meininki näyttäisi jatkuvan. Mahtavaa! Luntakin saattaa tulla lisää. Olis se vaan niin hienoa jos tämmöttis mentäisiin muutama kuukausi. Siitäkin huolimatta, että sisälläkin tuntuu vilpoisemmalta.