Joulu meni kosteissa merkeissä. Tapaninpäivää lukuunottamatta vettä tuli taivaalta enemmän kuin tarpeeksi. Siispä valkea joulu oli näillä leveysasteilla vain pelkkä satumainen unelma. Ehkäpä sitten ens vuonna olisi taas valkean joulun aika?
 
Aattona olin ensin veljen ja sitten äipän luona. Joulupäivänä tyhjensin pelkästään äipän joulupöytää. Tai no, ainakin yritin, sillä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun lautasilta raavitaan viimeisiä haarukallisia suuhun, laitetaan kahvi tippumaan. Häh? Miten muka voi jaksaa heti perään vetää kahvia sun muuta? Eikö ensin olisi pieni tauko paikallaan kun porukka ei kuitenkaan ollut lähdössä muutamaan tuntiin. Kun taukoa ei ollut, niin mun oli jätettävä väliin tuo osuus.
 
Aattoon vielä hetkeksi... Alla on se lupaamani kuva siskolle ostetusta lahjasta. Kun näin tuon en vaan voinut olla ostamatta moista koiraihmiselle :D
 
 
             mk4-normal.jpg
                                           Raaskisitkos syyvä? ;)
 
 
 
Nämä korut sain yhdeltä pumin omistajalta. Kiitos!
 
 
             mk5-normal.jpg
                      Kattokaa noita ihania sydämiä tassunjälkineen!!! <3
 
 
Tapaninakin olin äipän luona. Jomsku oli mukana, jotta mummi sai nähdä sen. Olihan siinä sitten pari äipän veljeä ja siskokin. Ennen kuin vieraat tulivat Jomi oli telminyt äipän tytsin kanssa. Leikit loppuivat vieraiden tuloon. Jostain syystä tytsi mörköili ihmisiä, jotka se oli kyllä nähnyt aiemminkin. Kahtena edellisenä päivänä tytsistä oli irronnut mökää vain ovikellon soidessa. Nyt neiti haukkui vähän väliä. Jomi ei haukkunut heti kun ovikello soi. Kesti hetken ennen kuin se yhtyi tytsin kanssa duettoon. Ja kesti toisen hetken, että sain ukkelin hiljaiseksi. Sen jälkeen Jomi ei reagoinut tytsin haukkumiseen. Että mä olin ylppiä mun hömpylästä!
 
Kun tytsiä ei kiinnostanut leikkiminen, niin Jomi toi mulle leluja ja heittelin niitä pojulle. Lienee sanomattakin selvää, että hömpylä hurmasi vieraat. Etenkin mummi oli ihan myyty.
 
Perjantaina arki suorastaan lävähti päin naamaa kun oli jo ollut tunteessa, että viettää päättymätöntä viikonloppua. Perjantaina tuo vkl sai päätöksen kun työt kutsuivat. Töihin menin niinkin pitkien kuin kolmen tunnin unien jälkeen. Sekin vähä tuli nukuttua huonosti kieriskellen ja Sonyn yskimistä kuunnellen. Luulin yskän olevan vaan pelkkää yskimistä, mutta totuus paljastui kun Sony köhähteli keittiössä. Lattialle ilmestyi limaläntti toisensa perään. Koiruus oikeesti räki.
 
Mua inhotti ajatus jättää koirat keskenään kun Sony räki. Ei siinä muuta, mutta työvuoron aikana limaa ehtii erittyä “ihan kivasti” ja ei ollut niin kiva ajatus se, että koiruudet tallustelisivat sun muuta niissä lätäköissä. Ei siinä voinut muuta kuin varautua pahimpaan ja toivoa parempaa, joten ennen töihin lähtöä imuroin.
 
Töiden jälkeen näky oli ällöttävä. Ei löytynyt montaa kuivaa kohtaa mun lattiasta, yyh. Onneksi olin imuroinut, niin siivoaminen oli pikkuisen mukavampaa kun ei tarvinnut ällötellä irtokarvoja ja villakoiria. Mua ällöttää jos lattioita pyyhkiessä rättiin tarttuu karvoja. Oli ne sitten koiran tai ihmisen irtokarvoja, ällöttää silti.
 
Siivoamisen jälkeen eristin Sonyn keittiöön. Herra ei todellakaan ollut tervetullut kuorruttamaan mun olkkarinmattoa. Pahaltahan se eristäminen tuntui, mutta... Tälleen oli hyvä myös tarkastella, että miten paljon Sony edelleen yski / räki. Räkää näytti edelleen lentävän, mutta ei enää niin paljon kuin aamulla. Muutaman tunnin eristyksen jälkeen Sony oli tervetullut olkkariin. Silti varoiksi kävelin sisällä kengät jalassa.
 
Olin kuullut yhdeltä tutulta, että sen koirat olivat saaneet messarista yskän. Hassua, jos tuo köhä on Jomin tuliaisia, niin herra ite ei siitä näköjään joudu kärsimään. Tico myöskin on ollut ihan oireeton. Kivahan tuo, ettei mun lattioita kuorruta kolme koiraa. Yhdessä oli jo ihan tarpeeksi, kiitosta vaan.
 
Kun nyt Sony tuon köhän sai, niin silti oon ottanut rauhallisemmin kahden muun kanssa. Ihan varmuuden vuoksi vain. Jah, enpä tässä itekään oo ollut ihan parhaimmassa lenkki-iskussa. Lauantaina heräsin kaktus kurkussa. Se päivä sitten tulikin vietettyä tavalla tai toisella sängynpohjalla. Paljon tuli nukuttua kun ei oikeestaan jaksanut tehdä mitään. Yritin kuunnella sitä EJ:n lukemaa äänikirjaa. Yritykseksi se taisi enemmän jäädäkin. No, kun, tuli nukahdeltua ja äänikirjaa ei niin vain voikaan jatkaa just siitä, mihin oli jäänyt. Tai ainakaan mä en oo keksinyt siihen tapaa. Antakee armoa, tää on mun eka äänikirja ;D Nukahtelun lisäksi ajatukset tuppasivat harhailemaan... Islantiin... Ettäh, vaikka kaikki lätyt tulikin pyöriteltyä, niin en siltikään voi sanoa olleeni täysillä hengessä mukana.
 
Sunnuntaina jaksoin pitää silmiäni enemmän auki ja viritin töllön töllötyskuntoon. Ennen tätä olin vipannut Jomille metallikapulan ihan vaan nähdäkseni, että mitä se sille tekee. Mitäpä muuta islanninjyrsijä tekisi kuin alkaisi purra sitä? ;) Edelleenkin metalli oli hömpylästä kiva juttu. Heittelin kapulaa ja Jomi toi sen mulle. Isosia ei kyseinen kapistus kiinnostanut ja aikansa katsottuaan Jomin touhuja, Tico alkoi tyrkyttää muita leluja. Pitihän metallimiehestä ottaa kuvia. Kokeilin, että pitääkö Jomi kapulaa. Annoin kapulan Jomille ja se istui tovin kapula suussa. Tovi oli sen verran pitkä, että ehdin ottaa vähän kauempana olleen kameran ja napata kuvan. Jomi näyttää olevan ihan luonnostaan metallinoutaja. Jomi siis tahtoo olla tokokoira... ;)
 
 
             mk2-normal.jpg
                                      Metallimiähen hammasharja ;)
 
 
                               mk3-normal.jpg
                                                   Taitava poika :)
 
 
Niin, elikkäs kun aloin ekaa devaria pyörittämään, mulla oli kamera lähellä. Ekana laitoin pyörimään sen isliksistä kertovan devarin. Jomin reaktio oli just sellainen kuin olin arvellutkin: herra parkkeerasi töllöttämään töllöä. En voinut olla videoimatta sitä... Mua huvitti se, miten intensiivisesti Jomi tapitti ruutua. Välillä kävi tsekkaanassa, että löytyikö kaverit toisesta huoneesta ja sitten palasi taas tapittamaan. Ei sitten tullut katottua devaria kun Jomi vei kaiken huomion. Tarvittiin siis uusi yritys.
 
 
 
 
Islisdevarin jälkeen katoin Todella Upeeta sarjan viidennen tuotantokauden yhden jakson. En ole koskaan tuosta sarjasta pitänyt, mutta kun sen sai halvalla ja oli hyvä (teko)syy ostaa se, niin nyt mulla on sitä muutaman jakson verran. Ihan älytön sarjahan se on, mutta oli pakko ostaa se silti...
 
Pe töiden jälkeen ostin sittarista Oblivion –leffan. Pakkohan tuo muutaman kuukauden päänsärky oli hommata. Etenkin, kun mulle suositeltiin tuota leffaa. Ilman suosituksiakin olisin sen ostanut. Kyse oli vain ajasta (ja hinnan halpenemisesta). Leffan hinta oli laskenut viitisen euroa sitten viime näkemän, joten ei sitä tarvinnut edes miettiä, että tulenko pitämään siitä vaiko en. Investointi oli sen verran pieni, että se oli ihan sama.
 
Yhdistelmä Tom Cruise ja avaruusoliot toivat ikävästi mieleen leffan Maailmojen Sota. Tuo leffa oli niin tylsää katottavaa, että ihan kiemurtelin tuolissani kun sitä leffateatterissa katoin. Odotin vain sen loppumista ja tuntui, ettei niin tule ikinä käymään. Tuon kokemuksen takia olin viivytellyt leffan hankkimista, mutta Islanti on mulle heikko kohta...
 
Leffan nähtyäni hymyilin tyytyväisyyttä. Leffa ei ollut Maailmojen Sodan kaltainen eikä avaruusolioita tuputettu ruudun täydeltä. Räminä ja räiske oli maltettu pitää kiitettävästi aisoissa. Ja sitten ne maisemat... uulalaa vaan! <3 Siis joo, kyllä voin suositella tuota leffaa ja, kyllä, aion kattoa sen vielä joskus uudestaan.
 
Myöhemmin illalla kattelin Ice Agen ja The Simpsons Movien. Heh, johan tuli tapitettua ruutua oikein korkojen kera. Mutta muuhun mun mielikuvitus ei riittänyt kun en jaksanut tehdä mitään ja unikiintiökin tuntui olevan täynnä.
 
Maanantaina kutsui taas työpaikka. Olo ei ollut freesi, mutta oireet kuitenkin sen verran vähäiset, etten kehdannut mennä hakeen saikkua. Kurkussa tuntui edelleen inhottavalta ja oli pientä niiskuttelua. Ei muuta. Töihin menin M&M:n kautta. Sonyn köhinän vuoksi olin ollut kahden vaiheilla, että ostanko pojille luita uv:ksi. Aattelin, että jos luun jyrsiminen jotenkin olisi saanut Sonyn enemmän yskimään. Mutta kun yskä näytti jo olevan melko hyvässä vaiheessa, niin päätin hakea luut. Onhan se nuivaa herkutella ite ja jättää muut ilman. Tosin saas nähdä, että rouskuttelenko tänään mitään sipsejä. Jos ne tuntuvat kurkussa raastinraudalta, niin sitten saavat olla. Kokiksesta saa helposti sileetä, mutta sipseistä ei.
 
Noissa luissa on “törkyä” sen verran paljon, ettei niitä huvita antaa missä vaan. Mun piha on nyt poissa laskuista kun en suuremmin halua kuraisiakaan luita mun matolle pyörimään. Joten pienen aamupyrähdyksen jälkeen annoin luut pojille esikaluttaviksi. Ovat sitten illalla mattokelpoisia (jos olkkarissa haluavat olla). Puolitoista tuntia kesti isosten puhdistusurakka. Jomi lopetti jyrsimisen kahden tunnin jälkeen kun pistin pojat pihalle. Siivosin keittiönlattian, laitoin luut odottamaan iltaa ja otin pojat sisälle.
 
 
             mk6-normal.jpg
                              Islanninlammaskoirat + islanninjyrsijä ;)
 
 
Heh, pakkohan sitä oli taas kameran kanssa sählätä. Muutama kuva tuli otettua, joo, ja sitten videopätkä. Pätkällä ei tapahdu jyrsimistä ihmeellisempää, mutta musta jo se on ihmeellistä. Ajatella, että kolme urosta voivat jyrsiä luita liki toisiaan ilman ongelmia. En olisi moiseen uskonut kun puntaroin kolmannen uroksen sopivuutta tähän huusholliin. Ihanaa, että arki sujuu edelleen sopuisasti :)
 
 
 
 
Videolla Sony alkoi jo väsähtää pureskeluun. Oli vaikeuksia saada kaikkia ruutuun mahtumaan kun ei mun kitseni oo mikään suuren suuri. Ei siis ollut hirveesti varaa peruutella taaksepäin. Tokihan olisin voinut avata oven ja mennä eteiseen, mutta ovi oli kiinni, jotta saisin rajattua sotkut mahdollisimman pienelle alueelle.
 
Mulla oli plääninä lenkittää pojat kunnolla päiväsaikaan, mutta köhinän ja oman kunnon vuoksi se ei tule toteutumaan. Saavat tehdä pieniä pihapyrähdyksiä pitkin päivää ja sitten hyvissä ajoin ennen räiskinnän alkamista. Eiköhän tää tästä kuitenkin jotenkin lutviudu. Sitä samaa toivon mun työkaverille, joka on ottamassa monirotua Virosta. Ensin olin ihan iloissani kuullessani, että hän ottaa koiran muutaman vuoden tauon jälkeen. Mitä enemmän kyselin, sitä enemmän mieleen hiipivät jutut pentutehtailijoista. En voinut olla hiljaa vaan kerroin epäilykseni. Työkaveri ei juurikaan notku netissä ja näin ollen on jotenkin onnistunut sivuuttamaan uutisoinnit surullisesti päättyneistä pennunostoista. Hän oli erittäin kiinnostunut kuulemaan lisää ja mä kerroin. Meidän juttutuokion jälkeen työkaveri oli vähän epäilevällä tolalla varatun pentunsa suhteen. Kunhan taas palaan töihin, niin vien hänelle muutaman tulostetun lehtijutun koskien pentutehtailua. Saa sitten ite nähdä, etten ilkeyttäni keksinyt kaikkea soopaa pilatakseni ilon tulevasta pennusta. Äh, mutta kun se oli vaan niin klassisen kuuloinen keissi: halpa hinta, vakuuttavanoloinen myyjä, vannottaminen, että olisi kiva pitää yhteyttä ja saada koirasta kuulumisia ja luonnollisesti koiralla on kaikki liput ja laput kera rokotusten ja sirun...
 
En nyt osaa tehdä tästä vuodesta sen kummempaa yhteenvetoa tai nostaa mitään jollekin jalustalle. Vuotta 2012 on vaikeaa peitota, että johtuneeko se sitten siitä? En siltikään väitä, että tämä olisi ollut ihan kamala vuosi. Pahempiakin on ollut, believe me... Ihan kiva vuosi oli, noin niinkuin pääpiirteissään, että jos tuleva vuosi olisi tämmönen, niin ei mulla olisi mitään hätää. Siispä alla olevan videon myötä toivotan kliseisen kuivasti onnea vuodelle 2014!  Kliseistä, ehkä joo, mutta onnea tarttee itse kukin tämmösinä aikoina!
 
Tämä video on omistettu hänelle, joka mulle tuli heti mieleen kun ekan kerran kuulin tämän biisin. Asianomainen kyllä tietää tämän ja lähetin hänellekin tuon linkin. Hän tykästyi biisiin, jossa on kiva melodia ja hauskat sanat. Musta biisi on jotenkin piristävä poikkeus tälle nykymusiikinlinjalle. Varoitus: saattaa jäädä helposti soimaan päähän, että kuuntelu vain omalla vastuulla ;) Siispä olkaatte hyvät ja hypelkää Corb Lundin "Cows Around" biisin tahdissa vuoteen 2014 :)