Tänään mun pihalla kävi siskon uusin perheenjäsen. Muutaman viikon yli luovutusiän cirneco del etna (ei vissiin oo ihan oikein kirjotettu, mutta en nyt jaksa tarkistaa kirjoitusasua). Pikku poika oli reipas koiruuden alku, jonka rinnalla Jomi näytti iiisolta. Jomi oli nätisti pennun kanssa. Jonkin verran oli leikkimistä, mutta pentusta ei haitannut jos Jomi ei juossut sen kanssa. Kyllä sitä yksinkin saattoi rundata.
 
Ei ujostellut vaan tuli moikkaamaan jos olin kyykyssä. Pieni kieli yritti pusuttaa. Sisko varoitti, että kieli muuttuu pieniksi teräviksi hampaiksi kun se tavoittaa posken. En testannut tuon paikkansa pitävyyttä.
 
Parisen tuntia taaskin hurahti kauniissa syyssäässä. Oli tuulista, joten mulla oli suosiolla tuplapöksyt ja toppatakki. Pentuselle tulikin lopulta kylmä. Ei oo ihan näihin oloihin suunniteltu tuota karvapeitettä.
 
Joitakin kuvia tuli napsittua. Tosin osin kuvien vähyyttä selittää se, että alkuun tuli enemmänkin juteltua kuin zoomailtua.
 
 
             d1.jpg
                                               Uudet kamukset?
 
 
             d15.jpg
                                     Sujui se rundaaminen yksinkin.
 
 
             d24.jpg
                                                 "Ruoki meitä!"
 
 
             d14.jpg
                Ei ihmekään, että pentuselle tuli kylmä kun kuvakin sinertää ;D
 
 
 
                              d22.jpg
                                            Pieni poika auringossa.
 
 
Siskolla oli mukanaan lapset, jotka touhusivat pihalla milloin mitäkin. Koirien vesikuppikin tuli pehmustettua renkaalla. Ei muuten lähtenyt kuppi ihan helpolla pois renkaasta...
 
Siskon mentyä päästin isoset pihalle. Eilen ei oltu syöty kaikkia luita. Kahdesta oli vielä jotain jäljellä, joten isoset saivat työstää ne loppuun. Jomilla oli ollut jo omat huvinsa pihalla.
 
 
Jepsis jee. Tosiaan eilen tuli katottua ne leffat ja ihan putkeen menivät. Ekana kattelin Interstellarin. Se oli pettymys maisemien osalta. Niitä näkyi tosi vähän. Ja pitkän aikaa leffaa kattoessani olin sitä mieltä, että se oli huonoin Islannissa kuvattu leffa, joka mulla on. Vähän pitkäveteinen oli. KUNNES loppupuolella tuli tosi ovela koukku, joka nosti leffan pisteitä. On aina tosi piristävää ja ilahduttavaa jos leffassa on jotain yllättävää, jota ei osaa arvata. Tuon jälkeen kattelin leffaa uusin silmin. Leffan loppu jätettiin avonaiseksi, että ite voi päätellä mitä lopussa tapahtuu tai sitten jätettiin ovi auki kakkososalle.. Scifi ei varsinaisesti kuulu mun suosikkigenreen, mutta tästä leffasta tykkäsin ja voin suositella sitä : )
 
Mielensäpahoittaja oli hauska, kuten olin odottanutkin. Antti Litjaa parempaa ärisijää ei rooliin voisi olla. Muutkin roolisuoritukset olivat hyviä. Hyviä sutkautuksia putkahteli pitkin leffaa. Vähän sen mielensäpahoittajan pojan lammasmaisuus häiritsi. Lisäksi tuli pohdittua, että vaikka herra valittaja nauratti, niin ei sellaista kyllä oikeesti pitkään jaksaisi. Kun mikään, siis ei niin mikään ole hyvin tai oikein. Vähän tuo leffa lässähti loppua kohden, mutta hyvä se silti oli. Voisin suositella tätäkin katselukokemusta : )
 
Leffojen jälkeen lähdin ukkosten kanssa noin tunnin lenkuralle. Oli kirkas kuutamo, kuinkas muuten... Lenkuran jälkeen lueskelin niin kauan kuin silmät pysyivät auki.
 
Huomiselle on suunnitelmaa, joten ei paranisi kukkua kovin myöhäiseen yöhön...