Teen nyt tupla-postauksen, kun haluan joulukortille oman ilman mitään ylimääräistä höpönpöppöä. Paljoa ei oo tapahtunut, mutta kerrotaan nyt sekin vähä pois.
 
Eilen käväisin mummini luona. Mun muisti teki kalseen tepposen. Mä lähdin venaamaan äippää puol tuntia liian aikaisin. Mulla ei ollut mukana puhelinta, kun siitä ei oo mitään iloa. Vaikka akku olisi just ladattu, silti se ulkona vinkuu tyhjää akkua. Olin pistänyt päälleni peltihuosut (=farkut), kun aattelin olla vähän muodollisempi, enkä sitten viittinyt pöllähtää jouluja toivotteleen tuulipöksyissä. En tajua, miten jotkut tarkenee peltipöksyissä, sillä mulla jäätyi melko nopsaan jalat. Muuten oli lämmin, mutta rapsakassa –15 asteessa jalat saivat tuta joka miinus celssiuksen. Odottelin hetken ja sitten lähdin kävelemään. Kävelin niin pitkälle kuin uskalsin. En ollut varma, että mitä kautta äippä tulisi.
 
Noh, mä olin onnistunut jäädyttämään itteni niin hyvin, että mummin luona piti mennä huovan alle. Sitten kun siellä alkoi tulla lämmin, niin iski väsy. Varsinainen kyläilijä meikäläinen xD
 
Pojilla oli ollut tylsempi päivä, kun visiteeraamiseen meni useampi tunti. Olin käynyt viikolla M&M:ssä ja ostanut sieltä pari semmoista pulloa, josta joskus kerroin. Yhdenhän sain äipältä. Nämä ostetut olivat pienempiä. Iso tuntui liian isolta, ja olihan ne pienemmät halvempia ;) Kyläilyn jälkeen päätin pistää poitsut pyöritteleen pulloja. Pienissä pulloissa ilmeni semmoinen ongelma, että se narupunos, joka oli pistetty pullonsuusta sisään, tukki suuaukkoa sen verran hyvin, ettei naput mahtuneet ulos. Noh, narut piti poistaa. Jäihän siinä siltikin vielä hommaa pojille.
 
Annoin isoimman pullon Sonylle ja pienemmät Ticolle & Jomille. Tico & Jomi innostuivat pulloista ja alkoivat tyhjentämään niitä innolla. Jomia piti vähän toppuutella, sillä jos Ticon pullosta putosi nappu, Jomi syöksyi syömään sen. Muutaman kerran kun Jomia kielsi, niin ei se enää mennyt rosvonnut Ticolta. Sony ei touhunnut pullonsa kanssa, vaan kyttäsi mua. Mä vaihdoin vaatteita siinä samalla. Sony kaiketi luuli, että taas olin lähdössä. Se seurasi mua tarkasti, eikä ollut yhtään kiinnostunut pullon sisällöstä. Kaks muuta turrikkaa sen sijaan tyhjensivät pullonsa.
 
Illemmalla annoin pojille poronlapaa. Nyt oli hyvä rako, kun ei silleen ollut väliä, että meneekö masut sekaisin uudesta herkusta. Nyt oli aikaa ja mahiksia rampata ulkona useammin tarpeen tullen. Siihen ei ollut tarvetta, sillä masut kestivät herkun.
 
Tänään kävin Jomin kanssa metikössä. Kyllähän siellä sai kahlata, mutta lunta oli silleen sopivasti pentua ajatellen. Puut kuitenkin on olleet estämässä mahtinietosten synnyn. Mettä oli kaunis, niin kaunis! Kamera oli mukana, mutta ei kai tullut mitään kummoisia kuvatuksia. Edettiin rauhallisesti, eikä tehty mitään pitkää lenkuraa. Muutaman kerran piilouduin Jomilta. Yksi oli varsin hämmentävä kerta, sillä en ollut varma, että oliko Jomi huomannut mut. Se juoksi kyllä ihan mun vierestä, mutta silti näytti siltä kuin olisi ettinyt jotain. Vähän aikaa se pyöri ympäriinsä, ennen kuin tuli mun luo. Eikö se sitten oikeesti hokannut mua, vai kutkuttiko joku haju sen nenua? Pääasiassa Jomi kyllä pysyi lähellä ja antoi mun tehdä sille tien hankeen ;)
 
Sitten lähdin isosten kanssa käymään kartonkiroskiksella. Siinä lähellä on iso pelto, joten mentiin sinne ottamaan tehotreeni. Sony väsähti jo muutaman minsan jälkeen. Tico taas pomppi kuin pupu hangessa sen joku 10 minsaa, mitä siellä möngittiin. Patistelin Sonya pois mun jäljistä ja kyllä sekin sitten meni umpihankeen. Sitten kun taas oltiin tiellä, poitsut ottivat viilentävät kieriskelyt. Sonylla roikkui kieli suusta, joten lyhyessä ajassa tuli tehtyä paljon. Kyllä se mönkiminen tuntui omissakin jaloissa.
 
Tuossa kohtapuolin lähdetään triplettelemään jouluyöhön. Sen jälkeen maistuukin uunivoikkarit taivaallisen hyviltä!