Hyvä, että se älytön paahtaminen loppui! Sony oli ihan tuskainen kun ei löytänyt mistään hyvää  paikkaa. Kastelin sen aina ennen töihin lähtöä. Lisäksi jätin vessanoven auki kun siellä on viileämpää. Ainoa vaan, että piti tarkasti muistaa kerätä kaikki irtotavara pois. Ja eihän tälläinen dementikko sellaista aina muistanut. Hyvä muistutus tuli heti aamulla kun vessaharja oli jotenkin kummallisesti siirtynyt olohuoneeseen. Tai kun vessapaperi oli kappaleina vessanlattialla.

Ticolla oli hieman helpompaa. Sekin läähätti, mutta myöskin löysi paikan jossa oli ihan hyvä olla. Noh, Sonylla onkin varmaan tuplaten Ticon turkki, että onko ihmekään jos missään ei ole hyvä olla?

Helteet hellitti sopivasti viikonlopuksi. Heti perjantaina menin Sonyn kanssa koira-aitaukseen. Siellä Sony sai tutustua vanhaan mäykky narttuun. Sonylla oli vähän "niitä aikeita", mutta tyttö sanoi "ei" ja Sony uskoi. Hetkeksi. Pitihän sitä uudelleen koittaa. Sony ei kuitenkaan ole vielä Ticon kaltainen toivoton tapaus...

Sitten siellä myös oli 4,5 kk:n ikäinen poika mopsi. Se aluksi ujosteli Sonya, mutta kyllä se pikkuhiljaa rohkaistui.

Muita ei perjantaina ollut, vaikka oltiin siellä kolmisen tuntia. 

Lauantaina isojen puolella oli sekarotuinen reilu parivuotias tyttö. Sen omistaja kysyi voiko tulla meidän puolelle. Tarkistin onko koira kiltti. Kiltti oli, mutta ei siitä rauhallisuudesta oikein ollut leikkikaveriksi. Se mieluummin istui omistajan vieressä penkillä tai makasi penkin alla. Välillä Sony koitti saada tyttöä leikkimään, mutta ei ottanut siitä itselleen elämäntehtävää. Toisin olisi ollut Ticon kanssa. Tyttö ei olisi saanut olla rauhassa.

"Väärän värinen Tico" pistäytyi.

Ja kaksi sekarotuista urosta. Pojat olivat espanjalaisesta löytökodista tulleet Suomeen. Toinen alkoi samantien haukkua Sonylle. Juoksi Sonyn ympärillä ja räksytti. Sony katsoi koiraa jäykkänä. Toista urosta Sony yritti astua, mutta kiellosta lopetti. Sony jopa leikki sen pojan kanssa. Omistajat yrittivät hiljentää räksyttäjää - turhaan. Paloiko Sonylla lopulta pinna vai mitä kun lopulta hieman tappeli sen räksyttäjän kanssa? Se oli ohi sekunneissa.

Lauantaina vietettiin siellä reilut neljä tuntia. Enimmäkseen oltiin yksin. Luulen, että ihmiset olivat joko mökeillään tai reissussa. Sony tuohusi koko ajan jotain pientä. Kaivoi kuoppaa, nuuskutteli tai katseli aidan toiselle puolelle. Nukkumaan se ei alkanut vaikka seuraa ei ollut.

Harjoittelin hieman leikkimistä Sonyn kanssa. Se kun ei leiki ihmisten kanssa. Ei se nytkään ollut kovin innoissaan. Jospa se siitä.

Molempina päivinä siellä oli 10-vuotias poika. Se kuulemma viettää aitauksessa tuntitolkulla aikaa päivittäin. Se kyselee kaikkea mieleen juolahtavaa omistajilta heidän koiristaan. Se tietää paljon koirarotuja. Jopa harvinaisiakin. Sillä on synttärit samana päivänä kuin mun veljellä. Kun kysyin onko sillä synttärilahjatoivetta, sanoi, että on, mutta se ei toteudu. Oma koira. Siitä se haaveilee kovin. Sille on luvattu koira talven aikana. Sekarotuinen. Monenko 10-vuotiaan pojan vastaus kysymykseen"mitä teet kun menet kotiin?" olisi "menen kylpyyn ja sitten koirat.comiin."? Jopa mä kuvittelin, että se alkaa lätkiä videopelejä. Tuo poika teki muhun suuren vaikutuksen. Ihaninta taisi olla koiratarroilla koristeltu puhelin.

Sony käyttäytyi reippaasti ja hiljaisesti aitauksessa. Muutama kiljaisu pääsi, mutta ei se mitään kun Sony vaan katseli HILJAISENA isojen puolella haukkuvaa dobberia. Joskus Sony lähti haukkuen portille, mutta lopetti kun kielsin. Miksi se sitten on hihnassa sellainen k*sipää?

Elokuussa elonäyttelyyn. Ja jo nyt tiedän, että ei olla yksin kehässä. Sonyn velikin tulee sinne. Ihan mukavaa se on, ettei tartte yksin olla, mutta pelottaa, ettei siitä tule mitään muuta kuin älytöntä haukkumista ja murisemista Sonyn osalta. Sellainen se on kun lenkillä näkee koiran. Joskus mielenilmaukseen riittää ihminenkin.

Tarttis päästä mätsäämään, että näkisin onko tilanne todellakin niin paha kuin pelkään. Yksi on 21. päivä, mutta saisi olla enemmän...

Olen nyt ottanut käyttöön sitruunamehun. Se vaikuttaa aika hyvältä. Herra hiljeenee ja jää nuoleksimaan sitruunaa. Ainoa hankaluus tässä on se, että kun on kaksi koiraa käsissä, niin ei se rankaisu aina onnistu niin helposti. Mun aika ei riitä siihen, että jokainen lenkki erikseen. Enkä kyllä uskalla jättää Sonya yksin aamulla. Ei ole nyt ollut ihan yksin aikoihin, niin siksi ei. Tosin olen nyt taas alkanut muistuttamaan Sonya asiasta. Tarkoitus kun olisi syksyllä vuorotella koulutuksissa poikien kanssa. Silloin pitäisi osata olla ihan yksinkin. Mutta jos Sony on ihan mahdoton, niin sitten käyn vaan Sonyn kanssa. Alkaa tuo älytön räksyttäminen ottamaan päähän.

Kuvittelin, että kun Sony on ahne, niin se on helppo saada makupaloilla ruotuun. Vaan ei. Se saattaa seurata Ticon rinnalla nätisti siihen asti kunnes toinen koira on kohdalla. Sitten kiljutaan (koira-parka kun ei osaa haukkua) tai kiljutaan ja hyökätään kohti. 

Tai jos pyydät katsekontaktia. Nätit silmät napittaa aikansa. Mutta heti kun tulee palkka, Sony haukkuu ja sitten taas napittaa... Eli ei pitäisi antaa ollenkaan palkkaa kun se tekee oikein katsoessaan mua toisen koiran ollessa näkösällä. Milläs mä sitten kerron sille, että nyt teet hienosti jos palkan jälkeen haukutaan?

Ilman tätä ongelmaa Sony olisi tosi ihana koira.