Sunnuntaina oli taas se parin tunnin koulutussetti. Joko osallistujia oli verottanut kaunis sää tai sitten ihmiset ovat todenneet, että halli on liian pieni. Ei se olekaan mikään iso, mutta toisaalta eipä näyttelypaikoillakaan mitenkään tilavaa ole. Noh, mutta isoja koiria oli vain kolme, pieniä vähän enemmän.
 
Oon huomannut, että Jomissa on alkanut näkymään levottomuuden piirteitä. Ei tartte kovinkaan kauaa olla paikoillaan kun herraa jo itkettää. Koko ajan pitäisi olla tekemistä. Sitähän mä oon Jomille tarjonnut väliajoilla. Ne on vaan tuntuneet kivoilta raoilta koittaa, että vieläkö pieni osaa sitä tai tätä. Mutta nyt tarttee malttaa vaan olla (ja kuunnella toisen itkua). Niin me myös tehtiin kun taas oltiin hallilla ajoissa. Jomi liikuskeli levottomana ja piipitti.
 
Kun mentiin sisälle, niin kävelin Jomin kanssa ympäriinsä. Ajatuksena tässä oli puuttua Jomin mahdolliseen nuuskutteluun. Jalan tömäytys on hyvä keino saada Jomilta pois nuuskutteluaikeet. Sitten kun sujui hyvin, niin sitten taas odoteltiin.
 
Ekana lähdettiin juoksemaan ympyrää. En muista, että oliko kyse nuuskuttelusta vaiko vetämisestä, mutta mitä ikinä se olikin, niin tömäyttämällä jalkaa maahan heti alussa, loppu ympyrä meni hyvin. Ja niin menivät kaikki muutkin ympyrät, joita mentiin koulutuksessa.
 
Hammastsekkiä oli joitakin kertoja ja kyllä ne luunkappaleet saa katottua jos Jomista pitää vähän kiinni. Ei se mikään rodeoheppa oo, vaan vähän silleen liikauttaa päätään kun huulta raotetaan.
 
Kaiken kaikkiaan koulutus (oli yksin eeteetä, kolmiota, pujottelua, jne.) meni niin hyvin, että mä lopetin vähän aikaisemmin. Mulla oli sellainen olo, ettei tarvittu yhtään enempää treeniä. Kiitin ja lähdin kävelyttämään Jomia.
 
Tokossa oli sikäli hassu tilanne, että kouluttajia oli paikalla kaksi, mutta ei ollut yhtään koirakkoa, joka olisi täyttänyt aloittelijoiden kriteerit. Jomi-casanova oli kahden tytsin välissä. Etenkin kultsu kiinnosti herraa kovin. Läpättävästä sydämestään huolimatta Jomi teki, silloin kun oli aika tehdä.
 
Ympyrässä otettiin seuraamista. Kahdessa satsissa liikkeestä i-m-s. Seuraamiset menivät hyvin. Liikkeestä maahan myös. Kun piti jäädä seisomaan, niin Jomi istui. Istumisessa taas ei istunut.
 
Hypyn otin vain yhdellä lankulla ja niin, että heitin namin esteen yli.
 
Luoksetulo tehtiin siten, että kouluttaja piti koiraa ja sitten päästi siitä irti. Kun tuli Jomin vuoro tulla mun luo, niin herra teki jotain yllättävää: se juoksi rivin myötäisesti muutaman koiran ohi maltankoiran (tai jonkin muun sellaisen valkoisen) luo. Otettiin uusiksi niin, että kouluttaja tuli Jomin kanssa kauemmas rivistä. Ei onnistunut siltikään, sillä jangsteri teki uukkarin ja meni tuon samaisen koiran luo. Olipas ylläri... Yllättävää oli sekin, ettei Jomi rynninyt sen kultsun luo, jonka perään muuten haikaili. Meni sen ja muutaman muun ohi “pienen valkoisen” luo.
 
Toisinaan Jomi vaikuttaa melko pehmeältä pojulta. Kun se lähti litomaan omille teilleen ja mä saalistin sen kiinni sellaisella “yllätyshyökkäyksellä”, niin Jomi meni kyyryyn. Saman se teki kun saalistin sen samalla tavalla kerran koira-aitauksessa, kun herra ei osannut käyttäytyä tyttöseurassa. Eli siis näyttäisi, että kun Jomi pelästyy, niin se haluaa viestittää maailmalle sen oikein selkeästi. Musta jopa vähän liioitellusti.
 
Tiistaina oli oikein nätti pakkasaamu. Illalla radiossa oli lupailtu jopa 10 senttiä uutta lunta, joten luulin, että aamuun herätään lumisateessa. Ei herätty, ja pääsin isostenkin kanssa ihan kuivalla säällä niiden tunnin lenkuran.
 
Reppua pakatessani mietin, että pitäisikö ottaa varmuuden vuoksi jotain sadevermettäkin mukaan. En ottanut, sillä totesin, että riitti, kun pääsin kuivana hallille.
 
Oli Jomin vuoro rallyilla. Teemana oli vauhdinvaihdokset ja sitä treenittiin seuraavanlaisella radalla: juoksuun –> pujottelu –> hitaasti –> spiraali v –> normivauhti –> perusasento, koirakko kääntyy yhdessä oikeelle –> istu, eteen, vasemmalta sivulle, istu –> istu, maa, istu –> 360 v –> 270 v –> houkutus –> maali.
 
Etukäteen mua mietitytti, että miten Jomi mahtaa selvitä tuosta istu, maa, istu kohdasta. Jomi kyllä istuu ja menee maahan, mutta sitä ylös nousemista ei oo treenitty. Ja tietty nuo vauhdin muutokset mietitytti. Me jouduttiin ekana radalle.
 
Rata meni muuten hyvin, mutta mun hidas ei ollut tarpeeksi hidasta. Jomin sai nousemaan ylös maasta, mutta vähän sähläämistä se oli. Namia kun käytin, niin Jomi suorastaan hypähti ylös maasta, mutta istui heti. Houkutuksessa ei ollut ongelmaa. Ei tainnut edes huomata lattialla olevaa lelua tai namipurkkia...
 
Toisessa radassa myöskin takkusi tuo hidastelu. Se on yllättävän vaikeaa! Mulla kun on muuten nopea kävelyvauhti, niin nyt huomaan, etten osaa hitailla :D
 
Kun vielä jäi aikaa, niin tehtiin pieni muutos. Alun juoksu vaihtui hitaaksi ja sitten se hidas kohta nopeaksi. Tehtiin vaan tuo pätkä. Vähän se oli vieläkin vaikeeta hidastella, mutta kuitenkin vähän helpompaa kun se oli heti alussa, niin sen muisti paremmin.
 
Odotteluaikoina Jomi oli levoton. Se taisi johtua yhdestä koirasta, joka ei kuitenkaan ollut tyttö. En tiedä mikä siinä parsonissa oli niin kiinnostavaa. Kun se meni radalle, niin Jomi alkoi vikistä ja haukkuikin. Kaikki muut koirat saivat olla ihan rauhassa. ??? Oliskohan se sitten ollut jotain sellaista, että se parson piti vikinää kun sen piti odottaa ja Jomi olisi halunnut käydä tsekkaamassa, että kaveri on ok ;) En tiedä, mutta tosi paljon Jomi yritti mennä tuon parsonin luo.
 
Kotona oltiin tavallista aikaisemmin, joten isosille jäi kivasti vielä aikaa telmiä pihalla. Vähän ihmetyttää, että miten me nyt niin nopsaan päästiin kotiin, sillä ihan samalla bussilla, jne. kotimatka tehtiin. Ja tuo Jomin bussissa olo... “Heiiii! Sä oot ihana! Ja sä! Ja sä! Mä tuun moikkaan sua!”. Hassu haukku. Tälläistä käytöstä odotin Jomin ollessa nuorempi, mutta herrapa reissasi kuin mikäkin adultti. Ja nyt vanhempana ollaan niin pentua, että! Pentuhan se on vieläkin, mutta enemmän pentumainen kuin tullessaan. Oon hämmentynyt.
 
Eräs tarkkasilmäinen huomasi, että Jomin nimi oli laitettu väärin koiranetiin. Nimestä puuttui d ja heittomerkit. Pistin sitten postia kennelliittoon ja nyt on nimi korjattu, että kiitokset vaan mun informoinnista :) Väriksi on laitettu fawn ja jätetty pois maininnat valkoisista merkeistä.
 
Lunta saatiin lisää eilen illalla, joten taidanpa nyt mennä kattomaan, että saanko kolattua mitään, vai onko maa jo niin tallottu, ettei kolaaminen onnistu.