Ja valmiina hyppäämään tuolilta? We´ll see about that... ;)
 
Höpinät sikseen. Kiitos ja kumarrus mieltä lämmittävistä kommenteista Lauralle ja Hennille :) Tässä on taas kehitteillä jottain ja mä ensin meinasin, etten pukahda siitä ennen kuin näytös on pidetty. Muutta Lauran ja Hennin myötä tuli sellainen olo, että se olisi väärin järjestellä näytöstä selän takana ja näin ollen sulkea mahdollisuus myötäelää meidän kanssa, sillä osa teistä näyttää niin tekevän. Asiasta olisin kertonut vain muutamalle, sillä pitäähän sitä jonnekin suuntaan potea ramppikuumetta ;) Nyt sitten voinkin potea sitä myös täällä ja samalla tarjoilla ennakoita näytöksestä. Menee vielä hetki, ennen kuin pääsette kurkkaamaan esiripun taakse.
 
Tiistaina Tico tosiaan oli tynamiittiä, vai pitäisikö sanoa ticomiittiä ;) Keskiviikko aamuun oltiin sovittu miitti koulunpihalle. Mulla oli ajatuksena treenailla poikien kanssa ennen sitä. Aina vaan asiat ei mene niin kuin on suunnitellut. Sääherra päätti vollottaa. Menin sitten ajankuluksi kirjoittamaan Ticon tiistaista. Senkään jälkeen ei ollut vollotus loppunut. Kökkö. Laitoin treenikamulle viestiä säästä ja kysyin, että olivatko he tulossa. Heidän suunnalla ei kuulemma satanut. Päätettiin, että pistän uutta säätiedotusta puolen tunnin päästä. Se tiedotus kertoi, että yhä oli hanat auki. Siirrettiin seuraavaan päivään miittiä siinä toivossa, että torstai todellakin olisi toivoa täynnä, kuten sanotaan.
 
Kun myöhemmin päivällä heräsin, niin eikös vaan paistanut aurinko. Se vähän harmitti. Olisi voinut paistaa aamulla, hmph. Päästin pojat pihapissalle ja sitten lähdin Sonyn kanssa lenkuralle. Tarkoitus oli vähän treenailla siinä samassa kun aamulla ei ollut onnistunut. Oli tosi lämmin, mittarissa oli lukema 20,5. Taisi olla anturi suoraan auringossa. Siitä en tiedä, mutta auringon lämmöstä olivat tulleet nauttimaan leskenlehdet. Bongasin niitä kolme kappaletta ojan vierestä. Ne sitten puskee helposti esiin aurinkoisissa kohdissa kun täälläpäin ei todellakaan ole vielä täysin lumetonta. Ojan vieressä olevalla pellolla on vielä lunta aika tavalla.
 
Ajattelin kokeilla Sonyn kanssa sitä, mitä edellispäivänä olin tehnyt Ticon kanssa. Eli kipittämistä ja siitä käskyttämistä. Sonyyn oli tainnut iskeä äkillinen black outti kun se ei tuntunut tietävän yhtäkään käskyä! Siinä sitten oli vähän, että ööh...???
 
Ajattelin, että Tico pelastaa mun päivän. No, eipä pelastanut vaan kärsi samasta muistinmenetyksestä! Tota tota, oliko pojilla joku salaliitto mua vastaan? Se oli varsin hämmentävää. Kukaan ei kyllä olisi sillä hetkellä uskonut miten loistava Tico oli ollut edellisenä päivänä – hyvä, että kykenin uskomaan sen ite... Siis ihan turhaan käytin jäpikät erikseen ulkona. Kiitos vaan arvostuksesta ;)
 
Torstaina oli pilvistä, muttei satanut, joten töiden jälkeen söin ja tungin taskut täyteen herkkuja. Jopas tuli liivistä painava :D Muistissa oli edellispäivän floppaus, joten vähän mietitytti suunnistaa koululle ennen aikojaan. Mitä sitten jos jätkät ei vieläkään “osaa mitään”?
 
Ei ollut turhaa mennä koululle niin aikaisin, sillä molemmat tekivät juttuja hienosti. Tico varsinkin oli taas ticomiittiä – paitsi kun treenasin pelkkää sivulla istumista tai makailua. Herra pysyy siinä muutaman sekunnin ja sitten kääntää arsettaan vasempaan tai alkaa nuuskia maata tai jotain muuta sählinkiä. Ei vaan pysty ja kykene pelkkään istumiseen. Eikä myöskään malta maata mun sivulla. Herra on kuin mikäkin jousi kun on ekan kerran noussut istumaan maasta. Käskyn jälkeen pysyy taas muutaman sekunnin ennen kuin kuuluu “pojoiiinggg” ja Tico istuu kuin tatti. Hassua, että jos mä jätän Ticon hetikohta käskyn jälkeen makoilemaan, niin siinä Tico pysyy paremmin kuin jos jään viereen seisomaan. Mistä lie moinen tullut. Mä oon vältellyt perusasentoon päättämistä, sillä noilla molemmilla näyttää olevan se melko vahva. Aina välillä kerran oon kokeillut, että vieläkö muistavat ja sitten taas vapauttanut “kesken kaiken”.
 
Sonysta tein pari sellaista havaintoa, että jos mulla on hihna vasemmassa kädessä kun pyydän herran sivulle, niin sitten mennään vinoon. Mutta jos hihna on oikeassa kädessä, sitten asento on suora. Ja näin on, vaikka käsi olisi tyhjänä auki. Hassu ötökkä. Toinen huomio on se, että taisin keksiä miksei Sony toiminut alkuunkaan edellisenä päivänä. Tässä puskee taas esiin se Sonyssa lymyävä näyttelypuudeli. Eli Sony ei voi käsittää, että miksi ravin yhteydessä pitäisi tehdä jotain muuta kuin ravata, meinaan kun käskytin Sonya kävellen, niin johan toimi paremmin. Se on sinänsä harmi kun kipittäen saisi treeniin enemmän vauhtia ja näin ollen ehkä koirasta hauskemman (?). Tosin Sony ei riehaannu sormia napsauttamalla, kuten Tico. Sony ei myöskään osaa kopata kuin Tico. Sekin olisi kiva taito, sillä sitten voisi heittää palkan ja taas saisi vauhdikkaamman treenin. Ticon kanssa voi kipittää, käskyttää ja heittää palkan. Useimmiten se saa kopin. Oon treeninyt tota koppaamista Sonyn kanssa, että kattotaan saadaanko siitäkin koppari. Sony koppaa suu napsuen jos namin pudottaa sen pään päältä, mutta heittojen päälle ymmärrys on vielä vähäistä.
 
Kun treenikamu tuli, niin Ticolle kaulaan kauko ja kiinni puuhun. Taas meitä piiritettiin jonkin aikaa. Syötin Sonylle nappuja, joita se söi hyvällä halulla – siitäkin huolimatta, että oli jo saanut niitä treenailunkin yhteydessä. Tuon ötökän masu taitaa olla oikea musta-aukko (en oo pitänyt sille aikoihin paastopäivää ohitusringin takia kun en koskaan tiedä, että onko sitä vaiko ei. Mutta enpä oo huomannut muutosta innossa namien suhteen olipa herra paastonnut tai ei.) Sony oli hiljaa, mutta jos nappujen syöttöön tuli pidempi tauko, niin sitten linnunpoikanen puhisi.
 
Liikkumiseen olin varannut parempaa herkkua. Palkintopossunsaparot pääsivät nyt testiin. Hyvin kelpasi. Liike oli äänetöntä, mutta vauhdikasta. Saparo innosti edistämään, mutta hienoa, että oli hiljaa. Me oltiin ensin edellä muutaman kerran ja sitten treenipari sai liidata. Silloin kerran Sonylta tuli haukahdus, mutta sen jälkeen pienen nenän ja silmät täytti saparo. Loppuun vielä yhdessä et muutaman kerran ja hyvin meni.
 
Sitten Ticolle lähentelyä. On se vaan niin vaikeeta pysyä paikoillaan kun näköpiirissä on kivakivakiva ihminen. Tästä selvittiin melko vähällä äänellä! Välillä kävin liikkumassa Ticon kanssa ja sitten uudestaan lähenneltäväksi. Innolla ja suhteellisen hiljaisena selvittiin. Tico oli sen verran hienosti, että mun teki kovin mieli antaa toiselle nami. Mutta ehkä se on parempi pysyä vaan kehuissa jos ne namit sitten vaan kasvattaa Ticon kierroksia. Sitten kun lähentely oli loppu, niin seuruutin Ticoa pyörähtämällä paikoillani ja sitten annoin namin. Sonylla riitti asiaa kun oli kiinni puussa. Haukkui kaikkea liikkuvaa ja sitten niitä pieniä marssilaisia. Hoh hoijaa.
 
Illemmalla kun heräsin, niin käytin taas jäpikät erikseen ulkona. Mun oli pakko kokeilla, että johtuiko edellispäivän floppi “vieraammasta” paikasta. Nääh, molemmat toimivat varsin hyvin kotitien jatkeellakin. Että jos SILLOIN on pojilla tuollainen floppi-päivä, niin voitte merkata kalentereihinne päivämäärän 7.4. päiväksi, jolloin islikset menettivät maineensa – ainakin täälläpäin ;)
 
Treenikamu tuossa kerran kertoi olevansa menossa tuolloin Turun Koirakeskukseen ja tarjosi mulle kyytiä jos vaikka tahtoisin ilmota jomman kumman mölli-tokokisaan! No, tuo kyllä tuli ihan puskista, sillä en ollut suunnitellut vielä mitään kisameininkiä. En kuitenkaan tyrmännyt heti tarjousta vaan kävin tutustumassa asiaan netissä. Kisa vaikutti sen verran rennolta, että innostuin ajatuksesta. Sitten vielä kun löytyi molemmille oma luokka ja ilmohinta oli vaan 7 e per kuono, niin harkinnan jälkeen ilmosin molemmat sinne! Tico menee mölli-luokkaan, jossa saattaa jopa pärjätäkin jos on ticomiitti-tuulella. Sony on ilmottu startti-luokkaan, jossa koiraa saa avustaa enemmän. Koitan ajatella noita maksullisina koulutuskertoina jos vaikka silleen saisin laskettua omia kierroksia. Siis tälläisen silmukan oon pujottanut kaulaani http://koirakoulu.shop.wosbee.com/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=20120201
 
Tuon kisan takia on sitten pitänyt treeniä hyppyäkin. Ens alkuun mulla oli esteenä noille hankeen isketty joku 30 cm korkea puulevy. Sony vaan reteesti käveli sen yli kun ei ilmeisesti nähnyt mitään järkeä hypätä moisen yli :D Pakko oli koittaa keksiä parempi este ja paikkoja tutkiskellessani päädyin sahaamaan lastauslavasta palan pojille hyppy-esteeksi. Seuraavaksi pojat esittelevät mun hienoa estettä :D
 
 
                               
 
 
 
Mun kyllä pitäisi olla nukkumassa, mutta kävin tuossa järkyttämässä parturintätiä. En viittinyt enää siirtää toimenpidettä maanantaihin kun ei tiedä yhtään, että olisiko sää ollut silloin niin hyvä kuin nyt. Mua on jo pitkään ärsyttänyt mun heinäkasa. Se on ollut liian pitkä ja vaikka oon yrittänyt sitoa sen silleen lyhyemmäksi niskaan, niin silti pehko on alkanut yön aikana valua ja häiritä työn tekoa. Ja kun ulkona sen on yrittänyt tunkea hupun sisään, niin ennen pitkää on alkanut ryömiä hapsuja kutittamaan naamaa. Olin bongannut paikan, jossa leikattiin ilman ajanvarausta ja hinta oli vaan 16,50. Sinne sitten suunnistin tänään. Mukaan otin jonotuslukemiseksi eilen tulleen Hundurin. Ilokseni huomasin, että siellä on kuva Ticosta. En oo lähettänyt lehteen kuvia aikoihin, että jos joku epäilee kuvien arkistointia, niin tässä on hyvä todiste, että talteen ne laitetaan. Mua ennen oli mies, joka jo olikin käsittelyssä.
 
Sitten kun mun vuoro tuli ja kerroin mitä haluan, niin saatiin järkyttyä molemmat. Täti kysyi useaan otteeseen, että haluanko todella leikata puoleen selkään ulottuvat hiukset olkapäihin ulottuviksi. Se oli jotenkin sen mielestä todella yllättävää kun kuulemma yleensä naiset eivät henno luopua pitkistä hiuksista. Mä taas järkytyin kun kuulin, että jos leikkauksesta ei selvitä puolessa tunnissa, niin sitten hinta on 27 e! Mietin, että pitäisikö lähteä ja käyttää yksi bongaamani kuponki toisessa paikassa. En enää viittinyt nousta tuolista. Vielä ennen kuin täti aloitti työskentelyn, niin kerran vielä piti varmistaa, että todellako leikattiin vähintään 15 –20 cm ja sitten joissakin muissa kohdissa sitäkin enemmän kun halusin sellaista eri pituista (kerrostamiseksiko sitä nyt sanotaan?) ettei ihan vaan viivasuoraa leikkausta. Vastaus oli edelleenkin se kyllä.
 
Parturin lattialle syntyi uusi karvamatto mun pehkosta. Nyt on lyhyempi kuontalo. Ehkä vähän liian lyhyt, mutta kyllä se kasvaa. Voihan se olla, että mun hiukset on nyt niin shokissa ja taipuilevat sinne tänne leikkuun jälkeen, ennen kuin asettuvat paikoilleen. Täti selvisi hommasta sen puolen tunnin sisällä ja pyysi maksuksi sen 16,50. Mä olin niin iloinen, ettei hinnaksi tullutkaan se 27 e ja annoin 20 e sanoen “tasaraha”. Täti kiitteli kovin tippauksesta. Nyt mulla on viikko aikaa ihmetellä ja totutella lyhyempään kuontaloon, ennen kuin menen lomani jälkeen testaamaan töihin, että vieläkö saan sitä sidottua sen verran, että pysyy pois tieltä. Eipähän enää ainakaan tartte heitellä pitkää lettiä välillä olan yli selän puolelle pois häiritsemästä.
 
Hmm... klo on nyt 14.09 eikä oo vieläkään tullut tietoa ohitusringistä. Tää on kyllä ärsyttävää kun siitä pitää ilmoittaa niin myöhään! Miksei sitten voi jo torstaina ilmoittaa jos sitä on? Muuten kyllä on hieno juttu tuo rinkula, mutta mutta tuo tiedotuspuoli on aika arsiista. Voihan se olla, ettei sitä oo tänään kun viikolla tuli sähkäri-info kennelyskästä, jota on nyt liikkeellä. Alan tässä kallistua sille puolelle, ettei sitä oo tänään...
 
Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin jään odottamaan sunnuntaita