Lauantaina kun yritin kirjoittaa yhtä sähkäriä, Jomi kiikutti mulle leluja. Herra oli tylsistynyt kun oli ollut peräti kaksi vähemmän puuhakasta päivää. Hieman aiemmin oltiin oltu lenkillä, mutta se ei hömpylle riittänyt. Tartti jotain muutakin, joten omistaja sai vaihtaa sähköisen postin sähköiseen koiraan, taisi hömpy tuumia.
 
Tietty olisin voinut ärähtää sille, että ei nyt, mutta musta on jotenkin mukavaa se, että Jomi kiikutti leluja mulle, vaikka sillä olisi ollut kaksi muutakin kiusattavaa. Puolisen tuntia yritin kirjoittaa sähkäriä ja yhtä kauan Jomi jaksoi kiikuttaa mulle leluja.
 
Tuosta sitten aloin pohtia, että pitäisikö sittenkin mennä Jomin kanssa sunnuntaina koulutukseen... Olin ajatellut meneväni Ticon kanssa, mutta kirjoitusrauhan takasi paremmin jos hömpy treenailisi. Toiseksi Tico ei tainnut olla muutenkaan koulukamaa...
 
Noh, hömpy voitti ja sen kanssa mentiin koulutukseen. Oli yhteisympyrää, jota koiramäärän vuoksi piti kävellä. Meni ihan kivasti kun näytti namia. Kerran pujoteltiin ja nyt herra ei pysähtynyt toisen koiran arsen tai kuonon kohdalla, joten hyvin meni. Ja sitten oli yksittäisjuttuja, kolmiota, et, yms. Kerran Jomi sai osallistua kasvattajaluokkaan ison villakoiran ja noutajan välissä. Piti mennä kolmestaan et. Ei ollut ongelmaa.
 
Toko-osion alussa ensin kartoitettiin, että minkä tasoista sakkia oli paikalla. Sen jälkeen toinen kouluttajista kysyi, että mitäpä jos mentäisiin ulos treenimään? Musta idea oli kerrassaan loistava! Kukaan ei sanonut mitään. Sitten mä sanoin, että idea on hyvä ja on mukavaa saada vaihtelua. Siis mentiin ulos kunhan makoilu oli tehty. En mennyt hihnaa kauemmas. Kerran kävin palkkaamassa kun Jomi ei noussut, vaikka ovesta meinasi tulla koira. Maassa pysyi sen mitä pitikin.
 
Ilma oli kuiva ja tuulinen. Seuraamiskaaviossa tuuli suhisi mun korviin, enkä aina kuullut mitä kouluttaja sanoi. Seuraaminen meni siihen asti mukavasti, kunnes yhdessä autossa vinkui koira. Jomille tuli hätä, että mikä koiralla oli. Keskittyminen oli tiessään. Loppu meni sitten vähän niin ja näin.
 
Liikkeestä seisominen hihnan mitalla meni hyvin. Liikkeestä maahan tein pudotetulla hihnalla ja hyvin meni.
 
Luoksetulo olikin jotain, joka olisi pitänyt saada videolle. Ensinnäkin Jomi olisi mennyt yhden toisen koiran omistajan luo kun se huusi “tänne”. Ei siinä mitään, niin olisi yksi toinenkin koira mennyt. Siinä odotellessa omaa vuoroa, juttelin sen koiran omistajan kanssa, jonka luo Jomi olisi voinut mennä. Kuulemma Jomi olisi saanut ihan mielellään vaikka tullakin. Taas Jomille olisi ollut uusi koti tiedossa ; )
 
Oman vuoron koittaessa päätin repäistä ja kokeilla irrotetulla hihnalla. Jätin ukon istumaan ja menin jonkin matkan päähän. Kouluttaja käskytti. Sanoin “sivu!”. Jomi nousi ja asento vaihtui. Sitten jähmettyi. Tuo jähmettynyt asento paljasti Jomin aikeet. Siitä näki, että herra oli suunnitellut lähtevänsä sen omistajan luo, jonka kanssa olin hetki sitten jutellut. Jomi oli sellaisessa veikeässä asennossa muutaman sekunnin. Hyvin olisi voinut napsia kuvasarjan. Jomi siis oli pysähtynyt jo ennen kuin ehdin ite reagoimaan herran aikeisiin. Sitten kun mä huomasin, että nyt oli kyllä väärä suunta, huusin “hei! Sivu!”. Jomi taisi vielä hetken funtsia ja sitten se tuli mun luo. Tuo kaikki tapahtui muutamassa kymmenessä sekunnissa. Oli vaan niin huvittavaa, että miten Jomi ihan hypähti siihen valmiit-paikoillanne-hep! –asentoon ja ilman mun puuttumista pysähtyi ite siihen. Sanotaan, että koirat eivät ajattele, mutta tuolloin Jomi näytti siltä, että jonkinlaista raksutusta olisi päässä tapahtunut. Mitä muutakaan se olisi tehnyt siinä jähmettyneenä kuin funtsinut? ;D
 
Sisällä otettiin hyppyä ja siinä kävi just niin kuin olin arvellutkin: Jomi luuli, että kyseessä oli agihyppy. Vauhdilla hyppäsi yli ja sitten nuuskutteli maata kaiketi ettien namialustaa. Pitänee keksiä eri hyppy-käsky tokoon.
 
Tuo ulkotreeni oli kyllä mahtava idea! Mahtavaa oli sekin, että kuulin uusimmassa Koiramme lehdessä olevan juttua Islannista. Tokotreenit vetäneeltä kouluttajalta kuulin tuosta jutusta. Sille oli tullut juttu mieleen nähtyään Jomin. Lehti on ostoslistalla jahka vaan kauppaan ehdin.
 
Myöhemmin kotona onnistui kirjoittaa sähkäri ilman lelukuskaajaa.
 
Maanantaina oli agia. Isosia lenikttäessäni bongasin leskenlehtiä. Agissa oli aiheena puomi ja A, joista isommassa osassa kontaktialueet. Jomi hoksasi kertaheitolla, että mitä piti tehdä saadakseen syömistä, tällä kertaa matoja. Eli, mennä kontaktialueen sivulta sille alueelle ja pitää takatassut kontaktilla. Ite puomia otettiin muutama kerta ja siinä ei ollut ongelmaa. Olihan sitä jo vähän treenitty.
 
Mentiin lähestulkoon omalle lohkolle treenimään. Lohkosta tuli oma kun jatkokurssilainen lopetti treenimisen. Oltiin siitä sen verran kaukana, että kokeilin A:n kontaktia ilman hihnaa. Ei lähtenyt minnekään. Muutenkin Jomi oli tosi kivasti kun kontaktien ohella treenittiin vähän putkeakin. Herra oli hyvin kuulolla, vaikka ihan putken ulostulonsuun lähellä toisella lohkolla treenaili koira. Ei ollut mitään ongelmaa. A:ta en ollut ajatellut ottaa, mutta Jomi suoritti sen itsenäisesti muutaman kerran. Kuvittelin A:n olevan sille jotenkin “pahan rastin”, mutta ei mitään. Ehkä Jomi jo treeni A:ta viime talvena kiivetessään lumikasaa eestaas. Partis ei ollut yhtä reipas. Muistan vieläkin miten sen kynnet rahisivat kun sitä autettiin yli ja toista jänskätti.
 
Keinuakin treenittiin vähän. Edelleen autan keinun alasmenossa, vaikka ei Jomi näytä välittävän siitä mitään.
 
Loppupuolella kouluttaja tuli kattomaan, että miten sujui. En sitten tiedä, että ottikohan Jomi kouluttajasta häiriötä vai mitä tapahtui kun hetken aikaa hyvin sujunut A:n kontaktitreeni sai uuden käänteen hömpyn juostessa haukkuen kohti aitaa. Kutsuin Jomia ja se tuli luo. Jonkin ajan päästä tuo toistui ja sitten pikku piru survoi ittensä aidan välistä toisella lohkolla olleen tytön luo. Saman tytön, joka treenaili silloin kun Jomi tuli ulos putkesta. Sitten otin koiruuden hihnaan.
 
Mulla on muutama ajatus siitä, mitä saattoi tapahtua. Ehkä Jomi otti jotenkin häiriötä kouluttajasta. Tai herra “kaiken huomaava” reagoi täysin uusiin koiriin. Kello alkoi olla jo sen verran, että seuraavat alkoivat tulla halliin. Ehkä Jomi jotenkin sai samanlaisen päähänpiston kuin koira-aitauksessa. Siellähän se nosti mekkalan aina kun uusi koira tuli aitauksen toiselle puolelle. Ja kun agialue on aidattu, niin ehkä herra kuvitteli olevansa koira-aitauksessa, tms....?
 
Mennessä oltiin saatu sadetta niskaan. Sade alkoi vain vähän meidän lähdön jälkeen. Mulla oli repussa kumitakki ja viritin sen suojaamaan toppaa. Sitten jännitin, että kastuiko mun lenkkarit taas. Ei onneksi. Ja tullessa ei enää satanut, huh. Mä kun luulin, että kerrankin olisi ollut kuiva agikerta, mutta nöy.