Ei iso, mutta onpa kuitenkin... Lauantaina taas ysiltä treffattiin treenikamu koululla. Tällä kertaa he olivat paikalla ennen meitä ja mun piti ihan kännyä vilaista, että oltiinko me myöhässä. Ei oltu. Pihalla oli autoa kuin tavallisena arkena, että tiedä sitten mikä jutska siellä oli meneillään. Ennen lähtöä mä olin taas vetänyt mielessäni pitkää tikkua kumppareiden ja talvipopojen välillä. Pakkasta oli, mutta mietin kumppareita kun en tiennyt miten paljon oli tullut lunta koulun pihalle. Ajatus nilkkureista sisään tunkevan lumen kanssa sai mut vetämään kumpparit jalkaan. Niissä ainakin olisi vartta tarpeeksi syvempäänkin hankeen. Koulun pihaa oli myös aurattu, mutta me valittiin auraamaton alue. Se kun oli vähemmän liukas. Aurattu alue suorastaan kiilteli liukkauttaan.

Taas aloitettiin kiertelyllä. Tällä kertaa se meni paljon paremmin. Sony oli hiljaa vaikka mä nousin kyykystä ja vaikka treenikamu vähän haukahteli tiellä kulkijoita. Sitten kun Sony näki omin silmin jonkin menevän tiellä, niin se sisäinen ruuneperi oli taas herätetty. Ite treenaaminen meni pääasiassa hyvin. Sony kiersi hiljaa, olipa se sitten edessä tai takana. Ääntä tuli kun mä yritin korjata edistävää otusta oikeaan kohtaan. Sony edisti niin paljon, että pelkäsin kompastuvani siihen. Ihan “vapaasti” en uskaltanut juosta kun sen lumen alla oli jäätä, joten treenikamu heitti ilmaan ajatuksen, että ehkä mä liikuin tavallista hitaammin. Ehkä. Mentiin myös yhdessä edestakaisin ja nekin menivät hyvin. Kaikkein äänekkäimpiä olivat hetket kun pidettiin vähän taukoa. Sitten haukuttiin pihalle tulijoita ja tiellä menijöitä ja jotain pieniä vihreitä miehiäkin kun välillä mä en nähnyt mitään tekosyytä olla äänessä. Sony taas oli se puheenjohtaja ja rotukaveri vähän lauleskeli taustalla. Johan taas hurahti puolitoista tuntia nopsaan! Tuuli jatkui edelleen ja oli pakkastakin joku –10, mutta ei se haitannut. Kyllähän talvella nyt vähän kuuluukin pakkasen puraista ;)

Sunnuntaina sitten oli vuorossa koulutusta. Taas se setä kysyi, että oltiinko me kävelty ja pyöritteli jälleen päätään vastauksen kuultuaan. No siis, kyllä mä vielä ymmärrän jos päätä pyöritellään kahden tunnin kävelystä suuntaansa, mutta eihän tunti ole lenkki eikä mikään, eihän? Tai ehkä mä oon jo kävellyt liikaa :D

Koiria oli aika paljon. Alkuun oli seisotusta, sitten muutama askel ja taas seisotusta. Ideana oli saada koira mahdollisimman nopeasti seisomaan. Sitten kun tuli kiertelyä, niin Sonylta tuli ääntä kun oli niin ahdasta. Toisella kerralla en edes yrittänyt laittaa Sonya ravaamaan vaan keskityin siihen, että se liikkuisi hiljaa ja hyvin meni. Sitten tuli piiiiiiiiiiitkä väli, jolloin ei tehty mitään. Paikalla olijoista suurin osa oli alle vuoden ikäisiä koiruuksia ja pääasiassa keskityttiin niihin. Tilaa ei todellakaan ollut liikaa ja kyttäilin sopivaa rakoa, jolloin olisin voinut käydä liikkumassa omatoimisesti. Ne kerrat menivät hyvin. Samalla huomasin, että Sony edisti edelleen, joten kyse ei ollut liukkaudesta. Mistäs tuo nyt on tolleen ykskaks tullut?

Koulutukseen oli myös tullut se, joka kerran tarjosi mulle kyydin kotiin. Hän on myös tulossa näyttelyyn ja on samana päivänä kuin me, joten treffilista vaan kasvaa :D Mä olin sen kyydin jälkeen laittanut Turkulaiseen kiitostekstarin ja hän oli sen huomannut. Kiitti kiitoksista ja sanoi nähneensä sen päivänä, jolloin kaikki oli mennyt pieleen. Se tekstari oli kuulemma piristänyt häntä. Se oli kiva kuulla :)

Kello oli muutamaa minsaa vaille yksi kun tuo kyyditsijä ilmoitti, että häneltä oli namit loppu ja taitaa lähteä pois. Mä sanoin, että en ollut lähdössä vielä, sillä olin toiveikas liikkumistreenin suhteen. Tosin kello ei ollut kovin lohduttava. Kuitenkin mun odotus palkittiin, sillä loppuun otettiin ravikisa. Kyyditsijä oli jo kiskomassa takkia päälleen kun kysyin, että haluaako hän vielä siihen tulla ja tarjosin mukanani olleita makkaranpaloja. Hän jäi. Ensin valkattiin pienistä paras ravaaja ja sitten isoista. En tiedä montako kierrosta piti juosta ennen kuin isot pysäytettiin, mutta harvoin mulla on ollut noissa koulutuksissa kestävyys niin koetuksella kuin se nyt oli! Ei voitettu, mutta ei se harmittanut, sillä mulla kuitenkin oli voittaja. Kaikki ne kierrokset Sony meni hiljaa!!!! Ja edistäen...

Kyyditsijä kyseli halusinko tulla taas kyytiin. Hän oli menossa Littoisten koira-aitaukseen. Kuultuani mitä kautta hän sinne oli menossa sanoin, että mä olin menossa ihan toiseen suuntaan. Hän ei tunne seutua, joten annoin hänen mennä suunnittelemaansa reittiä. Olisihan sitä munkin reittiä sinne päässyt, mutta oon aika huono neuvomaan reittejä, joten helpompi oli kävellä ja mikäs oli kävellessä kun oli pakkasta ja arska paistoi. Ennen kävelemään lähtöä jäin lörpöttelemään pihalle kyyditsijän ja erään mittelin omistajan kanssa. Tuokin mitteli on tulossa näyttelyyn, mutta sitä voinee moikata samalla kun sitä mittelipoikaa. Voi voi, saas nähdä miten käy noitten treffaamisten kanssa kun lista on noin pitkä. Oonkohan ollut liian ahne? :D En tiedä sitä, mutta ainakin oon noista innoissani.

Niin la & su kun oltiin Sonyn kanssa kotiuduttu, aloin kuvailla poikia pihalla. Yritin metsästää kuvaa seuraavaan joulukorttiin. Iiik, jouluressiä pukkaa jo nyt vaikka jouluun on vielä muutama kuukausi ;) Ei tullut kuvaa kumpanakaan päivänä. Yhden kivan kuvan sain ja vielä kivampi se olisi jos olisi enemmän lunta. Vaikka sitä lunta olisikin, niin ei se olisi joulukorttikamaa siltikään. Muuten vaan kiva.

La & su yönä mun jatkojohdon katkaisija lopetti yhteistyön. Ilman ennakkovaroitusta se vaan hajosi mokoma nappi. Mä taisin olla käyttänyt sitä liikaa tai jotain kun eka reaktio oli: apua, kohta en enää pääse nettiin enkä voi ladata luuria jajaja! Sitten huvitti tuo reaktio kun tajusin, ettei mun sähkön saaminen lopu vaikka roikka hajosikin. Sitten pitää vaan käyttää seinäpistoketta, aasi :D

Tuo johto on kuitenkin sen verran hyvä juttu, että kyllähän sellaista piti lähteä maanantaina hakemaan. Rismasta, mistäs muualtakaan. Vähän oli vaikeuksia sen kopin lukon kanssa. Ensin ei meinannut avain irrota lukosta ja tullessa se avain taas ei meinannut mennä takaisin. Uuden johdon sain ja nyt taas voi napsautella nappia kun tarttee sähköä koneeseen, laturiin tai muihin laitteisiin. Paljon helpompaa kuin johdon kiskominen irti seinästä.