Kun sunnuntaina aamulla tyhjensin repun ruudusta ja muusta toko-sälästä, tunsin helpotusta. Oli ihanaa ajatella, että enää ei tarvitsisi kuljettaa mukanaan ruutua tai muutakaan tokoon liittyvää – ainakaan ihan heti. Vaan kuinkas kävikään? Maanantaina se toko-sälä oli taas repussa, ja vieläpä kera kameran. Kun illalla olin mennyt nukkumaan, ei uni tahtonut tulla. Kai sitä taas kävin sisäisesti kierroksilla päivän tapahtumista. Siinä sitten mietin, että mitenkä yritän selittää avon liikkeitä mrs:lle? Vähän se tuntui vaikealta kun mulla ei ole enkun kielinen toko-sanasto hallussa. Pitäis kai lukea toko-juttuja enkuksi. Toisaalta taas en tiedä, että olisiko siitä apua, jos meinaan mrs:llä on myöskin aukkoja toko-sanastossa ; ) Kun yritin miettiä, että miten selitän ruudun, tuli mammaa ikävä ; ) Sitten pälkähti päähän, että kuvaanpa liikkeistä videot, niin pääsen helpommalla! Tämän takia maanantaina raahasin hallille toko-sälän ja kameran.
 
Halusin kuitenkin myös treeniä agia, joten siksi lähdettiin viiden aikoihin liikenteeseen. En enää muista tarkkaa astelukemaa, mutta ihanan vilpoista oli <3 Lapaset olivat must. Tosi kosteeta oli myös. Alun perin mun oli ollut aikomus mennä treenimään sisälle halliin, mutta jäätiin kuitenkin ulos. Mä halusin koittaa treeniä sitä yhtä keppikulmaa, jonka olin nähnyt kakkosten kisoissa viimeksi + sitä kohtaa, johon meidän oma rata kakkosissa kosahti. Mä varmaan muistin nuo väärin / tein jotenkin väärin, sillä ei niissä ollut mitään ongelmaa... ?
 
Sitten videoiden kimppuun. Jalustaa kun en omista, piti keksiä miten muuten saisin kameran suht oikealle korkeudelle. Tuoli, ja sen istuinosalle sopivasti hallinpihasta löytynyt muovikippo olivat ihan riittävät. Kyllähän noiden pätkien tekemiseen meni aikaa 2,5 tuntia kun piti kattoa, että mahdutaan ruutuun, mutta ei kuitenkaan olla mikroskooppisen pieniä. Tuon takia ruutua lukuun ottamatta tingin matkoista. Jomi vaikutti vähän väsyltä, mutta ihan hyvin se jaksoi vielä tämän päähänpiston pistää purkkiin, ja lähettää Islantiin toko-terkkuja ; ) Jos joku tahtoo nähdä nuo videot, niiden linkit löytyvät koepäivän kirjoituksen liikkeiden pistelistauksen yhteydestä.
 
Sori, isoset, että taas päädyitte katsomon puolelle...
 
Muutama tunti kotiutumisen jälkeen oli aika hoitaa palkintokuva pois alta. Kokeilin kuvaamista kolmessa kohtaa, mutta lopputuloksena eniten miellytti tuo pimeimmässä kuvattu posetus.
 
Tiistaina oli sitten agitreenit. Isoset pääsivät mukaan kun lähtiessämme ei tuntunut kuumalta. En muista minkä verran asteita oli. Jonkin aikaa käveltyämme, alkoi kuitenkin tuntua lämpimältä, ja piti pitää tauko varjoisassa kohdassa ennen hallia. Kun sinne päästiin, isoset rojahtivat maahan. Nyt oli vesikupit mukana, joten oli aika pitää myös juomatauko. Oltiin siinä varjossa sen aikaa, että poikien hengitys tasaantui ja alkoi olla energiaa alkaa tutkimaan ympäristöä.
 
Hallilla tarkistin kopin, eikä se tuntunut liian kuumalta. Varmaan ainakin osaksi sai kiittää tuulta. Se viilensi mukavasti jos arska oli pilvessä. Muutoin se ei juurikaan tuntunut.  
 
Oltiin ulkona ja meidän lisäksi oli vain kaksi koirakkoa. Aiheena oli poispäin käännös. Kouluttaja koitti käyttää valmista rataa, mutta loppuosa radasta oli sekaisin, joten lopun joutui keksimään. Mä taidan olla syyllinen siihen, että loppurata oli sekaisin. Kun treenin niitä kahta juttua maanantaina, niin mun oli hajotettava rataa, jotta sain esteet niin kuin oli tarvis. Kyllä mä laitoin esteet takaisin, mutta numeroja en. Rata näytti just siltä, kuin se oli ollut maanantaina mun jälkeen, joten ilmeisesti maanantaina radalla ei ollut treenitty.
 
Jokainen vuorollaan kokeili ensin tuota poispäin käännöstä ja sitten radan kimppuun. Hyppy, hyppy, hyppy, hyppy, aa, putki, pitkä matka seuraavalle hypylle. Tässä kohtaa piti tehdä persjättö ja kuljettaa oikealla kädellä hypylle, jolla tehtiin tuo pp-käännös. Sitten kepit (vähän vaikea keppikulma, mutta ei liian vaikea Jomille), jonka jälkeen taas pp. Sitten putki, ja neljällä hypyllä semmosta siksakkia, että! xD Sen jälkeen putki, hyppy, ja loppusuora putken, renkaan ja hypyn muodossa.
 
Jomi haukkui jonkin verran kun tehtiin rataa. Kouluttaja kysyi yllättyneenä, että onko Jomi ennen haukkunut. Eipä juuri. Totesin, että luultavasti sitä harmittaa tämä lämmin ilma, ja harmitusta pitää purkaa haukkumalla. Pp:t menivät niin ja näin. Alkuun tuli korjausehdotus, joka oli parempi kuin mun oma yritelmä. Ei me virhettä oltu tehty, mutta höh, kun en tajunnut, miten yksinkertaisesti yhdestä kohtaa pystyi selviämään : D Pp kohtia piti vielä hinkata.
 
Toisella kertaa meni ihan ok. Pp –kohdat olivat hitaita, mutta ei se mitään. Nyt mulla oli siitä idea, jota voin lähteä jalostamaan treeneissä. Sitten jutskattiin jonkin aikaa, ennen kuin toivottelin kouluttajalle hyvää lomaa. Hänellä alkoi nyt koulutusloma. Näillä näkymin agi jatkuu 12.7., mutta tässä on sellainen varaus, että jos silloin ei ole paljon tulijoita, treenit on peruttu.
 
Sitten kohti kotia. Kotona vilkaisin mittaria, ja olihan arskalla helotusvoimaa +33 asteen edestä : S
 
Tiistai olikin viikon lämpimin päivä. Sen jälkeen asteet olivat varsin maltillisia. Musta se oli ihanaa! Ja superihanaa oli se tuuli, joka parina päivänä puhalsi aika reippaastikin. Tämmöset kesäsäät ovat enemmän mun mieleen <3
 
Ti & ke aamuna ei menty hallille. Oli ihanaa, kun saattoi vain nukkua ilman herätystä. Nautin kyllä! Täysin lahnoina ei silti olla oltu. Ke käytiin liki parin kuukauden tauon jälkeen lammastelemassa. Kun ke aamu valkeni, mielessäni näin, miten kastuttiin sateessa. Aamukympin aikoihin satoi aika reippaasti. Vettä oli tullut jo yölläkin, ja oli ollut muutenkin myräkkää. En tiedä mihin aikaan, mutta jossain vaiheessa heräsin kuulemaan, että ukkosti, tuuli, ja satoi.
 
Mutta päivän aikana sade loppui, ja alkoi aurinkoisempi meininki. Lähdettiin siinä neljän aikoihin kävelemään. Tico tuli myös mukaan, vaikka sen lammastelupäivät ovat ohi. Lammastelu on kiihdyttävää puuhaa, joten parempi kun Tico ei sellaista tee. Tosin herra virtanen osaa kiihtyä ilmankin lampaita, mutta sille mä en voi mitään.
 
Käveltiin edestakaisin kotitien jatketta kun oli parempi, ettei ylittänyt tiettyä kohtaa. Koska oli vaarana törmätä siihen tun ärrieriin. Tkamun autossa karvasammakot menivät häkkiin ja kermapallo mun jalkoihin.
 
Yllätyin, kun näin laitumen: se oli kauttaaltaan polvenkorkuisen heinän peitossa. Niin pitkää heinää en ollut osannut odottaa. Jos olisin tuon tiennyt, niin en olisi ottanut mukaan kameraa. Se oli ihan turha kapistus. Mua ei kiinnostanut kuvata pääasiassa heiniä, joiden välistä saattoi välillä pilkistää häntä tai korvat : D
 
Kermiksen kanssa pääasiassa käveltiin lampaiden perässä. Kerran jätin sen istumaan ja kävin kiertämässä lauman. Mä olin kyllä aika pihalla mitä tehdä laitumella. Mulle kyllä ei ollut tauko tehnyt hyvää ; ) Sonyn lampaiden perässä kävely ei ollut tasaista vaan sellaista nykimistä. Ainahan se on ollut sellaista, että välillä mennään rauhallisemmin, ja välillä kiihdytetään.
 
Alkuun Jomi oli ihan rauhallisesti lampaiden lähellä. Juttelin jonkin aikaa lampaiden om kanssa. Ekana taidettiin tehdä haku, joka oli wow! Varsin itsenäisesti Jomi lähti kiertämään lauman kun lähetin pojan matkaan. Ln piti liinasta kiinni, mutta koitti olla mahdollisimman huomaamamaton. Sitten taidettiin tehdä sellaista, että ln piti liinasta kiinni, ja mä yritin mennä lauman edessä (ei oo helpppoo). Välillä pysäyttelin Jomia käskien sen maahan. Ihan hyvin meni. Jomillakin oli tuota nykimistä, jota Sonyllakin. Muutenkin tuntui, että Jomi oli tavallista “villimpi”. Ehkä se kävi kierroksilla kun oli ollut pitkä tauko? Alkuun haukkui aika paljon, mutta sitten hiljeni.
 
Siellä oli taas se neito, joka oli ollut edelliselläkin kerralla. Jomin sydämen läpättämään saanut vanha neitokin oli mukana, mutta turistina, kuten Tico, ja tkamun vanhempi koiruus. Islisten lisäksi siellä oli yksi sheltti. Oli ihan mielenkiintoista nähdä toisen rotuisen paimentamista – sen mitä siltä viidakolta pystyi näkemään ; D
 
Pari tuntia siellä laitumella meni. Sitten tunti kotimatkaan. Tico reissasi nätisti. Tosin se oli häkissä, ja tkamun herraskoirat takana. Väsyneet koirat on aina kiva näky, ja niitä näkyi lattialla illalla : ) Kiitokset tkamulle seurasta ja kyydistä : )
 
Torstaina aamulla puoli viiden aikoihin lähdettiin kohti hallia. Sen mitä olin sääjuttuja kuullut, olin olettanut, että aamulla sataa, ja ties mitä muuta. Olinkin yllättynyt kun aamulla paistoi aurinko. Lisäksi oli ihana tuuli <3 Nyt mentiin sisälle halliin.
 
Ilmeisesti radalla oli viimeksi treeninyt maksi. Laskin hypyt, ja pienensin pituutta (jonka todellisesta pituudesta mulla ei ollut hajuakaan), ja sitten aloin ihmetellä rataa. Oli pari hankalampaa kohtaa, joita piti miettiä enemmän. Kellotin tutustumiseen menneen ajan: 12 minsaa. Öh, vähän meni yli ; )
 
Ensin kokeilin Jomin kanssa. Hyppy x 3 (eivät olleet perätysten), rengas, aa, putki, hyppy, kepit. Kokeilin kepeillä takaa leikkausta, mutta sitä Jomi ei heti kestänyt. Muutaman kerran jälkeen alkoi sujua, mutta treenittävää tuossa vielä on. Sitten okseri, keinu, hyppy, hyppy, muuri, ja pitkähkön matkan päässä olleet kepit. Tätäkin sai hinkata kun ei se kulma ollut kaikkein helpoin. Lisäksi kepit piti mennä yksin loppuun, ja sitten tulla takaisinpäin putkeen, jonka jälkeen hyppy, aa, putki, pituus, hyppy, hyppy, ja hyppy. Nuo kolme viimeistä hyppyä olivat radan vaikeimmat. Taidettiin mennä rata toisen kerran ja sitten treenittiin noita keppikohtia. Kontakteilla palkkasin.
 
Menin radan isosten kanssa. Ticolla meni ihan hyvin. Sony yllätti menemällä kepit varsin itsenäisesti. Sanoin vain kahdesti “keppi”, ja sen jälkeen en mitään. Pallukka jatkoi pujottelua. Olipa poika hieno! Mun ollessa oikealla puolella pujottelu ei vielä ole noin sujuvaa, mutta ehkä vielä joskus.
 
Sitten vaihdettiin kenttää. Tutustuin hyppäriin, johon meni 7 minsaa. Taas yli : D Äh, en enää muista kuin osia radasta. Menee sekaisin tämänpäiväisen radan kanssa. Kävin radan kaikkien kanssa läpi, ja sitten vähän otin peruutusta sivulla, jääviä kera kiertämisen isosten kanssa. Sonyn kanssa otin makoilun. Sen makoilu on nykyään niin kamalaa, että kai pitää koittaa muistuttaa mieleen, että miten sitä kuuluisi makoilla. Nyt on vähän vaikeaa uskoa, että mölleissä makoili 9,5 pisteen verran : D
 
Jomin kanssa otin vähän peruuttamista sivulla. Luulin olevani valmis, mutta sitten viime metreillä muistin, että mun oli ollut tarkoitus treeniä sitä pp-käännöstä myöskin. Sitten vähän kattelin, että saisinko helposti radalle sellaisen viritelmän, kuin oli ollut tiistain treeneissä. Jep, ja sitten treenin Jomin kanssa hetken tuota.
 
Se oli 4,5 tunnin reissu. Ihan niin kauan ei mennyt tänään, vaan selvittiin 4 tunnin reissulla ; ) Lähdettiin liikenteeseen 5 aikoihin. Asteita oli +10 eikä enää tuullut. Harmi.
 
Hallilla laitoin koiruudet kiinni  ja sitten tutustumaan ekaan rataan. Muutamaa kohtaa lukuun ottamatta rata oli helppoa menemistä. Luultavasti ykkösen rata. Hyppy, putki, hyppy, aa, rengas, putki, pituus, puomi, hyppy tk, kepit, okseri, keinu, hyppy, putki, pituus, puomi, kepit, muuri, hyppy ja hyppy. Sain selvitettyä radan viidessä minsassa.
 
Jomin kanssa ekana eikä ollut mitään ongelmaa. Kontakteilla palkkasin. Toisella kertaa en. Isosten kanssa oli vähän ongelmia muurin jälkeen kun se, ja kaksi muuta hyppyä eivät olleet suorassa linjassa. Mutta kyllä siitä hinkkaamisella selvittiin.
 
Sitten vaihdoin kenttää. Tälläkin kentällä oli agirata. Ensin piti muuttaa minien rata medin radaksi. Lisäksi näytti, että este nro. 12 oli kadonnut jonnekin, joten semmonen piti kehittää jostain. Sitten kun varsinaisesti aloin tutustua rataan, alkuun unohdin osan radasta. Oliskohan rata ollut tasoa kaksi? Sähläämisestä huolimatta aikaa meni vain 5 minsaa. Kyllä tämä tästä : )
 
Hyppy x 3 (ei peräkkäin), putki, kepit, hyppy, putki. Tässä kohtaa oli suora linja aalle, joten pientä ansaa oli viritetty tähän kohtaan ; ) Lähellä se oli, mutta ei mennyt koiruus aalle. Sitten, putki, ja hirrrveellä kiireellä kohti muuria, jonka jälkeen aa, rengas, hyppy, putki, hyppy, pituus, hyppy x 3 (ei peräkkäin), puomi, hyppy x 3 (ei...). Ei tässä ollut isompaa ongelmaa. Ainoa mikä oli, että ekalla kerralla meni renkaan jälkeiseltä hypyltä putken väärään päähään. En tajua miksi, sillä oikea reikä oli heti suorassa linjassa hypyn kanssa. Oliko mun linja sitten noin vinkuralla? Ei ollut eka kerta kun herra tuollaisessa tilanteessa valkkaa yllättäen väärän pään.
 
Ticolle vaikeuksia tuotti keppien oikean välin löytäminen. Se yllätti, sillä yleensä Tico kyllä löytää sen oikean välin, eikä tuo keppikulma ollut mitenkään vaikea. Sonylle vaikein kohta oli kolme viimeistä hyppyä. Hinkattiin myös keppejä (radan jälkeen).
 
Sitten jätin koirat sen radan viereen ja ite menin kolmannen luo. Siellä oli 16 esteen hyppäri. Oli kyllä semmosia kuvioita, että veikkaisin kolmosen radaksi. Aloin kellottamaan, mutta radalle piti tehdä sen verran säätöjä, että se oli turhaa. Este nro.7 oli kadonnut jonnekin. Rengas oli sivussa, joten laitoin sen sitten siihen. Korkeuksiakin piti muuttaa maksin jäljiltä. Kun kuitenkin olin sen verran paljon ihmetellyt rataa, niin uudelleen kellottaminen tuntui hölmöltä. Tämä nyt meni näin.
 
Hain Jomin, ja sitten hyppy x 3 (ei...), putki, pakkarilla (pakkovalssi) hypyn yli vastakkaiseen suuntaan, ja sitten taas sinne suuntaan, jonne alun perin oltiin menossa. Putki, rengas, hyppy x 2, putki, pj, hyppy takaa kierrolla, putki. Kahdelle seuraavalle hypylle tuli kiire tekemään välistävetoja. Onnistuin, mutta aikas kamala oli se eka hyppy. Oli meinaa siinä ja siinä, että ehdin. Sitten vielä pari hyppyä. Mentiin rata toisen kerran, ja sitten palattiin isosten luo.
 
Otin vielä isosten kanssa pakkia, paikoillaan kääntymisiä, eteen ottoa, takaa kiertämistä. Jomin kanssa otin vähän pakkia. Ajattelin, että jos se olisi sen verran väsy ageilun jälkeen, ettei lähtisi niin kiireellä pakittamaan. Ei ageilu ollut vaikuttanut tähän vauhtiin ; )
 
Eilen oli toko-treenit. Taas toko alkoi tuntia aiemmin kuin yleensä. Paikalla oli meidän lisäksi peräti 8 koirakkoa. Aloitettiin paikkiksilla, mutta ei ihan tavanomaisella kaavalla. Kahdeksan muuta makoilivat muodostaen kujan, jossa yksi koirakko suoritti edestakaisen seuraamispätkän. Takaisin tullessa piti pysähtyä noin puolivälissä. Kovin kauas makoilevien koirien luota ei voinut mennä kun tila ei antanut myöden. Olin muutaman metrin päässä Jomista. Joka kerta, kun joku oli seuruuttanut meidän ohi, kävin palkkaamassa Jomin. Hienosti pysyi maassa, joka olikin aika pitkä makoilu, jos miettii, että kahdeksan koirakkoa meni ohi. Koirat laitettiin maahan yksitellen. Jomi ei mennyt maahan ekalla käskyllä. Mahtoikohan luulla, että se oli vain semmoinen “testi-sana”, johon ei kuulu reagoida...
 
Hyppy otettiin voittajan malliin. Mä olin tutustunut voin sääntöihin, joten olin ettinyt metallikapulan, ja laittanut sen reppuun siltä varalta, jos vaikka sille tulisi käyttöä. Ja heti sille tuli. Korkeutta oli vain parin laudan verran, sillä nyt vasta tutustuttiin liikkeeseen. Heitin metallin, käskin Jomin hypätä, tuoda kapulan, ja hypätä. Viimeistä hyppyä ei kokeessa saa sanoa, mutta nyt vasta treenitään. Hyvin meni. Vähän Jomi ihmetteli, että pitikö hypätä takaisin kapula suussa. Toisella kertaa meni tosi hyvin ja reippaasti, eikä näemmä olisi tarvinnut hyppy –käskyä takaisinpäin tullessaan. Ehkä oon liian aikaisessa, mutta näyttää, ettei tuo liike tule tuottamaan isompaa ongelmaa.
 
Viimeisenä oli pari loppuhypyllistä merkin kiertoa. En tiedä mitä teen tuon loppuhypyn kanssa. Mä en haluaisi siitä luopua. Se on osa Jomin persoonaa, ja mulle se luo kuvan, että koiruudella on kivaa. Osin tuon loppuhypyn takia oon yrittänyt selvittää voin liikkeitä, että kasvaako siellä loppuhypyllisten liikkeiden määrä. Se on vieläkin mysteeri, ja aivot umpparissa : D Varmasti liikkeet on selitetty hyvin, mutta mä tartten jotain konkreettista nähtävää, ennen kuin jotain saattaa jäädä mieleen. Pelkkä teoria on aika yhtä tyhjän kanssa... Kapulan osuus tuntuu voissa kasvavan. Kaukoihin tulee seisominen. Ruutuun lisää matkaa ja muita mausteita... Osin myös kouluttajan kehotuksesta tutustuin jo nyt voin liikkeisiin. Se on sitä mieltä, että kannattaa alkaa vähitellen treenaamaan niitä liikkeitä, kun ei me taideta kauan vanheta avossa ; D Varmaan on oikeassa, että kannattaa alkaa treenata niitä liikkeitä. Musta se vaan tuntuu vähän hassulta, kun edellinen luokka on vielä kesken. Tosin, jos olisin tiennyt alon treenimisen aikoihin, että me joskus vielä kokeillaan avoa, niin ehkä olisin tutustunut niihin liikkeisiin aiemmin. Mutta sunnuntainen koe näytti, että TK2 on mahdollinen, joten kyllä ne voin liikkeet jossain vaiheessa tulevat vastaan. Ei hitsi, en olisi ikinä uskonut, että mä treenisin voin liikkeitä!
 
Sen lisäksi, että lisäsin ne videolinkit, lisäsin linkin niihin agikuviin, josta aiemmin puhuin. Linkki tietty on siellä “Isliksiä & agia” –kirjoituksessa. Palkintokuvakin on lisätty, joka vissiin on jo huomattu. Ja tänään Tico sai lisäystä nappuvarastoonsa. Viime viikolla Sonyn velipojan om ansiosta innostuin tilaamaan ihan koirille tarkoitetun altaan. Lisäksi vilkaisin, että oliko sivustolla myynnissä Ticon nappuja, niin saisin samalla kuljetuksella nekin. Ticon naput kun alkavat olla aika lopussa. Löytyi, ja vieläpä noin kympin halvemmalla, kuin paikasta, josta edellisen kerran tilasin. Tänään tuotiin tilaus, ja nyt on Ticon ruuan suhteen neljän kuukauden ajattelutauko. Syksyllä palataan asiaan. Allas saa odottaa lämpimämpiä päiviä. Tietty paras olisi, jos niitä ei tulisi, mutta luulenpa, että ennemmin tai myöhemmin taas kärvennytään. Saas nähdä, onko allas niin hyvä, kuin mainosteksti antoi ymmärtää...
 
Vielä on edessä yksi puserrus, ja sitten voidaan alkaa palaamaan arkisempaan eloon... ; )
 
Eipä sitten muuta kuin mukavaa vkl! : )