Oli tiistaiaamu ja noin viis minsaa aikaa suunniteltuun lähtöön. Luuri haukkui merkiksi viestin saapumisesta. Viesti oli äipältä ja se kyseli, että mikäs se Salon juttu olikaan? Pyysi soittamaan kun olin herännyt. Soitin samantien. Puhelun jälkeen mun suunnitelmiin ei enää kuulunut käynti juna-asemalla, sillä äippä oli tarjoutunut kuskiksi lauantaille! Viesti tuli kyllä niin viime tinkaan kuin vaan mahdollista. Hitto, jos olisinkin jo ehtinyt ostamaan junaliput. Asia erikseen tietty on, että oisko mulle myyty lippuja matkaamiseen kolmen koiran kanssa...
 
Juurikin niin, kolmen koiran kanssa. Tkamulta kuulin tästä Salon miitistä ja tehtiin suunnitelmia, jotta mäkin pääsisin sinne. Suunnittelin ottavani mukaan Jomin kun isoset olivat jo käyneet raunioilla. Vuosiahan siitä jo oli, mutta kuitenkin.
 
Miitin järkkäsi Sonyn velipojan omistaja ja hän toivoi voivansa nähdä koiransa isän ja veljen. Innostuin ajatuksesta itekin, sillä olihan se mukavampaa jos sai kaikki mukaan. Kyselin tkamulta, että sopiko hänelle jos autoon tulisikin mun kaikki koirat + hän toisi isomman häkin? Sopihan se. Eli plääni oli, että Saloon junalla kolmen koiran kanssa ja asemalta sitten kyydillä. Saloon on niin lyhyt matka, että pidin mahdollisena suoriutua junailusta kunnialla.
 
Suunnitelma, joka oli seuraavanlainen: kävely asemalle ja ekalla junalla Saloon. Eka juna olisi ollut aivan turhan aikainen, mutta laskeskelin, että silloin olisi pienempi mahdollisuus, että junaan tulisi muita koiria. Eikä mua haitannut ajatus venata asemalla joku kolme tuntia. Onhan tuota odottelua tullut jo treenittyä... ;) Sitäkin mietin, että olisin voinut kartasta katella, että olisiko ollut mahdollista ajankuluksi kävellä kokoontumispaikalle. Tämä plääni lensi roskakoriin puhelun myötä.
 
Äippä oli kuullut miitistä edellisenä päivänä kun se oli soittanut ja kysellyt, että voisinko tulla vkl neuvomaan häntä uuden luurin kanssa. Sanoin, että lauantai ei käy.
 
Olin ihan täpinöissäni tästä miitistä ja koko viikon toivoin, ettei se peruuntuisi sään takia. Ei peruuntunut ja eilen kympin aikoihin autoon pakattiin kamat ja koirat. Pojat olivat vöissä takapenkillä. Joku punainen hurrikaani valtasi noin puolet takapenkistä ja karvapallot olivat sumpussa keskenään toisella puoliskolla. Tico ei kai ikinä opi reissaamaan paikoillaan ollessaan vyössä...
 
Noin puolen tunnin kuluttua oltiin kokoontumispaikalla. Odoteltiin, että kaikki ilmoittautuneet olivat tulleet ja sitten miitin järjestäjä lähti ajamaan kohti miittipaikkaa. Ei siinä mennyt kuin muutama minsa. Autot parkkiin ja mä suuntasin heti tkamun autolle. Vaikkei meitä tarvinnutkaan noukkia asemalta, niin olin silti pyytänyt häntä tuomaan sen häkin. Äipän auton takaluukku ei oo maailman suurin. Lisäksi hän oli saanut autonsa lainasta takaisin vasta perjantaina, joten ei ehditty testaamaan, että olisiko hänen luukkuunsa mahtunut isompi häkki.
 
Häkin pystytyksen jälkeen laitoin koirat sinne jäähtymään. Sitten lähdettiin käymään pikku kävelyllä. Annoin äipälle Jomin, sillä se on helpoin koira. Jomi ei tee muuta kuin vetää. Isoset kävelee nätimmin, mutta jos yhtäkkiä niiden eteen tupsahtaa koira, niin en tiedä pärjäisikö äippä siinä tilanteessa. Äippä sai huomata, että Jomi tosiaan veti. Ilahduin, kun äippä oma-aloitteisesti päätti, ettei anna Jomin vetää. Äippä pysähtyi aina kun hihna kiristyi. Siitäs sait, islanninidiootti ;)
 
Ensiksi ohjelmassa oli tutustumista raunioihin. Koira kerrallaan sai etsiä kolme maalimiestä. Piiloon menevälle annettiin nameja, maalimies näytti namit koiralle ja juoksi piiloon koiraa kutsuen. Tämmönen setti oli tarjolla jokaiselle koiralle kahdesti.
 
Ekalla maalimiehellä pidin Jomin kiinni kun en ollut varma, etteikö se saisi jotain hepulia tajutessaan olevansa irti. Ensin Jomi ei hiffannut, että mitä piti tehdä. Sanoin sen ja maalimies kutsui Jomia, jolloin pieni teki löydön. Tämän jälkeen otin hihnan pois Jomilta ja loput kerrat menivät hyvin.
 
 
             raunio1-normal.jpg
                                                       Jomin eka maalimies.
 
 
Sony hokasi idean heti, samoin Tico. Molemmille sattui yksi vähän vaikeampi piilo, jolloin vähän piti miettiä, että miten pääsisi maalimiehen luo. Aikansa kierreltyään maalimies tavoitettiin.
 
 
             raunio2-normal.jpg
                                                             Sony hommissa.
 
 
Kaikki koirat löysivät maalimiehensä ja toisinaan kuvailun ohella piilouduin itekin.
 
 
             salo21-normal.jpg
                                      Järkkääjän tytsi harrastaa raunioetsintää.
 
 
            salo76-normal.jpg
                      Samoin Sonyn velipoika, joka kuvassa on juuri tehnyt löydön.
 
 
            salo79-normal.jpg
                                                            "Jippii, jippii!!!"
 
 
Raunioiden jälkeen pidettiin tauko. Tuona aikana kävin selvittelemässä, että saisinko isoset jotenkin sinne seuraavaan paikkaan ilman häkkiä. Alunperin olin ajatellut, että olisin jättänyt ne häkkiin autojen luo kun niitä ei voi päästää peuhaamaan muiden kanssa jos on uroksia lähellä. Mutta siellä toisessa paikassa oli mahdollisuus kokeilla koiransa kanssa esteitä ja sen halusin tehdä isostenkin kanssa.
 
Löysin sieltä hyvässä paikassa olevan puun, joten ei tarvinnut raahata häkkiä sinne ja sain isosetkin kokeilemaan esteitä.
 
Esteinä oli metalliputki, sitten sellainen “heiluva lauta”, keinu, “tikasmainen puomi” (matalampi kuin agin puomi) ja epämiellyttävä alusta. Tico tassutteli reippaasti kaikki esteet. Yllätyin, että tuo “tikasmainen puomikin” sujui ilman ongelmia. Oli meinaa eka kerta kun meni.
 
 
                                        raunio3-normal.jpg
                                                             Reipas Tico "tikkailla".
 
 
Sony ei alkuun meinannut mennä putkeen, mutta sain sen menemään sen. “heiluva lautakin” vähän jänskätti ja keinusta tuli mörkö sen jälkeen kun se oli liikkunut (tkamu oli avustamassa keinun laskeutumisessa). “tikasmaisesta puomista” Sony meni muutaman ekan askeleen ja sitten päätti, ettei enempää. Epämiellyttävä alusta sujui ihan hyvin.
 
 
        raunio4-normal.jpg    raunio5-normal.jpg
                     Putkesta Sony selviytyi, "tikkaista" ei päässyt alkua pidemmälle.
 
 
Jomin sain putkeen avustajan kanssa. “heiluva lauta” oli haasteellinen, joten en edes yrittänyt keinua tai “tikkaita”. Epämiellyttävästä alustasta Jomi suoriutui hyvin ja yllätyin siitä. Jomi ei ole mikään rohkeuden perikuva ja en yllättynyt, siitä miten esteet meni. Oletin myöskin, ettei se olisi suostunut kävelemään “romukasan” päällä, mutta väärässä olin.
 
Tämän jälkeen haluttiin ottaa jonkinlainen yhteiskuva. En innostunut ajatuksesta, että olisi pitänyt mennä isosten kanssa joukkoon, jossa oli muitakin uroksia. Ehdotettiin, että olisin mennyt ihan eteen ja se kuulosti musta ihan ookoolta. Olin ettimässä siinä paikkaani isosten kanssa (Sonyn velipojan omistaja piti Jomia) kun yhtäkkiä takaa hyökkäsi koira isosten kimppuun! Se oli Ticon toisen pentueen poika. Siinä sitten koirat purivat toisiaan minkä ehtivät hirveen ärinän kera. Harmillinen juttu :/ Kauaa tilanne ei kestänyt kun se hyökkäjä vetäistiin pois. Isoset kävivät vielä niin kierroksilla, että hyökkivät toisiaan kohti. Mä päätin, että isoset jäävät pois kuvasta. Menin niiden kanssa kauemmas ja yritin zoomailla sakkia omalla kamerallani. Todella kauas sai mennä, että kaikki mahtuivat ruutuun. Se semiputki olisi kiva juttu...
 
Vein isoset pois ja kun palasin Jomin luo, ihmettelin, että mitä rusehtavaa sillä oli pään viirussa. Kumarruin tutkimaan asiaa ja sitten multa alettiin kysellä, että oliko Jomille tullut jotain. Mulle selvisi, että se koira oli hyökännyt Jominkin kimppuun... Kuvaamisen jälkeen oli alkanut nujuhetki ja koirat oli päästetty vapaiksi. Tämä poika myös. Jomia ei ollut päästetty, mutta ilmeisesti tämä poika oli tullut Jomin luo. Jomi parka :( Se rusehtava viirussa oli ilmeisesti sen pojan omistajan verta. Rytäkässä oli kuulemma sormi auennut.
 
Päästin Jomin irti kun se poika otettiin kiinni. Varmuuden vuoksi jätin Jomille turvavyön, että jos se onnistuisi menemään sen pojan luo, niin olisi jotain, mistä ottaa ote. Ihan hyvin Jomi antoi sen pojan olla rauhassa.
 
Pojan lähdettyä tkamu päästi jättiksen irti ja vähän myöhemmin Sonyn velipoikakin pääsi vapauteen. Velipoika ja Jomi olivat kuulemma kovin koittaneet leikkiä kun oli ryhmäkuvaa otettu. Sen omistaja kysyi, että voiko hän päästää koiransa irti. Sanoin, että kyllä mun puolesta, että Jomi on tähän asti tullut toimeen kaikkien koirien kanssa. Ja hyvin se tuli toimeen Sonyn velipojan kanssa. Velipoika aloitti ticomaisen häsläyksen kun pääsi vapaaksi. Hyöri ja pyöri Jomin ympärillä. Jomi oli saanut uuden kaverin. Pojilla oli vauhtihetkiä ja myös herkkiä hetkiä kun nuoleskelivat toistensa suita.
 
 
             salo132-normal.jpg
                                                          "Moimoimoiiih!!!"
 
 
             salo183-normal.jpg
                                                        Kuono vasten kuonoa.
 
 
            salo194-normal.jpg
                                                          Köllöttelyä nurtsilla.
 
 
Paikalla oli myös vekkuli, mutta hän oli löytänyt uuden “soulmaten” Ticon pojantyttärestä. Pentusilla oli kivaa keskenään ja kerran ne nujusivat sen metalliputken sisällä :D Ovat muuten tosi reppaita pentusia, meinaan molemmat suorittivat kaikki esteet!
 
Oli niiiiiiiii-in ihanaa nähdä niiiiiiiiiii-in monta pystykorvaa & kippurahäntää yhtäaikaa <3 Viisi tuntia hujahti todella nopsaan. En nyt ihan heti keksi parempaa tapaa viettää päivää :) Kiitokset miitin järkkääjälle erikoisemman päivän järjestämisestä :)
 
 
             salo173-normal.jpg
                                                     Ihanasti ihania isliksiä <3
 
 
Kotipihassa laitoin koirat pihalle ja jäin äipän kanssa autoon neuvomaan äippää luuria koskevissa kysymyksissä. Mikään tekniikkanero en oo, mutta ainahan voi yrittää neuvoa. Jonkin ajan päästä äippä huomasi, että Jomi oli tullut pois pihalta. Jomi ilmestyi ihan surprise äipän luo häntää heiluttamaan. Eli tällä kertaa ei lähtenyt rundaamaan ympäriinsä vaan tuli kattomaan, että mitäs me puuhattiin. Olisit silti voinut pysyä pihalla mokomakin...
 
Sisällä Jomi ei malttanut alkaa nukkumaan, ennen kuin oli saanut sapuskaa. Se päivysti reagoiden mun pienimpäänkin liikkeeseen pomppaamalla pystyyn silmät suurina odotuksesta. Taisi masussa olla iso reikä. Ruuan saatuaan Jomikin alkoi nukkumaan. Ite laitoin kuvia latautumaan ja aloin lueskella Akua. Sattui olemaan jouluinen tarina, joka sijoittui ISLANTIIN! Islanti nyt on muutenkin pyörinyt mun mielessä paljon viime aikoina. Päivinä, jolloin on ollut vähän syksyisempi fiilis, mulle on tullut kaipuu Islantiin. En osaa sanoa, että johtuuko se samankaltaisesta säästä, jota sain Islannissa kokea, vaiko siitä, että kohta tulee vuosi täyteen siitä, kun lähdin Islantiin <3 Tai ehkä se johtuu noista molemmista...
 
Omien koirien lisäksi miitissä olivat:
 
 
             salo208-normal.jpg
                                                           Sonyn velipoika
 
 
             salo82-normal.jpg
                                                           Järkkääjän tytsi
 
 
             salo6-normal.jpg
                                                         Tkamun toinen koira
 
 
             salo188-normal.jpg
                                                                       Jättis
 
 
             salo103-normal.jpg
                                                      Ticon toinen morsian +
 
 
             salo86-normal.jpg
                                                           niiden tytär +
 
 
             salo26-normal.jpg
                                                            niiden poika
 
 
             salo44-normal.jpg
                                               Komistus Tampereen suunnalta
 
 
             salo203-normal.jpg
                                            Tämän vuoden erkkarin roppi-tyttö
 
 
             salo148-normal.jpg
                                                                   Vekkuli
 
 
                                     salo45-normal.jpg
                                                               Ticon pojantytär
 
 
Siiis jos nyt oikein laskin, niin Salossa huiskutti häntäänsä 14 islistä :) <3  Niistä löytyy enemmän kuvia täältä