Hmm... Katotaan tuleeko kirjoittamisesta nyt mitään. Tänään vihdoinkin sain lemppari-artistini uuden cd:n! Tosin viikon myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt se  pyörii ahkeraan soittimessa : )
 
Viime viikko oli kyllä aikamoinen! Lauantai oli eka päivä, jolloin ei tullut onnitteluja jostain suunnasta. Alku viikko menikin aika sumussa. En muista siitä juurikaan mitään. Ruokahalukin on vähän niin kuin kadoksissa. Aina ennen mulla on ollut nälkä töiden jälkeen, mutta ei enää ole ollut viime viikosta alkaen. Paitsi, jollen sitten mene kolmen tunnin aamulenkkiä. Niin kuin eilen.
 
Mutta sunnuntaihin. Kello soi 03.30 vanhaa aikaa (aika tyhmää tollanen kellojen siirtely). Siinä sitten mentiin torkulla neljän jälkeiseen elämään ja sitten kattomaan tietsikan kelloa. Oli hypätty tunti taaksepäin. Ulkona oli märkää, joten ajattelin mennä vain tunnin lenkin. Poikien onneksi tapahtui ajatusvirhe. Se lenkki kestikin miltei kaksi tuntia. Miten olinkin kuvitellut käveleväni sen tunnissa nyt kun tarkemmin ajattelee? ajatusvirheen vuoksi tuli kiire. Onneksi olin laittanut illalla kaikki valmiiksi pöydälle. Siitä vain kamat kassiin.
 
Kyyti tuli varttia vaille kuusi. Tällä kertaa kuskin oli pitänyt ottaa koira mukaan. Uros... Ennakkopeloista huolimatta Sony oli nätisti. Poika kiinnosti, mutta Sony oli hiljaa. Niin se toinenkin oli nätisti.
 
Asemalla vähän käveltiin, että josko Sony haluaisi nostaa koipeaan. Ei ollut tarvetta. En vielä varsinaisesti ollut etsinyt vaunuamme, mutta kun siihen tuli ystävällinen ja auttamishaluinen konduktööri, niin kohta löysimme itsemme lemmikkien vaunusta.
 
Matka sujui hyvin. Aluksi Sony reagoi kuulutuksiin, pysähdyksiin ja kolahduksiin. Salon jälkeen enää vain satunnaisesti. Jälleen kerran sain huomata hallitreenien tuloksen: äijä oli enimmäkseen hiljaa! Satunnaisia puhinoita esiintyi ja vaihdon yhteydessä Sony antoi asemalla oleville linnuille kyytiä. Mua oli vaihto kammottanut. Mitä jos ei ehditä? Mitä jos mennään väärään junaan? Ja mistä se ylipäätään lähtee? Mitään kuulutusta ei tullut jatkoyhteyksien vaihtoehdoista.
 
Seuraava juna oli joku taajamajuna. Mitään merkittyä paikkaa meillä ei ollut. En ollut yhtään perillä taajamajunien systeemeistä. Oliko niissä jotku lemmikkien paikat? Noh, me jäätiin sellaiseen välitilaan. Siinä oli äijälle tilaa kunnolla. Siinä ollessamme ohitsemme meni aasialaiset piirteet omaava mies. Se jäi lähelle istumaan ja kohta tuli kysymään “Can I take a picture of this dog?” Mies napsi Sonysta kuvia ja sitten kiitti. Jonkin ajan kuluttua kyytiin tuli mies pyörän kanssa. Siinä missä me oltiin, oli pyörille paikat. Mies laittoi pyörän paikoilleen, Sonya kuvannut mies tuli kyselemään siltä mieheltä miten hyvin pääsee Helsingistä Lahteen pyörällä. Sen keskustelun jälkeen pyöräilijä silitteli Sonya ja kysyi mikä rotu se on.
 
Hyvissä ajoin ennen määränpäätä puin Sonylle sadepuvun. Ei ollut tietoa millaista oli Lahdessa, mutta ei siitä puvusta haittaakaan ollut.
 
Olemattomat suunnistajantaitoni joutuivat koetukselle kun piti löytää tie asemalta näyttelyyn. Olihan mulla googlesta tulostettu kartta, mutta kumminpäin sitä piti oikein katsoa? : D Junassa oli ollut yksi koira jossain toisessa vaunussa. Lähdettiin sitä seuraamaan, mutta kun näytti, ettei kartta ollut asiasta samaa mieltä, päätin lähteä katsomaan josko toisessa suunnassa olisi sen nimisiä katuja kuin piti. Olihan siellä, joten väärään suuntaan oli lähdetty. Vähän sompailtiin, mutta perille kuitenkin löydettiin. Oman kehän vieressä oltiin noin paria tuntia ennen arvostelua. Mökkiä en ollut ottanut mukaan, sillä nyt piti koittaa matkustaa mahdollisimman kevyesti. Sony sai tyytyä pyyhkeeseen. Tosin luulen, että kyllä sille olisi kelvannut lattiakin. Pyyhe oli enemmänkin mun juttuja.
 
Olipa taas kiva huomata miten hiljaa Sony odotteli! Tämä on ehdottomasti paras palkinto niistä halli notkumisista!!! Siinä odotellessamme välillä treenattiin. Näyttely vaikutti hyvin suunnitellulta, sillä käytävät olivat tilavat. Siitä plussa näyttelynjärjestäjille. Siitäkin voisi antaa plussan, että luetteloa ei tarvinnut ostaa. Sen sai ilmaiseksi näyttämällä näyttelylappujen mukana tullutta lappua. Lisäksi sai pienen pyyhkeen. Näin se mielestäni pitäisikin olla, että luettelo kuuluu näyttelymaksun hintaan. Tämän näyttelyn järjestelyt olivat hyvät ja voisin hyvin palata Lahteen uudelleenkin.
 
Luettelosta näin, että tämä oli siitä harvinainen näyttely, että uroksia oli ilmoitettu narttuja enemmän. Yleensä urokset ovat vähemmistö. Tällä kertaa niitä oli ilmoitettu neljä ja narttuja kaksi. Sony näytti olevan kahden uroksen välissä...
 
Tunnin verran oltiin oltu kun alkoi ilmaantua muitakin. Ensimmäisenä huomasin uroksen. Jännä, että vaikka tästä rodusta löytyy ulkonäöllisesti koiraa jos jonkinlaista, niin silti koiran pystyy lähestulkoon aina tunnistamaan islikseksi. Seuraavaksi tulivat kaksi narttua. Toisen omistajalta sain onnitteluhalin ja Sony turkinhoitoa. Näin olikin uhattu tehdä ; ) Toinen tyttö vinkui kun Sony lähestyi sitä. Toisen kanssa Sony leikki. Oli todella kivaa tavata tuttuja!
 
Yrityksistäni huolimatta ei juurikaan ollut tullut seurattua kehän arvostelun kulkua. Enpä tiedä, että miten se on mahdollista kun oltiinhan me tunnin verran yksinämme. Ilmeisesti silti bongasin jotain parempaa katottavaa.
 
Kehässä oli Sonyn edessä koira, mutta takana ei ollut. Se puuttui. Mentiin ympäri ja sitten koirat tutkittiin erikseen. Sonylla se meni hyvin. Sitten kierros ympäri. Ja kohta toinen. Ilmeisesti tuomari halusi tarkennusta johonkin kun yleensä kierros oli riittänyt. Sony seisoi ihan hyvin. Tosin sitä piti “pitää” siinä. Helposti olisi pää kääntynyt toisaalle tai muuten vain velttoiltu. EH1 saatiin, mutta kunnialla selvittiin! Tämä oli taas sellainen näyttely, ettei kukaan ollut ROP. Neljä EH:ta ja yksi T. Noh, tälläistä tämä on.
 
Suunnistettiin asemalle. Sonylle en laittanut pukua, sillä mitä välilä vaikka turkki likaantuisi? Pesu oli kuitenkin edessä loppu viikolla. Oltaisiin saatu lippu jo 10 minsan päästä lähtevään junaan, mutta en ottanut sitä. Siinä kun olisi ollut kaksi vaihtoa! Kammoan niitä, joten ei kiitos. Odotteluaikaa tuli hieman enemmän ja kotona oltiin tunti myöhemmin kun valitsin yhden vaihdon vaihtoehdon. Odotellessa ostin hodarin. Kun Sonylla ei näyttänyt olevan tarvetta nostaa koipeaan tai muutakaan, niin mentiin junaan. Tällä kertaa meidät oli ohjattu lemmikkivaunuun (taajamajunissakin on sellaiset).
 
Eräältä pysäkiltä tuli lauma tyttöjä. Yksi istui lähelle Sonya ja herra sai rapsuja. Vaunu tulikin loppujen lopuksi aika täyteen. Ei kylläkään yhtään koiraa.
 
Vaihto oli Hesassa. Seuraavaan junaan oli 40 min. Ostin karkkia ja käveltiin ympäriinsä. Sony taas antoi huutia linnuille. Ja sitten haukkui myös langoilla olevia möykkyjä. Luuli niiden olevan lintuja.
 
Vaunu täyttyi pikku hiljaa. Pari koiraakin siihen tuli. Sony oli niistä kiinnostunut, mutta kun tajusi, ettei pääse niiden luo, jätti asian sikseen. Sony kyllä matkusti niin hienosti, että voisin matkustaa sen kanssa uudestaankin junassa. Joskus täytyy testata Ticon suhtautuminen junaan. Mahtaakohan olla yhtä rauhallisesti?
 
Saatiin asemalta kyyti. Kuskilla oli taas koira mukana. Sen kun Sony huomasi, niin se ei oikein halunnut tulla autoon. Autossa ei ollut mitään ongelmaa.
 
Kotona oltiin kuuden jälkeen. Menin lenkille. Sitten olikin edessä vapaailta. Tarkoitus oli lueskella ja kuunnella radiota. Yöllä kahden aikaan heräsin sohvalta. Matka oli vaatinut veronsa. Valvoin muutaman tunnin ennen kuin menin nukkumaan uudelleen.
 
Herättyäni menin kolmen tunnin lenkin. Liekö Sony oli vielä matkasta väsynyt kun tuli hihnan verran takana? Meinaan kun sitten eilen aamulla mentiin se sama lenkki, niin ei enää tarvinnut hinata Sonya perässä.
 
Vaikka nyt ei saatukaan paria nauhaa kummempaa, niin en koe reissua täysin turhaksi. Nähtiin tuttuja ja Sony pääsi ekan kerran junaan. Ja jos ei muuta niin saatiinpahan ainakin treenata kehämeininkiä. Mitäpä tässä sen kummempaa kuin arvostelu julki ; )
 
Aavistuksen matala kokonaisuus. Voimakas pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Erittäin hyvät takakulmaukset. Hieman leveä edestä. Pitkä lanne. Esitetään erittäin asiallisesti ja hyvin. EH1
 
Jee, kerrankin sain palautetta esittämisestä!
 
Voi ääliö noita kahta! Ne ovat raahanneet makkarista olohuoneeseen niiden peiton. Siinä ne molemmat ovat selällään ja kamalan huohotuksen kera hammastellaan toista milloin mistäkin. Näyttää aikas pöhköltä touhulta : D