Viime viikko oli rankka sään puolesta niin pojille kuin eteisenmatollekin. Liekö niillä jokin asiayhteys... Joka tapauksessa sää oli niin helteinen, etteivät pitkät lenkit oikein onnistuneet. Torstaihin mennessä oli omakin mitta niin täynnä lyhyitä lenkkejä, että päätin koettaa pidempää lenkkiä. Otin mukaan vettä ja edettiin rauhallisesti, mutta silti oli ihan älyttömän kuuma. Lenkki, jonka normaalioloissa menee noin tunnissa, kesti nyt puoltoista tuntia. Kyllä olivat pojat kuumissaan sen jälkeen. Hieman harmitti kun parhaat lenkkisäät tuntuivat alkavan just silloin kun lähdin töihin. Ja aamulla mittari olikin jo lähemmäs +20 ja oli kosteaa, joten silloinkaan ei päässyt pidemmälle. Ihan vaan siksi, kun Sonylle olisi pitänyt laittaa jokin vaate, sillä kostea turkki kerää hyvin likaa. Ja Sony on sen verran äijä, ettei välitä missä tassuttelee.
 
Tico oli fiksuna poikana keksinyt, että vessassa on viileämpää ja viettikin siellä suurimman osan ajastaan. Sony taas halusi olla siellä missä mäkin, joten se ei juurikaan vessassa ollut. Kyllähän kattotuuletin pyöri, mutta kuuma oli silti sisällä. Takapihallekaan ei voinut päästää tulevan näyttelyn takia. Sony tykkää kieriskellä ja tuskin rotumääritelmä tuntee vihreää islistä!?
 
Eteisenmaton kimppuun hyökättiin viime viikolla kahtena peräkkäisenä yönä. Laitoin siihen rikottuun kohtaan tököttiä ja tuolin päälle, ettei sitä enää revittäisi. Mutta damn, kun poika on niin fiksu, että osaa repiä toisestakin sivusta. Sitten en enää keksinyt muuta kuin pyöritin sitä mattoa jonkin matkaa kyljellään olevan tuolin ympärille. Sitten se oli saanut olla rauhassa. En niin millään jaksaisi ottaa sitä aina pois kun jätän koirat.. Jospa tää tästä kun pääsee taas paremmin lenkkeilemään.
 
Lauantaina sitten lähdettiin yhden aikaan matkaan. Tico taas hyöri ja pyöri kera ininän (vai oliko autossa iso hyttynen?) matkan aikana. Sony oli niinkuin sitä ei olisikaan. Perille löydettiin, vaikka aina ei siitä oltukaan niin varmoja... Kuitenkin ihan aikataulussa oltiin. Tico oli heti lisääntymispuuhissa ja tiedä sitten miten kauan sitä intoa olisi oikeesti riittänyt, mutta neljän tunnin jälkeen todettiin, että on parempi laittaa äijät oven taakse. Siis ihan uskomaton lisääntymisvietti tolla Ticolla! Sony kyllä tutki tytön takapäätä, mutta ei se yrittänyt koko ajan astua. Kun tyttö laitettiin aitaukseen pentujen kanssa, niin Tico melkein kaatoi aitauksen kun hyppi sitä vasten. Aitausta piti vähän tukea yli-innokkaan sulhasen takia... Ja sitten kun herra ei enää keksinyt muuta, niin sitten alettiin haukkumaan. Vähän välillä nuuskutti häntä heiluen aitauksen toisella puolella olevia pentuja, mutta kyllä tämä isukki jätti pennut vähemmälle huomiolle kuin oma poikansa. Sony taas vietti enemmän aikaa pentuja katsellen.
 
Suunnitelmissa oli metsälenkki, mutta se peruuntui sateen takia. Sateen vuoksi pennut joutuivat sisälle pienempään aitaukseen, eikä se ollut kaikkien mieleen. Aikansa siinä itkivät ennenkuin alkoivat uinua. Sony kävi välillä ihmettelemässä pentuja sillä välin kun Tico jatkoi kosioyrityksiään. Sonysta oli ok, että pennut olivat aitauksessa, mutta jos joku otti pennun syliin, niin herraan iski mustasukkaisuus. Sony on muutenkin sellainen, ettei tykkää jos jollakin on koira sylissä.
 
Kun pojat oli eristetty (kiitos Ticon) niin pennut pääsivät aitauksesta huoneistoon. Pikkuiset olivat juuri syöneet, joten sitten jaksoikin kirmata ja painia. Meno oli hurjaa ja välillä oltiin ihan ärinämeiningillä toisen kimpussa. Yksitellen pikkuiset simahtivat. Lienee sanomattakin selvää, että kuvasin pentuja ahkerasti.
 
Siinä ilta meni mukavasti rupatellessa ja pikkuisia seuratessa. Pari vierailijaa halusivat nähdä pojat. Aina silloin Tico aloitti kamalan mekkalan kun halusi päästä tytön luo. Sentään nyt moikkasi vieraita iloisesti, mutta ei vaan voinut unohtaa tyttöä. Pääasiassa pojat olivat nätisti oven takana. Aina välillä kuului satunnaisesti Ticon haukuntaa.
 
Varsinaista iltalenkkiä pojilla ei ollut. Jossain vaiheessa ne pääsivät pihalle painelemaan ja sitten vedettiinkin hurjasti ympäriinsä. Se sai ihmiset nauramaan kun kaksi pöhköä veti ympäri ulkoaitausta. Sony etummaisena. Välillä vähän painittiin ja sitten taas mentiin. Sen jälkeen olikin aika tehdä "se perinteinen näyttelypäivää edeltävä pesu". Sitten pojat saivat sapuskansa.
 
Nukkumaan mentiin yhdentoista aikaan. Viiden jälkeen en enää saanut unta. Johan siinä oli tullut nukuttua kuusi tuntia, joka on todella hyvin näyttelyä edeltävän yön uniksi! Parisen tuntia yritin saada unta, mutta kun ei onnistunut, niin päätin nousta aamupesulle. Onneksi meidän tila oli silleen erillinen, joten en härinnyt isäntäväkeä, vaikka nousinkin.
 
Ulkona ei satanut, joten Sonylle takki päälle ja lenkille. Maisemat olivat ihanat! Melko pian kerrostalojen jälkeen tuli maalaismaisemaa näkyviin. Ja sitä saikin ihailla suurimman osan lenkistä. Taivas alkoi tummua uhkaavasti ja välillä jyrähteli. Mieluusti olisin kävellyt pidemmällekin, mutta noin puolen tunnin jälkeen piti kääntyä takaisin sään vuoksi. Ihan loppumatkasta alkoi tihkua. Kun päästiin portin taakse, pihalla olivat se tyttö yhden pennun kanssa. Oli tainnut pikkuinen vähän eksyä. Tico oli ihan innoissaan tytöstä. Yllätys... Odottelin, että pentu ja tyttö haettiin sisälle ja vasta sitten menin poikien kanssa sisälle.
 
Eipä mennyt aikaakaan kun alkoi satamaan kunnolla vettä! Näin ollen lenkin ajoitus oli täydellinen! Alunperinhän olin suunnitellut herääväni kasilta. Kello oli kasi kun sade alkoi, joten alkuperäisen suunnitelman mukaan meillä olisi ollut hyvin märkä aamulenkki...
 
Pennut olivat juuri syöneet ja touhunneet ja vain yksi oli vielä ylhäällä. Sekin lopulta nukahti. Pikkuiset siirrettiin aitaukseen. Sitten olikin vuorossa aamupala. Suunnitelma oli lähteä puoli kympin aikaan, mutta kun oli niin kivaa, niin lähtö myöhästyi jonkin verran. Juteltiin ja sitten pennutkin alkoivat juuri heräillä... Äääh!
 
Paikka oli aivan ihana! Ihana talo ja piha. Ja vierailla luksusoltavat. Turhaan se emäntä oli huolestunut majapaikkansa tasosta. Ja ne pennut... Vooooiiiii kun olivat suloisia!!!! Opin tunnistamaan varmasti kaksi pentua. kolmen muun kanssa piti miettiä, että kuka mahtoi olla kyseessä. Kaikki olivat ihania, mutta huomion vei pentueen ainoa pitkäkarva. Poika oli huomattavasti isompi kuin muut. Okei, se oli pörröisempi turkkinsa vuoksi, mutta tällä pikkuisella oli pohjaton ruokahalu. Sille kyllä olisi maittanut ruoka muidenkin edestä ja välillä pientä pitikin pitää vähän aisoissa, että muutkin saisivat ruokaa. Siis aivan ihan nallukka! Siinä oli jotain Sonymaista siinä pojassa.
 
Kiitos, kiitos KIITOS, että saatiin olla yötä siellä!!! Se oli todella hienoa! Ei tässä oikein osaa muuta sanoa, vaikka mieli tekisi.
 
Satoi kun lähdettiin kohti jäähallia. Matkalla muistin, että olin unohtanut poikien pyyhkeen narulle... Eipä siinä muuta, mutta ehkä nyt sitä pyyhettä olisi tarvittu.
 
Jäähallille ei löydetty ongelmattomasti, mutta löydettiin kuitenkin. Onneksi ei satanut. Pojat olivat lähestulkoon hiljaa kun pysähdyttiin. Taisi olla niille yllätys kun tehtiin pieni mutka ennen kotiin menoa. Ensivaikutelma hallista oli ahdas. Onneksi löytyi paikka poikien mökille. Hallissa oli lämmin. Ahtauden vuoksi jätin kierroksen tekemättä.
 
Poikien lisäksi oli ilmoitettu yksi islistyttö. Kehää odotellessamme juttelin perheen naisen kanssa. Hän ei ollut kovin innoissaan näyttelytouhuista. Tämä nainen oli huomannut, että meillä oli vaihtunut kehä. Multa se oli jäänyt jotenkin huomaamatta, vaikka kehänumeron alla oli asiasta iso lappu! Onneksi uusi kehä oli viereinen kehä.
 
Otin Sonyn hyvissä ajoin ulos ja harjasin. Sitten menin odottelemaan penkille.
 
Tuomari tutki Sonya tarkkaan. Hampaat katsottiin tarkkaan ja turkkiakin siliteltiin vastakarvaan. Sony kesti sen kaiken hyvin. Sitten mentiin ympäri ja edestakaisin. Tuomari oli kysynyt alussa ikää ja lisätutkimisen jälkeen tuli mun viereen kattomaan Sonyn naamaa. Kysyi jotain talvinenästä. Hämmästyeenä yritin selittää jotain, että kyllä se oli talvella tummempi kuin nyt. Mun englanti oli kyllä ihan kauheeta! Sitä ei tuu enää käytettyä juurikaan, joten alkaa unohtua. Se on todella sääli, sillä enlanninkielentaito on ollut hyvä. Pitäisi keksiä keino, jolla pitää sitä yllä jotenkin... Noh, mutta me saatiin punainen nauha ja vaaleanpunainen Aptus ruusuke. Sonya pois viedessäni ajattelin, että nyt oli eka tuomari vähään aikaan joka antoi Sonylle EH:n. Eihän sitä aina voi olla paras.
 
Sitten Tico. Tuomari kysyi ikää katsastellessaan Ticoa. Tico ei kauaa kestänyt kun alkoi haukkua. Haukkua riitti liikkumisesssakin ja seisotus meni poskelleen. Istuminen oli Ticon mielestä kivempaa. Jossain vaiheessa tuomari heitti jonkin valkoisen "rätin" Ticon eteen ja Tico meni uteliaana sitä katsomaan. Tuomari ei välittänyt Ticon haukkumisesta. Ilmeisesti se luotti siihen, ettei näyttelyyn tuoda vihaisia koiria. Tai sitten se näki, ettei Tico ollut vihainen, sillä yhtä reippaasti ja hätkähtämättä se tutki Ticoa kuin oli tutkinut Sonya. Kaksi punaista nauhaa tuli tästä sirkuskierroksesta... Kun Tico ei saanut sellaista ruusuketta, niin kysyin, että viekäkö Sony tulee uudelleen kehään. Kyllä vaan. Olin kuvitellut, että se ruusuke jaetaan kaikille ikäänkuin muistoksi tai jotain.
 
Tyttö oli jo kehässä kun sihteeri käski mut sinne. Sonylle annettiin serti ja cacib. Sihteeri pahoitteli sählinkiä ja sanoi, että Sony tulee vieläkin kehään. Kivahan tuo on huomata, että muutkin sählää ;)
 
Kun tyttö oli arvosteltu, niin meidät pyydettiin kehään. Ei me tehty muuta kuin seisotettiin koiria hetki. Sitten tuomari ojensi mulle ROPin. Arvosteluita hakiessani tuomari sanoi mulle "he´s got nice smiley face". Kiitin ja kun tuomari katsoi Sonya, niin Sony meni tekemään tuttavuutta. On jotenkin hienoa kun Sony näyttää tietävän milloin ihmiseen saa reagoida ja milloin pitää olla paikallaan vaikka kosketellaan. Kuulin kun kehäsihteeri oli sanonut tytön esittäjälle, että tulevat vielä ryhmäkehään. Mun sitten piti tarkistaa, että pitääkö meidänkin tulla. Olin hieman hämmentynyt kun tajusin, että ryhmikseen olisi menossa toinenkin islis. Oikein olin ymmärtänyt. Tällä kertaa oli ROPpi junnuillekin oma kehä ja sen lisäksi ryhmäkehään menisivät rotunsa parhaat.
 
Ticon käytös harmitti. Mikä ihme siihen on nyt mennyt? Ennen on käyttäytynyt niin nätisti! Tammikuussakin oli todella kauniisti, vaikka toinen rähjäsi kehässä. Nyt herra laittaa pystyyn show:n vaikka olisi yksin kehässä. Ticon kannalta ei liene hyvä se, että se joutuu kehään suoraan mökistä. Tico kun on helposti innostuva, niin taitaa vaan into virrata kun äijä pääsee sieltä ulos ja tietää, että nyt tapahtuu jotain.
 
Taas oltiin tutussa tilanteessa, eli ei tietoa kotiinlähdöstä. Tyttöisliksellä oli mennyt hyvin: oli ollut junnu roppi, saanut ekan sertin ja oli VSP. Onnea!
 
Palkintojen hakumatkalla soitin kasvattajalle. Jälleen sai valita ottaako pokaaleita vai M&M lahjakortteja vaiko molempia. Lahjakortit olisivat olleet fiksumpi veto, mutta päädyin pokaaleihin. Ajattelin nyt keräillä niitä ainakin jonkin aikaa. Samalla kysyin ryhmäkehän alkamisajan ja että missä se on. Se oli viileämmässä hallissa. Ihanaa!
 
Käytin pojat ulkona. Ulkoilutusalue oli huono. Pelkkää asfalttia ja tiedän, etteivät pojat tee kasaa asfaltille muuten kuin äärimmäisessä hädässä. Sitä sitten sopi vaan toivoa, ettei se äärimmäinen hätä yllättänyt väärässä paikassa. Tico varsinkin on välillä tosi valikoiva kasapaikan suhteen.
 
Siirryttiin viileämpään halliin odottelemaan. Nyt odotusaikaa oli kolmisen tuntia. Kävin kiertelemässä kojuja. Kovin olisi tehnyt mieli ostaa muutama kirja, mutten raaskinut. Ja selvisin kierroksesta ostamatta pojille herkkuja. Mulla kun on jo yksi laatikko, joka suorastaan pursuaa herkkuja. Jospa vaikka hankkiutuisi ensin niistä eroon...
 
Ryhmiksien piti alkaa puoli neljä, mutta ne alkoivatkin vasta neljän aikaan. Jossakin oli vielä kesken arvostelu. Alkamisen jälkeenkin tuohu oli hidasta. Koskaan aiemmin en ollut törmännyt niin tahmeaan menoon.
 
Viitoset olivat toiseksi viimeisinä. Sony vaikutti uniselta kun otin sen pois mökistä. Ei hyvä. Silloin se on todella haukkuherkkä. Ja niinhän se sitä olikin kehässä. "Puff, puff" kuului vähän välilä. Lisäksi edessä oleva koira kiinnosti ja takana olevaa poikaa oli kiva yrittää tuijotella. Tuomari kysyi ikää ja tutki Sonyn ronskein ottein. Sony kesti sen hyvin. Sitten mentiin edestakaisin. Niinkuin Raumalla, niin nytkin kehässä olijat tarkistettiin. Isoon kehään tulevia rotuja ei kerrottu.
 
Olipa ihanaa päästä lähtemään kotiin viiden aikaan! Ja vielä ihanampaa oli olla kotona seiskan aikaan. Pojat saivat ruuaksi naudan rustoluupalat. Valvoin sen aikaa kun pesukone pyöri. Pyykkien ripustamisen jälkeen menin nukkumaan.
 
Kuvittelin ottavani muutaman tunnin unet, mutta kun katsoin kelloa ekan kerran, niin se näytti 4.20! Siis reilut seittemän tuntia oli tullut nukuttua! Ei muuta kuin nenä ja kuonot kohti mettää, sillä olin päättänyt mennä mettään olipa sää mikä tahansa. hieman sateli, mutta viis siitä! Nyt on vaatteet nurkassa jonkin aikaa ja pojat saavat mettäillä joka päivä!
 
Näin sanottiin tällä kertaa.
 
TICO
 
4 years. Good type. Enough breadth head. Strong bite. Dark eye. Good earset, but a bit pointed ear. Good body & bone. Goog tailset & coat. Double dewclaws. When moving he makes a short step behind and seen from the behind he´s narrow. EH1
 
Ihan hyvä arvostelu. Tico on taka-ahdas, mutta ehkä liikkeet näyttäisivät paremmilta jos äijä käyttäytyisi paremmin, eikä niinkuin sirkuskoira...
 
SONY
 
1,5 years. Exc. young male. Good conformation. Good head. Good bite. The eye could be a bit darker. Good ear, stop & skull. Friendly expression. Good body, bone & feet. Good tailset & coat. Douple dewclaws. Moves good. NUO ERI NUK1 PU1 SERT ROP CACIB
 
Jälleen kerran tuomari, joka piti Sonysta. On ollut vähän tylsää kun näissä näyttelyissä on ollut niin vähän koiria. Ruusukkeet yms. tuntuisivat mukavammilta jos olisi ollut enemmän koiria. Mutta, kai sekin kertoo jo jotain kun niin moni tuomari on ollut samaa mieltä Sonysta...