Eilinen päivä otettiin rennosti, sillä oli turhaa tehdä pidempiä lenkkejä tai treeniä. Aamulla pojat saivat nappusoppaa, eli nappuja sydänten keitinliemessä. Tällä kertaa ei tullut samanlaista pissarallia kuin viimeksi. Kestivät hyvin pari tuntia, jonka jälkeen päästin poitsut pihalle. Viimekertaiseen nopeaan reagointiin voi vaikuttaa se, että ennen nappusoppaa pojat ehtivät lipittää vettä kun tietysti oli jano tuntien ulkoilun jälkeen.
 
Ite vietin päivän lueskellen. Enkä nukahtanut heti muutaman sivun jälkeen. Tuli sitten edettyä huimasti enkku Akussa.
 
Noin tuntia ennen lähtöä söin ja sitten aloin pikkuhiljaa pakkailla sun muuta. Sitten puoli kolme aikoihin lähti karavaani TripleTan. Oli tosi lämmin sää ja ilma täynnänsä pikku ölliäisiä. Ei kyllä olisi tullut mieleen kävellä ilman lippistä. Eikä sekään aina estänyt ölliäistä menemästä vaikkapa silmään. Hrrrh!
 
Parin tunnin kuluttua oltiin määränpäässä. Matka oli mennyt ihan hyvin. Ei tämä plääni olisi onnistunut, ellen voisi taluttaa ukkosia yhdellä kädellä. Pari koiraa tuli vastaan ja ohitukset meni ihan ok, vaikka olivatkin tavallista haastavampia, sillä mulla oli käytössä vain yksi käsi hihnoille. Toinen käsi kun veti häkkiä.
 
Suurimman osan matkasta mä odotin sitä hetkeä, jolloin saisin kumota pullon kirkasta kurkusta alas. Perillä tartuin pulloon heti kun olin sitonut pojat tolppaan. Muutaman ihanan kulauksen jälkeen juotin pojat. Sitten lisää sl-juomaa. Kyllä se oli ihanaa, vaikkei ollutkaan kylmää.
 
Sitten vaan oltiin. Oli vielä puolitoista tuntia aikaa h-hetkeen. Eipä tuolla väliä kun oli lämmin. Otin kengät pois jaloista, jotta saivat jalat tuulettua. Tapansa mukaan Sony kommentoi ohikulkijoita jonkin aikaa ennen kuin alkoi nukkua. Unet keskeytyi jos kermis kuuli jossain koiranäänen. Sitten taas tuli jonkin aikaa puhinaa. Karvasammakot kattelivat näkymiä hiljaisina.
 
Syömispuoleksi olin ottanut jonkin verran pähkinöitä. Ei ollut yhtään nälkä, mutta silti päätin napostella ne pois. Myöhemmin se olisi hankalampaa ja hyvähän se on välttää hirmunälän astumista kuvioihin.
 
Puoli kuuden aikoihin menin käymään Jomin kanssa roskiksella. Vein pähkinäpussin roskiin ja samalla Jomi sai nostaa koipeaan. Sonylla oli mielipide siihen, ettei hän päässyt mukaan. Noh, tulipa todistettua, että häkki oli tarpeellinen. Ei sitten edes tuon aikaa voinut olla hiljaa.
 
Karvasammakot häkkiin ja kermiksen kanssa odottelemaan. Kouluttajana näytti olevan joulupukki : ) Porukkaa ei näyttänyt olevan paljoa paikalla. Eikä sitä sitten loppujen lopuksi ollut kuin kaksi meidän lisäksi. Sinänsä se ei mua haitannut, mutta varmaan kouluttajat olivat odottaneet hieman enemmän porukkaa paikalle kun toinenkin kouluttaja oli tullut. Joulupukki arveli, että ehkeivät ihmiset olleet vielä huomanneet koulutusten taas alkaneen. Ei vissiin koskaan ole alkanut näin myöhään. Aiemmin on alkanut joskus elokuun puolenvälin tienoilla.
 
Koulutus oli kiertelyä ja seisomista. Sonylta irtosi jonkin verran kommenttia kun mentiin ympyrää. Sitten kun päästiin hiljaisesti ympäri, ilmoitin, että käyn vaihtamassa koiran.
 
Kun tulin takaisin, niin joulupukki tutkiskeli kaivonkannen päällä seisotettavia koiria. Ticonkin se halusi sinne. Tietää kyllä, ettei islis ole pöytäkoira, mutta ilmeisesti hänen fysiikka ei salli oikeaoppista tutkimista. Kerranhan jonakin vuonna kun taas oltiin kuppiksella ja tuo mies oli isojen vetäjänä, niin se halusi Sonyn menevän sellaisen muurin päälle, jotta pystyi kattomaan hampaat yms. Tuon miehen takia osasin ajatella, että ehkä narttujen tuomarilla MV-näyttelyssä oli jokin fyysinen rajoite, jonka takia se halusi nartut pöydälle. Uskon, että se tietää, ettei islis ole pöytäkoira. Jominhan se tutki maassa. Kun nyt MV tuli mainittua, niin täytyypä kertoa, etten koskaan ollut tajunnut miten lähellä oli, että Jomi olisi saanut MV-tittelin. Olin kyllä näyttelyssä ja vieläpä ihan kehässä xD Silti en olisi asiasta tietoinen, ellen olisi saanut Jomin velipojan omistajan kuvia. Siinä satsissa oli pari kuvaa, joissa on molemmat veljekset. Harmi, että ovat takaapäin kuvattuina, mutta täytyy sanoa, että näyttävät melko samanlaisilta. Olisi vaikeampaa sanoa kumpi on kumpi jos jompula olisi isompi. Mutta, yhdessä kuvassa, jossa on veljekset kahdestaan, on tuomarilla kädessä MV-ruusuke. Tuon kuvan nähtyäni tajusin miten lähellä MV-titteli oli ollut! Varmasti aikas makea tilanne kasvattajalle, että kaikista uroksista seuloutui juuri hänen kasvatit kilpailemaan MV-tittelistä : ) Ei harmita edelleenkään, että Jomin velipoika sai sen tittelin. Ei me huonolle hävitty. Jo se, että mun pieni poju valikoitui kisaamaan tuosta tittelistä, on mulle iso juttu.
 
Mutta takaisin kaivonkannelle. Kun Tico oli hypännyt sille, niin joulupukki kysyi, että olikos se mun nuorin koira. Hämmästyi kuultuaan, että oli mun vanhin ja hämmästys kasvoi kun kuuli Ticon iän. Oli luullut Ticoa paljon nuoremmaksi. Sanoin, ettei ollut ainoa, joka oli luullut Ticoa nuoremmaksi : D Sanoin, että Tico on mun koirista henkisesti nuorin. Joulupukki kattoi Ticon hampaat ja tutkiskeli muutenkin. Ticolla vispasi häntä koko ajan.
 
Loppu koulutus meni aikalailla samaan tapaan kuin alkukin. Oli kiertelyä ja seisotusta. Kerran kolmio. Meni sinänsä ihan ok. Tein kolmion, mutta se ei päättynyt optimaaliseen paikkaan, siis “tuomarin” eteen. Hän kun oli ihan eri paikassa kuin me. Noh, mä sitten siirryin optimaaliseen paikkaan. Siinä kun seisotin Ticoa, niin kouluttaja alkoi puhella, ettei tiedä mitä mä teen mun koirilleni, että puhunko mä niille vai mitä kun ne aina seisoo niin hienosti. Toinen koulutukseen osallistuneesta heitti, että mä oon joku koirakuiskaaja. Joulupukki nyökytteli tälle kommentille. Vai että koirakuiskaaja! xD
 
Koulutuksen loputtua oli jompulan vuoro päästä touhuumaan. On kyllä tosi kivaa, että ovat muuttaneet tätä koulutusta sen verran, että näyttely ja toko eivät ole enää päällekkäin. Talvisin ovat aina olleet eri aikoihin, mutta kuppiksella taas päällekkäin. Keväällä tekivät tuon muutoksen : ) Näin sain jokaiselle koiruudelleni vähän äksöniä. No, Jomi sai koko tunnin, mutta eipä isosetkaan olleet ihan tyhjän panttina.
 
Olin vinkannut mitsulle koulutuksista. Hän oli sanonut, että laittaa viestin jos ei tule. Viesti ilmestyi luuriini ja mä olin vaan, että nyt tuli se peruutusviesti. Miten mukavaa olikaan olla väärässä! Mitsu ilmoitti, että tulee vasta tokoon. Hyvä, että tuli, sillä tokossakin oli vain kaksi meidän lisäksi. Siis kolme ja kolme.
 
Jomi kävi kierroksilla kun pääsi ulos häkistä. Olosuhteet olivat tavallista haastavammat. Ekana kouluttaja kävi moikkaamassa koiria. Jomi olisi halunnut mennä kouluttajan syliin. Otettiin uusiksi ja nyt malttoi ukkeli olla kun rintaa koskettiin. Varmasti oli vaikeaa pienelle.
 
Seuraavana makoilua. Apua, heti alkuun! Jätin jompulan hihnan kanssa makoilemaan. Oli pakko käydä kerran palkkaamassa kun herran pää oli hirmu levoton. Kuono pystyssä koiruus koitti kartoittaa, että keitäs kaikkia paikalla olikaan. Aikamoinen hyrrä se pää oli. Maassa kuitenkin pysyi. Ehkä nipin napin. Siltä ainakin tuntui.
 
Seuruu otettiin ryhmänä. Meni ihan ok. Jomi otti häiriötä 10-20 shiban laumasta. Ilmeisesti niillä oli joku kokoontuminen siellä. Hyvä, että oli. Seuruun yhteydessä oli pujotteluakin. Kun koirat oli jonossa, niin takimmainen kiersi kaksi ja meni sitten etummaiseksi, jne. Kun yksi kiersi, niin muut koirat joko istui, seisoi tai oli maassa sen aikaa.
 
Seuruun jälkeen luoksetulo. Ilmoitin ottavani sen liinassa. Tein niin kuin olen tehnyt aiemminkin. Tuli luo ja vauhdilla, mutta myös haukkui. Ei lähtenyt haukkuen vaan haukku tuli loppupuolella. Veikkaan syyksi shiboja.
 
Jäävinä oli maa & seiso ja nämä menivät hyvin.
 
Kun meitä oli vain kolme, niin kaikki tehtiin useampaan kertaan. Makoilua oli kolmesti. Taisi olla toinen makoilu kun Jomi nousi. Käskin maahan ja ukkeli meni. Jäävätkin toistettiin. Kun Jomi oli maassa, niin ohi suhahti koira. Toistin äkkiä “maa”. Ehkä mun reaktio oli tarpeeksi nopea kun Jomi ei ehtinyt nousta. Voihan olla, ettei olisi noussut muutenkaan. Ei voi tietää. Seisomisessa mä mokasin. Lähdettyäni liikkeelle huomasin hihnan olevan väärässä kädessä. Hihnan pudottamisen sijaan se oli pikemminkin hihnan heitto. Ei todellakaan ollut tarkoitus painottaa pysähtymistä hihnalla, mutta ehkä se näytti siltä. Hyvin Jomi kyllä pysähtyi, että ei siinä mitään.
 
Luoksetuloa oli vielä kahdesti. Kaikki kerrat menivät samalla tavalla. Hmmm... Saapa nähdä, että sainko nyt haukun kaupanpäällisiksi luoksetuloon. Ei se ole sen yhden kerran jälkeen haukkunut.
 
Seuraamistakin ryhmänä oli toistamiseen ja sekin meni aikalailla samaan tapaan kuin ekakin.
 
Kun koiria oli niin vähän niin ei ollut paljoa tyhjää aikaa : ) Mitsulla meni tosi hienosti, että ei vaan kuin vähintään mölleihin. Kouluttajakin taisi vähän tyrkkiä kisoihin ; )
 
Olin odottanut tätä päivää, jolloin päästäisiin tokoilemaan kuppiksella. Ei ollut parasta Jomia, mutta en koe, että koulutus meni ihan penkin alle. Shibat veivät välillä huomiota ja sen takia ukkelia sai vähän herätellä. Mutta pystyi se jotain tekemäänkin : ) Ehkä jompula olisi halunnut mennä mukaan shiba-miittiin.
 
Jutskasin hetken aikaa mitsun kanssa. Hän oli liikenteessä linja-autolla. Luuli kai, että mäkin. Eihän siitä tulisi mitään. Tai no, vaikeaa se vähintäänkin olisi. Etenkin sisälle meno kun Tico tuppaa hyppimään ihmisten syliin. Sitten vielä kun oli se häkkihökötyskin... Nou nou. Helpompaa on kävellä.
 
Kotimatkalla yhden liikennevalon kohdalla oli pari springersspanielia. Jäin tripleni kanssa kauemmas odottamaan valojen vaihtumista. Sattui sen verran hyvin, että noiden valojen jälkeen tuli tiessä leveämpi kohta. Siinä porhallettiin noiden koirien ohi. Kävelivät sen verran hitaasti, että olisi ollut tuskallista jäädä niiden taakse.
 
Kello läheni iltakymppiä kun karavaani TripleTan kotiutui. Mulla oli ollut mukana pari 0,33 sl-pulloa. Mutta se ei ollut riittävästi. Jano oli hirmuinen kun pääsin kotiin ja kaivoin jääkaapista kylmän pullon helpottamaan oloa. Onneksi oli, sillä oon vähän miettinyt, että kannattaako jääkaapissa enää pitää noita pulloja. Enää ei ole niin kuuma, että tekisi mieli jääkaappikylmää juomaa ja ei sinne ole tullut laitettua lisää kun on yhden pullon ottanut. Ensi kerralla mukaan täytyy ottaa yksi pullo enemmän sl-juomaa. Mitäköhän mä teen sitten kun nuo pullot loppuvat? 0,33 pulloja ei ole irtomyynnissä eikä noita 24 plon keissejä myydä muutenkaan ympäri vuoden. Tämä kesä oli eka, jolloin näin noita. 0,5 pulloja on myynnissä, mutta useimmissa tapauksissa ovat liian isoja. Tuo 0,33 on just näppärä koko.
 
Se, että näkee kolme väsynyttä koiraa, saa itelle aikaan hyvän mielen. Silloin tietää, ettei koiruuksilla ole ollut tylsä päivä : )
 
Sunnuntaina mummukka laittoi viestiä. Ehdotti rally-treenejä keskiviikoksi. Äh, miksi juuri keskiviikko, sillä tuolloin mulla on tokoa. Piti sitten sanoa, että valitettavasti ei käy... : ( Mitsulta kuulin, että seuraaviakin treenejä kaavailtaisiin keskiviikkoon. Sanoin kyllä, ettei keskiviikot ollenkaan käy. Eikö muka mikään muu päivä ole mahdollinen?