Huomasin tuossa yksi kerta kun ruokin pojat, että ruoka alkaa olla vähissä. Lisäksi oon tuossa viime aikoina miettynyt hyvin vakavasti kurapuvun ostoa Sonylle. Se on nyt kevät ja kura lentää ja roiskuu lenkeillä. Ei se peseminen sinänsä ole se inhottavin juttu. Mutta kun ei kaikki tunnu lähtevän pesemällä. En tiedä mitä likaa herra sitten kerää turkkiinsa kun sampoosta huolimatta turkki jää likaiseksi. Se on sellaista mustaa. Ekana siitä tulee mieleen auton öljy. Ja vaikka olisi kuivaa, niin silti Sony on likainen. Magneetin lailla se kerää kaiken tie- yms. pölyn itseensä.
 
Viime yönä töissä sitten tein suunnitelman, jonka mukaan lähdin hakemaan ruokaa Sonyn kanssa. Piti mennä linja-autolla. Oli todella huvittavan näköistä kun istuin Sony sylissä odottamassa bussia. Sonylla oli suussaan löytölapanen ja siinä se oli mun sylissä lapanen suussa. Voi kun siitä olisi saanut kuvan!
 
Vaikka kävelyä oli todella vähän, niin silti Sonyn paino tuntui käsissä. Kovin paljon pidemmälle en olisi äijän kanssa selvinnyt. Oli pakko kantaa, että herra pysyy puhtaana sovittamista varten.
 
Liikkeessä tultiin heti tarjoamaan apua. Hyvä niin, sillä mulla ei ollut mitään käsitystä koosta. Melko pian löytyikin sovitettava vaihtoehto. Ja heti oli oikea koko! Värikin oli ihan ok, joten puku oli löydetty. Se jätettiin Sonyn päälle. Sitten vielä hain ruokaa ja ostinpa pari luuta. Sonylla oli varmaan vaikeaa olla siinä kaikkien herkkujen keskellä ja parhaansa mukaan se yritti saada jostain jotain. Tarkkana sai olla, ettei Sony tekisi lisäostoksia. Se on niin mahdottoman perso kaikelle syötävälle.
 
Bussia odotellessa Sony teki tarpeitaan ja haukkui ajankuluksi. Ohi meni yksi nainen ja se pysähtyi kysymään Sonylta, että haukkuuko se jokaisen näkemänsä auton. Sony oli heti menossa naisen syliin.
 
Bussissa oli toinen koira. Onneksi auto oli melko tyhjä, joten me mentiin ihan taakse. Vähän Sony jutteli sille koiralle, mutta kuitenkin oli hiljaisempi kuin se toinen koira. Se toinen kun vinkui koko ajan.
 
Alunperin olin suunnitellut, että kun olen tullut takaisin eläinkaupasta, niin sitten Sony saa olla yksin. En kuitenkaan tehnyt niin, sillä Sonylla ei ollut ollut juurikaan tilaisuuksia tehdä tarpeitaan.
 
Kotona piti tarkistaa oliko yrjölä palanut. Olin laittanut sen aamulla lenkin jälkeen uuniin ja jo kertaalleen unohdin sen sinne tavallista pidemmäksi ajaksi. Siitä ei ollut haittaa, sillä puuro ei ollut valmis. Se sai vielä jäädä uuniin jälkilämmölle. Tarkoitus oli ottaa se pois ennen reissuun lähtöä, vaan kuinkas sitten kävikään? Bussipysäkillä muistin, että puuro oli edelleen uunissa... Onneksi sentään lämpö oli jo laitettu pois. Höttöpäästä huolimatta pojat saavat yrjölää.
 
Päästin äijät takapihalle ja yritin ottaa Sonysta kuvaa puku päällä. Vielä en osaa sanoa onnistuiko yksikään. Sitten tamppasin matot. Ne saavat nyt olla pois lattialta sen aikaa kun pojat "puhdistavat" luut. Nyt ne ovat sellaisia tosi rasvaisia.
 
Käytiin lenkillä. Puku vaikuttaa muuten hyvältä, paitsi etulahkeet ovat hieman liian pitkät. Vähän väliä Sonyn tassu oli lahkeen sisällä ja sitten kompuroitiin. Likainen Sony ei ollut. Väsynyt kylläkin. Pieni meni sohvalle ja veti raadoksi. Leikkimielellä ollut Tico meni tönimään ja viereen kierimään, mutta Sony ei välittänyt. Koska nähdään Tico samanlaisessa olotilassa? Tuskin koskaan...
 
Tämän kaiken moskan keskellä on ikävä puhdasta talvea. Muttah, näin se menee. Ei voi mitään. Innolla odottelen puhtaampia aikoja.
 
Sony on valmis kevääseen!