Lähdin hakemaan M & M:stä sydämiä, jotta saisin koulutusnameja hyvissä ajoin tehtyä. Kotitiellä näin sen bostonin omistajansa kanssa. Olin juuri aikomassa sanoa ystävällisesti, että kannattaisi pitää se koira kiinni. Bostonin omistaja ehti avata suunsa ennen mua. Hän kovin pahoitteli aiheuttamaansa harmia ja sanoi tulleensa siihen tulokseen, että hänen on parempi pitää koiransa kiinni, jottei kenellekään tule mitään. Siis kyllä oli ihanaa kuulla nuo sanat! Mahtavaa, että hän oli ite oivaltanut asian, eikä mun tarvinnut alkaa anelemaan tai muutakaan. Juteltiin asiat halki poikki ja pinoon ja sen jälkeen oli todella helpottunut olo! Ihanaa, että tämä omistaja ei kuulu niihin nestepäihin, jotka eivät usko ja alkavat sotimaan. Nämä nestepäät tekevät niin kuin haluavat ja viis muista. Kyllä siinä olisi ollut naapurisopu koetuksella jos sitä koiraa olisi pidetty edelleen vapaana. Enkä mä toudellakaan halua asua millään sotatantereella. Nyt on hyvä mieli kun tietää, ettei se koira enää pääse liian lähelle poikia :) Niin kuin otsikko jo huokaisikin; johan helpotti!

Ostin pari pussia sydämiä ja nyt niistä oli tullut punnattavia tuotteita. Tää raakaruoka –juttu on vielä niin uusi, että vielä haetaan sitä valikoimaa ynnä muuta. Parista pussista pulitin pikkuisen vajaa neljä euroa! No, ei ole todellakaan paha hinta koulutusnameille. Lörpöttelin sen myyjän kanssa niin autuaasti, että unohdin kysyä millä aikataululla niitä piiroja voi tilata. Haluaisin niitäkin kokeilla. Jospa sitten seuraavalla kerralla muistaisin kysyä.

Pakkasta oli –24 ja vilpoinen tuulikin vielä lisäämässä miinusten purevuutta. Joku voisi ihmetellä, että oliko mitään järkeä lähteä polkemaan siinä hyytävyydessä. Mun vastaus sellaiselle ihmettelijälle on, että kyllä oli. Jos en olisi lähtenyt just silloin liikenteeseen, en olisi nähnyt sitä bostonin omistajaa, enkä voisi kävellä kotitiellä niin kevein mielin kuin nyt voin. Jos kukaan ei tule hyppimään poikien silmille, niin mitään ongelmaa ei tule. Viime aikoina on käynyt niin, että ollaan törmätty naapurin lapukkaan miltei joka aamu. Fiksu isäntä pitää koirastaan kiinni kun me mennään ohi ilman sen isompaa showta. Kyllä se tuntuu tosi mukavalta kun pääsee ohi niin nätisti. Alussahan nuo nostivat hirveän mekkalan kun vain näkivätkin sen koiran, eli ollaan edistytty tuossa huimasti :)

Ohituskurssin, tai nyt sitä kutsutaan ohitusringiksi, suhteen on tullut pari oharia. Yllättäen viime perjantaina sain puoli kolmelta viestin, että rinki kokoontuisi klo 18. Mun napinoita lukeneet taitavat tietää mitä aattelen noin “aikaisesta” ilmoittamisesta, joten se siitä. Tänään olisi ollut myös, mutta pakkanen paukkui liikaa. Ehkäpä me vielä joskus päästään sinne. Se rinki kokoontuu vaihtelevina aikoina ja päivinä, joten aina me ei sinne päästä. Tää on yötyön varjopuolia, mutta niitä harvoja. Muuten nautinkin siitä aivan suunnattomasti! :)