Maanantaina se sitten vihdoinkin tuli. Olin jo odotellut sitä viime viikon lopulla, mutta nykyään postin kulkeminen näyttää olevan sitä sun tätä. Uskomatonta, että piti odottaa päivää vaille viikko! 
 
Agikurssin alettua tuli mahdolliseksi saada avain halliin (pientä maksua vastaan), jolloin sinne voi mennä treenimään silloin kun itelle sopii, jos hallissa ei ole mitään treeniryhmää käynnissä. Ilmoitin haluavani avaimen ja se pistettiin postiin viime ti. Laskeskelin, että viimeistään loppuviikolla saan sen avaimen ja sitten voin mennä treenimään hallille viikonloppuna. Vaan ei avainta tullut. Nykyään palvelut tuntuvat vaan huonontuvan ja kallistuvan. Yksi kerran sanoikin hyvin: “ennen oli pankkirosvoja, nykyään on rosvopankkeja”. Voisiko asiaa enää napakammin ilmaista?!
 
Keskiviikkona töiden jälkeen reppuun vettä ja triplen kanssa kohti hallia. Hallissa silmäilin, että millä lohkolla olisi mulle sopivat esteet. Sitten ukot odottamaan ja pientä tuunausta, jotta sain sellaisen juoksukujan Jomille.
 
Jomin kanssa otin hallilla hyppyä, putkea, keppejä, takaa kiertoa ja keinua. Hyppyä tehtiin ensin sellaisessa hyppykujassa molemmilta puolilta lähetettynä. Hyvin meni, joten laitoin rimat matalimmalle. Ei ollut mitään ongelmaa vaan hömpy hyppi rimojen yli vauhdikkaasti. Tehtiin myös sellaistakin, että juostiin kilpaa namialustalle. Kyllä siinä tuli sellainen olo, että etana yritti ohjata gepardia : D
 
Suoraa putkea maanantain reseptillä. Eli siis yritystä lähettää koira putkeen olemalla ite koiran takana. Molemmilta puolilta tietenkin. Hyvin meni.
 
Keinua niin, että laskin lautaa Jomin painon mukaan. Räminätestiä myös. Hyvin meni, mutta siitä huolimatta en aio vielä kokeilla “vapaata” keinua. Keinu on niin monen koiran mörkö, joten parempi ottaa ihan rauhassa. Ja toiseksi, meillä ei oo mihinkään kiire.
 
Keppejä otin ihan kokeilumielessä. Jomi on niin namin perään, että oli hiukan haastavaa saada se menemään kepit oikeaoppisesti. Jomi on just siellä missä mun käsi. En tiedä millä metodilla kepit aiotaan kurssilla opettaa, mutta nyt mentiin näin.
 
Kun tuli Ticon vuoro, kuului klik ja pam. Mitä oikein tapahtui? Kliksautin Ticon irti hihnastaan ja herra kipitti keinulle ilman korvia. Keinu oli siinä ihan lähellä paikkaa, jossa koirat olivat. Keinun jälkeen Tico zoomaili jo seuraavaa estettä. En muista, että tekikö aikeistaan totta vai kuunteliko mua. Kierroksilla se kävi. Ottelin esteitä summittaisesti ja hyvin Tico vielä muisti. Se myöskin osasi huolehtia kontaktikohdista. Maxihypyt herra ylitti kevyesti. Silti oon sitä mieltä, että kokorajat on peestä. Suurimman yllärin mulle tarjosivat kepit. Olin valmistautunut jeesimään Ticoa, mutta ei se mitään apua tarvinnut. Vauhdikkaasti ja äänekkäästi ukkeli pujotteli kepit. En mä muistanut yhtään, että Tico osasi kepit noin hyvin!
 
Takaa kierto sujui hyvin ilman namialustoja. Ehkä tämäkin opeteltiin aikoinaan. Ei voi muistaa.
 
Otin myös hieman rt-juttuja. Nyt kokeilin sitä edessä pakittamista kun ei ollut hihnaa häiritsemässä. Ticon arse taipui oikeaan, joten mentiin suoran putken viereen. Sitten pakitus oli suoraa, mutta sen mitä Tico pakitti, niin sen saman se tuli takaisin kun kehuin sitä. Oli innolla hakemassa palkkaa.
 
Sonyn kanssa otin hyppykujaa, putkea, puomia ja keppejä. Hyppykuja meni hyvin. Putkessakaan ei ollut ongelmia. En muista, että lähettelinkö molemmilta puolilta. Isosten kanssa ei tuu oltua niin tarkka kun ei ole väliksi miten ne menevät. Niille agitouhut on vaan mukavaa ajanviettoa. No, sitähän se oikeestaan on Jomillekin, mutta vähän tarttee miettiä mitä hömpyn kanssa tekee. Jos vaikka joskus joku ryhmäpaikka napsahtaisi kohdalle...
 
Puomi oli jänskä. Pallukka maastoutui ja ryömi lähestulkoon koko puomin. Ei kuitenkaan jämähtänyt missään vaiheessa vaan pikku hiljaa eteni. Huomasin puomin olevan vähän huteran ja mietinkin, että pitäisikö vaan jättää kesken. En jättänyt, mutta toiste en puomia ottanut. Enkä edes ajatellut sitä Jomin kanssa. Puomin jälkeen pallukka sai sukellella putkeen muutaman kerran.
 
Kepit menivät ihan kivasti. Tietty tartti käsiapua, mutta ei ollut mitenkään takkuista menoa. Toista taas oli takaa kierron kanssa. Blondiliini ei oikein meinannut ymmärtää, että miksei nyt hypättykään. Sony on mieltänyt sen hypyksi ja ilmeisesti siinä ei voi muuta tehdä : D
 
Vähän rt-juttuja myöskin otettiin. Pakissa Sony ei tullut vastaan vaan pysyi paikoillaan odottamassa palkkaa. Muutenkin sujui tosi hyvin kun poju on sellainen luomupakittaja.
 
Puolitoista tuntia hallilla meni kun otin kolme settiä per kuono. Kaiken kaikkiaan reissuun meni kolme tuntia. Oli tosi kiva pieni pakkasilma, eli ei tarvinnut pestä likaisia koiria.
 
Torstaina taas kohti hallia. Nyt mentiin eri lohkolle. Olin ajatellut ottavani pussia ja pöytää, mutta millään lohkolla niitä ei ollut. Tietty olisin voinut itekin ne virittää, mutta en jaksanut. Etenkin pussi on vähän hankala. No, joku toinen kerta sitten. Riitti meillä touhua nytkin.
 
Jomin kanssa taas hyppykujaa, erilaisia putkia, keppejä ja puomia. Hyppykujan kolme estettä suoritettiin silmäräpäyksessä. Ei tässä ollut mitään ropleemaa.
 
Lohkolla oli kolme putkea. Kaksi niistä oli taivutettu toisesta päästä ja yksi ihan kunnon uu. Olipa kyseessä mikä tahansa putki, niin hyvin meni.
 
Kepit menivät välillä hyvin ja välillä jäi keppi välistä. Heh, huomasin kun tein Sonyn kanssa keppejä, että nyt vihdoinkin olin tajunnut sen, mitä mulle yritettiin opettaa agiaikoina. Mä en vaan millään oppinut sitä tapaa, jolla sai koiran kulkemaan kepit ilman, että oma käsi meni joka raosta. Nyt se sujuu : D Jomin kanssa kuitenkaan ei ole paras metodi.
 
Jomillekin puomi oli jänskä. Maastoilua oli, mutta nopeammin Jomi suoriutui puomista kuin Sony. Otin heti perään pari toistoa ja kerta kerralta meni paremmin. Kun Jomi oli ollut tauolla, niin sen jälkeen tepsutteli pystyssä koko puomin. Hyvällä mallilla näyttää nyt olevan.
 
Nyt olin tarkempi Ticon kanssa kun sen hihnan irrotin. Pidin herraa sivulla. Kun näytti, että korvat olivat kuulolla, aloin seuruuttaa Ticoa. Seuruuttelin Ticoa ympäriinsä ja palkkailin esteillä. Yhtäkkiä sanoin jonkun esteen, joka oli siinä sopivasti hollilla. Haukkuiko Tico silloin noin paljon? Siis koko ajan kun suoritti esteitä? En kyllä yhtään muista... Välillä mentiin useamman esteen sarjoja.
 
Rt-juttuja vähän myöskin. Pakissa taas piti mennä jonkin viereen, jotta pakitus olisi suora. Keksin, että kun näytän pakkimerkin jälkeen seisomerkkiä, niin Tico ei tule takaisin. Siis useimmiten oli niin. Kun intoa on, niin sitten sitä on! : D
 
Kun nyt oli parempi puomi, niin otin sitä useamman kerran Sonyn kanssa. Treenikertojen myötä reippaustaso kasvoi. En muista, että menikö Sony lopulta sen ihan pystyssä.
 
Vähän hyppelyä, keppejä ja putkia kuului Sonyn tähän hallikertaan. Rt-juttuja ja pientä tokoilua unohtamatta. Sony näytti olevan yhtä hymyä kun seurasi. Siitä huolimatta liikkeestä istuminen takkusi. Pallukan korvissa se näytti kuulostavan seisomiselta.
 
Vaikka nyt otinkin isosille vain kaksi ja Jomille kolme kertaa, niin silti hallilla hurahti puolitoista tuntia. Taaskin oli kiva ja kuiva ilma, joten nukkumaan menoa ei tarvinnut pitkittää pesurumballa.
 
Tällä kertaa ei huvittanut mennä töihin überaikaisin. Tyydyin ihan ysiin. Ja hyvä niin. Mun vkl oli enää noin tunnin päässä. Mun piti tehdä kiskoja yhtä työtä varten, joten en enää ehtinyt käämimään. Ratiosta ei enää tullut mitään järkevää, joten ajattelin ottaa kuulokkeista patterit pois, jahka yksi ohjelma olisi loppunut. Siinä vilahti sellainen villi ajatus, että olisipa hienoa jos vielä ehtisin kuulla EJ:a viimeiseksi ennen radion sulkemista. Meni muutama minsa ja alkoi soida tutut sävelet. Jähmetyin. Mietin, että kävikö oikeesti niin hyvä mäihä, että sain kuulla EJ:n biisin? Mietin myös, että oliko kyseessä joku kökkö koveri. Ei ollut, vaan ihan ehtaa EJ:a tulvi mun korviin. Ihan mahtavaa, että EJ:n “Your Song” päätti viikon radiokuuntelun!!! Tuon sattuman jälkeen oli mahtava fiilis. Noin pienestä asiasta voi nousta ihan mahdottomiin sfääreihin!