Kiitokset tsempityksistä! :)
 
Maanantaina mentiin aamulla prisman parkkikselle pyörimään. Aloitin treenin makoilulla. Sonyn sidoin varmuuden vuoksi pyörätelineeseen. Tico sai olla ilman kiinnitystä fleksi vieressään. Makoilu meni sikäli hyvin, että molemmat pysyivät paikoillaan. Sonyn pää taas ei. Se pyöri kuin mikäkin väkkärä. Ticon makoilu oli hieman pidempi kuin Sonylla. Jätin Ticon makoilemaan kun vein Sonyn koppiin. Hienosti Tico odotti :)
 
Molemmat saivat kolme treenikertaa. Pituudesta en tiedä kun ei ollut mukana kelloa. Tico oli loistava! Teki tosi vähän virheitä, joita olivat satunnainen löysä seruu tai joskus harvoin väärä asento. Jopa pelkästään sivulla istuminen ja makoilukin sujuivat hyvin. Ainoastaan kerran nousi makoilemasta. Oon ottanut noita silleen, että esim. istuttanut sivulla aikaa x ja sitten vaan vapauttanut. Hetken kävellyt ympäriinsä ja sitten taas tehty jotain. Tällä haen sitä, että Tico ei olettaisi, että aina tapahtuu jotain kun ollaan sivulla ja ehkäpä näin se ei odottamalla odottaisi sitä toimintaa. Niin helpolta kuin se kuulostaakin: istua paikoillaan sivulla. Vaan kaikille se ei ole niin helppoa... Mutta joo, Tico oli taas ticomiittiä. Toisinaan joku ohikulkija jäi kattomaan kun Tico hienosti meni maahan tai jäi seisomaan tai vaan seurasi ja vieläpä kaikki tuo ilman hihnaa!
 
Sony ei ollut nyt parhaimmillaan. Maahan menot oli vähän arpapeliä ja seisominenkin oli jo unohtunut. Seuraamiset menivät hyvin. Treenattiin myös koppailua. Kyllä se jo pikkuisen useammin saa kopin, mutta ainakaan vielä ei tee sitä, että menee namia vastaan. Liikkuu kyllä sivuille, muttei kai näe tarpeelliseksi mennä namia vastaan. Sony ei oo tyyliltään niin riehakas kuin Tico ja ehkei Sony koskaan tule olemaan Ticon kaltainen koppari coolimman olemuksensa vuoksi. Noh, tuo jää nähtäväksi. Otin Sonylle myös yksin makoilua ja muuten pysyi paikoillaan, paitsi herran nuppi.
 
Sitten käväisin kaupassa kun perjantaina se oli jäänyt väliin. Sainhan mä illalla puoli kolme tiedon, ettei ole ohitusrinkiä (no comments). JOS olisin tiennyt tuon jo aamulla, niin olisin voinut parturireissulla polkaista kaupan kautta. Parturi oli ihan eri suunnassa kuin kauppa. Enhän mä enää puol kolmelta jaksanut lähteä yhtään minnekään kun piti nukkuakin.
 
Lauantaina oli suunnitelmissa tehdä se, minkä tein maanantaina, mutta niin kuin jo tiedätte, että sään vuoksi päädyttiin koulunpihalle. Onneksi maanantaina sää oli suotuisa. Löysin kaupasta sattumalta enkunkielisen Akun taskarin! Hauska sattuma kun viimeksi sellaisen bongasin mun kesälomalla. Hyvin ajoitettu mun lomat ;)
 
Sää oli aurinkoinen, mutta köh, köh, pölyinen. Jösses sitä tiepölyn määrää! 4,5 tuntia tuohon reissuun kaiken kaikkiaan meni, mutta silti pöhköt jaksoivat painella vielä pihalla.
 
Mua kaiveli se, että Sony oli kadottanut maahanmenotaitonsa. Sony on ollut siinä ihan pro. Senpä takia sitten illemmalla piti pitää minitreeni. Nyt suuntana oli ihan uusi paikka. Sinne kestää joku reilu puoli tuntia kävellä, eli ei paha. Vettä vähän ripsi, mutten kääntynyt. Aika alkaa olla sen verran vähissä, että pitää koittaa olla huomioimatta liikaa säätä.
 
En tarkkaan tiennyt, että millainen se paikka on. Tiesin vain, että siellä olisi tilaa treenailla ja todennäköisesti saisi toisen jonnekin kiinni odottelemaan. Se oli hyvä paikka. Itse asiassa parempi kuin olin odottanut. Laitoin ensin Sonyn kiinni ja tein Ticon kanssa muutaman maan ja seisomisen + tietty seuraamista. Maahan menossa oli vähän takkua (märkä maa?) ja en ottanut sitä monesti. Heti kun tuli hyvä suoritus, se riitti.
 
Sonyn kanssa oli jokseenkin samat jutut. Mulla oli mukana se Sonyn viimeisimmän mätsin palkinto. Sony meni maahan heti ja näytin sille sitä lelua. Sony hämmentyi “mitä sä nyt tunget mun naamaan?”. Vähän aikaa sain innostaa Sonya, ennen kuin se pääsi hämmennyksensä yli ja alkoi leikkiä. Sitten taas käskin Sonyn maahan ja nyt Sony alkoi heti leikkiä lelun kanssa. Vielä muutama lelumaatuminen ja siihen olikin hyvä lopettaa sen käskyn harjoittelu. Seisomista otin ihan nappumeiningillä. Ehkä on parempi, ettei siinä ole riehakasta palkkaa. Koppailua myöskin otettiin.
 
Sitten makoilua. Äijät makoilivat hihnat vierellään. Kumpaakaan en ollut sitonut kiinni. Makoilivat ainakin sen kaks minsaa (laskin 120 ja sitten vielä vähän odotin). Sen jälkeen palkkasin poitsut ja jatkoin treeniä tekemällä kasia pujotellen niiden välistä. Hyvin pysyivät :) Lopuksi ihan vaan vapautin ilman mitään istumisia. Tico jäi kattomaan mua sen näköisenä, että “mitäs sitten seuraavaksi tehdään?”. Koko olemus oli intoa täynnä vispaavan hännän ja tavallistakin suurempien silmien paljastaessa, että Tico oli valmis jatkamaan treeniä, mutta kotimatkaan oli herran tyytyminen.
 
Pihalla otin vähän hyppyä. Tico on tässä tosi hyvä. Sonylla on alkanut ilmetä sitä, että se meinaa kiertää hypättyään mun luo.
 
Pienen paussin jälkeen iltapalana oli kurkkutorvimössöä ja piimää. Mä luulin, että nuo torvet olisivat sellaisia kokonaisia rouskuteltavia, mutta se onkin mössöä. Sitä syötän pojille tällä viikolla joka päivä, sillä sitä ei voi syöttää niille koska vaan. Perjantaisin en oo uskaltanut antaa kun en tiennyt kestääkö masut ja kun en koskaan tiedä hyvissä ajoin onko ohitusrinkiä vaiko ei. Ticolla kun on vielä sekin, että tuoresapuska pistää toisen pissattamaan, niin ei sitä sitten voi oikein antaa kuin silloin, kun on ite enemmän kotona. Noh, nyt tiedän, että masut kestävät ja voin sitten jatkossa antaa ainakin lauantainakin. Aiemmin en oo antanut kun jos masu olisi mennyt sekaisin, niin ei siinä sitten oltais menty mihinkään koulutukseen sunnuntaina...
 
Tiistaina aamulla käytin Sonyn yksin ulkona. Treenailtiin tietty. Seisominen oli ihan unohtunut. Noh, sitten pakitin ihan alkeisiin ja palkkasin kun Sony pysähtyi. Sony tuntui jotenkin taantuneen. Treeni oli lyhyt ja lopetin onnistuneisiin suorituksiin. Sitten koppailua ja lelulla leikkimistä. Pihassa vähän hyppyä.
 
Ticon kanssa polkaisin sittariin. Sittarissa on parempi hedelmätarjonta, joten lähinnä siksi sinne. Ticon otin mukaan, jotta saatiin treenata erilaisemmassa paikassa ja toiseksi Tico ei ollut menossa illalla koulutukseen.
 
Pyöräilynkin jälkeen Tico seurasi, seisoi ja maatui hyvin. Muutta se pelkästään sivulla oleminen oli silti haasteellista. Istumassa saattaa pysyä jo aika hyvin, mutta maassa ei. Se on muutama sekka ja sitten pojoing.
 
Ilta viideltä Tico pääsi seuraavan kerran ulos. Sitten otettiin pikku treeni ja ei, en ole rikkinäinen levysoitin kun taas sanon, että hyvin meni. Pihassa muutaman kerran hyppyä ja hienosti se Tico jää seisomaan hypyn jälkeen. Kuono on muhun päin, mutta niin kuulemma saa olla.
 
Lähdin Sonyn kanssa kävelemään jo puoli kuuden jälkeen. Koulutus alkoi vasta seiskalta, ja tunnin verran sinne kestää kävellä. Siinä sitten oli Sonylle vähän hengähdystaukoa ennen koulutusta.
 
Ensin oli makoilua. Välit olivat aika pienet. Alkuun Sony suunnitteli käyvänsä moikkaamassa vieressä ollutta bordercollieta. Kävin laittamassa Sonyn uudelleen maahan. Sony pysyi, vaikka se borderi nousi toistamiseen, mutta loppujen lopuksi häiriö oli liian suuri Sonylle ja sekin nousi – ihan just kun olisi tullut täyteen kaks minsaa. Kouluttajakin piti välillä jotain ääntä: vihelteli tai huuteli käskyjä ja yllätyksekseni Sony ei reagoinut niihin! Hienoa :)
 
Sitten oli seuraamista. Kouluttaja keskittyi enemmän kokeisiin meneviin koirakoihin ja muut saivat seuruuttaa koiriaan ympäriinsä häiriöksi koekoirien makoilulle. Sony seurasi hyvin ja kouluttaja kehuikin Sonyn kontaktia niin seuraamisessa kuin perusasennossakin. Neuvoi kuitenkin antamaan palkkaa välillä ihan liikkeenkin aikana, että se liikkuminen olisi jatkossakin kivaa. Kävelin Sonyn kanssa ympäriinsä ja hyvin äijä seurasi. En viittinyt seuruuttaa sitä koko loppu aikaa. Sehän olisi ollut tylsää, joten välillä makoilutin Sonya. Lisäksi otin paikallaan pyörimistä. Oikeelle Sony seuraa tosi hyvin. Vasen taas on hankalampi suunta, mutta on siinäkin tullut jo pientä edistystä. Leikkimistäkin yritin välillä, muttei herra oikein syttynyt. Tosin, jonkun jättämä naurava tennispallo oli Sonyn mieleen, meinaan herra haki sen useamman kerran kun heitin sen jonnekin syrjään. Jonkin aikaa se pallo sai olla, mutta aina välillä Sony muisti sen ja kävi hakemassa. En sitten tiedä, että olisiko mun pitänyt alkaa leikkiä sen pallon kanssa, vaikka se olikin jonkun muun... Vähän tuntui vinoilulta tuo Sonyn touhu kun herralle oli mukana oma lelu, mutta silti piti raijata toistamiseen toisen lelu esiin ;)
 
Kotona sitten pikku lenkille Ticon kanssa. Vähän oli treenailua. Mä olin aika poikki, joten iltapalan jälkeen suunnistin nukkumaan.
 
Sää oli ollut suotuisa jo kahtena päivänä, joten jänskätti, että vieläkö saadaan kuivaa säätä keskiviikollekin? Silloin oli tiedossa jotain huippu ihanaa! Oltiin sovittu treenikamun kanssa treenailua koulunpihalle + hänen kyydissään tulisi myös Sonyn siskontyttö! Vihdoinkin saisin nähdä livenä pienen. Ja tietenkin piti olla kamera mukana.
 
Mä menin jo seiskalta koululle treenimään poikien kanssa. Alkuun otin Sonylle yksin makoilua. Häiriköin Sonya tekemällä Ticon kanssa hiljaista seuruuta. Enhän mä voinut käskyttää Ticoa kun toinen makoili. Oletushan on, että Sonykin reagoi mun käskyihin. Sony pysyi maate, vaikka kävelin Ticon kanssa ympäriinsä! Tico taas seurasi, vaikken sanonut sille mitään. Hienoa pojat :)
 
Sitten treenin vuoron perään poikien kanssa. Tico oli taas ticomiittiä. Lähestulkoon täydellistä settiä veti koko ajan! Vaikeimpia oli edelleenkin ne pelkät oleilut, joista hankalampi on se makoilu.
 
Sony oli tänään todella iskussa. Tuli oikeat asennot ja seuraamisessakaan ei ollut moittimista. Makoilussa oli taas herra väkkäräpää. Kokeilen tuohon nyt sellaista keinoa, että jos Sony kattoo jonnekin muualle kuin mua, niin mä liikahdan. Tosin hiekkamaassa on se hyvä puoli, ettei tartte edes liikkua paikoiltaan kun saa jo äänen tehtyä. Hyvä olisi jos Sony kattelisi vaan mua eikä pyörittelisi päätään joka ilmansuuntaan. Kuules nyt blondi, jos et pidä mua silmällä, niin mä saatan livahtaa ;)
 
Mulla oli kamera jo hyvissä ajoin valmiina. Kuvailin poikia ajankuluksi. Sonya taitaa olla parempi kuvata seuraavan kerran sitten taas kun on lunta. Nyt ei imartele tää vuodenaika Sonyn väriä lainkaan.
 
Kun tuttu auto ilmestyi pihaan, Tico alkoi ihan täristä. Hetken se oli hiljaa ja sitten alkoi mekkala, jolle ei oikein saanut loppua. Sony yllätti kun se oli hiljaa! Kävinkin välillä palkkaamassa upeaa äijää. Pojat oli laitettu kiinni eri puihin. Mulla oli sitten kädet vapaina kameraa varten. Noh, jotain tuli taas räpsittyä, mutta kyllä tuo lyhyempi putki on huono. Kohteen pitää olla tosi lähellä. Zoomailuvaraa ei oo paljoakaan. Se toinen putki sitten taas on sellainen, että mun pitää olla kaukana, jotta saan mahdutettua koiran linssiin. Eli, mä selkeesti tartteisin semmoisen “semiputken” ;) Laitan nyt tähän muutaman kuvan näytille ja sitten linkin, josta voitte käydä kattomassa lisää kuvia. Eivät ole kovin kummoisia, mutta jos jo noissa kuvissa pikku-neiti näyttää suloiselta, niin aatelkaapa miten on luonnossa! Mulle oli sanottu, että hän olisi kovin vilkas, mutten ite ainakaan huomannut mitään adhd-meininkiä. Johtuikohan se uudesta ympäristöstä ja koirista, vai onko hän muutenkin sellainen? Voihan se olla, että kun on katellut kohta kuus vuotta Ticon höyryämistä, niin jos ei se toinenkin ole samanlainen, niin sitten se näyttää rauhalliselta ;D Tämä neiti oli oikein valloittava ja tosi kaunis. Lisäksi mua miellytti neidin koko, joka näytti hyvältä. En tiedä, että onko saman kokoinen kuin enonsa, mutta ei niillä näyttäisi olevan paljoa kokoeroa. Sonyn turkki hämää ja vertailu on piirun verran vaikeeta jos koiruudet sinkoilevat sinne tänne.
 
Reippaasti tämä pikku-neiti meni moikkaamaan äänessä ollutta ukkiaan. Silloin vanhuskin hiljeni. Mutta kun mökä jatkui (neidin mentyä muualle), niin Tico sai mennä autoon. Kun Tico oli pois pitämästä taustameteliä, niin sitten piti rotukaverin tai pikku-neidin sanoa jotain :D
 
Niin joo, olihan meillä jotain treenimeininkiäkin olevinaan. Piti malttaa laittaa kamera pois ja alkaa treenailla. Rotukaveri teki kasia enon ja pikku-neidin välillä. Mä pidin Sonya sivulla makoilemassa. Välillä se nousi – lähinnä alussa. Sitten mentiin ympyrää, niin että pikku-neiti oli ekana. Hyvin meni kaikilta. Ja hyvin meni kun neiti oli viimeinen. Tosin, kun siinä pyörittiin ympyrää, niin ei siinä muutaman kierroksen jälkeen enää tiennyt kuka oli eka ja kuka viimeinen.
 
Pikku-neiti meni sivuun ja otettiin kierroksia ensin Sony edellä ja sitten rotukaveri. Hiljaista oli :) Sitten annoin paholaiselle periksi ja kaivoin taas kameran esille. Mä edelleenkin halusin koittaa saada neidistä paremman kuvan. Sony sai mennä kiinni puuhun. Tico muuten edelleenkin huusi autossa, eh...
 
Oli kyllä tosi ihanaa nähdä pikku-neiti ja ihanaa oli sekin, että sai olla yhdellä kertaa niin monen isliksen kanssa tekemisissä. Vaikkei lomani olekaan vielä ohi, niin voin hyvin jo kruunata tuon miitin koulunpihalla lomani parhaimmaksi hetkeksi. Toivottavasti pikku-neiti tulee toistekin mukaan treeneihin :) Ah, kun oli ihanaa!
 
 
 
                             
                          Posetuksia
 
 
                             
                          Tutustumisia
 
 
                                                      
                                 Söpö & höpö
 
 
Lisää kuvatuksia löytyy täältä  picasaweb.google.com/101307789753722693173/LeiraImir
 
 
Pojat pystyi jättämään kotiin hyvillä mielin kun lähdin käymään postissa. Eilen oli laatikkoon tupsahtaneet tilaamani paperikuvat – tosi nopsaan tulivat! Lisäksi siellä oli tieto “suuresta paketista”. Sen sai hakea vasta viiden jälkeen illalla (eilen), mutta enhän mä voinut kun piti lähteä koulutukseen, joten hain sen tänään heti kun vaan oli mahdollisuus. Julisteet oli pakattu hienosti semmoiseen putkeen, eli niissä ei ollut mitään taitoksia. Eilenhän laatikkoon oli tullut pieni ja isompi pahviloota ja mä jo luulin, että julisteet on taiteltu. Se oli vain hetken pettymys kun huomasin, että postista pitää vielä mennä hakemaan paketti. Siitä tuli kiva juliste. Tilasin niitä kaksi. Toinen on isälleni ja toinen itelleni. On siinä kuitenkin melko kattava kuvakavalkadi poikien elämästä, ettei se ihan heti mene “vanhaksi”. Ja eiköhän isä tuosta ilahdu, vaikkei ihan omaa rotuaan olekaan. Hänellä on suomenpystykorva, mutta jos terveys olisi parempi, niin hän olisi ottanut Ticon toisesta pentueesta pennun. Niin, ja kun tuntuu tykkäävän mun kuvista, niin...