Se oli viime lauantai-ilta ja mä edelleen pähkäilin, että mitä tehdä. Ilta ysin aikoihin aloin touhuta, vaikken ollut vieläkään täysin varma. Kaikesta huolimatta se tuli tehtyä. Jännitti niin paljon, että miltei tärisin, miltei tuli oksu. Se oli kamalaa.
Viikko kului ja the päivä lähestyi. Koko viikko ei mennyt jännityksen vallassa. Toki välillä muistin asian ja jäin sitä pohtimaan. Edes edellisenä päivänä ei jännittänyt niin paljon kuin olin olettanut. Jännitti kyllä, mutta se ei tehnyt mua toimintakyvyttömäksi. Ihan kunnon yöunetkin sain nukuttua. Kummalista.
Sunnuntaina herätys oli puoli kuusi. Tosin noin tuntia ennen Jomi oli jokseenkin levoton. Eihän se nyt voinut millään tietää mitä oli edessä. Hassu sattuma kuitenkin.
Koiruuksien oli tyytyminen vain puolen tunnin lenkkiin, sillä halusin mahdollisimman kunnolliset unet. Edessä oli jotain, jossa oli hyvä olla skarppina. Silmät ristissä se olisi ollut vaikeampaa.
Lenkin jälkeen tein loppuvalmistelut ajatuksella, ja sitten vähän ennen puoli kasi lähdettiin jompun kanssa kävelemään. Oli tosi lämmin aamu. Asteita oli jo +10.
Matkalla pysähdyttiin treenimään kapulaa, joka ei mennyt hyvin. Eikä se mennyt sen paremmin hallin pihassakaan.
Piipahdettiin hallissa, oltiin hetki siellä, ja sitten tultiin pitämään hauskaa ulkokentälle. Juoksutin Jomia jonkin aikaa sattumanvaraisesti valittujen esteiden läpi. Sitten mentiin sisälle. Sisällä sain Jomin hallin omaan häkkiin, joka oli näppärää. Ei sitten tarvinnut käyttää ulkokoppia, joka olisi varmaan ollut lämpimämpi. Varjossahan se on aamusella, mutta oli lämmin aamu.
Klo 9.20 oli kohtalonhetki. Nyt pikkuisen pakkia. Miksi me piipahdettiin aiemmin hallissa? Me käytiin ilmoluukulla ilmoittaumassa. Ei, kyse ei ollut epiksistä, vaan ihan virallisista agikisoista. Painostus ja hullut päivät olivat tuottaneet tulosta ; ) Edellisenä lauantaina olin ilmonnut Jomin neljään agikisaan. Ilmosin sen kaikkiin, jotta jos se vaikka kahdella viimeisellä radalla olisi sellainen “kävelyvauhti ohjattava” ; )
Olin kuvitellut, että toinen rata olisi ulkona ja sen takia olin sanonut kouluttajalle, että jos Jomi pysyy 13.5. avoimella radalla, niin sitten ilmoon sen virallisiin. Herra pysyi, mutta silti piti miettiä, että pidänkö lupauksen vaiko en. Jos olisin tiennyt, ettei ulkona ole rataa, niin olisin voinut ottaa isoset ulkokoppiin huutamaan.
Ja klo 9.20 oli eka rataan tutustuminen. Medejä ennen olivat minit, joten olin vähän ehtinyt nähdä rataa ja miettiä sen ohjauskuvioita etukäteen. Eniten mua mietitytti kohta, jossa ohjataan koira keppien jälkeen hypylle ja sitten kohti putkea. Pähkäilin, että kummalta puolelta se kannattaa tehdä. Minien ohjaajilla näkyi ratkaisuja molemmille puolille. Sitten kun olin tutustumassa rataan, niin aika pian oli selvää, mitä aion tehdä. Ai kamala, kun jännitti tutustua rataan!
Jomi oli neljäs, että aika pian luokan alettua homma olisi ohi. Jännitti ihan mahottomasti! Ääni väristen käskin Jomin sivulle istumaan. Jomi on rodeoheppa kun siltä ottaa pannan pois. En tiedä miksi sen pitää tolleen vikuroida. Sen takia sen joutuu asettamaan istumaan uudelleen. Jätin koiruuden ja sitten annoin sille luvan lähteä. Kuului kolahdus ja ajattelin, että hyvinpä alkoi rata, kun herra pudotti riman! Sitä nyt en ollut osannut odottaa ollenkaan. Treeneissä vissiin kerran pudottanut riman, että aika rimavarma koiruus on. Nyt olin jättänyt sen tavallista kauemmas, että olisikohan siinä syy, ettei ukko osannut laskea hyppyään oikein? Loppu rata tuntui menneen hyvin. Poikkeuksellisesti en nyt luettele tänne esteitä, sillä sain yhden ystävällisen miehen kuvaamaan meidän kaksi ekaa rataa!
Videota vilkaisin sen verran, että sain selville putosiko rima vaiko ei. Ei pudonnut. Siis oliko se nolla sittenkin?!?! Sitä ei ollut aikaa pohtia vaan käytin Jomin pikaisesti ulkona ja sitten aloin seurata viereisen kentän rataa. Siellä oli meidän seuraava koitos. Alla siis linkki ekaan rataan ja tuloslista.
Rataan tutustumisen oli määrä alkaa klo 9.50, mutta vähän oltiin aikiksesta myöhässä, joten saatiin vähän pidempi väli seuraavaan rataan. Tällä radalla jännitin eniten kohtaa, joka oli puomin jälkeen. Sinne hypylle oli pitkähkö matka ja sitten piti tehdä tiukka käännös putkeen. Mietin, että kykeneekö koira tekemään niin tiukan käännöksen? Se vaan tuntui hirmu epäreilulta koiraa kohtaan : D Toinen jaiks –kohta oli aan jälkeen. Koira piti saada putkeen kauempana olevasta päästä. Mä halusin pelata varman päälle ja päätin koittaa plokata sen väärän pään. En vaan keksinyt siihen mitään takuuvarmaa keinoa. Siitä kun ei ole varmuutta, että Jomi jäisi kontaktille. Kyllä se treeneissä, mutta kisoissa on vähän niin ja näin. Sen mielestä lienee on tyhmää pysähdellä välillä ; )
Nyt mentiin radalle kolmansina kun meitä ennen ollut oli vaihtanut luokkaa. No joo, eihän se ukkeli jäänyt kontaktille ja se putkeen lähettäminen oli vähemmän nättiä... Tästäkin radasta on video.
Sitten olikin pitkä tauko kun seuraava tutustuminen oli suunniteltu klo 11.10 alkavaksi. Käytiin lenkuralla ja sitten vaan olla möllötettiin. Kun seuraavat radat olivat valmiit, vuorossa oli palkintojen jako. Ekalla radalla tultiin viidensiksi ja toisella toisiksi. Saatiin starttilahjakortti ja rc:n sapuskaa, jota en ottanut. Kuulutukset kuuluivat tosi huonosti ja just just onnistuin kuulemaan, että islistä kaivattiin palkintopallilla, jonne omistaja sipsutti sukkasillaan. Mitään muuta en kuullut. Töissä olleelta ryhmäläiseltä kuulin, että oltiin saatu LUVA. Olin ihan ihmeissäni ja mentiin sitten tuloksia kattelemaan. Ryhmäläinen oli käynyt sitä vielä jostain kysymässä.
Seuraava ratamme oli hyppäri. Ei tarvinnut koittaa jarrutella jompua kontakteilla. Sorry, mutta en enää muista koko rataa vaan siellä on mysteeriaukkoja, joten en kirjoita montako hyppyä, tms. siellä oli ; ) Nolla tästäkin tuli.
Käytin Jomia pissalla ja sitten se sai mennä häkkiin kun mä menin seuramaan viereistä rataa. Viimeinen rata ja sitten olisi päivä paketissa. Tällä radalla oli ansa aika alussa ja kun rata tuntui muuten selvältä, keskityin tuon kohdan ohjaamiseen. Väärillä viesteillä sai koiran menemään väärästä päästä putkeen kun tuo pää oli heti hypyn jälkeen houkuttelemassa. Mietin, että en saa mitenkään plokattua väärää päätä, joten piti keskittyä muistamaan, että oma linja olisi voimakkaasti poispäin väärästä päästä – ja toivoa, että sitten koiruus menisi oikeasta päästä sisään. Niin ja vähän jarrutteluakin se vaati. Se oli mun mielestä radan vaikein kohta. Tähän rataan tutustuminen oli kellotettu alkavaksi klo 11.35.
Alku oli haastava jos koira ei osannut keppejä. Ensin oli hyppy ja sitten kepit. Jarrutin Jomia hypyn jälkeen ennen kepeille lähettämistä. Sitten rengas, jarrutus, omaa linjaa poispäin väärästä päästä, hyppy, vähän vastakättä, putki, aa, hyppy, keinu, putki, persjätöllä hypylle, (olikohan tässä vielä toinen hyppy?), puomi, hyppy, hyppy, putki, muuri ja hyppy. Nolla taas!
Käytin Jomia vähän ulkona. Pidemmälle oli turha lähteä kun kohta kuitenkin alkaisi kotimatka. Käväisyn jälkeen pakkasin kamat ja menin käymään hotelli helpotuksessa. Se oli aika turha reissu kun juuri mitään ei tullut läpi. Nestettä oli mennyt miltei litra, mutta oli sitä tullut vähän hölkättyäkin ; ) Paremmin mä pidin huolta nesteytyksestä kuin Jomi. Se joi tosi vähän vettä koko hallissa olon aikana :/ Ei mennyt edes puolta litraa. Vähän se huolestutti, mutta minkäs teet jos ei vesi maistu. Yritin lahjoakin herraa juomaan, mutta se vaan onkin vedestä namit ja siinä se.
Mutta. Tosiaan menin käymään hotelli helpotuksessa ja juuri kun olin poistumassa sieltä olin kuulevinani mun nimen. Veskiin eivät kuulu kuulutukset. Ajattelin, että kyllä ne kuuluttavat uudelleen jos oikeesti mua kaipaavat. Ei kuulutettu, mutta mua kyllä etittiin. Vastaan tuli nainen, joka kysyi, että olinko se ja se (oli nähnyt mun numeron). Yllättyneenä sanoin, että, olin. Nainen kertoi, että meidän viimeinen rata oli diskattu, sillä me oltiin silloin jo kakkosissa. Mä olin vaan, että “voi ei!”. Nainen rauhoitteli ja sanoi, että ei se mitään jos et tiennyt, eikä kukaan ollut ehtinyt sitä ajoissa mulle kertoa. Sitten hän sanoi, että jos haluan, niin me voidaan mennä kakkosen D-rata. Innostuin ajatuksesta ja sanoin, että voidaan me sitä kokeilla jos se tosiaan on mahdollista. Kyseinen rata oli kyllä päivän viimeisiä ja odottelua oli joku 2-3 tuntia, mutta ei se haitannut mua. Meidän nimet lisättiin tuon radan listaan.
Ei vaan kun kakkosiin koheltamaan ;D
Sitten sulattelemaan tietoa, että me oltiin noustu kakkosiin! Ryhmäläinen tuli kysymään, että oltiinko me nyt kakkosissa ja mä sanoin, että kyllä. Hän onnitteli hienosta päivästä. Mä olin ihan pihalla ja vähän meinasivat silmätkin hikoilla ; ) Pidin käsiäni poskilla kun yritin tajuta, että kertaheitolla oltiin menty kakkosiin! Tuo tieto kyllä totaalisesti kiskaisi maton jalkojen alta! Katsokaas, kun näyttelyissä pyörineenä kuvittelin, että tarvitaan kolme sertiä ja sitten tulee LUVA (vähän niinku joku valionarvo näyttelyissä). Mutta ei se mennytkään niin : D
Hyppäriltä oli tullut se viimeinen nolla ja SERT. Tultiin toisiksi, ja tällä kertaa mulla oli kengät jalassa palkintopallilla ; ) Taas jätin rc:n ottamatta. Sertejä pidellyt huomautti, että muistaisin ottaa ruokasäkin, johon mä sanoin, että me oltiin kävellen, enkä saisi kuljetettua niitä kotiin. Nainen sanoi, että ne voi kyllä hakea myöhemminkin. Kaiken kaikkiaan kuusi kiloa sapuskaa oltiin saatu, joten ei sellaista määrää kyllä kotiin kuljeteta noin vain. Eikä se haitannut.
Sitten potkaisin kengät pois jaloista ja istuin lattialla. Kun kakkosten radat alkoivat, seurailin niitä. Toisella radalla näin sellaisen keppikulman, että se pitää kyllä laittaa treenilistalle. Välillä käytin Jomia vähän ulkona ja sitten taas seurailin ratoja.
Medit olivat viimeisiä D-radalla, joten taas ehdin katella mahdollisia ohjausvinkkejä. Alkuun mua hirvitti kaksi kohtaa, mutta lopulta vain yksi. Ei ollut helppo juttu. Tuohon kulutin eniten aikaa kun tutustuin rataan.
Hyppy, muuri, putki, hyppy, hyppy, puomi, hyppy, putki, aa, hyppy, keinu, putki, hyppy, hyppy, kepit, rengas ja hyppy. Kohta, jota olin miettinyt eniten, siihen katkesi meidän rata. Ei se mitään. Tuo myöskin treenilistalle. Kakkoset siis avattiin hylsyllä, mutta ei se paljon harmittanut. Päivä oli ollut huikea ja oli ollut mielenkiintoista kokeilla kakkosen rataa. Se ihmetyttää, että tuosta radasta ei tullut merkintää kisakirjaan. Kävikö tässä pieni moka ja se jäi kirjaamatta? Kysyin tuota kouluttajalta, mutta vielä ei ole ehtinyt vastata. Eiköhän se vielä selviä.
Kotona oltiin neljän jälkeen. Jomi oli väsynyt. Kotimatkankin se enimmäkseen raahusti mun takana. Osaksi varmaan siksi, että oli turhan lämmin. Yök.
Viikolla olin ostanut paksun ja mehevän Akun Ankan taskarin sillä ajatuksella, että luen sen sitten joskus kun Jomi selviää ekasta luokasta. Kauaa ei tuota herkkua tarvinnutkaan pantata vaan sen kimppuun pääsin heti sunnuntaina. Lukunautinto jäi vajaaksi kun en pystynyt keskittymään taskariin. Varmaan vielä sisäisesti hiljaa sulattelin päivän yllätystä: oltiin ykkösiä kun aamulla lähdettiin ekoihin virallisiin agikisoihin ja niistä kotiuduttiin kakkosina!!! : O Korkattiin sitten ykkönen ja kakkonen samalla reissulla.
Maanantaina aamulla puoli viiden aikoihin lähdettiin kohti hallia. Se ei kuulunut mun alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta kun nyt tuo agi-serti napsahti, niin halusin kokeilla ottaa agimaisen palkintokuvan.
Turhan varhain oltiin lähdetty liikenteeseen, sillä sittenkään valoa ei ollut niin paljon kuin olin kuvitellut. Vähän treenin Jomin kanssa ennen kuin aloin kokeilla kuvaamista. Mielessäni olin suunnitellut, että otan kuvan aalla. Käytännössä se ei ollutkaan niin toimiva ajatus. Sitten kokeilin keinua, mutta mua ei oikein miellyttänyt se, miten valo tuli. Siirtelin keinua, mutta ei se oikein auttanut. Aloin jo miettiä, että pitäisikö mennä sisälle ottamaan kuva? Sitten sain uuden ajatuksen, jota lähdin kokeilemaan. Siirsin rengasta parempaan paikkaan ja koeotokset kannustivat jatkamaan. Kuvasta tulisi kiva, jos vaan onnistuisin painamaan nappia oikeaan aikaan. Tuo ei niinkään ollut ongelma, vaan se fakta, että kamera liikkui kun painoin nappia. Sen sata kertaa yritin saada rajauksen kohdilleen, mutta ei, aina tapahtui liikettä – enemmän tai vähemmän. Pöh. Enpä ole ennen moista huomannut. Vai olinko eilen jotenkin tavallista heikkokätisempi? ; ) Loppujen lopuksi sain kivan kuvan (tai on niitä useampikin...) Jomista, mutta rajaus on mitä on.
Mainio Mister Medi hyppää kohti kakkosia : )
"Menestys häikäisee" ; )
Että tämmöstä tällä kertaa. En usko, että oltais nyt pyörryksissä yllä olevien tapahtumien johdosta ilman "pientä tuuppimista" ; ) Voi olla, että ei oltais vielä edes episteltykään jos olisi vaan saanut olla ja treenata. Onneksi Jomilla ei ollut kisoissa päällä sen hulluin vauhti. Ehkä siihen vaikutti se tunnin kävely hallille, tokon treeniminen ja ulkoradalla juoksuttaminen. Ainakin tavoitteena oli saada suurimmat höyryt pois pikku-ukolta. Mutta kai se pitää kiittää kouluttajaa sinnikkäästä tuuppimisesta...
Mitäs sitä sitten muuta? Just nyt ei tuu muuta mieleen kuin valivali säästä. Ihan kökköä, että on taas turhan lämmintä :/ Tuntuu, että vuosi vuodelta lämmin kesäsää on aina vaan vastenmielisempää. En oo kesäihminen. Odotan jo nyt viileitä syyssäitä. Voitaisko hypätä kesän yli? Ruoho rehottaa, aurinko helottaa, linnut sottaavat pihan, pikku örvelöitä ja örkkejä siellä täällä. Punkkeja! Siis mitä kivaa kesässä on? Ei oo auennut mulle, ei...
Kommentit