Joo, Jomi on nokkela, kuten tuli juuri todistettua. Keskeneräinen herra saatiin koekuntoon 3,5 viikossa, ja koe meni loistavasti. Kun toko-koe ajoittui juuri Jomin syntymäpäiväksi, piti laittaa kuvaksi tuo, missä pentunen pureksii metallikapulaa. Voi olla, että se kuva on ollut tuolla ylhäällä aiemminkin, mutta nyt se sopi tänne mitä parhaiten.
 
 
             jomi4.jpg
 
 
Kun mietin Jomia, miltei tulee tippa linssiin. Koirassa on vaan “sitä jotain”, mitä ei voi selittää. Isosten kanssa en oo sitä kokenut. “Se jokin” on ollut Jomissa alusta asti. Taas kerran tuli mieleen se, kun yhdessä pentumätsissä tuomari sanoi, että mulla tulee olemaan kivaa Jomin kanssa. Tuomari siis myös näki “sen jonkin”, ja oli todella oikeassa, sillä kivaa Jomin kanssa on ollut!
 
Kun otin Ticon, halusin “vain koiran”. Kun otin Sonyn, halusin myöskin “vain koiran”. Kun otin Jomin, halusin “vain koiran”. Yhdenkään suhteen ei ole ollut isompia toiveita soveltumisesta johonkin tiettyyn harrastukseen. Kouluttelemalla sitä oon lähtenyt selvittämään, mutta enemmänkin se on ollut hauskanpitoa. Kun seuraavaksi otan isliksen, haluan Jomin. Se on aikalailla vain haaveilua, mutta Jomi on nostanut riman todella korkealle seuraavan koiran suhteen. Jomi on pikku hiljaa tehnyt musta aina vaan enemmän kisailevan harrastajan. Se on niin ihana, että sille haluaa tarjota vain parasta. Sen into tehdä juttuja on niin suuri, että sille haluaa antaa mahdollisuuden näyttää mihin pikkupoika pystyy. Samalla sitä itekin huomaa ihan salakavalasti alkaneen treeniä aina vaan haastavampia juttuja. Jomi on ite mulle näyttänyt mitä se voisi harrastaa. Agihan tuli kuvioihin kun olin aikani katellut pienen rundaamista pihalla tehden nopeita käännöksiä, ja pujahdellen pienistä väleistä. Ja toko alkoi kiinnostamaan enemmän kun pieni vihjaili miten nokkela oppija on. Rallyssakin on mennyt hyvin, vaikkakin se on jäänyt vähän taka-alalle. Yksi syy on se, että nykyään kisoihin pääseminen on aika hankalaa julkisilla. Saatte pitää mua vaikka miten isona pissapäänä, mutta mä oon sitä mieltä, että jos Jomi olisi päätynyt jollekin aktiivisemmalle kisaajalle, se olisi saavuttanut jo ties mitä. Aika näyttää mihin kaikkeen tämä Islannin ihme vielä mut houkuttelee... Tämä koira on kyllä kietonut mut tassunsa ympärille.
 
Tänään koiramaailman lottovoitto, Sunnusteins Íslandsljómi, “Jomi”, täyttää neljä vuotta. Kuten kunnon työkoira, synttärisankari ei juhlinut synttäreitään kotipihan nurtsilla kieriskellen, vaan oli tottelevaisuuskokeessa. Jomilla tuntuu olevan kultainen kosketus vähän kaikkeen mitä se tekee. Toivottavasti saan nauttia tästä ainutlaatuisesta yksilöstä vielä monen monituista vuotta. Vasta vajaat neljä vuotta ollaan kuljettu samaa tietä, mutta jo pitkään oon tiennyt sydämessäni, että Jomi on mun elämäni koira. Oikein paljon onnea nätille ja nokkelalle murmeli-mörmelille <3 <3 <3 <3
 
8.6. Lisäsin tänne Jomin palkintokuvan kun se jotenkin sopii paremmin tänne. Sen alla on kuva, jossa pieni on saanut posetuspalkaksi possunkorvan palkintopussukastaan.
 
 
             ob.jpg
 
 
 
             ob1.jpg