id19.jpg
                                                          <3
 
 
Maanantaina meitsi loisti kilpaa arskan kanssa kun kattelin kahta hienoa poikaa. Oli nääs id-miitti ; ) Jaa, että mikä id-miitti? Suosikki-dobermanni oli tullut moikkaamaan Jomia, eli islis-dobermannimiitti. Pojat olivat nähneet viimeksi elokuussa, mutta mikään ei ollut niiden välillä muuttunut. Hyvin tulivat juttuun : ) Jonkin verran oli kirmailua ja leikkiä, ja yritettiinpä saada pojista yhteishyppykuvaa, mutta tooperi oli eri mieltä asiasta. Leikki tietenkin tapahtui pääasiassa jaloissa. Ota siitä sitten kuvia... Ja minkäköhän tekosyyn keksisin sitten sille, että ylipäätään kuvia ei tullut paljoa, vaikka noin pari tuntia toopermanni oli pihassa? Yritystä kyllä oli, mutta taitoa sitäkin vähemmän. Sää oli oikein mainio kun arska paistoi pilvettömältä taivaalta. Silti tuli tallennettua kameran muistikortille kuvakuraa “aika urakalla”. Blah.
 
 
 
            id10.jpg
                        Onpas mahaa viistävän näköinen hyppy :D
 
 
             id2.jpg
                                    Vauhtia ja lepattavia korvia.
 
 
Jo ennen kuin sisko edes tuli, niin mä olin jo sitä mieltä, että mä olin jo kuvani kuvaillut. Odotellessani yritin ettiä sopivia säätöjä, mutta mutta, se lähinnä aiheutti vain mustan harmistuksenpilven pään päälle. Tuo piha on siinä mielessä haastava kuvauspaikka, että aurinkoisella säällä se on varjojen laikuttama. Se, mikä säätö käy yhdessä kohtaa, ei enää käykään toisessa. Ja noilla kohdilla ei välttis ole isoa väliä.
 
Sitten kun arska oli kiivennyt puiden yläpuolelle, oli parhaimmat kuvailumahikset tarjolla. Yritin mennä siitä, missä aita oli matalin, ja yritin käyttää valmista ohjelmaa. Joskus sillä sai hyviä kuvia, mutta ei auttanut kuin palata pelailemaan säätörulettia. Jos vaikka Jomista sai hyvän yksittäiskuvan valmiilla ohjelmalla, niin kuvakuraa tuli kun mukana oli herra toopermanni.
 
Jooh, vähäiseksi jäi kuvasaldo, mutta se kyllä on sanottava, että sitten kun onnistui, niin sitten myös onnistui! Noiden kuvien värimaailma on kyllä jotain sellaista, että ihastuksenvärinät laittaa nahkan aaltoilemaan kun kattelee kuvia. Eli, matkassa oli tuuriakin ; )
 
Vaan oli kyllä niin mahtavaa, että pojat tulivat vieläkin toimeen. Siinä on kaksi hienoa poikaa <3 Ei kaikki tuohon pystyisi. Toki se vaikuttaa, että millainen se toinen uros on, mutta tiedän tapauksia, joissa pennusta asti tekemisissä olleiden poikien välit ovat iän myötä alkaneet rakoilemaan. Siksi se on vaan niin mahdottoman upeaa katsella noita kahta “neitiä” ; ) Vain aika näyttää, että tuleeko poikien välit olemaan aina näin hyvät kuin mitä ne nyt on.
 
 
 
             id14.jpg
                                 "Ihan just kohta mä saan ton kiinni!"
 
 
             id22.jpg
                       Kun dobberi oli lähtenyt, isosetkin pääsivät pihalle.
 
 
 
Loput kuvat
 
 
Tästä onkin hyvä kopsutella pitkin aasinsiltaa seuraavaan juttuun. Tämä on lähinnä kaikille niille, jotka on katselleet Jomia “sillä silmällä”. Joulun tienoilla muhun otettiin yllättäen yhteyttä Jomin jalostuskäyttöä ajatellen. En lähde asiaa sen enempää availemaan vaan totean, että mutkien kautta päädyin siihen tulokseen, että vielä ei ole Jomin vuoro. Olen pahoillani kasvattajalle aiheuttamastani pettymyksestä, mutta haluan antaa Jomille lisää aikaa. Eli ainakaan tänä vuonna Jomi ei jatka sukuaan. On tullut ilmi, että täältä tuo hömpötti on bongattu, joten siksi ilmoitan asiasta tässä. Näin säästyy kaikkien aikaa ja vaivaa.
 
Tosiaan Turun näyttely muistutti mua siitä, miten hieno poika Jomi on. En ollut sitä unohtanut, mutta sain taas konkreettisen muistutuksen herra helposta. Kehässä oltiin nätisti muiden poikien kanssa. Kehän ulkopuolellakaan ei ollut ongelmaa. Ja sitten vielä tuo kaksosten kuvailusessio. Pojat eivät olleet kovin usein nähneet, mutta silti sietivät hyvin toisiaan. Ja taas, tiedän, että se vaikuttaa millainen toinen on. Mutta, kaikki eivät tuohon pystyisi. Sanoinkin tuolle kaksosen omistajalle, että jos jotain haluaisin muuttaa Jomissa, se olisi tuo suhtautuminen tyttöihin. Herra on vähän turhan kiinnostunut niistä. Mitään muuta en haluaisi Jomissa muuttaa. Siis mulla on täydellisyyttä hipova timantti. Koiramaailman lottovoitto. Ja ties mitä muita superlatiiveja noiden lisäksi!
 
Jomi, joka mulla nyt on, sellaista en haluaisi ikinä menettää. Siksi haluan antaa pojalle lisäaikaa olla se hieno koiruus, joka se nyt on. Uroksille kun saattaa käydä niin, että kuvioihin tulee ärräpäitä kun on päässyt “miesten hommiin”. Kaikille ei käy niin, mutta ennalta sitä on hankalaa tietää. Eikä sitäkään voi tietää, että onko tästä lisäajasta mitään hyötyä. Jos ei muuta, niin ainakin se tuo mulle mielenrauhaa. Mielenrauhaa sen suhteen, että en pilannut koiraa kiirehtimällä. Jos kaikesta huolimatta Jomi muuttuu, kuten sen veljelle kävi, niin ei tartte jossitella, että “mitä jos...?”
 
Aasinsiltaa pitkin mennään edelleen. Alkuviikosta sain tietää, että mustiaisesta oli tullut mamma! Onnea tuoreelle yhden mustan tytön, yhden mustan pojan ja yhden ruskean pojan äipälle : )
 
Pysytellään alkuviikossa. La sain mummiltani pienen kukkakimpun. Sellaisen, jossa oli vähän jotain asetelmaviritystäkin. Päätin kuivattaa sen, joten sunnuntaina ripustin sen kattoon. Koirat tietenkin toimivat valvovina tuomareina, että tapahtuiko ripustus oikeaoppisesti ja näin ; )
 
Tunteja myöhemmin olin istumassa koneen ääressä kun kuulin takaani murinaa. Ajattelin, että joku näkee unta. Murina jatkui. Ja jatkui. Aina tasaisin väliajoin kuului murinapätkä. Aloin ihmetellä asiaa ja sivuvilkaisujen jälkeen tiesin kenet löytäisin selkäni takaa.
 
Hieman yllätyin kun koiruus ei ollut lattialla kyljellään uneksimassa. Päinvastoin koiruus oli erittäin hereillä neljän tassun varassa. En voinut muuta kuin nauraa näkyä: Jomi seisoi tuijottaen kattoon ja murisi xD Liekö jokin Islannin mystiikka saanut pojun näkemään kimpun toisessa valossa? Tai näkikö koiruus jotain, mitä me muut ei nähty? Tai arkisemmin: oliko kimppu ripustettu niin väärin, että sitä piti murista? ;DDD
 
Oli mitä oli, niin nostin pojan syliin, menin seisomaan sänkyni päälle ja annoin pienen nuuskia katosta riippuvaa mörköä. Sen jälkeen kukkakimppu on saanut olla ihan rauhassa. Oli kyllä hauska juttu ja olisin ottanut videolle, ellei mun peti olisi ollut ihan levällään. Sitä koko maailman ei tartte nähdä. Tuosta tapauksesta tuli mieleen se, kun jompula murrasi vaavina kantoa. Että, ihan vaavi se on näköjään vieläkin ; )
 
On ollut niin kiireinen viikko, että minnekään hallille en ole ehtinyt. Tänään olisin, mutta vesikeli ei ole hyvä keli taluttaa koiruuksia tekonurtsille. Näköjään sää muuttui nyt tämmöseksi. Olisi nyt vielä ainakin muutaman päivän ollut alkuviikon kaltainen. Ma kun oli arskaa. Ti harmaata. Ke arskaa. Ma-ke oli kylmä tuuli. Siis oikeesti se oli k-k-k-kylmä. En ole tänä talvena käyttänyt toppatakkia kuin ehkä pari kolme kertaa työmatkoilla. Kerrankin pakkasta oli joku –15 ja silti mä olin hiestä ihan märkä kun pääsin kotiin. Päätin, että en toppaile kun se näyttää olevan liikaa. Ja hyvin oon pärjännyt ilman toppaa. Koirien kanssa on tietty ollut eri juttu. Kävellessä on tullut toppailtua.
 
Mutta tuo alkuviikon tuuli oli niin hyinen, että piti laittaa päälle toppatakki eikä se ollut liikaa. Ei tullut hiki. Noh, to tuulen suunta kääntyi ja toppa jäi taas naulaan roikkumaan kun lähdin töihin. Tuulen käännyttyä tuli mukana tihutusta ja johan taas oli luistelukeli. Onneksi tiet olivat jo ehtineet sulamaan aika hyvin, että vain paikka paikoin piti työntää pyörää. Mutta tuo kotitie, tuo kotitie... Tässä on nyt reilun päivän ajan ollut tuuria kun en ole sillä kaatunut. On ihan peili eikä hiekoitettu. Lisäksi on aurattu niin, että reunoille ei ole jäänyt juuri yhtään lumipenkkaa. Ei sitten voi sieltä hakea askelturvaa. Kun tuo tie on nyt niin kamalassa kunnossa, niin en ole lähtenyt lenkille koiruuksien kanssa (onneksi on aidattu piha). En todellakaan kävele yhtään ylimääräistä askelta tuolla tiellä. Vain pakolliset liikkumiset teen enkä niin mitään muuta. Kunpa sulaisi nopeasti kävelykelpoiseksi TAI sitten voisi päjähtää kunnon kerros lunta pitämään meidät pystyssä. Kuulitkos sääherra? ; )