Viime viikon ti sain puhelinsoiton, joka muuttaa mun elämää ainakin neljäksi kuukaudeksi. Muistanette sen, että kävin yhdessä vuokrafirmassa haastattelussa? Ti sitten soitettiin ja kerrottiin, että ite firma haluu mut haastatteluun. Haastattelu sovittiin seuraavalle päivälle.
 
Sattuipa sitten niin, että lomalla oleva äippä soitti ti illalla ja kysyi, että lähdenkö ke Paraisille. Kysyin, että millaista aikaa hän oli suunnitellut, ja kerroin haastattelusta. Äippä sitten sanoi, että voi heittää mut haastatteluun, ja sen jälkeen lähdetään Paraisille. Ei tarvinnut tällä kertaa miettiä mitä tehdä jos sataisi.
 
Ke kello ysi eräs mies tuli mua hakemaan firman odottelutiloista. Mentiin koppiin, jossa odotteli toinenkin mies. Haastattelu kesti noin puolisen tuntia. Mä yritin parhaani mukaan markkinoida itteäni, mutta jäi sellainen olo, että huonosti meni. Inhottavaa tyrkyttää itteään, ja hankalaakin kun ei mulla oo mitään ihmeempiä meriittejä, joilla kehua. Oon vaan ihan tavallinen duunari.
 
Haastattelun jälkeen kävelin vakken itäriin kun sää sen salli. Ei ollut pitkä kävely. Meni ehkä 10 minsaa. Itärissä törmäsin äippään. Kunhan äippä oli vähän shoppaillut, lähdettiin mummin luo. Mummin luona oltiin muutama tunti. Oltiin just menossa hissiin kun mun luuri soi. Vuokrafirmasta soitettiin ja kerrottiin, että jos mua edelleen kiinnosti paikka, niin pääsin töihin! Kerrottiin, että alkuun soppari oli 9.12. asti, ja ehkä sitten jatkoa, jos firmalla tarvetta. Mutta ainakin neljän kk:n tauko “työtön, työtön” –lappujen täyttämiseen tiedossa.
 
Tulipas tieto nopsaan. Ti oli sanottu, että tieto voi tulla ehkä loppuviikosta tai sitten loppukuusta, mutta sainkin sitten tietää samana päivänä. Kotimatka kuluikin tietoa työpaikasta sulatellessa. Ei sitä oikein olisi uskonut todeksi. Olin jo alkanut luulemaan, etten saa enää ikinä töitä. Niin epätoivoiselta hakeminen on tuntunut.
 
Tämän viikon keskiviikkona kävin tekemässä sopparin, joten kai sitä jo nyt uskaltaa alkaa uskoa todeksi tätä onnenpotkua. Taas sain äipältä kyydin, joten taas pystyin huoletta vetämään päälleni sitä mitä halusin ilman sadevarausta.
 
Vuokrafirmassa meni tunnin verran. Kerrottiin infoa vuokrafirmasta, työpaikasta, ja käytännöistä. Toki työpaikalla on oma perehdytyksensä, mutta tuo oli sellainen alkuperehdytys. Loppuun tehtiin sopparit. Paikalla oli siis useampi hlö. Ei kuitenkaan yksi entinen työkaveri, jonka tiedän myös tulevan hommiin samaan firmaan kuin mä. Se on kiva ajatus, sillä kyseessä on mukava henkilö. Saas nähdä tuleeko vielä muitakin entisiä...
 
Kotiuduttuani soppari laukussa, aloin leikkiä viidakon tähtöstä osa xxx. En näköjään pääse eroon tuosta pestistä ; ) 3-4 viikkoa oli vierähtänyt edellisestä leikkuusta ja kyllähän nurtsi rehotti. Oli pettymys huomata, että edelleen näytti voivan varsin hyvin eikä kupsahdusta ollut näköpiirissä. Noh, ainakin alkukesä oli ollut helppo nurtsin suhteen. Aikaa lyhentämiseen meni reilut pari tuntia. Välillä tuntui, ettei mun leluleikkuri selviä siitä viidakosta, ja useasti sitä joutui tyhjentelemään.
 
Leikkuun jälkeen piti nipsutella tuo ympyrä, joka pihassa on. Toki sitä olisi suurimmaksi osaksi voinut leikkurillakin ajella, mutta leikkuri tuppaa jättämään ruohon turhan pitkäksi, joten mieluummin sitten käsin. Vaan olipa se viidakko! Ei oo ikinä aiemmin ollut noin hankala leikattava. Siinä ei kasvanut ruohoa, vaan enimmäkseen sellaista kummallista “sykeröä”, jota oli hankala leikata. Melkeinpä lähti paremmin jos repi. Ympyrä oli kyllä poikkeuksellisen työläs siistittävä tällä kertaa.
 
Agin treenitaukokin on loppunut. Viime ti oli ekat treenit. Kolme ryhmäläistä oli paikalla. Ratana oli agirodun joku SM open rata tai jotain. Näennäisesti ei ollut vaikea, mutta piti osata ajatella mihin oma yläkroppa näytti, jotta koira meni oikein. Kun en osannut tuota ajatella, niin tietyissä kohdissa oli ongelmia. En enää muista miten rata meni. Sitä vissiin yritettiin 3-6 kertaa eikä kertaakaan “tullut nollaa”. Oijoi...
 
Samalla kokoonpanolla agia oli myös tämän viikon tiistaina. Sää oli sellainen, että oli lämmintä, mutta onneksi ihana tuuli vilvoitti jonkin verran. Uskalsin sitten ottaa taas isoset mukaan. Lähdettiin liikenteeseen hyvissä ajoin, joten ennen kuin laitoin isoset koppiin, jäähdyteltiin hallin varjossa miltei puoli tuntia. Koppi ei ollut mikään pätsi, onneksi. Jos olisi ollut, niin sitten olisin ilmoittanut kouluttajalle, että lähden kotiin kun ei ollut paikkaa isosille. Tosin me oltiin nyt ulkona, joten kai ne sitten olisi voinut sitoa johonkin mölyämään...
 
Ratana oli osa SM-kisojen karsintarataa. Taas oli silleen näennäisesti helppo rata, mutta taas piti osata ajatella mitä tekee. Oli pari hyppyä suht suorassa linjassa, ja kolmas hyppy silleen “teenä” noihin kahteen nähden. Se piti hypätä menosuuntaan. Tuota teetä vastapäätä oli samassa asennossa hyppy, joka piti mennä tk:lla. Sitten putki ihan suorana ja sen jälkeen hyppy, jonka jälkeen uukkari kohti toista suorana olevaa putkea kohden. Sitten oli pari hyppyä “vierekkäin”, joiden jälkeen yksi hyppy ennen puomia. Puomilta suht pitkän matkan päässä olevaan putkeen, ja loppuun vielä pari hyppyä.
 
Tk kohta tuotti mulle päänvaivaa ja alkuun skippasin sen ohjauksen miettimistä, ja tutustuin loppurataan. Toinen kinkkisempi kohta oli sen toisen putken jälkeisiltä hypyiltä ohjaaminen ennen puomia olevalle hypylle. Tähän sain jotain ohjausvinkkiä kun kouluttaja selitti jollekin vaihtoehtoja. Siihen tk:oon otin lopulta yhdeltä ryhmäläiseltä ohjausvinkin. Varsinainen ohjaaja joo...
 
Jomi oli ihan täpinöissään ja luvan saatuaan hyppäsi pari hyppyä, joiden jälkeen sukelsi putkeen, ja sitten vieressä olevaan putkeen. Rallaamisen jälkeen tuli mun luo. Ainakin jollakin oli kivaa. Sitten kun jotenkin selvisin siitä tk:sta (tosi tökerösti tosin), niin vuorossa oli se eka suora putki. Vasta silloin tajusin jotain, mitä en ollut osannut ajatella kun rataa ihmettelin. Siinä kohtaa tuli tosi kiire, jotta ehti ohjaamaan koiraa hypyltä seuraavaan putkeen. Mun ohjausratkaisuilla ei ollut mitään mahiksia ehtiä. Tk kohtaa piti sitten hioa ja hinkata. Kouluttaja meni palkan kanssa putken jälkeiselle hypylle. Jomi huomasi sen ja kerran yritti lähteä sinne. Ei kuitenkaan mennyt sinne asti vaan pysähtyi kun huusin herraa. Ihan hyvää malttitreeniä pojalle.
 
Toinen hinkkaukseen joutunut kohta oli sitten tosiaan niiden kahden hypyn jälkeen ohjaaminen puomia edeltävälle hypylle. Ei hitto, miten kökkö mä taas olin. Tuli taas sellainen olo, että agi on liian haastava laji mulle. Edelleenkin tk:t on ihan kamalia.
 
Oli kyllä kivaa kun pystyin taas ottamaan isosetkin mukaan. Mitenkään vilpoista ei ollut, sillä kotona katoin auringossa olevaa mittaria, joka näytti +31. Tähän mennessä kesän säästä voisi sanoa, että on ollut lämmin kesä. Onneksi ei oo ollut mitään paahteisia hellejaksoja, muttei myöskään oo ollut kylmää. Usein aamun mittarilukema on ollut +15. Joukossa on ollut vilpoisampiakin aamuja, kuten tämän viikon ma +10, ja ke peräti +9. Tuollaisina aamuina on ollut suorastaan nautinto olla ulkona. Niin ihanan vilpoista ja raikasta! Ja aamuisin ollaan oltu ulkona kun ollaan käyty treenimässä. En enää muista minä päivinä käytiin hallilla treenimässä, mutta tällä viikolla käytiin ma. Mulla on jo treeniväsy, joten ti skippasin treenit. Ei vaan hotsittanut lähteä. Oli muuten ihanaa kun viime pe-la yönä alkoi satamaan. Kuuntelin sadetta, ja ajattelin, että eipä tartte lähteä aamulla treenimään. Vaikka treeniminen jo kyllästyttääkin, niin pitää vaan koittaa jaksaa vielä jonkin aikaa...
 
Ke raahauduin koululle asti. Hallilla on ollut lähinnä ruutua ja rallya, mutta koululla otin vain rallya. Ruutu sai nyt olla. Liikenteeseen lähdettiin niinkin myöhään kuin puoli kuusi. Tunnin verran treenittiin koululla, ja sitten mutkan kautta kotiin. Tuo mutka vei tulevan työpaikan ohi. En mennyt sinne siksi, että siellä kohta työskentelen, vaan sen ohi on tullut käveltyä koirien kanssa monet kerrat. Sen ohi myös meen, kun meen kauppaan. On kyllä näppärän matkan päässä tuo : )
 
Aamutouhuiluun meni 2,5 tuntia, ja sen jälkeen olikin ihan kiva fiilis jättää pojat kotivahdeiksi, kun ite lähdin sopparia tekemään.
 
Säästä vielä, että viime viikko oli siitä jännä, että monena päivänä taivas näytti siltä, että vettä alkaa satamaan ihan just. Sadetta ei kuitenkaan tullut ennen perjantaita. Silloinkin meni niin näppärästi, että olin jo miltei kotiutunut kaupasta kun alkoi satamaan. Alkuun se oli lyhyt kuuro, mutta muuttui jatkuvammaksi päivän mittaan. La sitten olikin ihan kunnon sadepäivä, mutta sunnuntaista eteenpäin täällä on ollut sateetonta. On ollut jotenkin hassua lukea uutisista, että on ollut sateinen kesä, kun tänne asti sadepilvet ovat harvoin yltäneet. Mutta joo, Suomi on pitkä maa ja siihen mahtuu säätä jos jonkinlaista.
 
Viime viikolla tokossa oli kolme koirakkoa. Aloitettiin hyppynoudolla. Kokeilin sitä metallin kanssa eikä ollut mitään ongelmaa. Pari täydellistä suoritusta pikku-ukko pomppi. Sen sijaan mä sain tehdä vähän lisätreeniä kapulan heittämisen suhteen kun olin heittänyt sitä liian voimakkaasti vasempaan. Tuossa on se riski, että koira saattaa jättää hypyn tekemättä kun tulee takaisin. Mun vinoon heittäminen oli ollut ihan tietoista kun olin yrittänyt välttää osumasta hypyn “palkkiin” : D
 
Sitten otettiin mukaan pari kouluttajan koiraa. Koirat laitettiin maahan ja jokainen vuorollaan pujotteli oman koiransa kanssa makoilevat koirat. Makoilevien koirien om eivät olleet koiriensa vieressä vaan muutaman metrin päässä. Jomilta meni sekä pujottelu, että makoilu hyvin.
 
Seuraavaksi koirakot muodostivat “kujan”. Yksi koirakko teki seuruuta kujan läpi kera parin käännöksen ja yhden pysähdyksen, ja muut käskyttivät koiriaan miten ikinä halusivatkaan. Jomin seuruu meni hyvin, ja niin meni muillakin. Kouluttaja oli tästä “vähän harmistunut” kun kukaan ei ottanut häiriötä mistään ;D Jomin ollessa kujakoirana, harjoittelin sen kanssa sivulta eteen tuloa.
 
Luoksarit pari kertaa läpi kujan päättivät treenit. Loppuhyppyä lukuun ottamatta Jomilla oli hyvät luoksarit. Sen ollessa kujakoirana istutin koiruutta molemmilla sivuilla ja edessä. Aika kuitenkin oli sen verran pitkä, että pelkästään vasemmalla istuttaminen tuntui tylsältä ajatukselta.
 
Oli taas kivat treenit, ja “valitettavasti” sen verran poikkeuksellisia, että taas meni filettä... Viime aikoina sitä on tullut annettua sen verran tiuhaan, että pelkään Jomin kohta kyllästyvän siihen.
 
Tokoa oli myös eilen ja kivaa oli taas! Aloitettiin häiriötreenillä. Muut neljä koiraa odottivat seinässä kun yhtä koiraa makoilutettiin keskellä hallia. Om oli muutaman metrin päässä. Muut omistajat kiertelivät makoilevan koiran ympärillä tehden häiriötä. Alkuun laajemmalla kaarroksella, myöhemmin lähempää / läheltä koiraa, riippuen miten koira kesti häiriötä. Jomin edessä hypittiin, maata taputettiin, otettiin juoksuaskeleita, oltiin kyykyssä kättä ojentaen, yms., ja kaiken ukkeli kesti : ) Ei noussut kertaakaan ylös. Häntää heilutti koko ajan kun makoili. Kävin välillä palkkaamassa pientä.
 
Sitten seuraamista niin, että jokaisella oli oma mattokaistale. Kouluttaja käskytti liikkeelle, ja jonkin ajan päästä sanoi sanan käsky. Siihen ei pitänyt reagoida vaan sana “tuoli” tarkoitti sitä, että koirat piti laittaa liikkeestä istumaan. Tämä meni Jomilta hyvin, eli tuli oikea asento. Meikäläinen kuitenkin mokasi. Kun käsky –sanan jälkeen ei kuulunut mitään, niin käskin Jomin istua. Sitten kohta kuului se “tuoli” : D Mä olin olettanut, että ne tulevat suht peräkkäin, mutta eipä tulleetkaan. Kuullun ymmärtämistreeniä omistajille ; )
 
Sitten pari kertaa sama juttu pienellä muutoksella: käsky sanottiin kaksi kertaa, ja sitten vasta “tuoli”, jolloin koira piti jättää seisomaan. Molemmilla kerroilla tuli oikea asento ja hyvin Jomi kesti kierron.
 
Maatakin oli pari kertaa samalla kaavalla: käsky x 2 ja sitten “seinä”, jolloin koirat piti laittaa maahan. Nyt Jomi jäi molemmilla kerroilla istumaan. Kouluttaja kehotti ottamaan muutaman kerran itsenäisesti. Kun ei ollut mitään ongelmaa, tuumi, että Jomi taisi ottaa muiden käskytyksistä häiriötä. Hassulta se tuntui kun muut asennot olivat sujuneet hyvin, mutta ehkä se sitten oli niin.
 
Merkin kiertoa seuraavaksi. Kouluttaja vei merkkiä kauemmas kun tuli meidän vuoro. Ehkä tästä syystä Jomi lähti ekana kohti kouluttajaa. Kun koitettiin uudestaan, kouluttaja seisoi niin, ettei ollut Jomin näkökentässä. Oli hieno ja vauhdikas kierto. Otettiin vielä uudestaan niin, että kouluttaja kävi vähän pyörimässä merkin luona ja jäi sitten keskemmälle hallia seisomaan. Taas oli hieno ja vauhdikas merkin kierto : )
 
Viimeiseksi mentiin ulos ottamaan hyppyä. Otin voin hypyn, joka meni upeasti. Näyttäisi edelleenkin, ettei tässä liikkeessä ole ongelmaa. Voisiko sen niputtaa valmiiden joukkoon? Kyllä on käynyt tuuri, että jompu on tuollainen metallimies!
 
Olipa jotenkin jännä sää torstaina. Koko päivänä ei juuri arskaa näkynyt, mutta asteita oli silti +22. Sitä ei olisi uskonut kun kattoi ikkunasta ulos. Kun päästiin hallille, arska alkoi pilkistellä, ja samalla alkoi satamaan hennosti. Missään ei ollut tummia pilviä, mutta silti satoi. Se sade ei kastellut paljon yhtään. Se oli sade, jonka ennemminkin kuuli kuin näki tai tunsi.
 
Ilman aurinkoa mentiin myös tämä päivä, mutta lämmintä oli silti. Oli varsin mukava sää nipsutella ylätasannetta. Vaikka viime nipsuttelusta oli kulunut jo viikkoja, niin ei tasanne mitenkään pahasti rehottanut. Pari tuntia nipsutteluun meni.
 
Tänään arska ei tullut esiin edes illallakaan. Lähdin semmonen klo 17.15 poikien kanssa liikenteeseen. Käytiin pudottamassa kartonkinpönikkään yksi maitopurkki, ja sitten mentiin koululle treenimään. Vaikka ei helottanut, ja vaikka asteita oli “vain” +20, niin silti oli tosi hiostavaa. Liekö sitten tuosta syystä koiruudet olivat vähän plääh, kun treenittiin rally-juttuja.
 
Klo 19 aikoihin tuli tkamu koululle. Hänen ehdotuksesta mekin sinne oltiin menty. Tkamu halusi ottaa vähän toko-juttuja. Mä sitten koitin parhaani mukaan antaa hänelle vinkkejä kapulan pidon, kaukojen, ja vähän maahan menon treenimiseen. Kun hän lopetti, niin halusin kokeilla Jomin kanssa voin paikkista, joka on: 2 minsan makoilu + ohjaaja piilossa. Vaikkei tätä ollakaan paljon treenitty, niin silti kokeilin sen kahden minsan kanssa. Hihnaa en ottanut pois siltä varalta jos jompu olisi päättänyt lähteä kesken kaiken. Makoilu oli haastava, kiitos isosten, lähinnä Sonyn. Kermis oli äänessä koko ajan. Kun koululle tuli auto, konserttiin yhtyi myös Tico. Silloin aloin miettiä, että olisiko viisainta mennä Jomin luo, ja palkata se? Tkamu oli vahtimassa Jomia, joten pysyin auton takana sen kaks minsaa. Ajan täytyttyä oli kiva nähdä, että edelleen pikkupoika makoili : ) Tkamu sanoi, että tosi hyvin oli mennyt: pari kertaa hiljaa piipitti, mutta ei sitten muuta. Ei edes ollut nuuskutellut maata. Kerran yhtä käpyä. Ei tässä voi muuta kuin olla jätti-iloinen, että Jomi pysyi maassa, vaikka mä olin piilossa, ja isoset mökäsivät : ) Häiriöö oli kyllä roppakaupalla. Mun pieni Islannin ihme <3
 
Tkamun kanssa hurahti sellainen 1,5 tuntia. Koko tuon ajan Sony oli äänessä. Uskomaton epeli äänenkäytön suhteen...! Tico oli enimmäkseen hiljaa. Välillä sekin haukkui, mutta sen sai hiljaiseksi. Sonya ei oikein millään.
 
Kun kävin eilen kaupassa, niin bongasin maitokaapin hyllystä tyrni Skyrin. Tänään nautiskelin sen vkl:n avausohjelmaa kuunnellen, ja oli tosi ihanaa! Siitä taisi nyt tulla mun suosikki Skyr-maku.
 
Lopuksi vielä, että nyt vihdoinkin poikien rally-videot ovat tuubissa! Oli se kyllä sellainen tuskien taival taas, että voi hyvää päivää. Kone kosahteli vähän väliä, joten monesti piti aloittaa alusta. Useasti teki mieli vaan jättää homma sikseen, sillä en tykännyt, että kone oli muutamaa kertaa lukuun ottamatta ollut päällä yötä päivää. SILTI sain viikossa ladattua vain neljä videota. Viime pe yksi video oli latautunut semmonen 80 %, kun yhtäkkiä tuubi ilmoitti, että lataus on peruutettu. Siis mitvit?!? Sitten kyllä meni kuppi nurin, ja lopetin lataamisen muutamaksi tunniksi. Vkl:n avausohjelman ensilähetys oli mennyt ohi kun latasin videota, mutta uusintaa en enää aikonut uhrata. Sitten kun menin nukkumaan aloin ladata uudestaan. Show:ta kesti vielä tiistaihin asti ja sen jälkeen on ollut ihanaa, ettei ole tarvinnut pitää konetta päällä koko ajan! Kyllä nautin kun taustalta on puuttunut koneen hurina. Poikien videot löytyvät siitä rally-kirjoituksesta.
 
Eih! Joko taas joku / jotkut päästään vinksahtaneet on yrittäneet lahdata viattomia : ( Hulluksi näyttää maailmanmeno muuttuvan...