Torstai ei sitten ollutkaan sellainen kuin olin kuvitellut. Alkuviikosta yllättäen jaettu ilmoitus pikapalaverista sai aikaan vähän ikäviä ajatuksia. Pikapalaverit eivät yleensä tiedä mitään hyvää... ainoa, joka mun mieleen tuli, että nyt alkoi lomautusten jakaminen.
 
Loppujen lopuksi kyse ei ollut siitä, eli sain huokaista helpotuksesta sen suhteen. Kuitenkaan asia ei ollut mikään mukava, sillä meitin pomo siirtyy muihin tehtäviin ja saadaan uusi. Harmillinen juttu, meinaan oon ollut tyytyväinen tähän nyt paikan jättävään henkilöön. On ollut tosi joustava ja helppo lähestyä jos on ollut jotain kysyttävää tms. Meille tarjottiin kahta eri kaakkua. Yllätyin hieman kun kukaan ei halunnut kahvia! Ite en sitä juo, mutta ei muka kukaan siellä olleista??? Yks mikä mua harmitti, oli se, että tiesin palaverin aiheen hieman ennen sen alkua. Eikö mikään pysy enää salassa? En ymmärrä miten tuo tieto on voinut lähteä vuotamaan.
 
Töissä oli käynyt pientä uppista materiaalien suhteen, joten kun tuleva ilta näytti aikas tylsältä, niin kysyin pomolta, että voisinko käyttää aikapankista tunteja ja olla illan pois. Se kävi ja torstaina olin työpaikalla noin tunnin ajan.
 
Aamulla olin käynyt kaupassa ja M&M:ssä hakemassa pojille kunnon luut pääsiäspyhiksi kaluttaviksi. Alunperin mun oli aikomus antaa ne vasta perjantaina, mutta kun torstaina jäi työpäivä hyvin lyhyeksi, niin annoin pojille luut tultuani kotiin. Kaadoin luut kassista maahan ja kolmikko tutki innolla herkkuja. Saivat kaluta niistä pois suurimmat moskat pihalla, ennen kuin luut olivat tervetulleita sisälle.
 
Sulassa sovussa jokainen otti itelleen luun kasasta. Se, että Ticolla ja Sonylla ei ole koskaan ollut mitään skismaa luiden suhteen, on hyvä juttu. Mutta eipä Jomi ole mitenkään tuota tilannetta muuttanut. Eikä sekään ärrää herkuista juuri lainkaan. Joskus se saattaa ilmaista, että “tää on mun!”. Tuo on hyvin satunnaista, enkä koskaan osaa sanoa, että milloin Jomi sen tekee. Eli ainakin pientä omistushalua tuolta löytyy.
 
Torstaina lähdin aikaisin aamulla kunnon lenkuralle. Harmitti, että mun suunnitelmat olivat menneet kerta toisensa jälkeen mönkään. Piti sitten lyhentää yöunia, jotta takuulla sain tehtyä kunnon lenkuran. Koulun kohdalla on taas hiekka näkyvissä, joten tein Ticon ja Jomin kanssa tiistaisen radan. Eipä niissä ollut sen isompia onkelmia. Sonyn kanssa otin eteentuloa ja sitä paikoillaan kääntymistä vasuriin. Sony tosiaan lukee mua, sillä se kääntyi heti kun vähän vartalolla vihjaisin, että nyt pitäis arsea nostaa hetkeksi.
 
Ennen ratoja jätin Jomin yksin odottelemaan kun kävelin isosten kanssa ympäriinsä. Ihan nätisti pieni oli. Sitten kun aloin tehdä rataa Ticon kanssa, niin Jomia itketti, vaikka sillä oli seurana Sony.
 
Se, että Jomi teki oman osuutensa niin, kuten se on aina tehnyt, yllätti mut. En vaan osannut odottaa sitä, kun herran hihnakävely on niin hirveetä. Se ei vieläkään ole löytänyt sitä kultaista keskitietä. Joko mennään hihna kireällä tai sitten jos siihen puututaan, niin sitten herra tulee vasuriin. Sekin on ärsyttävää, että sen pitää tulla siihen siten, että veturin lapa on kiinni mun vasemmassa pohkeessa. Ei oo helppoa kävellä kun koira sotkee askelia. Sitten jos sanon, että saa mennä, niin bojoing, ja hihna on taas kireällä. Kaipa se vielä joskus osaa kävellä kunnolla...???
 
Perjantai meni rästihommien hoitamisessa. Ukkelit ulkoilivat lähinnä pihaillen ja kalusivat luut sellaiseen kuntoon, että ne pystyi tuomaan sisälle.
 
Lauantain pääjuttu oli se tokoilu, mutta tuli muutakin ohjelmaa yllättäen. Kun kuulin, että äippä oli saanut lainaan Akuja, niin pakkohan sitä oli tehdä suunnitelma, jotta sai haettua ne sieltä. Suunnitelman piti olla mahdollisimman hyödyllinen kaikin puolin. Torstaina kun olin käynyt kaupassa, niin en ollut saanut maitoa. Valion maitoa kyllä oli, mutta en enää osta sitä. Mitäs meni niin törkeästi nostamaan maidon hintaa. Kun kerran löytyy samaa tuotetta halvempana ja vieläpä paremmassa purkissa, ( Valion purkit on nykyään sellaisia, että ne “taipuilee” kun niistä kaataa. Ja toisinaan niitä on todella vaikeaa saada auki nätisti.) niin kyllä mä sellaisen ennemmin ostan. Tuo maito oli loppu, joten totesin, etten osta Valion maitoa vaan juon sitten ennemmin vettä. Ajatuksenahan ei ollut kaupassa käyminen pääsiäisen aikana. Muutta Aku Ankat muuttivat mieltä, ja suunnittelin, että käyn hakemassa maitoa isosten kanssa ja siinä samalla lehtiä. Plääni sisälsi pelkkiä plussia: saan maitoa, isoset kunnon lenkuran ja mä lehtiä.
 
Äippä hämmensi lisää mun pläänisoppaa ja loppujen lopuksi sovittiin treffit puoli ysiksi yhdelle bussipysäkille. Olin siinä jo hyvissä ajoin. Laitoin Ticon kiinni ja lähdin Sonyn kanssa kattomaan, että löytyiskö lähempää jotain, mihin voisi sitoa koiran. Toinen oli saatava sidottua, jotta pojat saivat vuorollaan tutustua äipän koiraan.
 
Ei löytynyt parempaa sitomispaikkaa, joten palattiin Sonyn kanssa Ticon lähelle venaamaan. Kohta Tico alkoi heiluttaa häntää ja vuoroin laskea ja nostaa korviaan. Ihmettelin asiaa. Kello oli sen verran vähän, että äippä se ei voinut olla ja jos se olisikin ollut äippä, niin Tico tuskin olisi ollut hiljaa. Kuittasin asian ajattelemalla, että Tico näki jotain muuta mukavaa.
 
Istuin selin siihen suuntaan, josta tiesin äipän tulevan ja kohta Tico nuuskutti äipän koiraa. Siis sittenkin äippä tuli paikalle aikaisemmin. Yllättävän nätisti Tico sitten oli! Sony alkoi haukkua. Sitten kun sain Sonyn hiljaiseksi, annoin Ticolle kurkkutorven jyrsittäväksi ja Sony sai nuuskutella tytsiä. Mun plääni oli kyllä, että Sony olisi nuuskutellut ensin. Tico keskittyi syömäpuuhiin eikä yrittänyt tulla sotkemaan kun Sony tutustui tytsiin. Sitten lähdettiin kohti äipän kämppää.
 
Matkalla mietin, että millainenkohan härdelli oli odotettavissa. Mietin sitäkin, että pitäisiköhän vaan laittaa ukot äipän autoon venaamaan kun käyn äipän luona. Matkalla törmättiin peräti kolmesti koiraan ja joka kerta Sony nosti mekkalan. ? Ja niin hienosti se oli ohittanut rotikan tulessa tuohon odotuspaikalle.
 
Äipän luona Tico enimmäkseen keskittyi tytsin leluihin. Kanniskeli niitä joko mulle tai äipälle. Ja olohuoneenmatto oli tosi kiva kieriskelypaikka. Ihan hyvin ja sopuisasti koiruudet olivat. Vähän oli nylkyttely-yrityksiä, mutta ne loppuivat heti kun kiellettiin. Sony teki jotain tosi yllättävää: se yritti nostaa koipea ovenkarmiin! Onneksi huomasin sen ja ehdin puuttua herran aikeisiin, joten karmiin tarkoitetut tipat tippuivat lattialle. Tuo tempaus tuli kyllä ihan puskista. Äipän koira alkaa olla siinä iässä, että ehkä sille on eka juoksu tuloillaan?
 
Oltiin äipän luona muutama tunti. Sekin oli kiva, etteivät ukot haukkuneet jatkuvalla syötöllä kuuluvia ääniä. Ticolla oli asiaa muutenkin ja kun se ei uskonut, vein sen hetkeksi jäähylle vessaan. Sen jälkeen pysyi paremmin mölyt mahassa. Sonykin kävi jäähyllä. En tiedä mikä ääni sai molemmat haukkumaan. Siinä hötäkässä sain Sonyn kiinni ja vein sen vessaan, jotta oli helpompaa hiljentää yksi koira kerrallaan. Sony hiljeni heti kun joutui vessaan.
 
Pojat saivat odotella autossa kun kävin kaupassa. Äippä oli tarjoutunut heittämään meidät takas. Kaupassa oli hirrrrveä ryysis! Nippa nappa sain pari maitopurkkia, sillä niitä ei ollut enää montaa jäljellä rullakossa. Nippa nappa sain myös tarjouksessa olleita sipsejä. Oli viimeinen normisipsipussi. Olisin halunnut ottaa toisenkin, äipälle. Sitten piti koittaa löytää jotain vastaavaa.
 
Isosilla oli ollut varsin virikkeellinen aamu, joten ei tuntunut pahalta jättää niitä kotiin ja lähteä Jomin kanssa. Nyt on niin kuraista, joten isosista olisi tullut todella likaisia, jos olisivat kävelleet hallille. Parempi oli verhota Jomi Sonyn pukuun ja mennä osa matkasta bussilla. Siltikin Jomi oli aikas likainen kun perille päästiin. Onneksi löytyi puhdasta lunta. Sen kanssa hinkkasin Jomia ja pukua, ennen kuin kaivoin esiin pyyhkeen, jonka kanssa vielä koitin saada Jomia putsattua.
 
Näytti, että meidän lisäksi paikalla oli vain yksi koirakko. Vähän harmitti, että olin edes lähtenyt. Hyvin olisin voinut jäädä kotiin lukemaan Akuja sipsejä rouskutellen. Oli mulla jotain ideaa, että mitä tekisin Jomin kanssa, mutta ei taatusti vaikkapa tupla 20 minsalle.
 
Otin Jomin kanssa kontaktissa oloa häiriön kera. Istutin Jomia mun vasurissa kun nainen kuljeskeli siinä meidän lähellä yms. Hyvin se Jomsku siinä pysyi, vaikka välillä loi katseita naiseen ja heilutteli häntää.
 
Toinen mun idea oli seuraaminen. Kun suorat pätkät menivät hyvin, piti ottaa käännöksiä. Eipä niissäkään ollut ongelmaa. Jomi sai kehuja.
 
Enempään ei mun luovuus riittänyt. Tuntui, ettei Jomi osannut oikein mitään kun ei kerran olla juurikaan muuta treenitty viime aikoina kuin rt-juttuja. Sanoinkin tuon sille naiselle. Se ehdotti liikkeestä maahan menon kokeilemista. Sanoin, että on Jomi sen ainakin joskus osannut. Ja edelleen osasi :)
 
Kun maahanmeno oli niin hyvää, niin sitten piti kokeilla liikkeestä seisomista. Tää nyt ei oo yhtä hiottu juttu kuin maa. Kävi tuuri, sillä tällä kertaa Jomi pysähtyi seisomaan. Jomi sai kehuja siitä, miten nopeasti se teki pysähdykset.
 
Sitten otettiin pari vauhtiluoksaria. Jomi jäi naisen pideltäväksi, ja mikäs siinä oli Jomin ollessa kun sillä naisella oli niin kiva taskun sisältö :D Jomi tuli mun luo vauhdilla. Hommaa vaikeutettiin niin, että jätin Jomin istumaan yksin ja Jomin piti tulla sivulle. Nou roplem. Sujuihan tuokin. Tosin herra alkoi ennakoimaan, joten aloin palkata Jomia istumaan jäämisestä. Jomi sai kehuja siitä, että se malttaa kuunnella.
 
Otettiin uusi häiriön alainen kontaktissa olo. Tällä kertaa se nainen käveli ympäriinsä ja läheltä oman koiransa kanssa. Kyllähän Jomi koiraa vilkuili, mutta ei se siltikään lähtenyt mun vierestä. Hiano ukkeli :)
 
Sillä välin kun se nainen haki toista koiraansa, niin otin Jomille makoilua eri etäisyyksillä ja ajoilla. Hyvin meni. Ja vihdoinkin kello ilmoitti, että time´s up! Miten pitkältä tuo 20 minsaa voikaan joskus tuntua :D Mutta tosi hyödyllisiä juttuja tuli Jomskun kanssa tehtyä, että eippä siinä.
 
Sitten paikalle tuli yksi lisää. Se tuli suoraan töistä, joten siksi oli myöhässä. Sillä välin kun muut koirat treenivät, pidin Jomia häkissä. Oli loistava tilaisuus treeniä sellaista, etenkin kun Jomin mekkalointi ei haitannut muita. Niin, pitihän hiiren vikistä loukussaan...
 
Lopussa kaikki menivät treenimään yhtäaikaa mitä ikinä halusivatkin. Otin Jomille seuruuta, makoilua ja rt-juttuja. Hyvin menivät. Kokeilin myös leikkimistä, mutta nyt ei Jomi leikkinyt. Silloin kun oltiin kahden, niin otin makoilujen välissä lelulla leikkimistä ja Jomi oli innolla leikkimässä.
 
Jomi ei hirveesti tykkää kurapuvusta, mutta ei sen elämä kuitenkaan pysähdy kun puku laitetaan sille. Varmaankin Jomi tykkäsi puvusta entistä vähemmän kun se oli märkä. Pakko se oli laittaa, jotta pääsisi varmemmin bussiin. Puhtaammalta Jomi sen puvun kanssa näyttää kuin ilman, vaikka ei puhdas koiruus olekaan.
 
Sonyn puku on jo vähän huono: siinä on pieniä reikiä ja se muutenkin falskaa. Eli ei se säästä koiraa pesulta tämmösillä säillä. Jomi joutui pesulle kunhan oli ensin riehunut pihalla isosten kanssa. Jomi sai sellaisen vauhtihepulin kun siltä otettiin puku pois, että annoin sen jäädä pihalle isosten kanssa.
 
Kun koirat oli hoideltu, niin sitten olikin jo vihdoinkin Akujen ja sipsien aika. Siinä lueskellessa sipsipussi hupeni ihan huomaamatta. Taisi pussissa olla vähemmän kuin 300 grammaa sipsejä ;)
 
Tähän aamuun herättiin sen faktan kanssa, että taas on pitänyt harrastaa idiotismia. Musta on ihan älytöntä touhua siirrellä kelloa ees taas >:( Kun heräsin, niin kello oli sen verran vähän, etten vielä viittinyt lähteä triplettelemään. Lueskelin muutaman Akun ja puoli kuuden pintaan oli ihan hyvä aika lähteä lenkuralle.
 
Kartonkipönikällä laitoin triplen maahan odottamaan kun ruokin pönikkää. Hyvin kaikki pysyivät maassa (ja myös menivät. Oli kuulkaas hieno rivi äijiä!). Kävin välillä palkkaamassa ja menin taas kauemmas. Tämäkin meni hyvin. Sitten kun aloin ottamaan hihnoja käteen, Jomi nousi.
 
Käveltiin yhden ostoskeskuksen (voiko sitä semmoseks sanoa?) parkkikselle. Siellä on tilaa treeniä ja voi jättää Jominkin venaamaan kun ei ole taloja ihan lähellä. Ekaksi jätin Jomin yksikseen kun kävelin isosten kanssa ympäriinsä. Mekkaloihan se... Musta tuntuu, että Jomiin vaikuttaa se, onko paikka sille tuttu vaiko ei. Koulunpihallahan se oli huomattavasti nätimmin. Yksi syy siihen, että suunnattiin tuonne olikin se, että saatiin treeniä vieraammassa paikassa.
 
Kun olin aikani härnännyt Jomia isosten kanssa, niin laitoin Ticonkin kiinni ja aloin Sonyn kanssa tekemään rt-juttuja. Mulla ei ollut mitään tiettyä plääniä vaan tehtiin, mitä mieleen juolahti. Enemmän hiomista tein Sonylle vaikeimpien asioiden kanssa, joista yksi on se eteentulo sivulta. Välillä tuntuu, ettei mun kädet veny tarpeeksi pitkälle, jotta saisin käännettyä Sonyn istumaan mun eteen. Tuo paikoillaan käännähdys vasuriin näyttää jo menneen hyvin perille. Koitin leikkiä Sonyn kanssa, mutta ei se oikein syttynyt.
 
Ticolle kans tein vähän sitä sun tätä ja maahanmenoa, jotka ovat nyt jostain syystä vinoutuneet. Lisäksi seuruutin Ticoa hitaalla vauhdilla. Ihan kuten arvelinkin, niin Ticon kohdalla on riski, että se istuutuu kesken kaiken. Sonyn kanssa ei ollut.
 
Eikä ollut Jominkaan kanssa. On se vaan jotenkin niin hassua, että miten hyvin Jomi tekee juttuja, vaikka sen hihnakävelyn perusteella voisi luulla muuta. Jomillekin otin leikkiä ja siitä sai paremman lekkikaverin kuin Sonysta, mutta ei kuitenkaan niin hyvää kuin Ticosta. Jomi kyllä vetää, mutta ei ota askeltakaan lelu suussa. Pudottaa sen heti, jos mä päästän irti ja lähden juoksemaan Jomia houkutellen. Tico vetää, Tico tuo, Tico on tässä ihan pro!
 
Kun lähdettiin liikenteeseen, niin mentiin yhden pellon poikki. Siellä Jomi sai kirmailla hihnan kanssa. Jomi sai kirmailla paluumatkallakin. Iso, siis tosi iso peltoalue suorastaan käski meidät sinne kävelemään. Aikainen aamu ja yksinäisen näköinen polku, eihän sellaista vaan voi vastustaa!
 
Alunperin olin ajatellut mennä yhteen mettään (siinäkin metikössä tuli usein talsittua tyttöjen kanssa), mutta kun pellon hanki oli niin kantavaa, niin jäätiin käppäilemään sinne. Jomi kirmasi ympäriinsä. Yhdellä tiellä näin Jomin kieriskelevän, mutta en usko, että kyse oli lumesta.. Isoset olivat hihnassa ja aina välillä niitä sai muistuttaa, ettei saanut vetää. Tuntui pahalta, kun Jomi joutui kirmaamaan yksin ja isoset joutuivat olemaan hihnassa. Alue oli sen verran iso, että pystyin näkemään hyvin pitkälle, joten lopulta en voinut vastustaa kiusausta olla päästämättä irti isostenkin hihnoista. Pidin huolen, ettei eräs blondi päässyt menemään liian kauas ja aikamoista jojottelua se vapaana oleminen sitten olikin. Pojilla oli niin vauhti päällä, että ei mennyt kauaa kun ne piti pyytää jo uudelleen luo. Onneksi olin laittanut talvikengät, sillä lenkkareilla ei siellä olisi pärjätty.
 
Ihana paikka, jonne pitää koittaa palata vielä uudestaan ennen kuin lumet ovat sulaneet. On aikamoinen keidas lähellä, mutta kumminkin tarpeeksi kaukana kahdesta isosta tiestä.
 
Kun oltiin tehty tuo ihana mutka matkaan, niin alkoi olla riskiä, että vastaan voisi tulla muita koiria. Ja kahteen me törmättiinkin. Ekan kohdalla päästiin odottelemaan yhdelle sivutielle (en vielä ohittele koiria, ellei ole ihan pakko). Tokan kohdalla oli pakko mennä sakun ohi. Onneksi mulla oli taskussa kuivattu kanafileepala ja sitä näyttämällä triple meni hienosti ohi! :) Ens kerralla pitää lähteä aikaisemmin liikenteeseen. Vaikka nyt menikin hyvin, niin silti en välttis tahtoisi hirveesti vielä ohitella.
 
Kotona oli vähän vaikeuksia uskoa kelloa, joka väitti meidän olleen ulkona kolme tuntia. Olipas aika sitten mennyt nopsaan! No, nyt voinkin hyvällä omiksella lueskella loppupäivän Akuja ;)
 
Tuossa ylempänä on jo monta syytä olla ihan rinkelinä, mutta niitä on vielä lisää. Tuleva Vaasan reissu on yksi sellainen. On niin kivaa päästä näkemään sen suunnan isliksiä omistajineen :) Toinen on se, että mä keksin keinon päästä Tampereelle erkkarivkl:na. Se oli kyllä suuri helpotus, sillä sitä asiaa oli tullut pyöriteltyä päässä ja paljon! Nyt siis on keino päästä sinne, tuli kyyti tai ei. Ja kun tuo onkelma ratkesi, niin mä ilmota pläjäytin kaikki pojat rally-tokokisaan. Se on vielä vahvistusta vaille, mutta kaikki on ilmottu aloon. Sitä en tiedä mitä siitä sitten loppujen lopuksi tulee, mutta jos saisin 3 x 70 pojoa, niin olisin kyllä tositositosi happy. Jaaa, vielä tulee mieleen ainakin yksi juttu, josta myöskin menee ihan rinkeliksi: ainakin Jomi näkee tänä kesänä lampaita! Tässä on nyt niin täpinöissään kaikesta tulevasta, ettei malttaisi istua paikoillaan tätä kirjoittaessa :D
 
Tämä pässinpää lopettaa tältä erää ja toivottelee kera kuvien pässilaumansa kanssa kivvaa pässiäistä! ;D
 
 
              easter1-normal.jpg
                                      Oliko pakko mennä varjoon vetämään? ;)
 
 
              easter11-normal.jpg
                                                       Hoivaa iskälle <3
 
 
              easter2-normal.jpg
                                           "Onks ton pakko roikkua tässä?"
 
 
              easter3-normal.jpg
                                             "Nyt karkuun tolta kersalta!"
 
 
              easter10-normal.jpg
                                        "Aij että, kun voitto tuntuu hyvältä!"
 
 
              easter9-normal.jpg
                           "Oliskohan mulla paremmat mahkut täältä alhaalta?"
 
 
              easter4-normal.jpg
                               Ikkunan läpi paparazzatut lumikasalla tähyilijät.
 
 
              easter5-normal.jpg
                                                Pääsiäispöytä on katettu.
 
 
              easter6-normal.jpg
                                                            Luujoogaa
 
 
              easter8-normal.jpg
                                              Pienen koiran suuri haaste.
 
 
              easter7-normal.jpg
                                                         Koiran onnela?