Kukapa olisi uskonut synkän ja vetistäkin vetisemmän alku talven perusteella, että vielä kuitenkin pakkanen hipoisi lähemmäs –30 astetta? Mä en ainakaan ja vielä kun tammikuussakin tuli vesisateita, niin pidin lumen tuloakin melkoisena haaveiluna. Kuitenkin saatiin kunnon talvikelit tännekin, joten ei ole mitään syytä valittaa –27 asteen lukemasta. Pojat näyttävät kestävän nämä asteet hyvin, sillä lenkillä mennään lähes entiseen malliin. Lumikylpyjä otetaan myös innolla. Tiedä sitten, onko se keino armahtaa hetkeksi tassuja, mutta paljon tapahtuu myös etenemistä “selkäuintina”. Sony teki pienen poikkeuksen kun kävi ojanpohjalla hangessa vääntämässä kasan. Sitten tuli kylmyys tassuihin ja toimenpide näytti hieman hankalalta. Tiettyhän se olisi ollut helpompaa vääntää tien viereen, mutta onneksi nuo ovat sen verran fiksuja, että menevät mielellään kauemmas asioilleen.

Sony osoitti eilen miten pirun hyvä nenä sillä on. Olin laittanut sen rinkulan kuistin pöydälle niin, ettei Sony ollut voinut nähdä sitä mitenkään. Pojat olivat pihalla riekkumassa. Sitten kun otin äijät sisälle, niin Sony oli heti nenä pystyssä nuuskuttamassa. Hetken nuuskuttelun seurauksena Sony hyppäsi ottamaan rinkulan! Tuosta sitten aloin pohtia, että onko muissakin tapauksissa ollut kyse nenästä, eikä muistista? Osassa voi olla niin, mutta uskon, että kyllä tuolta löytyy sitä muistiakin. Esim. se vajassa roikkuva raatolelu. Ei Sony oo voinut haistaa sitä niin kaukaa! Eihän...,eh? Ja kai muistin piikkiin voi laittaa senkin, että seuraavan kerran kun äijä pääsi kuistille, se hyppäsi heti kattomaan pöydän. Rinkula ei enää ollut siellä, joten Sony ei ollut voinut haistaa sitä, vaan teki hypyn muistin perusteella. Joku nenäharrastus olisi Sonylle kyllä ihan pop!

Sony osaa hämmästyttämisen lisäksi huvittaakin. Siitä sain todistetta taas eilen kun lämmitin möksää. Siinä samalla lueskelin lehteä ja kuuntelin netistä vanhaa radio-ohjelmaa. Ohjelman aiheena oli suomalainen äänimaisema. Siellä sitten soitettiin vaikka minkälaista ääntä. Mun lehden lukemisesta ei oikein tullut mitään kun Sony keikutteli päätään radiosta kuuluville äänille. Sitä jäi vaan huvittuneena kattomaan miten toinen kuunteli radiota. Pitihän siitä sitten ottaa videopätkäkin. Siinä pätkässä Sony keikuttelee päätään juna-aseman äänille.  youtu.be/7rUCcNJz7pk

Toinen huvitus –pätkä Sonysta on kun annoin nappujen joukkoon sydämet. Tiputin ne kuppiin ja Sony yritti kopata sydämen ilmasta.

youtu.be/lkwRFHvLQH8

Sokerina pohjalla on pätkä Ticosta. Tico on siinä asialinjalla, että mitään hauskaa ei sinänsä ole nähtävillä. Piti kuitenkin se pätkä ottaa kun olin niin ilahtunut Ticon etenemisestä. Tuossa yhtenä päivänä kokeilin, että saanko Ticon tulemaan sivulle niin, ettei se pudota kapulaa. Kyllä sain! Tuosta pätkästä näkee sitä Ticon sijaistoimintaa kapulan pureksimiselle: pään nykimistä ja “tassuilua”. Mutta silti hienosti ja häntä heiluen Tico homman hoitaa :)  youtu.be/JZfb-cEYlOc

Kohta Tico taitaa aloittaa valitusvirren kun kokeilen saanko tehtyä niistä sydämistä vähän pitkäkestoisempia nameja. Ticolla kun on tapana kulkea ympäriinsä ja itkeä kun paistan esim. jauhelihaa :D

Loppuun vielä kuva Sonysta. Äijä valui kuin räkä sohvatyynyn päällä pihalla riekkumisen, möksän lämmittämisen ja radion kuuntelun päälle.

 

                                       

                                        Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille! :)