Tico pysähtyy kiittämään ja jatkaa koheltamista kohti seuraavaa ikävuotta, joka todennäköisesti on säheltävä seiska, jollei meno tästä muutu ;)
 
Suuri kiitos tätäkin kautta hänelle, joka lähetti Ticolle ihan paketin! Paketissa oli Hau Haun kanafileepaloja ja uusi pannari-kuppi!!! Eipä olisi voinut paremmin sopia tuon lahjan sisältö siihen, että yllätäen mentiin mätsiin sunnuntaina. En ollut mitenkään sitä suunnitellut. Laiskuuttani en oo juurikaan käynyt kattomassa koska on mätsejä. On se vaan niin vaikeeta klikata se sivusto tuolta kirjanmerkeistä :D Käydessäni toisella sivustolla, huomasin, että sunnuntaina olisi mätsi. Kun kerran Ticolle suunniteltu synttärivieraan tulo oli peruuntunut (noh, taisi vaan ihan olla sattumaa, että tuota vierailua suunniteltiin tuolle päivälle), ja saatiin hyvä evästys paketista, niin miksikäs sitten ei olisi mennyt treenimään.
 
Lähdettiin kahdentoista aikoihin kävelemään kohti kuppista. Oli lämmin ja uusi ja hieno pannari pääsi heti testiin määränpäässä. Pojille kyllä maistui vesi. Sitten vaan istuskeltiin varjossa. Vielä oli puolisen tuntia aikaa ennen kuin pääsi ilmoittautumaan.
 
Ilmoittautuessani ihan pyysin väliä kolmen parin verran, mutta en saanut. Sony oli 205 ja Tico 210, joten välissä oli vain yksi pari :( Sanoivat, ettei haittaa jos en ole paikalla silloin kun pitäisi. Sitten vaan olisin mennyt seuraavaan kehään. On se kumma kun pitää kitsastella tuon välin antamisen kanssa.
 
Juup, ilmosin molemmat, vaikka yksin olin liikenteessä ja vieläpä ilman mökkiä. Mökissähän Sony ei pysy, joten miksi sitten raahailla sitä mukanaan? Oon huomannut, että vaikka Sony nostaa mekkalan kun jää tolppaan tai muuhun, niin ei se mitenkään venkoile. Päätin sitten kokeilla, että onnistuisiko mätsääminen noin...
 
Ennen kehien alkamista treenailin poikien kanssa vuoron perään. Kävin juoksemassa kehässä. Ticon kanssa meni hyvin. Se liikkui hiljaa ja seisokin ihan kivasti. Sonyn kanssa taas liikkuminen meni vaihtelevasti. Päästiin kyllä hiljaisiakin kierroksia, mutta kyllä sitä ääntäkin välillä lähti. Ja hyvä, että lähti, sillä mulla oli hyvä tilaisuus puuttua siihen.
 
Aina kun vaihdoin koiraa, niin yksin jäänyt jäi huutamaan. Takaisin en mennyt, ennen kuin oli hiljaista. Onneksi sitä hiljaisuutta ei tarvinnut odottaa loputtomiin. Treenailun jälkeen käytiin pienellä kävelyllä ja sitten vaihdoin Sonylle hihnan.
 
Tico jäi taas huutamaan. Nyt puutuin siihen ja kävin ruiskuttamassa herraan vettä. Hiljeni, mutta hetkeksi. Sama uusiksi. Kun seuraavan kerran mökä alkoi, herra sokerpala hiljeni jo kun sanoin sille. Ainakin nyt näyttää tuo vesi toimivan hyvin Ticon hiljentäjänä. Hän on siis tehty sokrusta ;)
 
Odotellessani kehää treenailin välillä Sonyn kanssa. Päätin laittaa hihnan väärään käteen. Väliäkös sillä jos se haittasi tuomaria. En ollut siellä metsästämässä sijoitusta vaan treenimässä. En edes harjannut poikia. Mulla oli kyllä mukana koko poikien kauneudenhoitosetti (karsta, furmis, ja metallikampa), mutta jäipä sitten käyttämättä kun meni tuohon treenimiseen melkein se koko tunti. Treenit menivät hyvin kun pidin kanafileepaloja vasemmassa kädessä.
 
Kuppis on siitä hyvä, kun saan siellä koirat vähän niin kuin syrjäiseen paikkaan odottelemaan. Lisäksi se paikka oli nyt varjossakin, joten tosi kiva! Tico oli niin nätisti, että ihan mieltä lämmitti. Näin Ticon koko ajan, mutta silti pystyin vahtimaan koska oli oma vuoro. Sokerpala makoili varjossa – hiljaisena :)
 
Sony oli edellä. Parina meillä oli basenji. Olin vähän kattellut kehämeininkiäkin ennen omaa kehää, mutta taas aika huonosti. Sen verran olin nähnyt, että yhtä paria juoksutettiin kaksi kierrosta. Kun tuomari sitten sanoi “teiltä mä haluaisin nähdä parijuoksua”, niin meikä oli jo lähdössä kiertämään kehää, kun tajusin, ettei kyse nyt ollutkaan ihan siitä kuin olin olettanut. Siis parijuoksua, eikä pari juoksua kehän ympäri. Koirien piti olla sisäpuolella molempiin suuntiin mentäessä. Sony tuli hiljaa seuraten mun vasenta kättä. Saatin sininen, mutta mä olin iloinen kun Sony tuli nätisti. Nauha oli kiedottu purutikkuun ja mun piti antaa se Sonylle kun sen jätin, mutta enhän mä muistanut kun kiireessä vaihdoin sille turvavyön näyttelyhihnan tilalle ja Ticolle päinvastoin.
 
Ehdittiin kehään omalla vuorolla. Tico oli perässä. Yrittäessäni saada innosta pursuavaa Ticoa käyttäytymään, mulle jäi hämärän peittoon mikä koira oli meidän parina. Ticon oli vaikeuksia seistä. Tuppasi istumaan. Sain sen seisomaan ennen kuin tuomari tuli luo. Tico oli ihan, että “hytkyn hytkyn” kun häntä vispasi niin mahdottomasti ja tulihan sieltä se “vuh” tuomarille... Taas tuomari kysyi ikää, muttei tutkinut koiraa mitenkään. Piti mennä yksin et ja siinä koko kehä! Sininen tikku saatiin, mutta taas olin iloinen, että Tico oli liikkunut hiljaa :) Ticon hihna oli siinä oikeassa kädessä. Ticolle ei kande näyttää nameja kun sen kanssa liikkuu. Sitten menee takuulla sählingiksi.
 
Juotin pojat ja istuskelin hetken varjossa. Kauaa en siellä uskaltanut olla, sillä en tiennyt montako koiraa oli. Istuskellessani seurasin kehää ja huomasin, että tämä tuomari oli siitä erikoinen, että koskaan ei tiennyt mikä paria odotti kehässä: välillä koirat tutkittiin, välillä ei. Välillä juoksutettiin yhdessä ympyrää ja toisinaan taas parijuoksua tai yksin et tai kolmiota tai tai...
 
Molemmilla oli masussa sininen tikku, joten päätin jättää Ticon odottelemaan. Se osasi odottaa hienommin ja kun ei tiennyt kauanko sitä odottamista oli edessä, niin jo senkin takia päädyin Sonyyn. Pidemmän odotuksen aikana Sony olisi voinut jopa alkaa venkoilla... Niin ja onhan se se, joka tarttee enemmän treeniä.
 
Isoja koiria oli kaiken kaikkiaan 32, että miksi eivät voineet antaa enempää väliä? Joo, eihän sitä tiedä, että paljonko koiria lopulta tulee, mutta hieno sää ja sunnuntai on aika hyvä tae, että kyllä niitä koiria tulee. Sinisten kehässä ei tehty muuta kuin seistiin, pöh. En sitten päässyt kokeilemaan vieläkö mun idea toimi. Kun koiria seisotettiin, niin tuomari piti pienen puheen. Se moitti niitä, jotka käyttivät kehässä nameja (en ollut ainoa). Mun avustus oli selkeästi sitten syy siniseen, mutta väliäkös sillä. Mieluummin avustettu kuin haukuttu sininen :) Tässä mätsissä pidettiin huolta, että kaikki sinisen saaneet olisivat kehässä. Kun sitten alkoivat oikein huudella puuttuvan koira perään, niin mä sanoin, että se oli mun toinen koira, mutten voi olla kehässä kahden kanssa. Kun tuomari tuli mun kohdalle, se kysyi, että millainen oli mun toinen koira. Kuvailin Ticon. Kohta se tuli takas mun luo ja ette usko mitä sen miekkosen suusta pääsi! “Haluatko ottaa sen toisenkin koiran tänne?” Mä sanoin, etten pysty olla kehässä kahden kanssa. Kuvittelin, että vielä olisi ollut jotain liikkumistakin. Ehkäpä tuplaseisotus olisikin saattanut onnistua...? Jooh, vaikka vapun aika on karnevaaliaikaa, niin tuskin nyt sentään mitään mätsiä muutetaan karnevaaliksi senkään takia ;)
 
Sitten vielä pojille nestetankkaus ennen kotimatkaa. Mokomat imivät kaiken veden, niin mulle ei jäänyt mitään. Olin mä yhden banskun syönyt treenailun jälkeen, mutta kyllä mullekin olisi vesi maistunut. Kotona sitten iminkin nestettä ihan urakalla. Kotona oltiin kuuden jälkeen, joten kuutisen tuntia meni reissuun. Ticolle annan kyllä vieläkin ihan spessu-kiitokset kun odotteli niin nätisti :) Parin suihkutuksen jälkeen herrasta ei enää juurikaan lähtenyt ääntä ja jos lähti, niin hiljeni pelkällä sanomisella.
 
Että semmoinen synttäripäivä oli herralla. Kuvia ei sitten tullut otettua varsinaisena synttäripäivänä, joten piti sitten maanantaina räpsiä jotain kuvatuksia. Tico piti hauskaa sisuskumin ja kaulaliinan kanssa. Sillä on jännä tapa “sitoa jotain” kuonon ympärille. Sitä on vaikeaa selittää, mutta ehkä kuvista selviää se, mitä tarkoitan.
 
 

 

                                        

                                         Sony usuttaa...

 

                                        

                                         ... ja Tico ottaa haasteen vastaan.

 

                                        

                                         Siis täyteen tuli vuosia, eikä kuukausia ;)

 

                                        

                                         Sony-malliston uusin tuote: silppuri ;)

 

                                        

                                         "Böö!"

 

                                        

                                        "Hei camoon, mä oon pelottava huivikummitus. Pelästy nyt."

 

                                        

                                         Sonya näyttää lähinnä vain huvittavan toisen sähellys.

 

                                        

                                        Lopulta se Sonykin lähti mukaan huivileikkiin...

 

                                        

                                         ... ja ikuinen kakara sai leikkiseuraa.

 

                                        

                                         Jotkut eivät vaan osaa lopettaa :D

 

                                        

                                        "Nytpä ette nää mua."

 

Tänä vuonna en hommannut Ticolle mitään aineellista lahjaa. Jotain kuitenkin, mutta se avataan vasta ens kuussa...

Ticon paketissa oli myös lukemista mulle ja kiva kortti. Kiitokset vielä kerran

Mätsireissulla nähtiin voikukkia, jotka jostain syystä luokittelen kesäkukiksi, joten kai se sitten on jo nyt kesä ;)

Syöminen tekee mulle nyt tuskaa kun jo miltei parantunut suupielen haavauma aukesi viime perjantaina. Kova ja terävä leipäpala onnistui viiltämään sen taas auki. Mä en enää ikinä syö sitä leipää ;)

 

Sitten jakelen kakkapusseja. Ensiksi Turulle iiiiiso kasa niitä ahdasmielisyydestään. Sen takia kuppiksen maanantaikoulutus on nyt siirtänyt paikkaa jonnekin Hirvensaloon ja sinnehän ei kyllä mitenkään ehdi ennen töitä. Voi ny joku kun mä olin suunnitellut meneväni kuppikselle treenimään Ticon kanssa. Ajatella, että 40 vuotta siellä on järjestetty koulutusta ja nyt se on sitten loppu. Voi viddu, sanon mä!

Toinen kakkapussisatsi menee julkisille kulkuneuvoille. On aivan turhaa usuttaa ihmisiä käyttämään julkisia jos niillä ei pääse sinne minne haluaa ja koska haluaa. Tämän takia meiltä jäi väliin Lahden näyttely. Ei vaan mennyt tarpeeksi aikaisin mitään, millä sinne olisi päässyt. Viime kerralla taisin päästä sinne ihan tuurilla.