Mitäs tässä sitten onkaan tullut taas tehtyä? Nooh, ainakin on ollut parit agikoulutukset ja yksi tokoilukerta. Aikaa on taas vierähtänyt sen verran, että saas nähdä mitä muistan liki kahden viikon takaisesta tiistaista.
Oltiin hallissa, jes! Rata oli yhdestä sivusta ihan avoin, mutta ei se mua huolettanut. Kyseisen viikon torstaina (4.6.) oli epikset. Parilla oli aikeita mennä kisaamaan, joten pidettiin kisanomaiset treenit. Eli radan rakennuksen jälkeen rataantutustuminen oli 5 minsaa eikä kouluttaja puuttunut mitenkään mihinkään. Kunhan kyttäsi kelloa.
Kun yksi oli radalla, jotkut olivat “ratatyöntekijöitä”, joku otti aikaa ja oli kirjurina. Yksikään koira ei välittänyt radalla olevista ihmisistä. Kun oli Jomin vuoro lähteä, herran kuono alkoi painaa. Mitä lie nuuski siinä istuessaan. Kun kävin laittamassa sen uudelleen istumaan, niin taas se nenä veti kohti lattiaa. Kolmannella kerralla sitten oltiin yhtä mieltä siitä mitä piti tehdä. Pitäisi koittaa muistaa vilkuilla ukkoa kun jättää sen istumaan, niin voisi samantien murahtaa sille jos nenä alkaa painamaan.
Hyppy, putki, hyppy, hyppy, hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy, puomi, hyppy, aa, hyppy, hyppy, hyppy. Tuon toisen putken jälkeiseltä hypyltä oli vaikeaa saada koira putkeen, joka oli aan alla. Ekalla kerralla Jomi meni aalle. Toisella kertaa sain sen tulemaan kohti putkea, mutta viime tingassa herra päätti valita aan. Ehkä sitä on ruokittu hieman liikaa kontakteilla ;D
Nuo kolme viimeistä hyppyä eivät olleet suorassa linjassa. Selvittiin me niistä, vaikkakin viimeisessä hypyssä vauhti oli aika nollassa ja just ja just herra taipui sen yli.
Niin joo. Toisella kierroksella Jomi karkasi ekan putken jälkeisen hypyn jälkeen kohti puomia. Se ei ollut mitenkään linjassa vaan sivummalla eikä kuulunut sen kohdan suoritettaviin esteisiin. Mutta, pieni reikämasu kuvitteli saavansa puomilta paikkaa reikäänsä ; )
Olikohan sitten jotain muuta? Heh, multa kysyttiin, että oonko tulossa kisoihin. Sanoin, että en mä hahmota mitä radalla pitää ja mitä ei pidä tehdä. Koira ehkä on valmis, mutta mä en.
Loppuun otettiin pussia kun yksi sitä toivoi. Jompu meni pussin ilman ongelmia.
Tokossa oli kai joku seittemän koirakkoa. Kouluttaja on laittanut koulutuskalenteriaan uusiksi ja varmaan näin on saatu enemmän porukkaa treenikavereiksi.
Ekana oli luoksepäästävyyttä. Kouluttaja piti koiraa kun omistaja kävi moikkaamassa useampaa koiraa. Jomi selviytyi hienosti tästä : )
Sitten hyppyä. Jomin hyppy oli kyllä jotain niin lötköä, että! En tiedä, että vaikuttiko agitreeni. Voi olla, että lämmin päivä oli verottanut pientä poikaa. Tai sitten nuo ja se fakta, että pojulla oli ollut puuhaa viime ajat. Tehtiin sitten vaan namin heitto hyppyjä. Vaikka en käskenyt, niin namin syötyään ukkeli jäi seisomaan kuin patsas : D
Sitten mentiin ulos. Vihdoinkin! Olinkin jo odottanut ulkotreenejä. En oikeestaan tiedä miksi kun ei sillä enää ollut merkitystä minkään “testaamisen” kannalta. Mutta kivaa, että oltiin ulkona.
Otettiin makoilua. Ekan kerran otin hihnan pois ja menin ihan reilun matkan päähän. Jonkin verran oli nuuskuttelua, mutta enimmäkseen poju makoili rauhallisesti. Ei ollut niin kamalaa kuin mitä se voi olla...
Loppuun otettiin yksilöseuraamiset. Nyt muistin missä sijaitsivat oikea ja vasen ; ) Jomin seuraaminen oli kyllä <3
Eipä sen viikon aikana sitten vissiin tapahtunut mitään muuta maininnan arvoista. Vkl:n suhteen piti laittaa asioita arvojärjestykseen ja sen takia jäi väliin yksi koiratapahtuma jonne olisin halunnut mennä. Se kuului mun suunnitelmiin pitemmän aikaa, mutta tuli sitten muuta.
Tämän viikon maanantai oli löhöpäivä. Tehtiin aamulla Kaarina kierros, mutta ei sitten juuri muuta.
Tiistaina leikkasin ruohon. Oikeestaan aamu oli ollut sen verran paska, että mieli olisi tehnyt mennä peiton alle piiloon. Hävetti, nolotti, suretti ja oli epätoivoinen olo. Ties miten monta luuserin leimaa olin mätkinyt itteeni sen aamun aikana.
Ruohon leikkuun jälkeen aloin nipsiä talon sivulla olevaa ruohoaluetta. Se on loivahko mäki ja kivinen ja epätasainen. Ruohonleikkurilla ei siellä kovin näppärästi mennä. Ja siimurilla jälki on vähän sitä ja tätä kun se leikkaa huonosti sellaista höttöheinää.
Kai sitä on tulossa vanhaksi kun en kyennyt leikkaamaan koko aluetta samalla kertaa. Alkoi sattua ranteeseen sen verran paljon, että oli pakko jättää kesken. Yli puolen välin urakasta pääsin, mutta harmitti että jäi kesken.
Ei olisi huvittanut mennä agiin. Kumma, sillä kun olin ollut miltei koko päivän kotona. Silti lähteminen oli tosi vaikeaa. Ei inspannut venyttää päivää vielä tokolla, joten sen skippasin.
Kun ei ollut tokoa, niin otin isoset mukaan. Ilma oli mukavan tuulinen, niin ei tarvinnut pelätä, että ne paahtuisivat ulkokopissa.
Oltiin taas sisällä. Tosi kiva jos kesätreenit eivät enää automaattisesti tarkoita ulkotreenejä : ) Aiheena oli kaikki erikoisesteet, eli: pussi, pöytä, pituus ja keinu. Ehkä rengaskin luetaan noihin?
Hyppy, puomi, rengas, putki, pöytä, kepit, pituus, aa, pussi, hyppy, putki, hyppy, muuri, aa, hyppy, putki, keinu ja hyppy.
Ohjauksellisesti ei ollut kauhean vaikea rata. Muutama sellainen pähkäilykohta oli. Jomilla meni hyvin aina keppien loppuun asti. Sitten se alkoi nuuskia jotain karvatolloa. Pituuteen oli tiukka käännös ja tuo pysähdys vähän hankaloitti asiaa.
Viimeiseen putkeen mentiin pimeästä kulmasta ja sinne ukko sujahti. Keinusta tuli lentokeinu. Varmaan luuli sitä puomiksi kun vaan juoksi. Otin namin käteen ja sitten äkkiä vaan keinulle ja reippaasti meni : )
Meikäläinen sohlasi pussin jälkeen ja sitä kohtaa piti ottaa uusiksi. Kontaktit oli tosi hienoja. En palkannut kertaakaan. Vähän nyt pidetään kontaktidiettiä ; )
Koirakoita oli vain kaksi meidän lisäksi. Varmaan tästä syystä kouluttaja meinasi unohtaa Jomin toisen kerran. Se sanoi jo moikat ja mä sitten ihmettelin, että eikö Jomilla ole toista kertaa : D Sellaista sattuu.
Toisella kertaa pituus meni vähän paremmin vaikka edelleen herra jäi jotain nuuskimaan. Ja tuohon pimeän kulman putkeen ei meinannu enää millään mennä. Tuurilla vissiin mentiin ekalla kerralla ; )
Oli kivaa kun isosetkin olivat saaneet hyvän iltalenkin : )
Keskiviikkona jatkoin nipsuttelua, mutta valmiiksi en saanut. Ranne oli sen verran kipeä edellisestä päivästä, että ei auttanut muu kuin luovuttaa. Otin esiin siimurin ja niitin talon seinustan rehut. Sitten oven edessä olevan viidakon kimppuun. Kyllä se kipeä ranne tuntui tässäkin touhussa. Lopuksi vedin siimurilla sen mitä en siltä sivulta kyennyt nipsimään. Ei ollut läheskään niin hyvää jälkeä kuin mitä muualla oli. Turhan pitkäksi jäi.
Keskiviikkona tein villakoirahäädön. Pitkään mietin, että jaksanko alkaa siivoomaan. Mua oli ällöttänyt jo jonkin aikaa olkkarin matto. Oli kyllä putsauksen tarpeessa. Lisäksi villakoiria juoksenteli siellä sun täällä vaikka imuroinnista ei nyt niin pitkä aika ollut.
Koirilta nipsaisin kynnet ja harjasin jokaisen ennen kuin pääsivät sisälle sotkemaan suht puhtaat sisätilat ; )
Torstaina sain taas toivoa, että ehkä mun unelma voikin toteutua (siitä myöhemmin lisää). Ehken sittenkään ole ihan toivoton tapaus... Palkinto on sen verran hyvä, että en halua luovuttaa. Jospa se vielä tästä!
Tämä aamu oli kyllä jotain, mitä en varmaan ikinä unohda! Jos toisin olisi käynyt, niin tästä olisi tullut musta perjantai. Onneksi ei, niin voin nyt kylpeä helpotuksen tunteessa. Niin ihanaa kun voi taas valuttaa islantilaista hunajaa korviin mielinmäärin! Sen olenkin tänään tehnyt ja jahka saan tämän valmiiksi aion jatkaa sitä. Liekö vain sattumaa tai olikohan kyseessä jonkinlainen enne tulevaa ajatellen? ; ) Meinaan just tänään mun vkl:n avausohjelma oli vähän uudistunut. Tai ehkä se vaan sattui nyt olemaan erilainen. Anyway, ohjelma ei alkanut biisillä, jolla se on aina tähän asti alkanut. Eikä ohjelmaa päätetty musiikilla. Herra oli paljon äänessä ja kuulinpa taas uuden biisin! Ihanaa <3 Aika tuottelias tuntuu GÓSi olevan. Voinko oikeesti alkaa kohta odottelemaan uutta levyä? Uusi biisi, niin, on ihana, kuinkas muuten. Muutenkin oli tosi kiva musakattaus tänään : )
Joop, niin siinä sitten kävi, että meikäläinen oli tämän viikon saikulla. En tiedä millä nimellä sitä lomaa kutsuisi. Mitään flunssaa, tms. mulla ei ollut. Työoloihin tuo saikku liittyy. Vaikka mieli tekisi lörpötellä sitä sun tätä, niin ehkä on parempi koittaa pitää suu supussa. Sen sijaan totean, että voi paska miten hyväksikäytetyksi roskaksi sitä voikaan ittensä tuntea : (
Jaaha, näköjään firma on päässyt otsikoihin... Anteeksi nyt vain ruma kielenkäyttöni, mutta voi vi**u miten törkeetä toimintaa! Ihan selkeetä keskarin heiluttelua > : (
Kommentit