Ei auta. Ei auta. On pakko kirjoittaa kun Chisun renkutus “ihana” on soinut päässä eilisillasta lähtien. Jospa se tällä tavoin poistuisi. Oikeestaan en osaa sanoa, että onko kyseinen biisi renkutus vaiko ei. Tekstillisesti ei oo mikään helmi, mutta jotain tarttuvaa siinä on. Tuota soitettiin usein radiossa silloin vielä kun sitä töissä kuuntelin. Jos ärsyttää jompun ylistäminen, niin kannataa lopettaa lukeminen tähän. Ei sitten mieli pahoitu kun poika on niin ihqu ; )
 
Suoraan asiaan. Eilen tokon jälkeen oltiin menossa ulospäin kun Jomi alkoi nuuskuttamaan tosi lähellä meitä ollutta beussiurosta. En kiskaissut kiireellä ukkelia pois vaan kattelin, että mitä pojat meinasivat toisistaan. Eikä niillä ollut sanottavaa toisilleen. Iso poika seisoi paikoillaan kun pieni poika nuuskutteli sitä. Beussin omistaja kysyi hieman varautuneesti, että kumpi Jomi on. Sanoin, että uros, johon beussilainen vastasi “ja noin kiltisti nuuskii toista urosta.” Vähän ihmettelin kommenttia kun olihan se beussikin tosi nätisti. Jomi alkoi nuolla ison korvia. Kun iso nosti päätään korkeammalle, niin Jomi seurasi perässä. Suuren kokoeron vuoksi Jomin piti seistä kahdella tassulla ja ottaa tukea isommasta. Käskin Jomin tulla pois, sillä se ei välttämättä tuntunut kivalta isosta, että sen “päällä” seistään kahden tassun varassa. Sanoin, “noni, tuleppa nyt neiti.” Beussilainen kysyi, että onko mulla sittenkin narttu. Sanoin, ettei ole, mutta Jomi on aika neitimäinen, niin sanon sitä valmiiksi sterkatuksi nartuksi. Taustalla tilannetta seurannut kouluttaja naurahti. Sillä välin kun puhuin, niin Jomi livahti takaisin pojan luo. Voi vitsi kun olisi saanut kuvan tuosta kohtaamisesta!
 
Saatiin taas aussilaiselta kyyti. Autossa aussilainen kysyi, että olinko ajatellut käyttää Jomia jalostukseen. Sanoin, että on siitä yksi kasvattaja kiinnostunut. Sitten soi aussilaisen puhelin. Sitkeä puhelinmyyjä söi meidän muutenkin suht lyhyttä aikaa keskustella. Puhelun jälkeen puhuttiin hetki puhelinmyyjistä. Sävy on lienee helppo arvata.
 
Jomi oli jo ehtinyt mennä autosta ulos kun aussilainen huokaili, että “on se niin ihana!” Mä sanoin, että niin on, ja, jos joskus Jomi saa pentuja, niin tulee kyllä suuri kiusaus ottaa pentunen. En nyt niin välttämättä neljää koiraa halua, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta kun tunteet voittavat järjen... Eihän siitä tietenkään ole mitään takeita, että pentunen olisi niin kuin Jomi, mutta ainakin siihen on tsäänssit. Mutta onneksi tuota ei tartte nyt ihan heti miettiä. Kattoo sitten mikä on fiilis ja meininki kun asia on ajankohtainen. Kunpa tuon pienen voisi jotenkin säilöä, kopioida... Kun se on vaan niin i-ha-na! <3
 
Jatketaan tässä sitten samalla tokotreenien merkeissä. Aloitettiin niin, että kouluttaja kävi kättelemässä kaikki ja koiran ei tarvinnut tehdä muuta kuin istua sivulla. Hyvin meni. Samaa ei voi sanoa seuraavasta...
 
Jäävillä jatkettiin. Mut määrättiin treenimään kaikkia (i-m-s). Aloitin maalla ja meni. Sen jälkeen i ja s ja nekin sujuivat. Sitten yritin painottaa istumiseen. Nyt alkoi tulla enemmän huteja kuin osumia. En tiijä missä pojan korvat olivat.
 
Kapulointia. Ei niinkään noudon merkeissä vaan enemmänkin liikkumista kapulan kanssa. Eli palikka suuhun ja menoksi. Ei välttis tarvinnut seurata. Tässä ei ollut mitään ongelmaa. Noudossa Jomin isoin ongelma on se, että toisinaan se jotenkin arastelee ottaa kapulaa suuhun. Omissa treeneissä ei enää niinkään, mutta eilen sai tsempata, että otti palikan suuhunsa. Mä luulen, että tässä on takana sitä jotain samaa, joka estää Jomia leikkimästä kun muita on ympärillä. Joskus se leikkii tosi hyvin, mutta toisinaan taas ei. Viimeksi kun tehtiin sitä ohjattua noutoa, niin tosi hyvin otti kapulan ja meininki oli tosi kiva. Eilen sitten... Jaa-a... Kunpa osasin lukea pienen ajatuksia.
 
Avon uusi hyppy on kyllä tosi helppo! Helpompi kuin alon vanha. Tämä oli vuorossa seuraavaksi eikä tässä ollut ongelmaa. Jätin koiran istumaan, “sivu” ja sivulle tuli.
 
Paikkiksia tason mukaan. Jompu sai istua. Kun kuvittelin, että minsa oli mennyt, niin sitten kävin aina välillä palkkailemassa. Aikahan oli pidempi kuin yksi minsa. Jomi sai kivasti häiriötä kun kouluttaja ravasi palkkaamassa omia koiria. Sillä oli paikkiksessa kaksi koiraa ja kävi vuoroin palkkailemassa niitä.
 
Peruutusvaihde pysyköön päällä, sillä nyt pakitetaan agitreeneihin. Aiheena oli persjättö. 20 esteen rata oli pullollaan tuota. Mulla on nyt reilun viikon ollut semmonen pieni vaiva, että aina välillä tulee nipistys, tuntuma, mikä lie vasemman polven taakse / sivulle. Ja persjätössä tuo vaiva muistutti olemassaolostaan. Nopea käännähdys ja “ai!” parkaisin hiljaa mielessäni. Mutta koko aikaa tuo ei tunnu, joten sinänsä ihan hyvin pystyin muuten menemään radalla.
 
Ensin pieni persjättötreeni ja sitten menoksi. Kaksi hyppyä ja pj:llä vasemmalle olevalle hypylle, josta pj:llä putkeen. Heti perään toinen putki ja sitten periaatteessa olisi pitänyt käyttää pj:ä, mutta mä käytin pv. Ei ollut oma valinta ja alunperin olin suunnitellut kohdan pj:n kanssa. Mutta vauhdissa en saanut sitä sopimaan. Pari kertaa Jomi jätti putken jälkeisen hypyn välistä. Mun moka. Väärällä kädellä ohjasin sitä. Kouluttaja sitten sanoi, että voin käyttää siinä pv:a. Mulle ei ollut selvää, että miten saisin sen sopimaan siihen kohtaan, joten tarttin neuvoa. Musta tuntui, että mä olin ihan epäloogisessa asennossa, mutta niin sen kai piti sitten olla. Että, ei se auta vaikka osaa liikkeen jotenkin. Vielä pitäisi osata soveltaa sitä eri kohtiin erilaisilla radoilla **tun luuseri.
 
Aan jälkeen oli muuri ja hyppy. Tässä tapahtui jotain ihan käsittämätöntä. Peräti kahdesti Jomi ei mennyt muurilta hypylle vaan juoksi hypyn vasemmalle puolelle missä ei ollut esteen estettä. Siis kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla ihan kakunpala, mutta ei. Sitten kun ukko saatiin hypynkin yli, niin sitten oli kepit. Kepeissä oli ohjurit vaikka jompu pärjäisi ilmankin. Ne olivat siinä kouluttajan laiskuuden vuoksi. Ei jaksanut ottaa niitä välillä pois kun kaikki muut koirat tarttivat ohjureita enemmän tai vähemmän. Jomin pujotellessa keppejä kouluttaja laittoi namilautasen maahan ja johan vauhti ainakin tuplaantui. Tästä seurasi myös se, että herra ei malttanut mennä loppuun asti vaan lopussa ryntäsi ohjureiden ali : D
 
Kepeiltä olisi pitänyt ohjata hypylle pj:llä, mutta kun keppien lopussa oli palkka, niin siinä tavallaan pystyi ottamaan uuden alun. En saanut pj:ä sopimaan niihin kuvioihin. Hypyn jälkeen oli putki houkuttelevan puomin alun ympärillä. Ei liene vaikeaa arvata minne ukko meni? Puomille. Kun se huomasi, ettei se ollutkaan oikein, niin se teki uukkarin ja jäi kontaktille pönöttämään. Ei tullut sapuskaa vaan käskin ukon pois sieltä yrittämään putkeen menoa uudestaan. Kolmannella kerralla se taisi jopa onnistua : D
 
Sitten lähdettiin takaisinpäin kohti keppejä. Mä sohlasin tässä jotain ja sitten piti ottaa uusiksi. Lähetin pojan hypyltä kepeille ja vaihdoin puolta Jomin tehdessä keppejä. Kouluttaja taas palkkasi keppien lopussa. Sitten hyppy, muuri, aa, hyppy takaa, keinu ja putki. Jomista rata ei voinut loppua putkeen vaan se itsenäisesti lisäsi hypyn. Näin teki molemmilla kerroilla. Mä en mitenkään juossut hypyn lähellä tai muuta, mutta silti meni.
 
Toinen rata meni vähän iisimmin ja nyt ei ollut ohjureita lainkaan. Toisen radan kanssa tuli vähän kiire kun toisen kierroksen alkaessa kouluttaja huomasi kellon olevan 18.25. Siis viis minsaa oli treeniaikaa jäljellä. Kouluttajalla oli kiire toiseen paikkaan, joten sen takia treenejä ei oikein voinut venyttää. Ketään ei ollut tulossa kentälle meidän jälkeen. Eikä yliaikaa tullut edes 10 minuuttia, että nopeaan mentiin toinen kierros : D
 
Viime yönä tapahtui jotain yllättävää. Päästin pojat yöpissalle yhden aikoihin. Yleensä ovat ihan hiljaa, joten ei mua huoleta päästää niitä. Yöllä kuitenkin yllättäen kuului ensin Sonyn varotuissävyinen haukahdus. Äkkiä ovelle ja mölymollukka sisälle. Kohta Jomi sanoi “auuu!”. Okei, kaikki sisälle. Tico oli ollut ihan hiljaa ja se tuli ihan muutenkin ite sisälle. Ihmettelin moista mölyämistä. Oli tosi kirkas kuutamo, joten mietin, että saiko se aikaan varjoja, jotka koirien silmissä näyttivät jotenkin epäilyttäviltä? Tai sitten jossain meni joku ötökkä. Peuroja ja kettuja täällä päin ainakin on.
 
Episodi ei loppunut siihen. Lueskelin kun kuulin murinaa. Jomi oli kattelemassa keittiönikkunasta. Mitä ihmettä se muka kykeni näkemään yöllä ikkunasta? Välillä jomsu tuli pois ja sitten meni uudestaan murraamaan. Ihan kummallista. Isoset eivät lähteneet tähän leikkiin. Siinä kun kuuntelin murinaa alkoi mielikuvitus lentämään ja sydän takomaan. Silti pysyin poissa ikkunasta. Olin se tyhmä omistaja, jota ei kiinnostanut tietää mitä koira yritti kertoa. Aikani kuuntelin murina-showta ja sitten sanoin “tuu pois sieltä.” Siihen se loppui.
 
Maanantai oli kiva ja mielenkiintoinen päivä, mutta kerrottakoon ainakin toistaiseksi siitä vain puolet ; ) Käytiin lenkroimassa tkamun kanssa Halisissa. Oli kyllä hieno lenkki. Ihanat maisemat. Semmosta vanhaa maalaismaisemaa sai nähdä ja muutenkin silmää miellyttävää näkymää oli tarjolla. Aikalailla Aurajoen vieressä mentiin. Yhdessä kohtaa kermis teki pikapulahduksen. Se oli vedessä just heti kun vaan se oli mahdollista. Mä koitin pysyä vähän etäämmällä vedestä kun siinä jää aikalailla toiseksi kun kolme koiruutta vetää kohti vettä. Etenkin jos maa on vähän slippery, jota se paikka paikoin oli.
 
Lenkin alku oli aikamoista sirkusta kun kermis kävi kierroksilla. Sen autosta tuleminen on usein just tommosta... Mutta kun kierrokset laskivat, niin ihan nätisti viisi poikaa pystyivät tassuttelemaan samalla tiellä. Yritettiin pitää pojat eri puolilla ja välillä se oli vähän haastavaa kun oikeistolainen olisi halunnut loikata vasemmistoon ja päinvastoin ; )
 
Olisi tehnyt mieli ottaa kuvia, mutta en jaksanut kaivaa kameraa repusta. Putkikin olisi pitänyt vaihtaa. Mutta hienon näköistä oli ja ilmakin oli tosi kiva. Tuon lenkuran jälkeen pojat olivat varsin omissa oloissaan mooonta tuntia. Kiitokset tkamulle kivasta lenkistä ja lenkkiseurasta : )
 
Aiemmin päivällä piti polkaista Kaarinan keskustaan viemään “työtön, työtön, työtön...” lappunen. Samalla hain pojille ruokaa kun M&M oli ihan siinä lähellä. Ja nyt muistin palauttaa vanhan ruokapussin ; )
 
Sunnuntaina kun heräsin, kattelin tummaa taivasta. Avasin radion, jotta kuulisin mitä siellä sanottaisiin säästä. Säätä odotellessani tein valmisteluja. Ennustettiin yksittäisiä sadekuuroja ja iltapäivästä alkaen yhtenäisempää sadetta. Jaah, että semmosta. Päätin ottaa riskin ja varustauduin sateeseen hyvin minimaalisella varustuksella. Vain kumitakki lähti mukaan eikä muuta.
 
Kai sitä oltiin pyöräilty joku tunti kun alkoi ripsuttamaan. Oli lyhyt kuuro, onneksi, sillä mulla ei ollut mukana minkäänlaista pyyhettä.
 
Kävellen tuonne menee noin pari tuntia, joten lähdin 2,5 tuntia ennen koulutuksen alkamista. Se oli vähän turhan aikaisin, sillä punainen pöhkö pitää kiirettä vaikkei tarttis. Olin varannut siihen vähän etsimisaikaakin, sillä en tiennyt tarkalleen missä koulutus oli.
 
Oltiin siis menossa TKY:n koulutukseen. Niiden syyskausi alkoi sunnuntaina ja nyt koulutus on taas Raunistulassa. Se meitin tokohalli oli liian pieni näille koulutuksille, vaikkakin sijainti oli parempi mulle.
 
Uusimmassa lehdessä on jonkinlainen ohjeistus. Ihan ekaksi suunnistin sinne missä ne koulutukset olivat joskus aikoinaan. Sieltähän tuo uusikin paikka löytyi. Ei ollut ihan sama, mutta siinä vieressä.
 
Odotusaikaa jäi noin 45 minsaa. Odotellessani kattelin suurta rakennusta, joka joskus on ollut tehdas. Mulla ei ollut tietoa, että millainen tehdas ja itekseni pohdiskelin sitä. Kuvittelin mielessäni miten iso piippu on joskus aikoinaan tupruttanut savua ja alueen on varmasti täyttänyt sellainen tasainen humina. Kuvittelin myös sitä hetkeä kun tehdasta alettiin ajamaan alas. Onkohan tuonkin tehtaan lopettanut siirto ulkomaille? Nykyään tehdasalue on varsin vilkkaassa käytössä kun siellä järjestetään jos jonkinlaista kurssia ja koulutusta.
 
Koulutuksen alkamisaikaa oli aikaistettu tunnilla, joka musta oli kiva juttu. Siis klo 11-12 oli näyttelyä ja klo 12-13 tokoa.
 
Osanotto oli runsas. Kouluttajina olivat joulupukki ja joku sellainen, jota en muista nähneeni aiemmin. Joulupukki otti pienet koirat kun pujottelu oli tehty.
 
Alkuun mentiin pari kierrosta yhdessä. Tämän jälkeen jokainen vuorollaan kävi kouluttajan luona. Siellä koiraa tutkittiin, mentiin pari kertaa et ja sitten ympäri. Tico oli oikein hienosti kun sitä alettiin tutkia. Ei yrittänyt esitellä ite itteään ; ) Et:n alussa tuppasi tulemaan lähtöhaukahdus, mutta muuten meni tosi kivasti.
 
Kouluttaja todella paneutui noihin yksilöosuuksiin, sillä et:n aikana se meni kyykyyn katellessaan koiran liikkeitä! Ihan kuin joku tuomari. Tietty tuon varjopuolena oli se, että suurin osa tunnista oli odottelua. Silti loppuun ehdittiin ottamaan vähän yhteisrundaamista ja parijuoksu. Tico sai parikseen tolleriuroon eikä tässä ollut mitään ongelmaa. Pojat menivät oikein hienosti : )
 
Odottelun aikana ajattelin, että voisin käyttää Ticoa vähän ulkona. Nyt ei saa nauraa, sillä mä en löytänyt ulko-ovea! Tota tota, ei tuosta voi olla kovin ylpeä ; D Tokon jälkeen sitten olin tarkkana kuin porkkana ja seurasin minne päin muut lähtivät. Nyt tiedän, että ulos mennään semmosesta pienestä lävestä. Voi elämä : D
 
Kun kyseessä on vanha tehdas, niin siellä sitten oli paljon betonipylväitä. Vähän ne häiritsivät tokon aikana, mutta kyllä niiden kanssa pärjäsi.
 
Tokossa porukka jaettiin kahteen osaan. Me tietenkin kuuluttiin edistyneempiin. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, että oliko koulutusohjelma jotenkin muuttunut sääntömuutoksen jälkeen. Hyvin vähän oli muuttunut.
 
Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Eihän sitä enää ole, mutta ei tuo kuitenkaan ole ihan turha juttu. Yllätyin kyllä kun se edelleenkin oli mukana. Voihan se olla, ettei kouluttaja ollut vielä päivittänyt itteään kun aina välillä pähkäili mitä kaikkea uudet säännöt olivat tuoneet mukanaan. Mutta mun mielestä hyvän kouluttajan kuuluisi olla perillä asioista, joita “opettaa”. Sana on lainausmerkeissä siksi, sillä en kutsuisi tuota tokoilua opettamiseksi. Lähinnä vaan näytetään, että miten osataan joku määrätty liike. Ei juurikaan opasteta tai neuvota. En tiedä miten on aloittelijoiden ryhmässä. Noh, vuosimaksu 15 e, niin ei kai sillä voi olettaa saavansa kovin hyvää, vai? Näyttiskoulutus on kyllä musta hyvää. Parempaa kuin Tammialan näyttikset, joissa joskus tuli käytyä.
 
Luoksepäästävyyden ticoli läpäisi oikein hienosti. Ihan yllätyin, että se vaan istui häntä vispaten kun kouluttaja rapsutti Ticon rintaa. Olipa poika hieno!
 
Ja kehuja ansaitsee luoksetulosta. Vähän funtsin, että uskallanko ottaa hihnan pois. Päädyin ottamaan. TIco tuli mun sivulle ja vieläpä ilman äänitehosteita : )
 
Paikkiksen ajaksi en ottanut hihnaa pois. Hihna oli koiruuden vieressä. Tico makoli just semmosessa paikassa, että jos olisin mennyt kovin kauaksi, niin pylväs olisi tullut väliimme ja näkyvyys olisi ollut nolla. Ticon vieressä oli snaku, joka ei pysynyt yhtään paikoillaan. Tico pysyi, joten hienosti meni kera ekstrahäiriönkin : ) Kouluttaja ei muistanut, että koirat nostettiin ylös yksitellen (muisti, että laitetaan alas yksitellen). Kun joku tuosta huomautti, niin kouluttaja käski laittaa koirat uudelleen maahan ja sitten lähti nostamaan niitä yksitellen.
 
Seuruu meni yllättävän hyvin. Vähän oli hajurakoa, mutta pääasiassa pysyi oikeassa kohdassa eikä edistänyt. Hidas osuus myös meni loistavasti. Ihan lopussa Ticolle tuli joku loppukiri. Yrittikö se kilpailla, että kumpi on nopeammin lähtöpisteessä? ; D Anyway, ihan viime metreillä ukolle tuli kova veto. Otin vähän taaksepäin ja sitten mentiin yhdessä loppuun asti.
 
Viimeiseksi otettiin kaukoa. Istumaan nousi pienellä viiveellä, mutta muuten hyvin. Ja tuokin tehtiin just niin kuin se tehdään alossa:. ylös ja alas. Eikä enempää... Parin koirakon kanssa otettiin vielä ruutua. Niin... Ruutua ei tarjottu harjoiteltavaksi kaikille, kuten koulutuksissa yleensä on tapana. Ainoastaan ne, jotka osasivat, tekivät.
 
Kaiken kaikkiaan Tico oli oikein hieno! Yksittäisiä haukahduksia kuului näyttiksen aikana ja tokossa meni hyvin vaikkei just noita juttuja oltu tehty pitkään aikaan. Ukko on hieno! : ) <3
 
Ulkona satoi, joten reppu kumitakin alle ja takkia kiinni sen verran kuin sai. Eipä mua isommin haitannut kastuminen. Ei ollut kaatosade, joka oli ihan hyvä juttu.
 
Illalla särki pää. Meitsi, jolla yleensä päätä särkee todella harvoin, on kärsinyt viime aikoina muutamia kertoja tavallista useammin tuosta vaivasta. Luulen sen johtuvan siitä, kun ennen meni töissä noin litra vettä. Enää ei päivässä mene. Ei todellakaan. Oon huono juomaan huvikseni. Se on jotenkin tyhmää ja sitten joutuu juoksemaan vessassa kun neste tulee läpi. Mutta kai se pitää koittaa tarttua pulloon useammin, jottei alkaisi särkemään päätä. Janon tunnetta on näemmä turhaa odottaa kun sitä ei välttis tule (ja eikä siihen asti saisi edes odottaa). Esmenä on sunnuntain koulutus reissu. Mulla oli repussa parikin pikku ploa, mutta en juonut yhtään. No höh. Mä istuin pyörän satulassa enkä niin järjetöntä vauhtia mennyt. Eikä näyttiksessä niin hirveesti ehditty tehdä mitään. Tokokin oli kevyttä touhua. Miksi siis olisi pitänyt juoda? Kai siksi, että olisin ehkä siten välttänyt päänsäryn...
 
Lauantaina aamulla lähdettiin neljän aikoihin hallille. Mentiin noin aikaisin, sillä halusin varmistaa, että ehditään hyvin pois alta kun tullaan valmistelemaan hallia kisakuntoon.
 
Oli kirkas kuutamo ja yhden tähdenlennon bongasin kun käveltiin. Silti ei lihonut tili...
 
Hallilla treenin sitä pakkovalssia ja sitten otin rataa. Radalla oli 21 estettä. Osa numeroista oli hävinnyt jonnekin, joten piti vähän soveltaa itekseen. Ihan toimivan sain radasta.
 
Hyppy, puomi, hyppy, putki x2, hyppy, kepit, hyppy, hyppy, putki x2, hyppy, aa, putki, hyppy, putki, hyppy, okseri ja hyppy. Tuo ensin kahdesti Ticon kanssa, sitten Sony sai makoilla sen aikaa kun mä pudotin rimat. Jomin kanssa kun nostin rimat, tein jääviä. Ne menivät hyvin.
 
Jomi oli ainoa, joka ei kyennyt vaihtamaan suuntaa putkessa. Niinku sillon kerran yhdissä agitreeneissä. Ei auttanut vaikka miten mölysin, niin silti Jomi tuli putkesta ulos sinne päin, missä oli mut nähnyt viimeksi. Isosilla ei ollut tuota ongelmaa. Tuota täytyykin koittaa muistaa treeniä.
 
Jotain pakkiakin tuli otettua. Tico piti palauttaa seinän viereen kun arse taipui vasuriin. Sonylta sujui pääasiassa hyvin. Sitten kun keksin käyttää sivu-sanaa peruutuksen mukana, niin sitten meni ongelmitta. Jomikin pakitti hienosti kun käytin kahta sanaa.
 
Kotiin mentiin mutkan kautta. Tuo mutka toi pojille tunnin verran lisää ulkoilua, että 4,5 tuntia saatiin kulumaan noin. Oli jotenkin hassua kun lähdettiin hallille, maa ei ollut yhtään jäinen. Sitten kun lähdettiin sieltä pois, niin maa oli hieman rapsakampi.
 
Perjantaina otin ruutua yli vuoden tauon jälkeen. Vein namia keskelle ja sitten lähetys. Siis ihan alkeista aloitettiin treeniminen. Sitä oon miettinyt, että mahtaakohan nuo sekoittaa ruudun tötsät merkin kiertoon? Oikeesti ruudun tötsät on pienempiä, mutta en nyt niin hirveesti hingu tuhlaamaan niihin pienempiin tötsiin. Nyt eivät tietenkään edes ehdottaneet kiertämistä kun keskellä oli namia.
 
Torstaina oli pientä syysmyräkkää ilmassa. Sadetta ja tuulta. Jotenkin nautin siitä.
 
No niin. Nyt on taas tän huushollin kellot ajassa. Kunpa ne myös saisivat siinä pysyä, mutta ainakin näillä näkymin se on täysin turha toive. Ei näy loppua ei, täysin turhalle ja typerälle kellojen siirtelylle. Tosi älytöntä puuhaa > : ( Mä en muista siirtäneeni kelloa koskaan. Se on mun pieni ja suht näkymätön kapina tuota idiotismia vastaan.
 
Jouluun on vajaat pari kuukautta. Monesti on pitänyt sanoa, mutta kun ei muista niin ei muista. Mutta siis joulukarkit ovat olleet myynnissä jo kolmatta viikkoa. Uteliaisuuttani kävin kurkkaamassa mitä Fazerin boksit maksavat tänä vuonna. Hinta jäi mysteeriksi kun huomioni kiinnittyi vadelmaboksiin. Vai niin. Tuo tarkoittanee vissiin sitten sitä, että sitruuna-vadelma boksi on poistunut valikoimasta. Mulle tuossa boksissa juju oli sitruuna. Vatut meni siinä sivussa, mutta ei niitä pelkästään viitti ostaa. Harmi, kun yksi kaveri tykkäsi tosi paljon noista sitruunakarkeista. Viime vuonnakin ostin useamman tommosen sekaboksin ja sitten täytin yhden boksin pelkillä sitruunoilla. Eipä tänä vuonna jää mulle kasa vattukarkkeja.
 
Joulusta tulee mieleen sekin fakta, että mulla ei oo joulukorttimatskua. Tulis nyt lunta edes sen verran, että voisin yrittää lumikuvia. Muuten täytyy kai taas kaivella kuva-arkistoista. Ei kiva.