Kukka kävi moikkaamassa poikia perjantaina. Nyt meno oli reippaampaa kuin viimeksi. Kolme tuntia kului seuraillen koiria, jutellen ja yrittäen kuvata. Se oli hankalaa kun paljon koirat pyörivät jaloissa tai muuten “liian” lähellä. Toki toisinaan tuli juoksuhepuleita, että eivät ne koko ajan jaloissa nyhvänneet. Yllättäen Sony oli herra ällöttävin. Karvasammakot korkeintaan nuuskivat takapäätä, mutta eivät yrittäneet mitään. Onneksi kermis ei jatkuvalla syötöllä yrittänyt ja lopetti, kun huomautin asiasta. Jomi nyt ei sinänsä yllättänyt, kun casanova menee piiloon, jos on muitakin koiria. Herra cee tulee esille vain jos jompu on neidon kanssa kahden.
 
 
             f10.jpg
                                                     Salapusu.
 
 
             f20.jpg
                                       Kermiksen komea posetus! <3
 
 
             f23.jpg
                                                      Pojaaat...
 
 
             f29.jpg
                                          Linssiluteet leikkimässä ;)
 
 
             f30.jpg
                                                Veikeä veteraani.
 
 
             f35.jpg
                          Ticoa yritettiin saada altaaseen - ei onnistunut.

    

Kukka oli tarkoitus tavata myös la. Oltiin sovittu treffit koululle. Ajatuksena oli ottaa vähän näyttelytreeniä kukan seuraavan päivän kehää varten, ja sitten pihailua. Siispä treffit koululle klo 9.
 
Heräsin semmonen 45 minsaa ennen kellon soimista kun puoli seiskalta kotitiellä päristeli mopo! Enpä ole moiseen aiemmin herännyt. Olikohan se joku eksynyt mopo tai naapurin kersojen? Sama se, sillä unta en enää saanut.
 
Aamupalaksi ruishiutalepuuroa, jonka päälle reiiilusti raparperisoppaa. En ollut kokeillut aiemmin sellaista yhdistelmää, mutta aion tehdä noin joskus uudestaan, sillä se oli nammi nam!
 
Kamat kasaan ja lenkuran kautta koululle. Oli lämmin aamu, puh huh. Koululla oltiin puoli ysin aikoihin. Ilman mopoherätystäkin olisin ollut koululla joskus noihin aikoihin, sillä halusin ottaa siinä ennen kukan tuloa vähän rt-treeniä.
 
Saatiin vähän pidempi aika treenailla, sillä kukan om laittoi viestiä, että myöhästyisi vartin. Eipä siinä sitten mitään. Ei meillä ollut minnekään kiire.
 
Ehdin treeniä pari kertaa jokaisen kanssa. Lähinnä eteen tuloa ja 360 v. Oli siinä sitten vähän muutakin. Jomin kanssa kokeilin peruuttamista, joka meni hyvin.
 
Varttia yli olin valmiina yrittämään keskeyttämään mökän, joka syntyisi, kun auto tulisi. Muutamia autoja tuli, johon tietty reagoitiin, muttei kukan om autoa. Ei edes reilun puolen tunnin päästä, jolloin laitoin viestiä, että oliko kaikki ok? Odottelin puolisen tuntia, mutta mitään ei kuulunut. Olin ihmeissäni. En aikonut odotella enempää vaan laitoin viestiä, että me lähdetään kohti kotia.
 
Siinä kun odoteltiin, annoin Sonylle luvan häätää yhtä harakkaa. Mua ärsytti kun sen piti notkua siinä lähellä koiria kiusaamassa. Sitä ei tuntunut paljoa hetkauttavan koirat. Kerran se istui yhdellä oksalla, joka on suunnilleen mun naaman korkeudella. Kävelin kohti oksaa, jotta kermis saisi häätää tirpan. Pääsin miltei kosketusetäisyydelle eikä se vissiin olisi siitä lähtenyt, ellei Sony olisi “räjähtänyt” tirpalle. Lähti pois. Mutta jonkin ajan päästä tuli taas siihen lähelle notkumaan. Annoin taas kermiksen häätää tirpan, mutta ei se kauaa pysynyt poissa. Tosi ärsyttävän rohkea ääliö. Lopulta se meni johonkin lähipuuhun säksättämään. Eipähän sitten ollut ihan koirien edessä hyppimässä.
 
Vaikkei kukka tullutkaan koululle, niin ei se ollut turha reissu. Pojat saivat lenkuran, rt-treeniä ja treeniä, ettei tarttis mölistä aina, kun auto tulee koululle.
 
Jonkin ajan päästä kukan om laittoi viestiä. Se oli helpotus saada tietää, ettei mitään vakavaa ollut sattunut. Mä olin jo ehtinyt miettiä, että olivatko joutuneet onnettomuuteen... Ei onneksi. Kissat olivat laittaneet kapuloita rattaisiin, mutta ei siitä sen enempää ; )
 
Sovittiin uusi miitti sunnuntaille. Kukan om ehdotti, että voisi tulla näyttelyn jälkeen pihailemaan. Mikäs siinä. Sopi vallan hyvin. Kivaa kun voi hengailla islismäisesti, mutta parasta lienee on se, että isoset saavat vähän koirakontaktia : )
 
Arvelin, että ehkä he olisivat tulleet joskus klo 14-15 aikoihin. Eivät tulleet. Eikä muutenkaan kuulunut mitään, joten oletin, että roppi oli ropsahtanut ja he olivat menossa ryhmiksiin.
 
Kokemukseni perusteella arvelin, että ryhmikset alkaisivat viimeistään klo 17 aikoihin, joten joskus silloin pitäisi tulla viestiä. Ei tullut. Eikä klo 18 aikoihin myöskään kuulunut mitään, joten kävin netistä kattomassa, että joko näyttely oli ohi. Jep. Tulokset löytyivät netistä, joten viestiä olisi jo pitänyt kuulua...? Taas olin ihmeissäni.
 
Olin jo tullut siihen tulokseen, ettei miitti toteudu. Klo 18 jälkeen sain yllättäen viestin. Kukan om. Ilmoitti, että puolen tunnin päästä olisivat kotona, ja sitten heti lähtisivät tulemaan. Mä olin olettanut, että tulisivat suoraan näyttelystä, joten siksi olin odottanut viestiä aiemmin. Mutta eipä siinä mitään. Ilta oli tyhjä, joten aloin valmistautua heidän tuloon.
 
En tunne oloani kovin kotoisaksi emännän roolissa, mutta nyt tein poikkeuksen, ja katoin ulos pöydän. Kämysen pihapöydän pöytäliinaksi laitoin rullasta reväistyn jätesäkin. Ei oo tullut hommattua kunnon puutarhakalusteita kun ite kulutan pihalla aikani istumalla / kyykkimällä maassa koirien tasolla kamera kourassa. Enkä oikein muuten osaa olla “muuten vaan” pihalla. Lisäksi vieraita käy aika harvoin, joten siksi en ole kokenut tarpeelliseksi uusia puutarhakalusteita, jotka ovat jo yli 10 vuotta vanhoja.
 
Tein kattauksen valmiiksi niin pitkälle kuin mahdollista ja sitten odottelin vieraita. Heidän tullessa karvapallot alkoivat haukkua. Tico oli suht helppo pitää hiljaisena: heittelin nappuja maahan. Enimmäkseen herra keskittyi niiden imurointiin. Välillä oli pakko haukahtaa muutama kerta, mutta sitten taas kiinnostivat naput. Tästäkin näki hyvin, miten Tico on nyt hulluna syötävän perään. Ennen ei oikein malttanut keskittyä nappuihin. Sinänsä mulle on ihan ok, että koirat haukkuvat, jos pihaan tulee joku. Silti täytyy myöntää, että mukavaa oli, että Tico ei juuri haukkunut : )
 
Kun alkuhäsellys oli ohi, opastin kukan om pöydän luo, ja lähdin hakemaan piirasta. Uskaltauduin tarjoamaan ite tehtyä raparperipiirasta... Olin juuri laittamassa piirasta pöydälle, kun Tico, joka toimii, ennen kuin ajattelee, hyppäsi vasten pöytää. Kukan om lasiin kaatama kokis kaatui. Pöydällä oli hänen kameransa, mutta se saatiin onneksi just ja just pelastettua kokistulvalta. Voi Tico! Lähdin hakemaan paperia, jotta sain kuivattua pöydän. Sen jälkeen hain vaniljajäätelön.
 
Alku meni syödessä, mutta kun lopetin syömisen, hain kamerani, istuin maahan ja aloin tähtäillä koiria. Siinä se reilu pari tuntia meni samalla kaavalla kuin perjantainakin: jutellen, koiria seuraten ja kuvaillen. Oli taas kiva ilta : ) Alla linkki molempien miittien kuviin
 
 
             f49.jpg
                                                Possunpelastaja.
 
 
             f52.jpg
                                              Heinistä nautiskelijat.
 
 
             f58.jpg
                                               Kukka vauhdissa.
 
 
             f82.jpg
                                              Taas linssiluteita... ;)
 
 
             f44.jpg
                        Jomi näyttää osaavan tämän: kuvien pilaamisen ; )
 
 
Ehdin tiskata astiat ja laittaa kuvat koneelle, ennen kuin piti alkaa valmistautua matsin kattomiseen. Yritin vielä ettiä sivustoa, jolta olisin voinut nähdä ottelun islanniksi, mutta suomalaiseen oli tyydyttävä.
 
Islanti ei voittanut – tai kierosti ajatellen voisi sanoa, että voitti. Tokassa erässä kun teki enemmän maaleja kuin Ranska. Voitti siis toisen erän ; ) Islantilaiset jättivät tyylillä EM-nurmen. Tavallaan helpotus, sillä enää ei tartte olla kiinnostunut pallosta. Matsin kattominen oli vähän hankalaa kun lähetys pätki paljon. Kompu mokoma on taas alkanut hidastelemaan. Aloitti sen la iltana. Taas tuli tunne, että se johtui säästä. Sitä on vaikeaa selittää, mutta siltä tuntuu.
 
Tänä aamuna kävin nappaamassa kuvan, jota olin suunnitellut jo jonkin aikaa. Taisi olla viime viikolla kun huomasin yhden tien vieressä komean puna-apila kasvuston. Kukat hehkuivat tosi punaisina ja pöheikkö oli iso. Heti asetin mielessäni pojat istumaan pöheikön eteen. Syystä tai toisesta en voinut toteuttaa suunnitelmaa heti. Pöheikkö kasvaa kävelytien vieressä, joka on autotien vieressä. Siis jos kuvan halusi, se oli otettava aikaisin aamulla.
 
Ekan kerran olin aikeissa lähteä kuvaamaan su aamuna. Plääni oli mennä ensin käymään litsillä ja sitten tulessa ottaa se kuva. Silloin olisi ollut jo valoa tarpeeksi jonkinlaiseen kuvaan. Just kun olin aikeissa alkaa pakkaamaan reppua, ulkona salamoi ja jyrisi. Hetkeä myöhemmin tuli kaatosade. Eli koirat pihailemaan ja sitten tutimaan.
 
Jalkapallon ja kuvien latailun takia su-ma yö oli venähtänyt pitkäksi, joten päätin skipata suunnitelmasta litsillä käynnin. Laitoin herätyksen muutaman tunnin päähän.
 
Herättyäni oli pilvistä. Aurinkoinen aamu olisi ollut ihan bueno, mutta lähdin silti yrittämään kuvaa. Aika kun alkoi tulla vastaan. Useampi näkemäni puna-apila pöheikkö oli alkanut kuivua.
 
Olihan tuokin pöheikkö jo alkanut nuupahtaa, mutta ei onneksi pahemmin kuivumaan. Koirat eteen istumaan ja sitten räps, räps. Tico oli vähän hankala, mutta suht nopeasti kuva oli purkissa. Sitten takaisin kotiin. Ilma oli ihanan vilpoisa +12. Olisin halunnut tehdä pidemmän lenkin tai käydä koululla treenimässä. En voinut, kun muutaman tunnin päästä äippä oli tulossa hakemaan kyläilemään mummin luo, joten piti koittaa vielä nukkua.
 
 
             f98.jpg
 
 
Mummin luona meni useampi tunti ja toki taas oli tarjolla herkkuja. Ja jaffaa...
 
Mitäpä muuta? Muutamana aamuna viime viikolla käytiin koululla treenimässä ruutua ja rallya. Sony ei onneksi enää kommentoinut yksittäisiä autoja. Kermis oli oikein hienosti : ) Yhtenä aamuna treeni peruuntui kun alkumatkasta alkoi satamaan. Se on, kun on sokerista ; )
 
Pe nyppäsin raparperit maasta. Ties miten kauan sitäkin taas olin mielikuvissa nyppinyt. Syystä tai toisesta se oli aina vaan siirtynyt. Kyllähän sieltä taas irtosi hyvin varsia. Pari tuloillaan olevaa lehteä jätin kasvamaan, että taitaa taas tulla toinenkin sato.
 
Pilkoin raparperiä litran verran, jotta sain tehdyksi sopan. Loput pilkoin myöhemmin kun en jaksanut silloin. Myöhemmin tuli vielä 1,7 litraa raparperipaloja. Annoin nipun raparperiä kukan om, joten kyllä sitä satoa oli semmonen 4-5 litraa.
 
Lauantai-iltana päätin kokeilla, että onnistuisiko piirakan tekeminen. Viime kesänä taikinasta tuli aina jotenkin kummallinen, joten ei todellakaan voinut olettaa, että piirakka onnistuisi. Palat riittivät kahteen piirakkaan, joiden taikina tällä kertaa onnistui. Olin tehnyt taikinaa liikaa kun aiemmin ei ole yksinkertainen ohje riittänyt. Sielläpä se nyt sitten odottelee pakkasessa uuniin pääsemistä.
 
Ja sattuipa la yksi kummallinen juttu. Kun lähdin poikien kanssa kohti koulua, vilkaisin postilootaan, että oliko pe tullut postia. Ei ollut, mutta mitvit?!? Lootassa oli sisilisko! Mikään reikä ei ole niin iso, että siitä lisko lootaan mahtuisi, joten se oli kyllä saletisti laitettu sinne :/ Yritin miettiä, että miten saisin sen pois sieltä. Mua ei huvittanut koskea siihen paljain käsin. En keksinyt mitään, joten lisko jäi lootaan. Liskolla oli vissiin epämukava olo siellä kun lootaan paistoi suoraan aurinko. Se tuntui pahalta, mutta musta ei ollut sen pelastajaksi sillä hetkellä. Kuka helvetin ääliö oli sen sinne laittanut? > : (
 
Kun sitten myöhemmin la kukan om kanssa sovittiin, että miitataan su, piti lähteä kauppaan hakemaan vaniljajäätelöä siltä varalta, että onnistuisin tekemään piirasta, jota kehtasin tarjota. Varalle piti ostaa muutama Classic-puikko. Niitä sai taas eurolla. Onhan niitä makuvaihtoehtoja, mutta ite kelpuutan ostoslistalle vain kaksi: kerrossuklaan ja tämän kesän uutuuden valkosuklaa-mango-passion. Jäljempi oli positiivinen yllätys. Mukavan hedelmäinen maku ja hyvää vaihtelua kerrossuklaalle.
 
Lähtiessäni kauppaan olin ottanut mukaan näppylähanskat ja purkin. Siinä oli operaatio sisilisko-rescuen tarvikkeet. Vähän se ajatus ällötti, mutta ei liskoa voinut lootaan jättää – monestakaan syystä. Avasin lootan, ja taas: mitvit?!? Loota oli tyhjä! Toisaalta hyvä ja kiva, että lisko oli jo pelastettu eikä tarvinnut ite alkaa siihen. Mutta voi ny helvata kun ei toisen lootia kunnioiteta. Noin vaan mennään niihin! Oletus on, että liskon laittanut / laittaneet olivat tulleet katumapäälle. Eihän sitä kukaan muu olisi osannut ottaa sieltä pois. Tyhmä episodi kaiken kaikkiaan.
 
Eihän tuo ollut eka kerta kun mun lootassa oli jotain sinne kuulumatonta. Joitakin kertoja on löytynyt karkkipapereita ja kerran omenanraato. Onneksi ainakin vielä on ollut tosi harvassa nuo ikävät yllärit.
 
Mutta ikävä ylläri ei ole se, että Ticoa on nähnyt aika usein sammakkona viime aikoina. Tuntuu, että etenkin silloin, jos sillä on kuuma, se leviää sammakoksi. Mielenkiintoista...