Näyttelyistä on hyötyä! Oikeasti! ;) Tuossa jokin aika sitten keksin keinon päästä molempien kanssa koirakouluun. Mietin vain, että mistä niitä saa... Ai mitäkö? Nokkakärryistä puhun. Siihen saisi kätsysti poikien mökin ja toinen voisi odotella siellä kun olen toisen kanssa kentällä. Tälläinen oli mun kuningasidea. Lauantaina sitten kuulin sattumalta yhden keskustelun kehän laidalla ollessani. Keskustelijat paljastivat, että niitä kärryjä saa Hong Kongista ja Lidlistä. Eilen sitten kävin lähi Honkkarissa ja sieltä todellakin löytyi sellainen kärry!
 
Puoli neljältä lähdettiin matkaan. Repussa oli vettä ja nameja. Kärryssä mökki. Alussa meno oli hankalaa kun äijät vetivät. Mulla tosiaankin oli vain yksi käsi käytössä taluttamista varten. Molemmilla oli vieläpä normihihna. Mutta kyllä se siitä alkoi pikku hiljaa sujua ja laskelmieni mukaan oltiin määränpäässä kahden tunnin kävelyn jälkeen.
 
Luppoaikaa oli tunnin verran. Juotin pojat ja sitten käytin erikseen pikku kävelyllä, jolla harjasin ja vähän tokoilin. En vielä oikein tiennyt, että kumpi tänään pääsisi opiskelemaan vaiko peräti molemmat.
 
Sony sai olla ulkona siihen asti kun koulutus alkoi. Välillä se haukkui ja olisi tehnyt mieli käskeä sitä olemaan hiljaa. Sain kuitenkin pidettyä mölyt mahassa, sillä tiesin, ettei kieltäminen auta muutamaa sekunttia pidempää. Tein sitten sitä samaa kuin näyttelyssäkin: palkkasin äijän pidemmästä tuijottelusta. Mitään käskyjä en käyttänyt.
 
Viereen tuli tibben näköinen koira. Se oli sekarotuinen ja poika (1,5 v). Olin taas yllättynyt miten nätisti Sony oli sen pojan kanssa! Leikkiä olisi halunnut. Myös sen pojan omistaja ihmetteli koiraansa. Kun kauempana meni iso koira, Sony alkoi haukkua sitä ja rähinä oli valmis. Molemmat pojat rähisivät. Sain Sonyn nopeasti hiljaiseksi. Ja kun se monirotukin oli rauhoittunut, niin taas pojat virittelivät leikkiä. Koiran mentyä päätin, että se positiivinen kokemus toisesta koirasta sai tänään olla Sonyn treeni. Tico pääsi varsinaiseen koulutukseen.
 
Tico odotteli nätisti siihen asti kunnes huomasi omaa rotuaan edustavan tytön. Voi että sitä huutoa! Se ei ollut enää haukkumista vaan jotain ihan kaameeta mekkalaa! Samalla huomasin tutun uros isliksen. Olipa mukavaa nähdä heitä. Ja ennen kaikkea se oli aivan mahtavaa huomata, että miten rauhallisesti se poika käyttäytyi. Ei sitä olisi ihan heti uskonut, että se sama koira haukkui itelleen hylyn tammikuussa. Todella ilahduttava näky kyllä! Kun taas Tico kävi ihan kierroksilla sen tytön vuoksi. Mitkään namit eivät kelvanneet. Tico vaan veti ja mekkaloi. Lopulta kuitenkin sain Ticoon kontaktin ja mentiin sivummalle tekemään juttuja. Takaisin tullessa Tico oli edelleenkin ihan in loov, mutta ei enää käyttäytynyt niin kamalasti. Välillä kyllä mekasti, mutta sen sai onneksi loppumaan.
 
Tokokoulutus on ilmeisesti lopetettu, sillä mitään ryhmäjakoa ei taaskaan tehty. Myöhemmin ilmeni, että muutamat olivat tulleet tokoilemaan. Tässä voisin kysyä, että mitenkäs olisi ahkerampi nettisivujen päivitys? Tämä kyseinen yhdistys päivittää niitä tosi laiskasti. Olisi kyllä fiksua ilmoittaa jos tokoa ei enää ole.
 
Ensin tehtiin pujottelu. Välillä Tico oli nätisti kun muut meni ohi ja välillä olisi lähtenyt perään. Ticon pujottelu meni ihan ok. Sitten jaettiin ryhmä isoihin ja pieniin. Mentiin riviin. Siinä rivissä tuli ilmi se, että joukossa oli muutama tokoilija. Niiden kohdalla kouluttaja otti pätkän seuraamista käännöksineen ja pysähdyksineen. Kun oli tullut ilmi tämä tokojuttu, niin kouluttaja kysyi jokaiselta erikseen, että oliko siellä näyttelemässä vaiko tokoilemassa.
 
Näyttelemässähän me. Siinä ennen liikkeelle lähtöä avauduin kouluttajalle Ticon ongelmasta ja kerroin "hyvin" menneestä erkkarista. Kouluttaja kertoi mulle hauskan tarinan yhdestä russeli erkkarista. Siinä välillä Tico haukkui. Piti mennä kolmio. Jes... Ei liikkunut täysin hiljaa. Seisotuksessa käytti ääntään myöskin. Siis tarjolla oli sitä tuttua kehämeininkiä...
 
Sitten kierrettiin koko ryhmä ympäri ja seisotettiin. Tico liikkui hyvin. Seistessä tuli kommenttia. Toistettiin kierros ja nyt meni paremmin. Sitten pujottelua. Tällä kertaa Tico oli ekaa kertaa nätimmin kun muut meni ohi ja pujottelukin sujui paremmin. Siihen loppui näyttelykoulutus. Sitten vaihdettiin tokoon ja halukkaat saivat jäädä paikalle. Tokihan me jäätiin. Se on nyt se ja sama mitä siellä tehdään. Kunhan vaan tehdään jotain.
 
Tehtiin rivi ja perusasennosta lähdettiin eteenpäin seurauttamaan. Välillä pysähdyttiin ja täyskäännöksen jälkeen taas samallailla takaisin paikalleen. Tico meni hyvin. Setti uusittiin ja koulutus päätettiin siihen, että kouluttaja kävi moikkaamassa jokaista koiraa kun koira oli perusasennossa. Enpä yllättynyt, ettei Tico malttanut olla pakoillaan. Kouluttaja oli juuri kysymässä, että missä se haukkuminen on kun Tico haukahti. Liekö sitten luki kouluttajan ajatukset?
 
Tico sai mennä mökkiin kun otin Sonyn hetkeksi ulos. Siinä juttelin sen uroksen omistajan kanssa jonkin aikaa ennen lähtöä. Sony ei tietenkään ollut koko aikaa hiljaa. Niinkuin ei myöskään ollut silloin kun Tico oli treenaamassa. Hmph, ja mä kun kuvittelin, että se olisi siellä mökissä hiljaa. Ei se kai ollut ihan turhaa raahata sitä mukana, sillä sittaritokoilun perusteella mekkala olisi ollut suurempi jos äijä olisi ollut vain hihnalla kiinni puussa.
 
Kotimatka sujui kevyesti. Välillä piti selvitellä hihnoja kun pojat kiertelivät toisiaan niin, että hihnat lyhenivät ja muuttuivat tavallaan yhdeksi hihnaksi. Toisten koirien ohittamisessakaan ei ollut sen kummempia ongelmia. Tico otti kontaktia oma-aloitteisesti. Sony tuijotti koiraa.
 
Kotona oltiin varttia vaille kymmenen. Pojat olivat väsyneitä. Tico varsinkin. Menin käymään ulkona ja johan Sony oli ovella vastassa kun tulin muutaman sekunnin päästä takaisin. Tico sen sijaan lojui lattialla. Vaivalloisesti heilutti häntää. Edes päätään ei nostanut. Ruuasta oli kiinnostunut vasta sitten kun kuppi oli lattialla. On ihanaa nähdä pojat väsyneinä, sillä silloin tietää, että niillä ei ole ollut tylsää.
 
Ensi maanantaina uusiksi jos sää vaan sallii. Aion käydä siellä ainakin lomalla. Sen jälkeen en tiedä. Muuton myötä kun matka koirakouluun piteni tunnilla. Se on mahdoton yhtälö työn aikaan. Ei millään ehdi kävellä takaisin ja linja-autojakin menee tosi huonosti. Linja on edelleen sama, mutta vuoroja on harvennettu. Täytyy katsoa löytyykö joku keino päästä koirakouluun lomankin jälkeen. Siellä on tosi mukava käydä.