Olipa eilen aivvan mahtava sunnuntai!!! Olin meinaan eilen siinä koulutuksessa, jossa Sonyn kanssa ollaan käyty. Poikkeukselliseksi koulutuskerran tekee se, että mulla oli mukana molemmat! :) Siitä sitten saankin taas kiitellä ja kumarrella treenikamuani
 
Oltiin sovittu treffit koululle klo 11.30 jälkeen. Mä olin pihalla jo 11.17. Ilmeisesti olin varannut liikaa aikaa liukkaisiin teihin. Parempi niin, kuin että kiireessä yrittää edetä tiellä, jolla on parempi mennä kieli keskellä suuta.
 
Laitoin Sonyn tolppaan, sillä autoon meni ensin Tico. Se pysyy paremmin häkissä ja treenikamulla oli Ticolle tuliainen: suihkepanta. Olin pyytänyt, että jos saan kokeilla hänen koiransa ääneen reagoivaa pantaa. Jospa sellainen olisi hyvä apuväline autosta ulos tultaessa? Tico alkoi haukkua kun treenikamu tuli ulos autosta. Sony myös... Pöllöt. Laitoin Ticolle pannan ja vein sen häkkiin. Sitten oli Sonyn vuoro. Nyt Sony pomppasi häkkiin ite. Ei onnistunut siinä ekalla yrityksellä, muttei myöskään lannistunut epäonnistumisesta vaan koitti uudelleen. Että tuo turkkipallo on toisinaan tosi kömpelö. Ei se häkki oo Sonylle liian korkealla. Näkisitte vaan millaista akrobatiaa ja sulavaa liikettä välillä nään mun pihalla kun herra viilettää ympäriinsä ja liitää tielleen tulevien esteiden yli. Ehkä toista vaan jänskättää tehdä hallittu hyppy tms. ja siksi usein epäonnistuu keräten kaikki mahdolliset säälipisteet.
 
Hallinpihalla oltiin varttia vaille. Mulle jäi hyvää aikaa treeniä autosta ulos tulemista. Olin pyytänyt tuotakin mahdollisuutta treenikamulta. Treenikamu meni kävelyttämään koiraansa ja mä otin ensin ulos Sonyn ja odottelin, että se ehtii laskea kierroksia, ennen kuin oli Ticon vuoro. Ei tullut suurempaa mekkalaa. En nyt muista, että haukkuivatko ne yhtään. Kova veto niille tuli hangelle ja onneksi jalkojeni alla oli silloin lunta eikä jäätä. Mulla oli sentään sitten jotain pitoa! Kohta kuului “slurps, slurps” kun pojat maistelivat tytön jättämää merkkiä. Ilmankos sinne hangelle oli niin kiire.
 
Sony oli ensin hallissa. Edellispäivän levottomuudesta ei näkynyt kuin pienen pienet rippeet. Vähän oli puhinaa, mutta pääasiassa Sony vaan oli. Nyt joku saattaa ajatella, että paikka on tuttu ja siksi Sony oli rauhallisempi. En oikein saa sovitettua tuota teoriaa siihen muottiin, sillä Sony oli rauhallinen myös Lempäälässä ja siellähän se ei ollut koskaan aiemmin käynyt. Turun näyttelyssäkin odotteli rauhallisesti. Mukana oli silminnäkijöitä, niin he tietävät, etten löpise omiani ;)
 
Sonyn hallivisiitti jäi vartin mittaiseksi. Mulla oli ajatuksena vähän niin kuin nollata eilistä pitämällä treeni lyhyenä ja kivana. Tuossa vartissa ehdittiin kiertää useampi kierros ympyrää, mennä kolmio ja et. Kaikki menivät paremmin kuin lauantaina. Ympyrässä Sonylta tuli muutama haukahdus, muttei jarruttelua. Voi, kun olisit käyttäytynyt yhtä hyvin lauantaina, niin se pun2 tuntuisikin joltain...
 
Kun jätin Sonyn häkkiin, alkoi hirveä mekkala. Tico pääsi heti kiertämään ympyrää. Tico sai suihkeita kun se haukkui juostessaan. Muutaman kierroksen jälkeen Tico liikkui hiljaa. Joo, ei oo meidän juttuja nää lentävät lähdöt.
 
Tällä kertaa paikalla oli paljon enemmän koiria kuin viimeksi. Myöskin kouluttajat olivat eri henkilöitä. Isoilla koirilla oli käytössä pikkuisen vajaa puoli hallia, mutta hyvin ne 7-8 koirakkoa mahtuivat touhuumaan siinäkin tilassa.
 
Tällä kerralla tutkimista oli paljon, joka oli oikein nappi-ajoitus Ticoa ajatellen. Toisinaan Tico oli hiljaa ja toisinaan oli pakko haukahtaa kun kouluttaja tuli luo. Ja voi sitä intoa kun lähellä oli vieras ihminen. Ticoa sai todellakin jeesiä kun sitä tutkittiin. Hyvä, että se pysyi pakoillaan kaiken intonsa keskellä.
 
Liikkumistakin oli kivasti ja ainakin kerran pujottelua. Liikkumiset menivät vaihtelevasti. Välillä Tico haukkui ja vetämistä esiintyi myös. Pujottelussa Tico seurasi oikein nätisti. Rotukaverinsa kanssa sai mennä kahdesti et ja hyvin ne menivät. Ticon seisomiset... Nooh, sen ainakin voin sanoa, ettei Sonyn pönötys ole tullut Ticolta. Seisominen tahtoi olla istumista, jota en ihmettele kun Ticohan on vain kotoillut viime aikoina. Sitten kun herra seisoi, niin takatassut harottivat ties minne. Mua se ei haitannut. Mulle pääasia oli, että herra seisoi. Välillä Tico levisi sammakoksi lattialle. Mutta, tehtiinpä mitä vaan, niin yksi oli ja pysyi; nimittäin Ticon häntä heilui jatkuvasti. Jopa sammakkona se katteli lattialta mua ja häntä vaan viuhtoi ees ja taas.
 
Oli kyllä varsin intensiivinen ja antoisa koulutuskerta! Ja mikä parasta just nyt oli paljon tuota tutkimista :)
 
Käytin Ticoa vähän ulkona ja sitten tokoon. Koiria oli taas paljon. Paikalla olijat jaettiin kahteen ryhmään. Toiseen menivät aloittelijat ja toiseen ne, jotka tiesivät alokasluokan liikkeet. Mä funtsin hetken, että kumpaankohan mä menisin. En tuntenut kumpaakaan vaihtoehtoa oikeaksi. “Miten olisi joku väliryhmä?”, aattelin :D Noh, me mentiin sitten sinne edistyneempien puolelle. Sinne oli alussa tulossa niin vähän porukkaa, että piti vielä tarkentaa, että oliko toisella puolella joku, joka jo osasi jotain. Saatiin sitten lisävahvistusta.
 
Tällä kertaa paikalla oli molemmissa ryhmissä eri kouluttajat kuin viimeksi. Meidän ryhmän vetäjä jaksoi selittää miten liike tehdään (viimeksi ei). Ensin oli se tutustumisjuttu. Ei liene vaikeeta arvata, ettei Tico malttanut istua mun vieressä. Kouluttajan syliin yritti punkea. Yllätyksekseni oli alkuun hiljaa, mutta tulihan sitä ääntäkin lopulta. Kouluttaja sanoi, että olisi suotavaa, että koira pysyisi paikoillaan. Sitten lisäsi, ettei häntä haitannut kun Tico oli niin ystävällinen, mutta oikeesti pitäisi. Tiedän...
 
Liikkeet otettiin yksittäisliikkeinä, joten odottelua oli jonkin verran. Se ei passannut Ticolle. Se välillä haukuskeli ja oli muutenkin uhmakas. Sitten kun seuraaminen meni vähän niin ja näin, niin mä päätin, että nyt koira vaihtoon. Tarkoitus oli touhuta Ticon kanssa pidempään, mutta jos meno oli semmoista kuin oli, niin sitten piste sille touhulle, kun kerran oli mahdollisuus vaihtaa koiraa.
 
Sony pääsi ekana tekemään liikkeestä maahanmenon. “Perusasento, liikkeelle, käsky, matka riittää, palaa koiran luo, vapauta koira”, käskytti kouluttaja meitä. Ja sitten kehui. Sony oli mennyt maahan heti ekasta käskystä eikä ollut noussut, vaikka hihna olikin sitä nyppässyt. En mennyt hihnaa kauemmas. Nyppäystä en ollut huomannut, vaan kouluttaja siitä sanoi. Mutta hyvin meni :)
 
Odotellessa hioin Sonyn perusasentoa, joka oli alkanut mennä vinoon. Seuraavaksi oli luoksetuloa. Sony jäi istumaan ja mä menin hihnanmitan päähän. Jos teki sen noin lyhyellä matkalla, niin silloin piti peruuttaa kutsun jälkeen, jotta koiraan saatiin vauhtia. Mä sanoin “sivu” ja lähdin pakittamaan. Avustin Sonyn sivulle. Sekin meni hyvin.
 
Sitten seisomista. Voisitte luulla, että tämä olisi Sonyn bravuuri, mutta eipä se oo. Sony osaa kyllä seistä, johan se on kuultu vaikka kuinka monelta ihmiseltä. Mutta se ei osaa pysähtyä seisomaan mun sivulle. Odotellessa olin vähän treeninyt tuota. Sony pysähtyi seisomaan ja pysyikin siinä jopa hetken. Kun menin sivulle, niin melko pian istui ennen aikojaan. Mutta, jei, Sony pysähtyi! :) Ja heh, vaikkei tämä ollutkaan näyttelytreeni, niin voitteko uskoa, että nytkin Sonyn seisominen herätti huomiota!?! Kouluttaja (ei oo koskaan ollut vetämässä näyttelytreenejä) sanoi, että Sony jäi oikein upeaan näyttelyseisontaan :D  Sitten jos, siis JOS Sony joskus menee tokokisoihin, niin tästä herra tietty vetää täydet pisteet no matter what, kun kaikki virheet jää huomiotta häikäisevän seisoma-asennon takia ;)  Joopa joo...
 
Lopuksi makailua. Taas olin hihnanmitan päässä. Sony makoili sen ajan kuin pitikin. Mikä lie se sitten olikaan. Mä kyllä kehuin sitä hiljaisella äänellä, ettei se ihan omillaan ollut, mutta siinä se makoili :)
 
Saatiin kyyti postilaatikoille. Jäätiin juttelemaan ja siinä samalla annoin pienen lahjan. Mä oon ihan tajuttoman kiitollinen kaikista näistä jutuista mitä ollaan tehty ja sana “kiitos” on tuntunut varsin mitättömältä. Ehkäpä hän nyt tietää miten paljon arvostan kaikkea hänen vaivannäköään :) Juttelu loppui kuin seinään kun huomasin meidän takana auton, joka halusi kotitielle. Siinä ei otettu koiria ulos ajan kanssa vaan vauhdilla, mutta onneksi se sujui ihan kivasti. Kai pojille alkaa taas pikkuhiljaa muistua mieleen autoetiketti?
 
Mulla oli tosi kiva sunnuntai, joten kiitokset sulle siitä :) Ehkä sitten ens sunnuntainakin hallissa vilisee taas kolme islistä ;)