Saatiinpa eilen koiravieras. Pihallamme kävi se tyttö, joka kävi keväällä ja näki Sonyn. Nyt tyttö olikin kasvanut huimasti ja muutenkin ulkoisesti muuttunut sitten viime näkemän. Ihan varmuuden vuoksi tehtiin alkututustuttaminen muualla. Ensin Sony sai tutustua tyttöön. Sony haukkui kun oli hieman epävarma. Tyttö pelkää haukkuvia koiria, joten mitään suurta ystävyyttä ei heti syntynyt.
 
Kun tuli Ticon vuoro tutustua tyttöön, niin mulla oli suunnitelmana tehdä samoin, kuin olin tehnyt Sonynkin kanssa. Tarkoitus oli ensin ohittaa se tyttö, mutta Ticon kanssa se oli todella vaikeaa. Tico intoili ja veti kohti tyttöä. Mä mietin, että miten se nyt tolleen, kun kyllähän se lenkillä ohittaa koirat ihan nätisti ja varmasti on ohittanut tyttöjäkin. Tico ei ollut koskaan nähnyt tuota koiraa, joten ei se intoilu voinut mennä tuttuudenkaan piikkiin. Yllättävää kyllä, ettei Tico haukkunut yhtään, vaikka muuten intoilikin. Vauhtiahan oli heti kehissä.
 
Kun käveltiin kimpassa kohti mun pihaa, niin näytti, että Sony olisi välillä ollut jopa kiukkuinenkin sille tytölle. Ticon haukkuminen saattoi kasvattaa Sonyn epävarmuutta, joten oli parempi, että alkuun katottiin koira kerrallaan sitä, miten tulevat toimeen pihalla. Tico sai mennä vessaan, jottei sen haukkuminen kuuluisi ulos.
 
Melko pian huomasi, että Sony alkoi rentoutua ja koiruuksilla oli jotain leikintynkääkin. Sony haukkuu kun se jahtaa ja haukkuu se muutenkin, niin tämä vähän jäädytti tuota tyttöä. Koirat leikkivät ja ihmettelivät toisiaan aikansa ja sitten oli Sonyn vuoro mennä veskiin venaamaan.
 
 
                                         
                                          Nyt tämä neiti on noin puolivuotias
 
 
                                         
                                          Jään sulettua maistui leikkiminen
 
 
                                        
                                         Viilentelyä varjossa
 
 
 
 
Tico tuli pihalle kuin hurrikaani ja samantien oli koiruuksilla leikki pystyssä. Tico ja se tyttö leikkivät paljon. Välillä hengähtivät hetken ja sitten taas mentiin. Ticolle ei riittänyt pelkästään koirakaverinsa huomio. Vaatimattomana ja ujona poikana herra töni kuonollaan väylän tytön omistajan kainaloon. Siinä olikin kiva haukahtaa (ihan toisen korvan juuressa) ja tarvittaessa jopa vähän raapaista käpälällä jos pientä islistä ei huomattu.
 
 
                                         
                                          Näiltä kahdelta ei puuttunut vauhtia
 
 
                                         
                                          "Lääh, lääh, kun on kuuma!"
 
 
                                         
                                          "Nyt jaksan taas istua ookoosti, lääh. Joko oot valmis, lääh lääh?"
 
 
                                         
                                         Ja taas mennään!
 
 
                                         
                                          "Kuti kuti"
 
 
                                         
                                          "Nyt viilennellään masuja"
 
 
 
 
Alkuun Sonyn kanssa tyttö ei ollut uskaltanut haukkua, mutta Ticon kanssa tuli ilmi, että kyllä sekin osaa haukkua. Kun taas oli Ticon vuoro olla veskissä, niin nyt se tyttö oli rohkaistunut sen verran, että uskalsi haukkua Sonyllekin. Kun homma sujui hyvin, niin päätettiin kokeilla, että oliko kaksi islistä liikaa tytölle. Ei ollut. Hyvin kolmikko tuli toimeen.
 
 
                                         
                                          Sniffaileva kolmikko
 
 
Lisää kuvia on nähvillä täällä  picasaweb.google.com/101307789753722693173/MagiPojat582012
 
 
 
Tässä oli terapiaa sekä Sonylle, että sille tytölle. Sony sai positiivisen kokemuksen vieraasta koirasta ja tyttö taas sai huomata, etteivät haukkuvat koirat ole pahoja. Tico kai sai vain terapiaa siinä muodossa, että sai purkaa loputtomalta tuntuvaa energiaansa parin tunnin ajan.
 
Eilen aamulla päätin kerätä mustaherukkapuskista loput marjat pois. Osa alkoi jo olla sen näköisiä, että oli pakko kerätä. Joukossa oli kuivuneita tai sitten niin isoja marjoja, että ne menivät rikki kun niitä poimi. Kyllä niistä puskista irtosi vielä reilut 8 dl marjoja. Se siis tarkoitti, että pystyin tekemään sitä vaahtoa tuplasatsin. Vaikka tuplasin kaiken muun, niin sokeri oli vain yhdenkertaisen ohjeen mukainen. Mun marjat oli niin makeita, ettei niihin tarvinnut enempää sokeria. Tarjosin tuota vaahtoa sille tytön omistajalle ja hän sanoi, että se oli ihan hyvää.
 
Meillä visiteerasi lauantainakin pentu. Äipän pikkuinen kävi, mutta haisteli vain aidan toiselta puolelta mun koiruuksia. Se kun heittäytyi heti kiljuen selälleen kun nämä innolla sitä lähestyivät, joten oli parempi antaa toisen ihmetellä mun petoja aidan takaa. Ihan reippaasti se tuli poikia kattelemaan. Antoi pikku kielellään Sonyn kuonoon pusuja. On se kyllä pieni tyttö. Sonyn kuono on sen pään kokoinen ja koko koiruus on suunnilleen Sonyn pään kokoinen. Kyllä Ticokin kävi ihmettelemässä pentua aidan takaa ja sai myös pikku pusuja.