Jälleen kerran sääherra on näyttänyt keskaria näyttelyä edeltävällä viikolla. Keskiviikkona luovuin puolen tunnin lenkeistä. Ei noille sovi sellainen meininki kovin pitkään,  joten sen jälkeen oon ollut joka päivä parin tunnin lenkillä noiden kanssa ja enää eivät ole hyppineet niin paljoa seinille.

Tänään illalla oli pakkasta pikkuisen päälle kaksi astetta. Se oli kivaa päästä välillä kuivakin lenkki. Ja kuivaa pitäisi tästä eteenpäin ollakin jonkin aikaa.  Lenkin jälkeen imuroin, harjasin koirat sisällä ja taas imuroin. Sitten pesin lattiat, ettei Sony tule likaiseksi pesun jälkeen. Ja sitten pesin poikien mahanaluset, tassut ja Ticon valkoiset osat. Toivottavasti pysyy kuivana edes tämän viikonlopun.

Ajatukset ovat ristiriitaiset. Toisaalta edelleenkin hävettää mennä sinne noiden kanssa. Sitten taas toisaalta on innoissaan, että näkee livenä niitä, joiden kanssa on jutskannut netissä. Mutta ei ne näyttelyt ole noiden paikka ollenkaan. Liian hienoja noille. Mitäs menin lupaamaan asiaan tutustumatta. Kesällä kasvattaja toivoi Sonyn osallistuvan noihin. Tuumasin, ettei se Hesa ole niin kovin kaukana, että voisi siellä pistäytyä pari kertaa. Sitten kun aloin tutustumaan näyttelyihin, niin selvisi, ettei kyseessä olleetkaan ihan tavalliset näyttelyt! Ilmoittautumishinnat olivat huimat! Ja Sonykin oli saanut T:n viimeisimmästä näyttelystään. Se ei sinänsä huolettanut, koska se oli värin vuoksi (tai siis tuomarin näkemys väristä). Mutta kun tuo herra on tuollainen kirppu... Tulee jotenkin sellainen olo kun menee noihin näyttelyihin, että ihan väkipakolla yritän saada sille näyttelymenestystä. Siitä ei ole kyse ollenkaan. Mulle on se ja sama saako tuo kirppu enää yhtään sertiä. Enkä tiedä onko kovin viisasta tehdä noin pienestä isää (jos terveys antaa myöden). Värinhän vuoksi niin käy jos käy, mutta kun koon pieneminen on jo kuulemma jonkin sortin ongelma tässä rodussa, niin en sitten tiedä. Asiasta on jo tavallaan sovittu, joten kai kasvattaja tietää mitä tekee. Toki voi myös olla, että kun hän on nähnyt Sonyn livenä, niin mieli muuttuu.

Agilityä ajatellen koko on ihanteellinen kun ei tartte hyppiä samoja korkeuksia kuin jotku 60 cm:n koirat. Tico on maxi, joka on kyllä todella typerää. Noh, eipä sen puoleen ei meillä nyt olekaan ryhmäpaikkaa. Omalla ajalla käydään hallilla. Josta tulikin mieleen, että viime perjantaina toko vaihtui agiksi. Paikalla ei ollut ketään muuta ja meillä on juuri tällä hetkellä ongelmia treenausmahdollisuuksien suhteen... Ticon kanssa menin muutaman kerran mulle suhteellisen vaikean radan. Sitten Sonyn kanssa tutustuttiin hyppäämiseen. Altahan se meni. Ja hyödynsi pientä kokoaan edelleen, vaikka laitettiin toinen rima. Se toinen rima piti asetella uudelleen, ennenkuin alta meneminen loppui. Kovin mielellään Sony ei olisi hypännyt, mutta kyllä sen lopulta sai hyppäämään. Kiertäminen olisi ollut kivempaa. Hyppyjen jälkeen otettiin putki. Putki oli mutkalla ja mua epäilytti meneekö Sony sellaista. Kyllä se meni! Puomiakin otettiin. Ensin Sonya pelotti, mutta lopulta taas ilmeisesti muisti mikä se puomi oli. Onnistui jopa tipahtamaankin sieltä. Sen jälkeen mentiin vielä kerta uudestaan, että jää pojalle esteestä hyvä mieli. Keppejä myös otettiin.

Sitten pääsi Tico radalle. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä taas omalla ajalla hallille kun ei tartte pitää turkkeja puhtaina.