Pääsiäisenä mun sähkäriin kolahti postia M&M:ltä. Tuotteista sai 20 % alennusta. Ne piti tilata netistä. En olisi haksahtanut tuohon tarjoukseen, ellen olisi jo pitkään funtsinut uuden kurapuvun ostoa Sonylle. Muutamasta vastaavanlaisesta nettitarjouksesta oon yrittänyt pukua tilata, mutta juuri Sonyn kokoa ei ole ollut saatavilla. Tuo puku on ollut Sonylla kohta neljä vuotta ja oon kyllä ollut siihen todella tyytyväinen. Aika on tehnyt tehtävänsä ja enää se ei pidä mahaa kovin puhtaana kun puvussa on reikiä, joista lika ja kura pääsee sotkemaan.
Jälleen kerran kävin kattomassa, että olisiko nyt saatavilla Sonyn kokoa. Oli! Tosin ei siitä väristä, jota olisin halunnut tilata. Olisin halunnut vaihteeksi Sonylle ruskean puvun. Tai siis molemmille karvapalloille. Niin, Jomikin tarttee puvun. Olin varma, että Jomi hukkuu Sonyn pukuun. Vaan eipä hukkunut. Sama koko sillekin näyttäisi menevän. Vielä oli kasvuvaraakin. Kun kerran tiesin Jominkin koon, niin tilasin kaksi pukua. Tylsästi ne ovat mustia, mutta jo silloin keksin tämän “miehet mustissa” otsikon, jota muun värisestä puvusta ei olisi saanut. Tuskin on kovinkaan montaa, joille MIB on outo kirjainyhdistelmä. Että ihan Hollywood tähtiä täällä asustaa ;D
Ja kun oli niin lähellä seuraava bonusporras, niin piti vielä kehitellä jotain tilattavaa. Ensin aattelin, että tilaanpa sapuskaa alella. Sitten muistin yhden takin, jota on hirveästi kehuttu. Olin myöskin kuullut, että niitä ei enää saisi, mutta kyllä mä ainakin löysin niitä. Tosin kokoja oli vain kahta tarjolla. Hinta hirvitti. Mutta se kuulemma pitää vettä hyvin ja sellaiselle kyllä olisi käyttöä. Mulla on nyt Rukan sadetakki, joka pitää hyvin vettä, mutta hiostaa kun on kumia. Hurtan takin ei pitäisi hiostaa. Kehut mielessäni lisäsin ostoskoriin yhden takin. Edelleen hinta hirvitti, vaikka siitäkin sai alennusta. Väri myöskään ei miellytä mun silmää (on vähän tylsää kun on musta treeniliivi, mustat housut ja sitten vielä tumma takki), mutta väliäkös värillä kun on huonompi sää! Silloin on tärkeämpää vedenpitävyys ja se, että takki silti hengittää.
Loppusummasta tuli hiuksia nostattava, mutta kaikki tuli ihan tarpeeseen (toivottavasti se takki on kehujensa arvoinen!) ja juuri kolmen kuukauden päättynyt bonusjakso kolautti mun tilille yli 50 e, joten loppujen lopuksi sain laatua todella halvalla!
Tänään aamulla lähdin puoli viiden aikoihin lenkuralle. Pysähdyin yhden puun luona ja laitoin Jomin siihen kiinni. Kävelin isosten kanssa ja välillä pysähdyin vaan seisomaan. Muutama hiljainen vinkaisu kuului, eikä muuta :) Siitä olikin mukava jatkaa kohti seuraavaa treenipaikkaa.
Ostoskeskuksella sidoin Jomin taas kiinni ja menin isosten kanssa kauemmas seisomaan. Olin Jomiin selin. Vähän se vikisi, mutta loppujen lopuksi oli ihan ok.
Kun Jomi oli ollut niin nätisti, laitoin isoset maahan ja aloin treeniä Jomin kanssa. Tehtiin Tampereen rata ja sitten vähän muutakin. Jomi teki hyvin ja isoset makoilivat hienosti paikoillaan. Tai no, en voi täysin varma olla, etteivätkö olisi jonkin verran liikkuneet, mutta eivät ne nousseet ja tehneet muutenkaan mitään isoja liikahduksia.
Jomi sai mennä takaisin odottelemaan. Sain oikean kuningasajatuksen: teenpä Tampereen radan tuplana :D En raaskinut laittaa kumpaakaan isosista odottelemaan kun niin hienosti olivat makoilleet, joten näin saivat molemmat tekemistä.
Mitenkö meni? Yllättävän hyvin! Ennakkoon mua mietitytti miten sujuisi eteenotot ja siitä sitten takas sivulle. Mutta eipä niissä ollut mitään ongelmaa, yllättäen kyllä. Mulla oli kädessä nami varmistaakseni sen, että molemmat tulisivat hyvin mukana. Ehkäpä radasta olisi selvitty ilmankin namia, mutta hyvä se on välillä ottaa rennomminkin treeneissä.
Innostuneena hyvin menneestä radasta kokeilin joitakin yksittäisiä juttuja, kuten saisinko molemmat istumasta seisomaan? Jep. Sitten halusin kokeilla, että voisiko kiepsahduksen tehdä tuplana (seuratessaan koira pyörähtää ympäri ja jatkaa siitä sitten eteenpäin). Tico pyörähti tosi hyvin. Sony ei ollenkaan. Mietin, että eikö se enää muista sitä. Jätin Ticon seisomaan ja aloin kokeilla Sonyn kanssa kiepsahdusta. Kyllä blondiliini muisti sen. Noh, sitten uusi yritys. Jossain vaiheessa pojat tekivät yhdessä jonkinlaisen kiepsahduksen. Niiden paikat vaihtuvat. Nyt Tico oli mun vieressä. Tämän jälkeen onnistui tuplakiepsahtelu varsin hyvin. Ilmeisesti Sonya häiritsi se, että Tico oli “estämässä”. Ticoa taas ei näyttänyt haittaavan vieressä ollut poika vaan kiepsahteli iloisesti ympäri kun niin piti tehdä.
Jomi ei ollut täysin hiljaa. Volyymi tuntui kasvavan heti kun liikuin isosten kanssa. Sanokoon pikku-ukko, mitä sanoo, mutta kyllä mä saan ja treenin muidenkin kanssa. Jätin isoset istumaan kun hain Jomin messiin. Sony ennakoi liikkeelle lähtöä, joten istutin isosia vähän lisää. Kiertelin Jomin kanssa kasia niiden ympäri. Jomi tuli hyvin mukana ja isoset pysyivät hienosti paikoillaan :)
Kuonot ja nenä kohti keidasta. Jo heti alussa päästin irti kaikkien hihnoista. Sitä menoa ja meninkiä, sitä vauhdin hurmaa, oli niin ihanaa kattella. Luulin, että ilo jäisi lyhyemmäksi kuin olin suunnitellut, sillä pian tuli vastaan oja, joka oli jo päässyt sulamaan. Sony lipitti jään päältä vettä, joten aprikoin, että mahdankohan päästä ojan yli. Jään kestävyyteen en luottanut. Onnistuin löytämään kapean kohdan. Funtsin jonkin aikaa, että pääsenkö hyppäämään yli. Vaihtoehtoina oli joko molskis ja märät kengät tai avara autuus toisella puolen ojaa.
Hyppyni kantoi tarpeeksi pitkälle ja pääsin ojan yli, huh. Sitten taas eteenpäin. Huomasin, että siinä funtsiessani Sony oli hävinnyt jonnekin pöpelikköön mun näköpiiristä. Huusin äijää pari kertaa ja sitten mua kohti vyöryi vauhdilla iloinen turkkipallo.
Aikainen herätys oli kaiken sen väärti, mitä siellä keitaalla näin: iloisia koiria, jotka saivat päästellä oikein kunnolla <3 Ukkojen korvat toimivat hyvin, joka oli kyllä kiva juttu :) Jomilla varsinkin näyttää ainakin vielä korvat toimivan. Se seurasi jotain hajua. Kutsusta tuli mun luo ja vapautuksen jälkeen lähti taas sen hajun perään. Kutsun Jomin uudestaan mun luo ja näytin, että nyt mennään ihan eri suuntaan. Jomi jätti hajun ja lähti sinnepäin, minne olin käskenyt. Hieno poju :)
Yhteen perhoskoiraan törmättiin. Siinä oli hyvin tilaa ohitteluun. Ei varsinaisesti menty ohi. Kaivoin fileepalan taskusta ja kaikki istuivat mun edessä selkä vastaantulevaa koiraa päin. Kun koira oli mennyt ohi lähdin liikkeelle, jotta ukot eivät alkaisi kattella koiraa. Hyvin meni.
Myöhemmin mentiin vielä yhden pellon poikki. Siellä vain Jomi sai kirmailla. Isosia en siinä uskaltanut päästää irti. Kolme tuntia tuohon hauskanpitoon meni. Vaikka aurinko ei ollut ehtinyt vielä kovin pitkään olla ylhäällä, niin silti alkoi näkyä “hilseilyä” jäätyneissä kohdissa. Enpä voi kuin ihmetellä, että mitä ihmettä radiossa höpistään, ettei keväästä ole vielä tietoakaan? Viikossa on lähtenyt lunta pois todella paljon. Torstaina näin leskenlehden, että joo ei oo kevät ei...
Tää on kyllä ollut siitä mukava kevät, että lumet on lähteneet pois tosi nätisti. Ei oo juurikaan tarvinnut kirota vähintäänkin tarhallisen kettuja livautellen, pyörän työntämistä muhkuraisiksi jääpelloiksi muuttuneiksi teillä. Kotitiestäkään ei taida näillä näkymin tulla sellaista mielettömän liukasta jäärataa. Varmaan se johtuu siitä kun ei oo ollut vesisadetta sotkemassa soppaa vaan lumi saa sulaa arskan lämmössä. Maa ehtii kuivahtaa ennen yöpakkasia.
Noista ihanista yöpakkasista oon tosi kiitollinen. Kyllä mä oon sen verran pissapää, että ei huvita lähteä päivällä käveleen koirien kanssa. Tiet on niin karseessa kunnossa, ettei mitään tajua! Sen lisäksi pitäisi köhiä tiepölyä. Nou tänk juu, sanon mä, kun on tarjolla vaihtoehtojakin. Päivällä pojat saavat kirmata lumisella pihalla ja muuten me harrastetaan nyt kuutamolenkkeilyä. Silloin on kuivaa ja puhdasta. Tiepöly ja muu moska on jäätynyt kiinni maahan.
Jooh, kuutamolenkkeilyä ollaan harrastettu. Monena kertana on pitänyt mennä tuolle keitaalle, mutta harmikseni suunnitelmat on menneet mönkään. Eilen aamulla sentäs tuli treenittyäkin lenkuran lisäksi. Käytiin ostoskeskuksella. Siellä taas treenin Jomin jättöä ja rt-juttuja. Tällä kertaa treenin jokaisen kanssa erikseen. Tein kaikkien kanssa Tampereen radan ja sitten treenin jokaisen kohdalla sitä, mikä on sille kaikkein haastavinta. Lukuunottamatta Jomin mökäilyä, treenit menivät hyvin.
Kolme tuntia sain tuohonkin reissuun kulumaan, vaikkei keitaalla käytykään. Mutta oli kyllä mukavaa lähteä töihin kun pojat oli hyvin lenkitetty ja muuta.
Mutta takas tuon otsikon alle. Heti kun oli mahdollista polkaisin M&M:iin. Ajatuksena oli ostaa broilerin sydämiä, mutta niitä ei ollut. Ostin muutaman sianluun pojille pakkaseen Ticon synttäripäivän herkuksi.
Mulla on nyt tuloillaan sampooropleema. Sampoo, jota oon vuosia käyttänyt, on poistunut risman valikoimasta. Nyt oon vähän kysymysmerkkinä, että mitäs seuraavaksi ostan. Vilkaisin M&M:n sampootarjontaa ja voe mahoton sitä putelien määrää! Tartteeko niitä oikeesti olla niin montaa eri sorttia??? Pitää ihan mennä vanhan sampoopullon kanssa ja kysyä myyjältä, että löytyisikö jotain vastaavaa tuotetta. Jos jollakin on jotain, jota haluaisi suositella mulle, niin ilolla otan ehdotuksia vastaan. Risman sampoo oli hyvä hinta-laatusuhteeltaan. Nyt siellä on sampoota, joka koostuu melko pitkälle rypsiöljystä. Voisiko sellainen olla hyvää? Tuoteselostetta lukiessa tuli sellainen olo, että ihan kuin koira pestäis rypsiöljyllä.
Sampoo jäi vielä ostamatta. Luut maksoin bonuksista, joten eurookaan en tarvinnut tällä reissulla. Paketti mukaan ja kohti kotia.
Kokeilin takkia ja totesin sen olevan mulle hieman liian iso. Noh, mahtuu sitten alle muutakin jos sellaiseen tulee tarvetta. Rukan takin kanssa oon harmitellut sitä, että se on liian sopiva mulle. Sen alle ei oikein mitään ylimääräistä mahdu.
Otin tunnin tirsat ja sen jälkeen piha olikin suurimmaksi osaksi auringossa. Miehet mustiin (Ticolle vanha puku ihan vaan rekvisiitan vuoksi. Oikeastihan Tico ei pukua tartte kuin poikkeustapauksissa) ja kameran kanssa pihalle. Pari tuntia siellä vierähti ihan kuin huomaamatta. Sorsanraato koki viimeisen ulkoilunsa. Ja jäät olivat tosi kiva juttu.
Men in black
Tästä alkaa...
...Ticon...
...mäenlasku.
Puvut eivät hidastaneet vauhtia.
Lumisuut.
Tykkään Jomin hännästä.
Jomi näyttäis olevan oikea “minä, minä, minä” tyyppi. Sen pitää aina saada se, mikä on jollakin toisella. Tämä päti niin sorsanosiin kuin jäihinkin. Vaikka Jomilla oli oma pala sorsasta, niin heti kun se huomasi jommalla kummalla isosella palan, niin sitä sitten tavoittelemaan.
Pojilla on yhteinen tavoite...
...jonka jokainen tahtoo saada itelleen.
Ticokin tahtoo sorsan...
...jota Jomi ilmeen perusteella ei haluaisi jakaa.
Sammakko-asennossa sorsapaistia.
Jomi huomasi, että...
...Ticolla on sorsanpala.
Jäitä ongittiin ahkeraan kellarinoven edessä olevasta lätäköstä. Vaikka Jomilla oli oma jäänpala, niin silti se oli mukana onginnassa kun jompi kumpi isosista onki jääpalaansa. Aikamoinen velmu tuo näyttää olevan...
Jomi testasi puvun kestoa syöksymällä risukon läpi!
Icies with ice.
Kieli pitkällä jään perässä.
Korvatillikka kersalle.
Uusi jäänpala, uudet kujeet?
Sisälle tulon jälkeen Jomilla oli edessä pesu. Se oli Jomin ihan eka vaahtopesu ja hyvin se antoi pestä. Pesussa ei lähtenyt yhtään karvaa. Pesun jälkeen oli ihan pientä hepulointia ja sitten ei mitään. Oikeestaan en yllättynyt, sillä eipä tuo kummallisuus pyöri lumessakaan. Tosin tänään näin sen ekaa kertaa hetken kierivän. Johtuiko se siitä, että Jomilla oli päällä puku? Harmi, että se oli silloin liian lähellä mua, niin en voinut edes yrittää ottaa kuvaa.
Viiveellä sitten tuli pientä hepulointia. Ensin Jomi nuoleskeli jonkin aikaa itteään. Sitten se alkoi kiehnätä. Sitten taas jatkui nuoleskelu. Välillä herra katteli ikkunassa olevia kärpäsiä. Tällä kertaa ei menty pitkin seiniä, kuten välillä tuppaa tekemään. Jomin pesuhepulointi oli kyllä varsin rauhallista verrattuna isosiin, jotka rynnivät ympäri kämppää.
Jomilla menee hauska tumma juuriraita selän päällä.
Ensin lipomista...
...sitten vähän kiehnäystä...
...tauko...
...ja kärpästen kattelua http://youtu.be/Kpoo5aozY3g
Nyt Jomi saa kulkea ulkona takki päällä. Kuutamolenkkeilystä huolimatta. Keitaalla voi sen takin ottaa pois kun siellä ei oo muuta kuin lunta. Tarkoitus olisi mennä sinne taas huomenaamulla. Pitäisköhän laittaa kumpparit sitä ojaa ajatellen...?
Eilen Jomi täytti 10 kk. Vasta tänään muistin punnata sen ennen ruokintaa. Tasan 13 kiloa koiraa on kotiutunut Islannista Suomeen.
Kommentit