Tämä kuva nyt on muutenkin framilla kaikilla niillä, joilta löytyy kotoa isliskalenteri vuosimallia 2012. Mutta se ei ole syy siihen, miksi tämä kuva on nyt tässä. Osallistuin tällä kuvalla Hurtta Clubin ystävänpäiväkisaan ja jotain sieltä voitettiin. En vielä tiedä mitä, mutta olettaisin sen olevan jotain syötävää. Heh, pojilla ei ainakaan ole herkuista pulaa kun niitä nyt tuntuu joka suunnasta pukkaavan. Oli vähän ylläri, että päästiin palkinnoille kun Ticon profiilissa itketään vanhan Hurtta Clubin perään. Tuohan uudistui viime syksynä ja sen jälkeen mun käyminen on mennyt pakkasen puolelle. Mun (ja joidenkin muidenkin mielestä) siitä tuli hankalampi käyttää ja muutenkin se on kökömpi verrattuna entiseen. Tässä uudistuneessa clubissa on välillä vaikeuksia saada kirjoitettua jonkun toisen koiran profiiliin. Etenkin pidemmät tekstit tahtovat hävitä bittiavaruuteen. Hymiöiden käyttö on nykyisin hankalampaa. Jos jollakin on useampi kuin yksi koira, niin sen omistajan jokaisen koiran profiilista pääsi myös niiden muiden profiiliin. Enää ei pääse vaan on kaivettava se toinen jostain ystävien joukosta. Ennen näki omassa profiilissa mitä toiset touhusivat. Enää ei näe. Nyt ne on jollakin erillisellä sivulla ja se on musta hankalaa. Lisäksi en tykkää ja ihmettelen, että miksi siellä on myös listattuna jos joku kamuista on kirjoittanut toisen profiiliin tai laumaan. Mitä ihmettä kukaan moisella tiedolla tekee? Se tuntuu musta kyyläämiseltä. Ennen oli kätsyä kun näki heti etusivulta uusimmat blogikirjoitukset. Nyt ne on ympätty tuohon samaan sivustoon, jossa kyylätään muutenkin muiden tekemisiä. Tuossa uudistuneessa clubissa tulee jotenkin eristyneempi olo kuin entisessä. Entisessä oli helpompi tavoittaa kamut, nyt niitä joutuu ettimään. Eli lyhyesti sanottuna en erityisemmin tykkää tuosta uudesta clubista. Kuitenkin sinne tulee aina joskus kirjauduttua. En tiedä miksi. Ehkäpä käyn tarkistamassa, että onko tapahtunut muutosta parempaan suuntaan. Noh, kun taas kerran olin kirjautunut sinne, niin huomasin tuon kisan ja heti tuli mieleen tuo kuva ja laitoin sen sitten sinne. Jah, pojat taisivat pusutella itelleen lisää herkkuja.
 
Ticon koulutus jäi tiistaina väliin kun tuli se ennustettu lumimyräkkä. Sen jälkiä saikin siivoilla pari tuntia. Tavallaan turhaan, sillä keskiviikkona helotti arska sen verran iloisesti, että lunta suli huomattavasti. Mistäpä tuota olisin tiennyt. Arska lämmittää ja aamut ovat jo melko valoisia kun pyöräilen töistä. Niin ne päivät taas vaan pitenee.
 
Tänään oli ohitusrinkiä tuulisessa ja kylmässä säässä. Oli sikäli kenkku sää, etten oikein tiennyt mitä olisin päälleni laittanut kun Sonyn kanssa lähdin. Lenkillä olin kiikun kaakun kumppareiden ja talvipopojen välistä. Toppahousujenkin laittoa arvoin. Tuuli oli kova ja kylmä, mutta sitten kun paistoi aurinko, niin todennäköisesti olisin siinä paistunut itekin, joten toppapöksyt jäivät kotiin. Loskaa ja märkää oli sen verran, että arpa osui kumppareihin.
 
Koulutuspaikan liepeillä oltiin jo hyvissä ajoin, joten harjailin Sonya ajankuluksi. Siitä tuntui vähän lähtevän karvaa. Siinä odotellessa ehti tulla pikkuisen vilu. Lähempänä koulutuspaikkaa vähän kotoilin Sonyn kanssa. Aika helposti otti häiriötä muista koirista. Esim. maassa ei meinannut pysyä alkuun lainkaan tai kun tein semmosta, että pyörin paikoillani ja käskin seurata, niin Sony vilkuili koko ajan sivuilleen. Keskittyminen oli huitsin nevadassa.
 
Paikalla oli tänään peräti kymmenen koirakkoa. Niistä kun viisi kiersi toiseen suuntaan kuin toiset viisi, niin johan saatiin ohittelua ohittelun perään :) Se kierros on sen verran iso, ettei me missään sumpussa oltu, että jokaiselle oli sitä omaakin tilaa kivasti. Sony ohitteli hienosti. Kontakti oli hyvä ja useimmiten se otti sen ite :) Jos tuli pidempi tyhjä väli, niin vapautin Sonyn. Siinä kierrellessä harmittelin sitä, että Sony oli vain oikealla puolella. Vasen on meille se hankalampi jostain syystä. Ihan kuin kouluttaja olisi lukenut mun ajatukset kun me sitten vaihdettiin puolta. Jes, saatiin sitten harjoitella nextiäkin. Alussa oli kontakti hakusessa, mutta kyllä se alkoi muutaman kierroksen jälkeen sujua aina vaan paremmin. Mulla oli lapanen toisessa kädessä lämmittämässä. Kun koiran puoli vaihtui, niin yritin edelleen pitää sen lapasen kädessä. Kouluttajan huomauttaessa, että nami koiran puolelle, niin otin sitten sen toisenkin lapasen pois. Se oli siis vasemmassa kun alkuun Sony oli oikealla puolella. Sormet kyllä olivat koetuksella ja välillä namien kaivaminen tuntui todella haasteelliselta. Oli kyllä tosi mahtava treeni: paljon ohituksia ja vieläpä molemmilla puolilla! Pikkuisen vajaa tunti me kierreltiin, mutta se aika tuntui vain silmäräpäykseltä. Olinkin ihan yllättynyt kun kouluttaja kiitti ja ilmoitti, että treeni oli ohi. Ajattelin hänen pitäneen lyhyemmän treenin kun koirakoita oli sen verran paljon, mutta vilkaisu luuriin paljasti, että se tunti oli kiitänyt ohitsemme valonnopeudella! Se oli kiva treeni ja varmasti vielä hyödyllinenkin :)
 
Kouluttaja kehui Sonya. Taidetaan olla vähän niin kuin suurennuslasin alla sen hyökkäyksen vuoksi. Sony oli kieriskellyt muutaman kerran hangessa (treenin aikana) ja olin funtsinut, että oliko se jotain sijaiskäyttäytymistä vai kertoiko se rentoudesta. Kerroin tuosta kierimisestä kouluttajalle ja sen mukaan se oli osoitus siitä, että Sony pystyi rentoutumaan kun piti omahauskaa.
 
Tuuli ja pikku pakkanen olivat tehneet kotiseudun teistä luistinradat, joten Ticon oli tyytyminen pihailuun. En viittinyt lähteä pimeälle tielle arpomaan sitä, että mihin ja miten liukkaaseen kohtaan astun. Jos ei muuta, niin ainakin jätkillä oli kivaa pihalla. Sonykin jaksoi yllättävän hyvin vielä remuta reissun päälle.