Koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää... Kun 11.5.2016 avasin aamulla sähkärin, siellä oli varsin yllättävää postia. Jomia kysyttiin TKY:n joukkueeseen! Kisat olisivat herran neljä vee synttäripäivänä, joten aika pian. Jomi ei ollut vielä kisavalmis vaan liikkeet olivat enemmän vähemmän vaiheessa. Kerroin sen sähkärin lähettäjälle, mutta sitä ei tuntunut haittaavan vaikka liikkeet olivatkin vielä vaiheessa. Itse asiassa sanoi, etteivät ne ole muillakaan täysin kunnossa. Siitä sitten alkoi ankara pohtiminen. Tavallaan tarjous houkutteli, mutta toisaalta taas ei ole mun tapa treenata niin, että tähtään tiettyyn kisaan. Se oli varsin hyvä porkkana, että kisa olisi täysin ilmainen. Tämän vuoksi tulostin itelleni avoimen luokan liikkeet ja tein tilannekatsauksen.
 
Istuminen, 1 min
 
Luultavasti ei ongelmaa – vaikkakin tuli “jaiks fiilis” kun luin, että matka on 25 m! En tiedä onko sitä koskaan treenitty noin pitkällä matkalla. Yleensä on kestänyt taakse menon.
 
 
Seuraaminen
 
Ei olla pahemmin treenitty viime aikoina. Joskus on tullut otettua hallissa agi-treenien yhteydessä ja tietty myös toko-koulutuksessa. Ei ole ollut isompaa ongelmaa. Pakittamisessa saattaa lähteä turhan kovalla vauhdilla liikkeelle.
 
 
Seisominen seuraamisen yhteydessä
 
En usko, että on isompaa ongelmaa. Toisaalta jäävät ovat sekaisin... Takaa kiertäminen voi tarvita treenausta kun sitä ei olla juuri tehty.
 
 
Luoksetulo
 
Loppuasento saattaa olla vino. Silloin kun tuota kauan sitten kokeiltiin, niin tuppasi tulemaan vinoon sivulle. Tässä, kuten monessa muussakin liikkeessä on vaarana reagoida “käsky” –sanaan.
 
 
Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä
 
Jomilla on mennyt pakka sekaisin jäävien kanssa, joten vähän arpapeliä se on, että tuleeko oikea jäävä...
 
 
Ruutu
 
Eniten vaiheessa oleva liike.
 
 
Nouto
 
Viime aikoina on saatu hyviä noutoja – tosin omissa treeneissä. Loppuasento voi olla vino. Luultavasti siksi, kun jompu meinaa, ettei voi tulla kapun kanssa liian läheltä mua.
 
 
Kaukot
 
Ainakin oli ongelmana se, ettei jompu noussut ylös ekalla käskyllä. Lisäksi on myös alkanut ilmetä liikkumista asentojen vaihtamisen yhteydessä.
 
 
Hyppy
 
Tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
 
 
Merkin kierto
 
Kun viimeksi tuota tehtiin, niin hyvin sujui. Nyt sitä ei olla tehty muutamaan kuukauteen kun aloitettiin ruudun treeniminen. Ajatuksena tässä se, ettei koiruus sekoittaisi liikkeiden tötsiä.
 
 
 
Eka treenipäivä to 12.5.
 
Aamulla puoli kuuden aikoihin lähdettiin kohti hallia. Asteita oli nolla, joten mukavan vilpoisassa säässä saatin treenailla. Jäätiin ulos, jotten sortuisi agiratoihin + ulkona sain harjoitella merkin kiertoa, ruutua ja paikkista kunnon etäisyyksillä.
 
Aloitin merkin kierrolla. Käytin hallin pihassa olevaa jättitötsää. Tehtiin muutama toisto. Ensin vähän lähempää, mutta usean metrin päästä kuitenkin. Meni hyvin, joten kasvatin etäisyyttä muutaman metrin. Nyt halusin Jomin tulevan sivulle. Kierto meni loistavasti, mutta sivulla jäi vinoon. Niin, ja mikäköhän oli se pointti, miksi halusin koiran kiertävän vastapäivään? Se, että reitti sivulle olisi suora... : D Kasvatin taas matkaa ja nyt en vaatinut sivulle tuloa vaan kun merkki oli selvästi kierretty ja jompu aloitti paluumatkan, kehuin ja heitin namin mun taakse. Tässä ajatuksena se, että merkin kierrosta jäisi mukava mielikuva.
 
Isosilla merkki ei mennyt ihan noin hyvin. Etenkin kermiksellä oli vaikeuksia lähteä kiertoon tietyn rajan jälkeen. Ticolla meni paremmin. Jossain vaiheessa sillekin tuli stoppi, mutta silloin etäisyyttä oli jo reippaasti. Mielessä kävi, että näkiköhän Tico merkkiä kunnolla? Se ei oo niin tarra kuin poikansa.
 
Jomin kanssa kokeilin noutoa. Kaksi ekaa otetta vinoja. Kapun perään kyllä lähti hyvin, mutta otteessa neiteili. Sivulle tuli vinoon. Otettiin vielä muutama toisto ja sitten oli kunnolliset otteet. Luulen, että mun pikku neiti varoo osumasta mun jalkaan kapun kanssa ja siksi tuppaa vinottamaan.
 
Ruutua otin pelkällä namialustalla ja reilulla matkalla. Omassa pihassa matkaa ei saa tarpeeksi, joten nyt täytyy koittaa saada kasvatettua matkaa ja yrittää luoda tietynlainen mielikuva ruudun suorittamisesta; siis, että ruutu on kiva ja sitten juostaan! Kaikille tein muutaman toiston.
 
Jomin kanssa otin paikkista. Mun on vaikeaa arvioida 25 metrin matkaa, joten varmasti tuli liioiteltua matkan kanssa. Muistan, kun alokkaassa oltiin ekassa makoilussa ja sen matkan pituus yllätti todella. Se tuntui todella pitkältä! Ehkä sitten totuin matkaan tai muissa kokeissa se oli lyhyempi. En tiedä, mutta enää en kauhistellut matkaa. Hyvin pysyi sen pari minuuttia. Kyllä, vedin taas överiksi, mutta musta on hyvä jos koira osaa vähän enemmän kuin sen pitäisi.
 
Seuruussa oli vähän takana oikeasta kohdasta. Sama juttu kun liike pysähtyi; joko jäi liian taakse tai oli vino. Mitäköhän tässä on päässyt tapahtumaan? Jomilla on ollut tosi hyvä käsitys oikeasta paikasta. Treenin puutetta varmasti, ja ehkä sitten myös se, ettei agissa oo ollut niin väliksi miten istuu mun sivulla kun jätän sen. Pakissa jää tosi taakse kun liike pysähtyy ja luulen, ettei ole kovin täpäkkä pysähtyminen. Eikä onnistunut pakki kun ihan ekan kerran yritettiin. Jomilla on myös se, että kun tätä treenii kerran sen kanssa, sitten se olettaa / tietää, että nyt tätä treenitään ja ei oikein pysy mun sivulla paikoillaan vaan liikkuu taaksepäin.
 
Luoksari muuten hyvä, mutta perusasento oli vino. Näiden treenien aikana tosi harvassa olivat hyvät pa:t. Joko liian takana tai vinossa.
 
Kaukoissa vaihtoi asentoa, mutta käänsi arseaan vinoon – seinästä huolimatta. Tämä johtunee siitä, että Jomilla on luonnostaan “leviävä” maahan meno. Siis molemmat päät liikkuvat. Nyt seinä esti takapään liikkumisen, joten arse kääntyi vinoon. Noh, täytyy kattoa, että saanko koiruuden pysymään paremmin paikoillaan. Jännä juttu sinänsä, sillä kun alussa tätä alettiin treeniä, arse ei liikkunut.
 
Siinä vissiin oli kaikki mitä tehtiin jompun kanssa. Ai niin, jääviä otin tosi varovasti. Otin niitä yksitellen niin, että välissä oli muutama liike. Tuli oikeat asennot. Treeneistä jäi sellainen olo, että pa, kapulointi, kaukot ja pakki tarttevat lisää treeniä. Ruudun toimivuudesta ei ollut vielä tietoa.
 
Isosten kanssa tuli otettua ainakin seuraamista. En muista, että otinko vielä muuta. Myönnän, että Jomi sai tehdä enemmän.
 
 
Toinen treenipäivä pe 13.5.
 
Nyt lähdettiin hallille tuntia aiemmin, sillä halusin varmistaa, että voin ottaa “irtoavat” rauhassa isostenkin kanssa. Hyvä, että lähdettiin, sillä puoli seiskalta hallille tuli joku.
 
Nyt olin ottanut mukaani tötsän, jolla tehtiin merkin kierto. Matkaa oli reilusti ja hyvin meni – paitsi pa. Kierto sujui matkan pidentämisestä huolimatta. Välillä heitin namin ja välillä otin sivulle. Isosilta sujui myös ihan kivasti, paitsi Sony oli edelleen tarra kun tietty matka ylittyi.
 
Ruutu-nauhat oli korjattu, mutten ottanut sitä vielä mukaan vaan, halusin jatkaa vauhdikkaan ja kivan mielikuvan luomista.
 
Seuruuta, “kaukoja” (seinän vieressä mä hellästi arsesta pitäen) ja paikkista ainakin vielä otettiin. Isosten kanssa noista lienee vain seuruuta.
 
Kokeilin jäävien ketjutusta. Se oli virhe, sillä vääriä asentoja tuli. En tiedä miten nämä on nyt näin sekaisin. Mitenköhän voisin koittaa saada niihin enemmän hittejä kuin huteja?
 
Ai niin. Molempina päivinä treenin koiruuden kiertoa eri asennoissa. Jäävissä ja paikkiksessa pitää kiertää koira ennen sivulle menoa. Kun Jomi istuu, en osaa sanoa, että liikkuuko sen etutassut. Sitä on vaikeaa nähdä. Seistessä sen näkee paremmin ja toisinaan liikkui.
 
Tästä kerrasta jäi aika huolestunut fiilis jäävistä, sillä ne ovat aikamoista arpapeliä. Ehkä se pitää vaan käyttää käsiapua ja varmistaa, ettei vääriä asentoja pääsisi enää tulemaan. Sitä on kyllä tapahtunut liikaa, joten en tiedä ehtiikö tässä enää tehdä tarpeeksi...
 
 
Kolmas treenipäivä la 14.5.
 
Säätä olin katellut ja tästä päivästä ennustettiin todella sateista. Ei siis hallille. Enkä varmaan olisi mennyt vaikkei olisikaan satanut, sillä vaikka aikaa on vähän, niin pitää malttaa ottaa välillä rennommin. Etenkin eilinen oli ollut Jomille touhukas päivä tokon & agin merkeissä. Väsynyt koira ei opi.
 
Kun neljän aikoihin aamulla päästin koiruudet pihalle, satoi. Mutta kuudelta ei enää, ja muutenkin sen jälkeen satoi vain satunnaisesti. Ei siis ollutkaan niin sateinen päivä kuin TS:n ennusteet antoivat ymmärtää. Noh, mitään ei menetetty, sillä kotipäiväksi tämä päivä oli muutenkin suunniteltu. Täysin treenitöntä päivää ei pidetty vaan koiruudet saivat kahdesti osan ruuastaan treenimällä.
 
Sonyn kanssa otin kapulan pitoa. Ihan kivasti meni. Sitten treenittiin kiepsahdusta myös.
 
Ticon kanssa ihan vaan sivulla istumista, eteen tuloa ja siinä pysymistä. Vaikeeta se on : D Ticonkin kanssa otin kiepsahdusta.
 
Jomin kanssa “kaukoja”, avustettuja jääviä (onneksi sentään muutaman askeleen mahtuu sisällä ottamaan), sivulle tuloa kapula suussa. Laitoin kapun herran suuhun ja pyysin sivulle eri kulmista. Hyvin meni. Tein niinkin, että menin seisomaan pienen matkan päähän Jomin eteen silleen, että sen oli vaan osuttava kapun kanssa mun jalkaan. Hyvin meni. Nyt ei ainakaan välittänyt siitä.
 
 
Neljäs treenipäivä su 15.5.
 
Nyt sitten oli kunnon sadepäivä. Ei se mitään, sillä alunperinkin olin suunnitellut, että vkl:na treenitään kotona. Taas treenittiin kahdesti.
 
Aamulla Sonyn kanssa kapun pitoa ja kiepsahdusta. Kapun pito oli huomattavasti parempaa kuin eilen. Nyt kermis selkeesti piti sitä eikä vaan nostanut ja miltei saman tien pudottanut sitä : ) Kiepsahduksessa yritin häivyttää käsimerkkiä.
 
Ticon kanssa kiepsahdusta ja “kaukoja”, siis selkä kiinni kaapissa ja mä ihan vieressä. Kiepsahduksessa oli sama meininki kuin oli kermiksenkin kanssa, eli yritys häivyttää käsimerkkiä. “kaukot”, noh, kyllä se sitten kun sain herran arsen oikeaan kohtaan. Varsin liikkuvainen beba ; )
 
Jomin kanssa “jääviä” (siis kera käsiavun). Enemmän tuli hittejä kuin huteja, mutta höh, kun vieläkin tulee vääriä asentoja. Tuli tuossa mieleen, että teenkö tietämättäni vasemmalla kädellä jotain, jonka vuoksi sekoittaa liikkeet? Kokeilin niin, että en liikuttanut kättä lainkaan – ei ollut ratkaisu ongelmaan. Ehkä koiruus vaan on niin täpinöissään, ettei malta kuunnella vaan tekee jotain. Ja kyllähän se on ihan into piukalla. Oikein silleen huohottaa kun se kävelee mun sivulla. Hyvä, ettei innosta halkea : D
 
Pakki meni kivasti.
 
“Kaukoja” avustetusti, eli beba kiinni kaapissa ja silleen. Huomasin, että helposti alkavat takatassut levitä sivulle tyyliin sammakko. Siinä vissiin yksi syy, miksi arse liikkuu. Mutta katotaan mitä ehditään asialle tehdä.
 
Kaikille otin kaksi samanlaista settiä ja sitten saivat loput naput kupista. Jokaisella on niin eri määrä nappuja, että on vaikeaa käyttää ne kaikki treeniin. Sony saa vähiten ja sen kupissa tulee nopeiten pohja vastaan. Ticolla on isoin kasa – ja se saakin varsin runsaat palkkaukset.
 
Illalla taas samaa settiä. Voi, miten iloinen olin kermapallon hienoista pidoista! Niitä oli monta. Ainoastaan muutaman kerran pudotti, mutta muuten se selvästi piti kapua. Ei tarvinnut kilpailla, että ehdinkö sanoa “irti” ennen kuin kapu putoaa suusta : ) Kiepsahdus sujui tosi kivasti ilman kättä, mutta voi olla, että on jo oppinut kohdat, joissa mahtuu pyörähtämään...
 
Ticosta näki, että se oli oppinut kohdat, joissa pyörähtää kun alkoi tehdä niitä ilman mitään käskyä. Vanha koira ei opi uusia temppuja? Ja pöh. Toisella kierroksella kokeilin, että tajuaako pyörähtää jos ei liikuta vaan koiruus seisoo mun sivulla. Noup.
 
“Kaukot” ei taida olla Ticon mieleen. Se ei selvästikään tykkää, että sen beba “vangitaan”. Vaikka mä vedän namilla asennot, Tico tekee ne tosi hitaasti.
 
Jompun kanssa taas “jääviä”. Muutama väärä pääsi putkahtamaan joukkoon. Pakki meni kivasti.
 
Sivulle tulo kapulan kanssa meni hyvin. Herra oli niin täpinöissään, ettei olisi malttanut odottaa mun pyyntöä. Mutta hienoja ja oikeassa kohdassa olivat pa:t : ) Eikä välittänyt vaikka kapu osui mun jalkaan : )
 
“Kaukoissa” kokeilin sellaista, että olin koiruuden edessä kun “vedätin sitä”. Muutaman kerran kokeilin niin, että seisoin Jomin edessä. Ihan ok meni. Se vaan, että koiruuden alkuasento on vino. Siis jos käsken sen sivulla maahan, niin menee ihme ceeksi : D Jos alkuasento on tuollainen, niin ei voi olettaa, että kaukot sujuisivat priimasti. Kokeilin ilman kaappiakin, ja apua, Jomi teki sen, ettei noussut ylös! Äh, ei nyt vielä tuotakin. Olkoon ennemmin vino, mutta kunhan vaihtaisi asennot. Mikä tämä juttu on?
 
 
Viides treenipäivä ma 16.5.
 
Herätys oli viritetty puoli viideksi, mutta kun sen aika tuli, en jaksanut nousta. Kolmen tunnin unet olivat liian vähän. Tuohon aikaan ei kuulostanut siltä, että olisi satanut, mutta kuuden aikoihin satoi. Siis toisaalta hyvä, ettei lähdetty. Toki pitäisi treeniä myös sateessa kun kyseessä on ulkokisa, jolloin ollaan säiden armoilla.
 
Sitten kun heräsin, niin pidettiin sisätreenit. Sonylle taas pitoa, joka meni molemmilla kerroilla aivan loistavasti! : ) Kiepsahduksessa kokeilin sitä, että koira seisoo mun sivulla ja siitä sitten pyörähtää. Alkuun sujui tosi hyvin, mutta sitten yllättäen tuli “jähmettyminen” eikä koiruus tahtonut lähteä millään pyörähtämään. Tosi hankalaa oli vaikka miten yritti käden kanssa auttaa. ?
 
Ticolle kiepsahdusta samalla tavalla ja jokseenkin sama juttu kuin pojallaan. Ihan hassua. “Kaukoissa” vaihtoi asentoa vähän innokkaammin. Ticon kanssa pääsee välillä pääkallokielen huudahduksia, sillä se meinaa syödä sormetkin kun sitä palkkaa. Ei kiva.
 
Jomin kanssa en aloittanut “jäävillä” vaan “kaukoilla”. Tällä kokeilin sitä, että jos se saa tehdä ensin jotain, niin malttaisiko sitten kuunnella paremmin? Ei ollut avain mysteerin ratkaisemiseksi. Hittejä kyllä tuli enemmän, mutta huteja myös...
 
“Kaukoja” otin kaapilla ja ilman. Kun otin ilman, niin muutaman toiston jälkeen arse alkoi kääntyä. Eihän sen tartte sitä asentoa monesti vaihtaa, mutta taaskin olisi hyvä osata enemmän kuin pitäisi. Mutta ilahduttavaa oli se, että aina nousi istumaan heti ekalla : )
 
Toisella kierroksella mentiin ottamaan “jääviä” ulos pieneen tihkusateeseen. On vähän toivoton olo noiden suhteen, sillä nyt tuli paljon vääriä – käsiavusta huolimatta :/ En sitten tiedä mitä muuta voisin enää tehdä kuin käyttää käsiapua varmistaakseni jäävät... Kokeilin jäävissä kiertämisen kestävyyttä ja tässä on kyllä treenittävää.
 
Pakki oli sisällä ja ulkona loistava!
 
Ulkona kokeilin myös luoksaria kera “käsky-huijausten”. Ekalla kerralla koiruus vähän värähti kun sanoin “käsky”, mutta toisella ei enää välittänyt.
 
Illalla TKY:n treeneihin hyvissä ajoin ennen alkamista. Ajatuksena kokeilla kuppiksella ruutua, ja ehkä myös noutoa, jääviä?
 
Klo 15 jälkeen lähdin Jomin kanssa kohti kuppista. Mentiin bussilla. Kun astuttiin bussiin, kuski sanoi “onpas siinä suloinen koira.” Kiitin. Kuski kysyi rotua, ja vastauksen jälkeen totesi, että ilmankos. ?  Mukana oli ruutu, yksi tötsä, kapula ja tietty paljon nameja. Kuppiksella viritin ruudun ja sitten kokeilin sitä. Laitoin ruutuun namialustan ja lähetin Jomin matkaan. Hyvin meni. Toistin ja taas meni hyvin. Kun otin alustan pois, vauhti muuttui jolkotteluksi. Ruudussa on vielä hommaa. Jomi varmaan myös otti häiriötä ohikulkevista koirista.
 
Olin keräämässä ruutua kun siihen lähelle tuli joku pyörällä. En välittänyt tulijasta vaan jatkoin ruudun kasaamista. Näppärältä tuntunut mutterikiinnitys ei enää tuntunut niin näppärältä kun tajusin, että rakoihin mennyt hiekka vähän hankaloitti ruuvaamista. Muuten kyllä hyvä kiinnitys. Pyörällä tullut mies tuli moikkaamaan ja kysyi, että oliko ruudussa joku mutteri-systeemi. Sitten tajusin, että se oli mies, joka toisinaan oli vetänyt TKY:n treenejä. Esittelin hänelle hienot ja lyhennetyt ruutunauhat ; )
 
Juteltiin siinä hyvä tovi. Vähän kaikenlaista tuli höpötettyä. Kysyin, että olisiko hänellä mitään vinkkiä siihen, kun jäävät ovat sekaisin. Kerroin, että alokasluokan aikana jäävien onnistumisprosentti oli todella hyvä, mutta kun istuminen tuli kuvioihin, niin pakka meni sekaisin. Ei mies oikein osannut antaa mitään vinkkiä. Lähinnä pohti, että miksi niin voisi käydä. Ehdotti se käskyjen vaihtamista, mutta enpä tiedä. Tässä vaiheessa ei vissiin kovin hyvä idea. Enkä muutenkaan innostu ajatuksesta.
 
Kun jutteluun tuli sopiva tauko, kokeilin noutoa. Eipä ollut kovin hienoa. Ote oli neitimäisen vino ja sivulle tulo myös. Jomia ujostutti muut koirat. Toistin, eikä se kai mennyt kovin paljon paremmin. Sitten vähän heittelin kapua ihan vaan, että ottaisi sen kunnon otteella, ja kokeilin vielä kerran noutoa. En enää muista miten se meni.
 
Lisäksi otin myös “jääviä”. Nyt tuli vain yksi väärä asento.
 
Luulin, että se mies oli tullut vetämään aloittelijoita, mutta se olikin meidän kouluttajana. Se, joka yleensä on vetänyt, niin se oli treenimässä myös. Ilmeisesti on osa joukkuetta. Tätä isompi yllätys oli se, että hän ei tuntunut olevan kovin hyvin perillä avon-säännöistä. Ei ollut kouluttajakaan, mutta siitä en yllättynyt. Noh, mun mukaan ottama sääntönippu tuli tarpeeseen ja sitä selailtiin muutamaan otteeseen, jotta voitiin olla yhtä mieltä liikkeen kulusta ja liikkurin osasta : D
 
Aloitettiin paikkiksilla. Mä muistutin, että koira pitää kiertää kun sen luo palataan, joten sanoin, että varmaan pitäisi ottaa enemmän tilaa koirien taakse. Näin tehtiin. Jomin paikkis meni todella hyvin. Häiriötä oli paljon. Aloittelijoiden ryhmässä yksi koira piti haukun ja ulvonnan sekaista ääntä. Jomin pää kääntyi äänen suuntaan. Jännityksellä seurasin sen reaktioita ja mietin, että pitäisikö käydä palkkaamassa. Kohta aika läheltä koirien takaa meni äiti muutaman kersansa kanssa. Vähän ihmettelen moista, mutta toisaalta se oli todella hyvää häiriötreeniä. Jomi pysyi paikoillaan – niin kuin kaksi muutakin. Olin kyllä todella tyytyväinen tähän paikkikseen : )
 
Sitten jääviä. Ensin seisominen. Tein liikkeen niin kuin kuvittelin sen tehtävän. Liikkuri ei oikein pysynyt mukana, joten valistin häntä. Sitten kaivettiin esiin säännöt. Tämä jäävä meni hyvin.
 
Seuraavana oli istuminen, joka nyt liikkuroitiin oikeaoppisemmin ; ) Taas jompu jäi oikeaan asentoon : )
 
Kun kouluttaja tiesi, että meillä oli ongelmia jäävien kanssa, niin se ehdotti, että otetaanpa heti perään maa. Näin tehtiin ja taas oikea asento! : ) Voi olla, että vielä myöhemmin otettiin maa uudestaan ja oikein meni. Noh, nyt ne ainakin tietävät, että Jomi osaa jäävät ainakin teoriassa ; )
 
Luoksarissa opastin, että koira jätetään maahan. Tämä meni hyvin. Jomi ei reagoinut kouluttajan “käskyyn”.
 
Ruudun otin namialustalla ja lyhyellä matkalla. Ihan ok. Treenimistä tässä kyllä riittää...
 
Nouto oli ekalla kertaa neitimäinen ja vino. Toisella kertaa täydellinen. Onneksi kouluttaja ehdotti uutta kokeilua, sillä muuten olisi jäänyt kökkö fiilis noudosta. Sillä välin kun muut tekivät, otin sivummalla noutoa. Paljon otti häiriötä ohikulkevista koirista. Siitä huolimatta oli hienoa, ettei jompu lähtenyt minnekään, vaikka oli irti.
 
Jossain toisessa odotteluraossa kokeilin kaukoja. Jomi oli kiinni “muurissa” ja hyvin meni. Lopuksi palkkasin vielä erikseen siitä, että nousi maasta istumaan. Tämä eka vaihto kun on ollut välillä ongelmana.
 
Lopuksi otettiin paikkikset. Mukaan oli tullut yksi voittaja luokan koira ja tämä kai sekoitti kouluttajan. Sille kyllä sanottiin, että avot istuu, niin silti halusi kaikki maahan. Mua vähän harmitti jättää koira makoilemaan kun istumisessa sitä treeniä nyt olisi tarvittu. Hyvin tämä meni.
 
Sitten kiireellä kamat kasaan ja kohti bussipysäkkiä. Bussi lähti klo 19.05. Treenit loppuivat klo 19.04, joten pysäkille piti hölkätä. Onneksi ehdittiin, sillä seuraava bussi lähti vasta klo 20.10. Näyttikseen nyt ei jääty kun piti mennä kotiin pesemään pyykkiä siinä toivossa, että se ehtisi kuivaa tiistaiksi. Lisäksi piti koittaa mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisin lähteä aamulla hallille. Vähän turhilta nuo treenit tuntuvat, sillä jompu tarttee treeniä muiden koirien läsnäollessa. Vieraiden koirien. Mistäs mä niitä taion?
 
Kotimatkalla kapuloitiin vähän lähellä koulua olevalla isolla nurtsilla ja hyvin meni.
 
 
Kuudes treenipäivä ti 17.5.
 
Heräsin ja ihmettelin mitä kello oli? Oliko se jo soinut vai enkö ollut edes muistanut laittaa sitä soimaan? Oli melko valoisaa ja tuntui, että kellon olisi jo pitänyt soida. Vilkaisin kelloa ja se oli minuuttia vaille suunnitellun herätyksen. Hyvin siis meni!
 
Reppu treenikuntoon ja kaikki muu tarpeellinen mukaan ja sitten ulos raikkaaseen aamuun. Asteita oli +3. Ruoho oli todella märkää, mutta ei tarvinnut piitata koirien kunnosta kun jäimme ulos.
 
Tunnin kuluttua oltiin hallilla ja sitten aloin viritellä ruutua. Tein ruudun paikkaan, jonne koirat eivät nähneet. Vähän sillä yritin säilyttää sen “yllätysmomentin”. Kun ruutu oli valmis, palkka namialustalle ja se ruutuun. Sitten hakemaan Jomi.
 
Ensin lähetin lähempää ja sitten pidensin matkaa. Jonkin aikaa vein alustan palkkoineen ruutuun, mutta sitten luovuin siitä. Eilen oli näyttänyt siltä, että Jomi otti “tukea” alustasta. Sen avulla meni ruutuun vaikka se olikin tyhjä. Mutta kun aika on nyt kortilla, niin täytyy koittaa vieroittaa pieni alustasta. Kokeilin, että menisikö Jomi ruutuun jos vaan näyttäisin kohtaa. Meni ja vauhdilla menikin. Pitkänkin matkan päästä meni ruutuun kun kävin näyttämässä paikan. Kerran olin aikeissa lähteä näyttämään paikan. Jomi istui mun sivulla ja tuijotti intensiivisesti ruutua. En malttanut olla kokeilematta, että menisikö ilman näyttämistä. Käskyn kuultuaan koiruus pinkaisi juoksuun, mutta pysähtyi sitten nauhan kohdalle. Okei ei mene – ainakaan vielä. Pyysin Jomin takaisin ja sitten kävin näyttämässä paikan. Tämä toimi. Luulen, että nyt Jomi ottaa tukea nauhasta. Siihen täytyy keksiä jotain ja jonkinlainen ajatus mulla on. Saa nähdä, että miten toimiva se on.
 
Isosten kanssa vein nameja alustalla ruutuun. Niiden kanssa ei ole kiire mihinkään. Kun isoset olivat juosseet ruutuun joitakin kertoja, niin sitten otin vielä jonkin aikaa Jomin kanssa.
 
Ruudun lisäksi isosten kanssa otin seuraamista erilaisilla mausteilla: kiepsahduksilla, saku-käännöksillä, askelsarjoilla, yms. Hyvin meni.
 
En muista järjestystä, mutta Jomin kanssa otin vielä paikkista, jonka kesto oli reilut kaks minsaa. Hyvin meni. Seuruuta otin myös ja hyvin meni. Jääviä myös piti kokeilla. Eilisestä onnistumisesta innostuneena kokeilin ilman kättä. Ei mennyt maahan, huoh. Sitten tein jääviä jonkin aikaa käsiavulla, kunnes kokeilin ilman. Tuo eka väärä asento oli ainoa väärä asento tällä kertaa. Muuten tuli oikeat asennot – jopa ilman kättä! : ) EHKÄ oon keksinyt mistä homma puristaa. Siitä, millä äänensävyllä käsken liikkeestä istumaan. Nyt kokeilin astetta pehmeämpää ja ainakin tällä kertaa se toimi. Jospa tää tästä.
 
Kapulointi oli aikas kamalaa. Paljon neitimäisiä otteita ja jopa pientä empimistä ennen kapun suuhun ottoa. Joka kerta lähti innolla hakemaan ja vauhdilla toi; olipa kapu suussa kunnolla tai keikkuen. Turhaa ottaa koko liikettä jos otteessa voi olla toivomisen varaa, joten sitten vaan heittelin kapua hyvien otteiden toivossa. Niitäkin näin, mutta myös neitimäisiä.
 
Eilen oli tunne, ettei hallille tavallaan kannata mennä kun siellä ei ole häiriötä, tms. Mutta kyllä jopa tuollakin on aihetta treeniä ruutua ja kapua. Ja toki sitä pitäisi treeniä vieraiden koirienkin lähellä.
 
Illemmalla ennen omia agitreenejä otettiin vähän kapulointia. Monta neitimäistä otetta tuli. Lopulta alkoi tulla reippaampia otteita ja siihen oli hyvä lopettaa.
 
Radan rakentamisen yhteydessä treenittiin istumista ja kaukoja. Hyvin meni.
 
 
Seitsemäs treenipäivä ke 18.5.
 
Jomilla oli eilen rankka päivä kun oli tokoa ja agia oikein urakalla. Agia aamulla, omissa treeneissä ja pari episrataa. Siihen päälle tietty tokoilut. Siispä pidettiin lähestulkoon treenitön päivä. Ennen kauppaan lähtöä pojat saivat nappunsa ruutu-treenin merkeissä. Mun pihalla ei mahdu treenimään kisamaisesti ruutua kun mihinkään ei saa 15 metrin suoraa matkaa. Mutta nyt ei niinkään treenitty matkaa vaan yritin vieroittaa Jomin ruutunauhoista. Tuppaa jäämään vähän turhan lähelle sitä etunauhaa. Samaa treeniä isosillekin. Sonylle tämä oli vaikeinta kun en ollut muistanut ottaa namialustaa ja yritin pärjätä ilman sitä. Jopa käsiavulla puolen metrin päässä ruudusta ukko oli vaikeaa saada nauhan toiselle puolelle. Ticolla sujui hyvin ilman kättäkin. Jomi alkoi ennakoimaan pysähdystä. Loppuun otin Jomille kaukon ekan asennon vaihdon. Ei noussut ylös. Pöh. Matka oli pidempi kuin 5 metriä, mutta silti pöh. Mahtaakohan se sekoittaa tuon luoksariin kun siinä on treenitty reagoimattomuutta “käsky” –sanaan? Sitten herra noin niin kuin meinaisi, että maassa ei tartte reagoida ekaan kuulemaansa sanaan? Muuta ei nyt tuu mieleen. Kokeilin uudestaan ihan alusta asti ja nyt nousi ylös.
 
 
Kahdeksas treenipäivä to 19.5.
 
Herätys varttia vaille neljä (haaauuukoootuuus). Pienen tankkauksen ja repun kuntoon laiton jälkeen lähdettiin kohti koulua. Ei menty hallille kun koitan nyt olla väsyttämättä Jomia liikaa. Hallilla tietty olisi rennompaa treeniä, mutta toisaalta hyvä se on treeniä astetta “jänskemmässäkin” ympäristössä. Aamuvarhaisella koululla pomppii pitkäkorvia ja voi nähdä muutakin faunaa. Kävelyteitä menee pari. Toinen lähempää ja toinen kauempaa. Tosin aika epätodennäköistä, että siihen aikaan kukaan liikkuisi – etenkin koiranulkoiluttaja.
 
Koululla viritin ruudun ja sitten treenimään. Muutama läheltä tehty lähetys meni hyvin, joten pidensin matkaa pikkuhiljaa. Oon huono arvioimaan matkoja, mutta loppujen lopuksi lähettelin todella reilun matkan päästä. Eiköhän siinä tullut täyteen se 15 m? Saatiin paljon hyviä toistoja, ainoastaan pari kertaa jäi nauhan lähelle, mutta muuten meni oikein hyvin. Vaikka sujuikin hyvin – ilman näyttöäkin – niin silti vein ruutuun namia alustalla. Ihan vain luodakseni / vahvistaakseni mielikuvaa, että kun kuuluu “ruutu”, niin sitten mennään, kunnes toisin sanotaan.
 
Isosille otin ruutua namialustalla. Eipä siinä ollut ongelmaa. Ei edes mun tarra-magneetti-takiainen-varjolla ; )
 
Isosten jälkeen otin vielä ruutua Jomin kanssa ja hyvin meni. Sitten vaihdettiin kapulointiin. Alkuun taas neitimäisiä otteita. Ihmetteli myös lintuja, jolloin ei keskittynyt tekemiseen. Musta ihan hyvä, että oli edes jotain häiriötä varhaisessa aamussa. Lopulta alkoi tulla taas kunnon otteita ja liikkeenomainen nouto meni hyvin. En muista minä päivänä sen ekan kerran huomasin, mutta välillä tuppaa lähtemään kapun perään ilman lupaa. Toisaalta hienoa, että intoa on, mutta toisaalta taas pitäisi malttaa odottaa lupaa.
 
Otin myös jääviä ja muutamat ekat menivät oikein! Tästä innostuneena päätin jatkaa kokeilua. Ei olisi pitänyt, sillä nyt piti paikkaansa paremmin kuin hyvin sanonta “ahneella on ... loppu”. Oikeat asennot olivat vähissä – jopa käsiavulla :/ Ilmeisesti tässä pätee myöskin sanonta “vähemmän on enemmän”. Kun tuli pääasiassa vain vääriä asentoja, niin puhalsin pelin poikki ja tein paikkiksen. Kolmen minsan sittaaminen kiertämisineen meni hyvin. Sony oli häiriönä puhisemalla kun toinen sai tehdä eikä hän saanut. Sitten kokeilin uudestaan jääviä. Enemmän oli huteja kuin hittejä.
 
Kerran otin kaukon ekaa, joka tehtiin seuraavasti: jätin jompun makoilemaan, menin ainakin 5 metrin päähän, käskin istumaan, ja kun nousi, vapautus + palkka. Yritän nyt vahvistaa sitä ylösnousua, joka on kaukossa vaikeinta. Sen jälkeen sujuu hyvin. Vinohan koiruus on kuin mikä, mutta olkoon. Pääasia nyt, että vaihtaa asennot. Alkuasentoa aletaan säätämään jos ehditään.
 
Reilu tunti oltiin koululla ja sitten kohti kotia. Isoset olivat nyt vähemmällä huomiolla, mutta saivat nekin tehdä jotain eikä tarvinnut jäädä kotiin.
 
Kotona venyttelin ja sitten jatkamaan unia.
 
Heräsin joskus puoli kahdentoista jälkeen ja sitten treenin vain Jomin kanssa. Kun naapurit olivat poissa, niin ei ollut pelkoa, että kesken treenin paikalle pamahtaa ei-toivottu koira. Siispä viritin ruudun aitani ulkopuolelle tielle, joka on puoliksi mun ja puoliksi naapurin. Siinä sain kivasti matkaa ruutu-treeniin. Alkuun otin lähempää ja kun meni hyvin, pidensin matkaa. Saatiin hyviä toistoja, mutta nauhan houkutus oli vieläkin nähtävissä. Nytkin käytin namialustaa – vaikka meni ruutuun ilmankin sitä ja näyttöä.
 
Jomi istui ajan X kun kokosin ruudun. Istuminen kiertämisineen meni hyvin.
 
Sitten kapulointia. Ensin liikkeenomaisesti, joka meni loistavasti – jos unohdetaan, että aikoi lähteä omin luvin. Hyvä, että intoa on! Sitten otin huviheiton ja taas ote oli tosi hyvä. Loppuun vielä yksi liikkeenomainen ja täydelliseen suoritukseen oli hyvä lopettaa.
 
Jääviä seuraavaksi. Otin ne liikkeenomaisesti, eli kiertoineen kaikkineen. Sitäkin täytyy treeniä. Nyt päätin, etten ala ahnehtia toistojen perään vaan tyydyn vähempään jos menee hyvin. Tehtiin ensin seiso liikkeenomaisesti (lo) ja hyvin meni. Sitten väliin vähän pakkia, joka meni muuten hyvin, mutta loppuasento tosi takana. Aurinko sulatti? Sitten maa lo ja taas täys kymppi! Väliin pakkia ja sama juttu kuin aiemminkin. Viimeiseksi istu ja taas täysi kymppi! Olinpa iloinen, että jäävät onnistuivat ja saatiin treenittyä sitä kiertämistäkin : )
 
Puolen tunnin treeni päätettiin kaukon ekalla vaihdolla. Sepustus sen kulusta löytyy aamutreenistä.
 
Klo 17 jälkeen taas lähdin Jomin kanssa. Nyt mentiin kohti nurtsia, joka on lähellä koulua. Ajatuksena oli ottaa ruutua ja kapulointia ainakin nurtsipohjalla. Mun piti ottaa mukaan liina, mutta unohdin. Muistelin, miten hyvin Jomi oli pysynyt mun lähellä kuppiksella maanantaina, vaikka siellä oli jatkuvasti joku kävelemässä jossain päin koiran kanssa tai ilman. Kummallisen surkeaa on luotto... :/
 
Noh, mentiin nurtsille, joka kyllä olisi ollut parturoinnin tarpeessa. Ei paljon näkynyt ruutunauhoja kun olin ruudun virittänyt. Tötsätkin vaan pilkistivät voikkarimeren ja pitkän ruohon keskeltä. Toisaalta ihan hyvää ruudun bongaustreeniä.
 
Alkuun jäin lähelle ruutua ja kävin näyttämässä, mutta silti ei onnistunut. Sitten vielä lähemmäs ruutua ja sitten alkoi sujua. Pikku hiljaa pidensin matkaa ja välillä käytin namialustaa. Oli hyvä treeni. Kokeilin ruutua myös toisesta suunnasta. Tämä ei sujunut niin hyvin, mutta varmaan Jomilla alkoi olla kuuma arskan takia. Ukkeli istuskeli sen aikaa kun kokosin, ja keräsin ruudun pois.
 
Sitten kapulointia. Tähän olin varannut palkaksi vähän paistettua jauhelihaa, jota otin kun tein uunipaprikoita – nammi nam! Jauhelihan aioin antaa jos tulee nappisuoritus. Eka oli muuten hyvä, mutta kapu hukkui aika hyvin rehotuksen joukkoon ja Jomi joutui ettimään kapua. Tästä ei tullut jauhelihaa, vaikka sinänsä suoritus oli ollut hyvä. Toinen yritys ja nyt sai pikkupoika jauhelihaa. Se riitti kapuloinnista.
 
Jääviä sitten. Taas tein yhden liikkeenomaisesti ja sitten vähän pakkia. Kaksi ekaa jäävää olivat oikeat, mutta viimeinen (maa) ei onnistunut. En muista mikä asento sieltä tuli. Noh, uusi yritys ja sitten tuli maa. En ottanut kiertoa vaan pelkästä maasta tuli palkka.
 
Kello oli vasta noin 18, mutta me lähdettiin pikku hiljaa kävelemään kohti hallia. Matkan varrella varjoisassa paikassa pidettiin reilu tauko kun aikaa oli. Tauon jälkeen kokeilin jääviä ja nyt meni kaikki oikein : )
 
Kaukot eivät oikein sujuneet. Tosi tahmeasti vaihtoi asentoa ja liikkui paljon. Jaahas...
 
Lähempänä hallia pidettiin toinen tauko, jonka yhteydessä oli pakko kokeilla kaukoja. Nyt meni paremmin, mutta hommaa tässäkin vielä on. Vai niin. Miten nämä on nyt menneet tämmösiksi kun joskus jompulla oli tosi hyvät kaukot?
 
Toko-treeni aloitettiin häiriötreenillä. Yhdellä oli koira sivulla kun joku piti siinä ympärillä häiriötä sanoen välillä käsky –sanan. Silloin koira piti joko käskeä maahan tai istumaan. Tällä treenillä haettiin sitä, että koira oppisi kuuntelemaan vaikka pää olisi kääntyneenä jonnekin muualle. Jomi piti muhun koko ajan hyvää kontaktia. Ei se paljoa välittänyt häiriöstä. Mutta myöskään se ei paljoa välittänyt mun käskyistä. Maahan meno tuntui olevan tosi hankalaa. Istumaan nousi aina. Luulen, että jompu oli väsynyt päivän treeneistä.
 
Sitten treenittiin vähän pitoa. Tein kolme toistoa. Jomi oli mun sivulla, annoin kapun sen suuhun hetkeksi, tein häiriötä kättä heiluttamalla kuonon lähellä, ennen kuin sanoin “irti”. Meni hyvin, joten vaikeutin treeniä. Annoin kapun, heitin palkan lattialle, häiriötä, irti ja vapautus palkalle. Meni loistavasti, kuten myös toinen samanmoinen.
 
Nouto otettiin yksittäin. Ennen noudon alkua vähän näytin Jomille palkkaa, jonka se saisi hienosta noudosta. Ja hienon noudon poika tekikin hyvällä otteella : )
 
Jäävät myös otettiin yksitellen. Jokainen sai valita sen vaikeimman. Mä sanoin, että Jomin jäävät ovat ihan sekaisin. Hetki siinä sitten pohdittiin, että mikä valkattaisiin. Päädyttiin istumiseen. Tein jäävän kierrolla ja ei ollut moitittavaa. Oikea asento tuli : )
 
Päätettiin paikkiksilla. Jokainen sai päättää, että mihin asentoon jättää koiransa. Kouluttaja otti mukaan kaksi omaansa, niin saatiin seittemästä koirasta ällän muotoinen paikkis-treeni. Ohjaajat kerääntyivät sumppuun ja yksitellen jokainen kävi kiertämässä jonkin koiran. Jomi istua napotti kun se kierrettiin ja kun mä vielä lopuksi kiersin sen.
 
Kotimatkalla kysyin kouluttajalta, että mikä on liikkurin osuus jäävissä? Lähinnä mietitytti se, että miten siellä tötsällä toimitaan. Kouluttajan mukaan liikkuri käskyttää tötsältä eteenpäin, että ite ei tartte alkaa laskemaan mitään.
 
Jomi oli väsyneen oloinen, joten taidan jättää aikaiset aamutreenit väliin ja hiippailla nurtsille (tai jonnekin muualle) puolen päivän tienoilla. Pikkupoika vaikuttaa siltä, että tarttee nyt kunnon unet.
 
Nyt on vähän parempi olo jäävien suhteen, kuin myös kapun ja ruudun. Mutta kaukot on nyt murhelistalla...
 
 
Yhdeksäs treenipäivä pe 20.5.
 
Kun Jomi oli vaikuttanut väsyneeltä eilen, päätin, että ei treenitä aamulla vaan lähdetään puolen päivän aikoihin sille nurtsille treenimään. Silloin murmeli-mörmeli oli saanut levätä reilusti kellon ympäri ja aurinkoisena päivänä puolen päivän aikoihin on lämmintä. Lämpimässäkin on hyvä treeniä vaikka en kyllä usko, että herran aurinkoallergialle ehtii enää mitään tekemään. Jos edes koskaan voi...
 
Tässä oli ollut kaksi aika tuulista ja vilpoisampaa päivää, mutta perjantaina oli aika lämmin. “Hyvä” treenisää, siis... Mentiin sille nurtsille, Jomi istuskeli kun viritin ruudun viidakkoon. Ensin taas lähempää ja kun hyvin meni, pidensin matkaa. Välillä käytin namialustaa ja välillä en. Muutaman toiston jälkeen vaihdoin ruudun sivua. Alkuun ei sujunut, mutta kyllä se sitten siitä. Sitten taas muutaman onnistuneen toiston jälkeen vaihdoin sivua.
 
Jomi taas istuskeli kun kasasin ruudun + sen päälle pari minsaa ihan niin, että olin kaukana ukosta. En ottanut loppukiertoa. Riitti, että malttoi kärsiä auringossa sen aikaa.
 
Kapulointia otettiin vain kahdesti. Vaikka olin valinnut vähemmän viidakkoisen paikan, niin kapu pompahteli viidakkoon, joten Jomi joutui ettimään sitä. Muuten hyvä nouto. Toisella kertaa ei pomppinut piiloon, joten suuhun ottaminen sujui hyvin. Se riitti. En vaatinut loppuasentoa vaan riitti, että toi palikan hyvällä meiningillä.
 
Hyvä meninki ei ollut kaukoissa. Tosi kamalia. Herra vaihteli asentoa itekseen eikä aina vaihtanut mun käskystä. Voi möhnä. Muutaman onnistumisen jälkeen lopetettiin ja suunnistettiin Kuoviluotoon. Kuoviluodossa pikku-ukko pääsi pulahtamaan ja siihen loppui läähätys. Ensin päästin Jomin irti toisessa kohtaa. Pomppi vedessä, muttei uinut, joten mentiin kohtaan, jossa on laituri (juu, just THE laituri ; )  ) En jaksanut alkaa heittelemään mitään, joten houkuttelin koiruuden veteen, kävelin miltei laiturin päähän ja sitten takaisin. Jomi ui mun “vieressä”. Tehtiin tuo kolme kertaa ja sitten istuskeltiin laiturilla jonkin aikaa. Mikäköhän mahtaa olla se juttu, että pitää ravistella omistajan vieressä? ; )
 
Kun suurimmat vedet oli palautettu laiturinraoista, niin otettiin vähän jääviä. Laiturin “heiluminen” taisi jänskättää, sillä jompu jäi kyllä seisomaan, mutta seisoi sen näköisenä, että “hui!”. Se tuli yllärinä kun ei se ikinä ennen ole noteerannut laiturin heilumista. Taas kaksi kolmesta onnistui. Viimeinen, maa, ei onnistunut heti. Hohhoi.
 
Otettiin vähän myös kaukoja. Nyt oli hienoja ja rauhallisia asennonvaihtoja. Vaikuttiko nurtsilla kuumuus ja arska?
 
Paluumatkalla pysähdyttiin nurtsille jääviä treenimään. Vaikka asennot olivat eri järjestyksessä, niin taas viimeinen meni metikköön. Pitäisi jättää kokonaan ketjuttaminen ja tehdä välissä muuta ennen seuraavaa asentoa. Lisäksi aion jatkaa käsiavun käyttöä.
 
Yksi luoksari otettiin ja hyvin meni. Sitten vielä hieman kaukoja ja hyvin meni.
 
Ookei. Päivän treenin jälkeen näin silmissäni miten nollien määrä vain lisääntyi. Nollat jäävistä, nolla kaukosta, että hyvin menee...
 
 
Kymmenes treenipäivä la 21.5.
 
Kello oli herättämässä puoli neljä. Kun oli pari tuntia aikaa nukkua, mietin, että onko järkeä alkaa nukkua ollenkaan. Lueskellessani olin kuitenkin nukahtanut, joten ei ollut helppoa nousta. Reppu kuntoon ja sitten kohti koulua. Koululla viritin ruudun ja sitten alkoi treeniminen. Aloitin sivusta, josta en ole aiemmin koululla lähettänyt. Olin muutaman metrin päässä enkä käynyt näyttämässä kohtaa. Ruutuun meni! : ) Sitten pidensin matkaa ja taas meni. Seuraavaksi vaihdoin sivua, joka oli “vanha tuttu”. Nyt tein lähetyksen reilun matkan päästä ilman alustaa tai näyttöä ja ruutuun meni! Sitten laitoin palkan namialustalle, jotta ei menisi treeni liian vakavaksi. Tämän jälkeen vaihdettiin sivua. Tällä sivulla oli pieni kumpare, joten en tiedä näkikö Jomi ruutua. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta silti ei mennyt ruutuun. Eikä oikein mennyt lähempääkään, joten vein alustan herkkuineen ruutuun ja sitten meni. Seuraava lähetys oli reilun matkan päästä kera alustan (en käytä enää tyhjää alustaa), ja tietty meni ruutuun.
 
Sitten oli isosten vuoro. Molemmilla alustalla oli namia kun lähetin pitkän matkan päästä. Ruutuun menivät. Kun mentiin lähetyspaikalle, tein kiepsahdusta ja seuruutin. Tico vissiin oppi, että missä lähetyspaikka oli, joten alkoi sitten edistämään kun lähestyttiin tuota paikkaa.
 
Jomin kanssa aloitin eri sivusta eikä mennyt ruutuun. Kokeilin lähempää, mutta ei, joten kävin näyttämässä, ja sitten onnistui. Tämän jälkeen onnistui ilman näyttöä ja alustaa hyvän matkan päästä. Loppuun otin vielä pari lähetystä tutuimmasta sivusta. Toisella kertaa käytin alustaa. Viikossa on kyllä edistytty paljon ruudussa. Vähän jänskättää, että miten menee maanantaina kuppiksella. Siihen asti ruutu saa muhia.
 
Taas oli isosten vuoro. Loppuvaiheessa kokeilin Ticolle, että meneekö ruutuun ilman namia (alusta oli ruudussa). Kyllä sitä sai “työntää” (toistaa käskyä) sinne ruutuun. Toisella kertaa vähän huijasin, sillä olin laittavinani namia. Lankaan meni. Viimeisellä kerralla laitoin namia alustalle. Sonylle en kokeillut ilman namia, sillä tuskin olisi mennyt. Jos ei Tico, niin ei kyllä Sonykaan. Se kun on tarra-takiainen-magneetti-varjo ; )
 
Yhdistin liikkestä “istu” ja noudon. Oikea asento tuli, mä meni Jomin viereen ja sitten alkoi nouto. Oli hyvä nouto. Toisella kertaa ote oli neitimäinen, mutta kolmas nouto täydellinen.
 
Noudon jälkeen otin kaksi muuta jäävää ja hyvin meni. Huh ; )
 
Kaukoja otin pienissä erissä silloin tällöin. Ihan ekana, ja sitten pieninä välipaloina. Meni paremmin kuin eilen. Kerran ennakoi, mutta muuten malttoi mielensä. Alkuasennossa oli toivomisen varaa ja välillä mä autoin sen maahan kädellä. Aikaa on vähän, mutta täytyy koittaa edetä rauhallisesti. Jospa se sitten siitä.
 
Loppuun otin 5 minsan istumisen. Menin takuulla kauemmas kuin sen 25 m. Alkuun Jomi nuuski. Sitä ei oo koskaan aiemmin tehnyt istuessaan. Istui paikoillaan sen 5 minsaa, mutta pää pyöri aika tavalla. Voi olla, että se johtui lintujen seurailusta. Ajan täytyttyä en kiertänyt vaan vapautin ja palkkasin. Sitten otin vielä minsan istumisen, jotta sain treeniä kiertämistä. Hyvin istui, mutta just kun olin aloittanut kävelyn kohti koiruutta, se nuuski maata. Äh.
 
Kaiken kaikkiaan näistä treeneistä jäi ihan kiva fiilis. Tekemistä vielä on, mutta onneksi on vähän aikaakin jäljellä...
 
 
Yhdestoista treenipäivä ma 23.5.
 
Eilistä en oikein laskisi treenipäiväksi. Kapuloitiin vaan. Muuten päivä menikin agikisoissa. Kapulointi meni huonosti. Kokeilin sitä kesken kävelyn hallille. Nou nou. Otteet olivat kamalia eikä niitä saanut paremmiksi oikein millään. Toisen kerran kokeilin hallin pihassa. Sama juttu. Ihan kamalia otteita. Jaah, tässä taas yksi lisänolla...
 
Tänään mentiin aikaisin aamulla hallille. Ei oltais menty ellen olisi halunnut ottaa agi-aiheista sertikuvaa. Vähän treenittiin, ja se oli kapulointia. Tässä on tullut iso pakki :/ Kapuloinnin jälkeen alkoi kuvailu, johon menikin aikaa sen verran kauan, että en tehnyt isosten kanssa mitään.
 
Illemmalla sitten lähdettiin kohti kuppista. En olisi halunnut, sillä oli niin hemmetin lämmin. Liian lämmin jos multa kysytään. Menin sinne lähinnä siksi, että halusin kokeilla ruutu-treeniä ja kapulointia siellä. Näin myös tehtiin. Kun ruutu oli valmis, koitin lähettämistä muutaman metrin päästä. Lähti voimakkaasti vasemmalle, joten pyysin koiruuden takaisin. Sitten uusi yritys vähän lähempää eikä vieläkään tainnut onnistua. Kävin näyttämässä ja sitten onnistui. Tämän jälkeen meni ihan ok. Vauhti oli pääasiassa jolkottelua, mutta ei se ollut yllätys.
 
Kapulointi ei mennyt hyvin. Ehkä se johtui liiasta lämmöstä, mutta taas oli tosi kökköjä otteita eikä mikään konsti tuntunut parantavan niitä. Täytyy koittaa tehdä jotain tuolle ottamiselle. Jomi ottaa kapun suuhunsa melko varovasti. Tämä on varmasti sidoksissa siihen, että se on huono leikkimään muualla kuin kotona. Pidettiin taukoja ja treenittiin ottamista. Meni vaihtelevasti.
 
Odotellessa mietin, että pitäisi vaan lähteä kotiin. Toisaalta taas tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että koepäivänä helottaa. Toki ennuste voi vielä muuttua ja sitä toivon. Jopa pieni tihkusade olisi parempi kuin helotus. Että lämmössä piti siis treeniä... Eikä mulla ollut käsitystä miten siihen aikaan meni busseja, joten jäätiin.
 
Osanottajia oli tosi vähän ja nekin harvat tulivat melkein kuudelta. Mä jo luulin, että treenit oli peruttu. Eipä se olisi haitannut, vaan sitten olisin voinut treeniä vähän itekseni.
 
Aloittelijoihin tuli vain yksi ja edistyneemmissä oli kolme – kaikki joukkuekoiria. Aloitettiin paikkiksilla. Alkuun meni turhaa aikaa siihen kun voittajaluokan koiranomistaja alkoi inttämään, että siinä pitäisi olla kahden minsan istuminen. Kouluttaja lunttasi säännöistä ja sanoi, ettei sellaista ole vaan koira makaa. Mua alkoi kyllästyttämään se turha inttäminen ja heitin siihen väliin, että oliko se vanhoissa säännöissä. Omistaja vastasi kiivaasti, että ei ollut, että hänellä on kyllä uudet säännöt. Totesin sitten, että “aha” ja jatkoin inttämisen kuuntelua. Kun tämä vääntö oli saatu loppuun, niin sitten muija alkoi inttämään, että avoimeenkin kuuluu makoilu! Tsiisus sentään! Keskittyisi nyt vaan muistamaan oman luokkansa säännöt... Tuohon turhaan inttämiseen meni aikaa ja eniten siinä harmitti se, että piti olla se turha aika Jomin kanssa auringossa. Paikkis meni hyvin ja sitten mentiin varjoon siksi aikaa kunnes tuli meidän vuoro tehdä liikkeestä maahan. Herra lähti mukaan tahmeesti ja maatuminen taisi olla hitainta ikinä. Toisella kierroksella jäävänä oli istu. Nyt jompu lähti mukaan paremmin, mutta asento oli väärä. Siitä ei välitetty vaan tein kierrot ja sitten kouluttaja käski liikkumaan muutaman askeleen, jonka jälkeen uusi yritys. Kun Jomi istui, palkkasin. Mä sanoin sen ekalla kerralla liian terävästi, mutta en tajua miten se voi kuulostaa koiran korvissa samalta kuin seisominen. Hohhoi.
 
Sitten taidettiin ottaa ruutua. Lähetyksen tein muutaman metrin päästä ja hitsinpimpulat, sillä Jomi meni ruutuun! Olin yllättynyt, sillä vähän olin meinannut, ettei se sinne mene ilman näyttämistä. Turhan lähelle vasenta reunaa meni, mutta ruudussa se oli kuitenkin.
 
Luoksari otettiin kahdesti ja se meni ihan hyvin.
 
Sillä välin kun voittajaluokan koira treeni, niin otettiin yhden toisen avon koirakon kanssa merkin kiertoa. Hänellä oli tötsä mukana. Kokeilin ensin lähetystä noin 10 metristä (se toinen mittasi). Jomi lähti juoksemaan oikeelle. Häh? Mentiin vähän lähemmäs ja nyt onnistui. Sitten reilusti kauemmas ja taas onnistui. Treenimäärään nähden sujui hyvin. Tosin kokeessa sitä voi koittaa vain kerran.
 
Loppuun otettiin kaukot. Odotellessani treenin vähän. Oman vuoron kohdalla Jomi ei ensin mennyt maahan heti. Kiva. Ite kaukoilu meni hienosti. Vinohan se oli kuin mikä kun alkuasento oli vino. Se oli hyvä, että kouluttaja seisoi Jomin takana. Hyvää treeniä. Tässä on tullut kateltua avon videoita tuubista ja huomasin, että joitakin koiria häiritsi takana seisova liikkuri. Jomi ei välittänyt kouluttajasta.
 
Sitten kouluttaja kysyi multa, että oliko mulla kapula mukana. Sanoin, että on, mutta mun on mentävä kun bussi lähtee. Taas lähdettiin sen verran myöhään, että pysäkille piti juosta. Ehdittiin, ja vähän aikaa jopa odotettiin bussia. Noh, enää kerta ja sitten ei tartte mennä maanantaisin kuppikselle.
 
Joopa joo. Ei hyvältä näytä ei. En tiedä, ehkä mä nyt vaan treenin aamun viileydessä, sillä siten saadaan tehtyä enemmän toistoja, ja toistoja tarvitaan.
 
 
Kahdestoista treenipäivä ke 25.5.
 
Eilen oli suunnitelmissa mennä aamulla koululle, mutta kun ilta venähti myöhään yöhön sähkäreiden ja agin onnittelukommenttien kanssa, treeniminen jäi. Kahden aikoihin yöllä olin valmis, mutta silloin vielä olisi ollut turhan pimeää lähteä koululle, joten päätin odotella. En keksinyt mitään erityistä tekemistä, vaan pötkötin pedissä. Loppu onkin sitten tuttua huttua ; ) Myöhemmin päivällä oli niin lämmin, etten lähtenyt erikseen treenimään. Hallilla tehtiin jonkin verran kapulan nostamista omaa agivuoroa odotellessa. Nostot menivät ihan kivasti. Kotimatkalla pysähdyttiin koululle tekemään nostoa ja nyt ei ollut yhtä hyvä meininki. Lienee johtui lämmöstä...?
 
Tänä aamuna sitten lähdettiin koululle puoli viiden aikoihin. Jo tuolloin asteita oli +10 : S Ekana treenittiin ruutua. Kokeilin lähetystä varmaan ainakin kisamatkan päästä ja pieni ohjus singahti kohti ruutua. Yllätyin tästä niin, että pysäytys tapahtui myöhässä. Just ja just oli ruudunnauhan vieressä kun koiruus oli pysäytetty. Lisäksi kokeilin maahan laittoa sieltä “kaukaa” ja hyvin meni. Kerta riitti ja sitten vaihdoin ruudun sivua. Kaksi seuraavaa sivua menivät yhtä mallikkaasti, jopa se sivu, jolla on pieni kumpare. Neljännen sivun kanssa alkoi tulla ongelmia, ja ennen kuin pidemmältä lähettäminen onnistui, niin piti mennä aika lähelle ruutua.
 
Sitten kapuloitiin vähän. Muutaman hyvän noston jälkeen kokeilin liikkeenomaista suoritusta, ja kai se oli hyvä, kun en halunnut uusia. En enää muista : D Nostamista tehtiin lisää. Välillä oli niitä neitimäisiä nostoja.
 
Isoset ovat jääneet vähemmälle huomiolle tämän projektin aikana, ja se tuntuu vähän pahalta. Noh, ainakin ne ovat päässeet miltei joka kerta vähintään mukaan. Treenimiseen en oo niinkään panostanut, ja tuntuu, että joka kerta jaksan sitä vähemmän. Ruutu on helppo, hauska ja suht väsyttävä treenikohde. Senkun laittaa namia ruutuun alustalle ja lähettää koiruudet hyvän matkan päästä. Muutaman kerran kun sitä väliä pinkoo, niin varmaan tuntuu tassuissa. Lähetyspaikalle mennessämme oon ottanut seuraamista.
 
Isosten jälkeen tein Jomille yhden lähetyksen kunnon matkan päästä ja sitten lähetyksiä kunnon matkan päästä ruutuun, jossa oli namialusta nameineen odottamassa. Hyvin meni ja se riitti ruudusta tällä kertaa.
 
Sitten oli taas isosten vuoro juosta muutaman lähetyksen verran per kuono.
 
Jomi istuskeli sen aikaa kun kasasin ruudun pois. Kun lähdin kiikuttamaan ruudun osia pussiin, niin sitten nousi. Uusi paikkis kolmella minsalla meni hyvin.
 
Jatkettiin nostoilla ja hyviäkin nostoja tuli. Voi pientä kun jänskättää nostaa kotialueen ulkopuolella.
 
Tein yhden jäävän ja sitten siinä välissä jotain... oliskohan ollut kaukoja? Niitä kyllä tehtiin, mutten muista missä välissä. Anyway, kaukot menivät tosi kivasti. Ainnih. Ennen kaukoja treenittiin hetki suoraan maahan menoa sivulla. Kaukojen alkuasento oli suora, vaihdot nopeita, mutta rauhallisia kuitenkin. Malttoi odottaa seuraavaa käskyä. Välillä tein setin kerralla ja välillä palkkasin vaihdosta, parista. Käskytyksiä tein myös eri matkoilta.
 
Sitten taisin ottaa loput kaksi jäävää ja oikeat asennot tulivat. Tällä kertaa siis kaikki kolme jäävä-yritystä osuivat nappiin. Hyvä juttu, mutta mietityttää treenimäärän vähyys... Toivottavasti tässä pätee nyt se sanonta, että joskus vähemmän on enemmän.
 
Kapulointia oon tehnyt ruokinnan yhteydessä. Jomi on saanut ruokansa hyvästä nostosta. Siis yksi nosto ja satsi nappuja on ansaittu. En tiedä, että onko siitä hyötyä, mutta tuskin haittaakaan.
 
 
Kolmastoista treenipäivä to 26.5.
 
Aamulla neljän aikoihin lähdettiin kohti koulua. Nyt oli yöllä mennyt “vain yhteen”, että ei tullut nukuttua montaa tuntia. Voi olla, että siitä johtui väsynyt olo, mutta saattoi se myöskin olla henkistä väsymystä. Jotenkin treenailu tuntui “plääh” –jutulta eikä fiilistä nostanut se, että ruutu meni nyt aikas huonosti. Viritin sen tällä kertaa eri paikkaan. Yritin kaksi kertaa lähettää hyvän matkan päästä, mutta ei onnistunut. Kauhukseni huomasin, että Jomi näytti lähtevän kiertämään ruudun tötsää. Siihen piti laittaa piste. Eikä lähetykset lähempää menneet sen paremmin. Vasta näytöllä meni ruutuun. Käytin sitten paljon namialustaa.
 
Isoset juoksivat välillä ruutuun ja sitten taas oli Jomin vuoro. Kyllähän se ruutuun meni, mutta jolkottelemalla... Voi olla, että sekin alkaa väsyä jatkuvaan treenimiseen kun se ei ole normaalia tässä huushollissa.
 
Kapun kanssa tehtiin nostoja ja paljon oli huonoja otteita. Lisäksi oon huomannut, että nostoihin on tullut mukaan jotain ihme urinaa. Pari hyväotteista liikkeenomaista suoritusta kuitenkin saatiin.
 
Kaukot menivät hyvin. Treenittiin myös suoraan maahan menoa sivulla. Jäävät eivät alkaneet kovin hyvin kun heti eka oli väärä. Kyllä siinä sitten tuli epätoivoinen olo. Sitten muistutin käsiavun kanssa oikeista asennoista, jonka jälkeen tuli vain oikeita asentoja.
 
Istuminen viis minsaa meni hyvin.
 
Illalla ohjatun tokon jälkeen kouluttajan autossa Jomi pisti pieneksi hetkeksi maaten ja simmut kiinni. Ei ole ikinä tehnyt noin kouluttajan autossa. Luulen, että pieni oli väsy.
 
 
Neljästoista treenipäivä pe 27.5.
 
Nyt lähdettiin kohti koulua puoli neljän jälkeen. Asteita mittarissa oli +10. Mukavan vilpoinen aamu.
 
Koululla viritin ruudun, mutta ekana treenittiin kapulointia. Nyt oli paljon hyvin otteita : ) Kokeilin myös pari liikkeenomaista noutoa ja ne menivät muuten hyvin paitsi loppuasento oli vino. Tuota sitten treenittiin vähän.
 
Sitten istuminen 3 minsaa, joka meni hyvin.
 
Ruutu oli taas eri paikassa. Alkuun kokeilin ns. kylmää lähetystä, muttei se onnistunut. Olisikohan sitten, että sen yhden päivän hienosti onnistuneet kylmät lähetykset onnistuivat siksi, että ruutu oli tutulla paikalla? Vai alkaako jompu väsyä? Otin sitten paljon lähetyksiä namialustan kera.
 
Isoset saivat välissä juosta ja sitten taas oli jompun vuoro. Ensin taas vähän kapuloitiin ja sitten ruutuiltiin. Muutamaa lähetystä lukuun ottamatta ne olivat namialustan kanssa tehtyjä.
 
Vähän kapulointia ennen isosten vuoroa. Isosten jälkeen kokeilin jääviä, mutten ketjuttanut niitä vaan tein yhden ja sitten välissä jotain muuta. Yhdessä välissä tein kaukoja, jotka menivät hyvin. Alkuasentokin oli heti suora, mutta myöhemmin treenittiin sitä.
 
Liikkeestä seisomista tuli hinkattua enemmän kun koiruus ei tahtonut kestää kiertoa. Jäävien kiertämistä pitäisi saada treenittyä enemmän...
 
Välissä tehtiin taas jotain muuta ennen viimeistä jäävää, joka ei onnistunut. Hoh hoi...
 
Peruuttamista otin välipaloina. Liikkeen pysähdyttyä koiruus tuppaa jäämään liian taakse eikä aina lähde heti hyvin peruuttamaan. Kaiken lisäksi astuin pienen varpaille :/
 
Loppupuolella otettiin toinen paikkis, kolme minsaa, ja meni hyvin.
 
Viimeiseksi vielä kapuloitiin. Hyviä otteita oli paljon ja ihan viimeiseksi sain tosi hyvän liikkeenomaisen noudon.
 
Nyt oon kiikunkaakun, että pitäisikö vaan malttaa pitää parin päivän tauko treenimisessä, ja sitten kattoa miten menee kuppiksella ma? Ehkä kaksi oikein tylsää päivää voisi tehdä hyvää...?
 
 
Viidestoista treenipäivä ma 30.5.
 
Vkl:n aikana ei treenitty yhtään. Tarkoitus oli pitää tosi tylsä vkl, mutta ihan en siinä onnistunut kun tuli islisvieraita ; )
 
Maanantaina sitten oli taas liian kuumaa. Lähdettiin ennen neljää kohti bussipysäkkiä. Nyt mentiin myöhemmällä autolla. Matkalla pysäkille Jomista näki, ettei sää ollut sen mieleen. Se joko käveli mun vieressä tai takana, ja häntä näytti pysyvän ylhäällä just ja just. Pysäkin lähellä oli penkki varjossa ja siellä sitten istuttiin mahdollisimman pitkään.
 
Tällä kertaa Jomin bussimatka meni edellistä maanantaita paremmin. Se ei ollut niin kärsivän näköinen kuin viimeksi ja oli rauhallisempikin. Ehkä se viilensi hieman, kun arska oli välillä pilvessä?
 
Kuppiksella oltiin semmonen 17.20. Suunnitelmiin ei kuulunut, mutta kun aikaa oli, niin viritin ruudun. Lähetin ensin lähempää ja sitten kauempaa. Molemmilla kerroilla meni ruutuun – joskin jolkotellen. Sitten muutama namiruutu.
 
Kapulointia mentiin ottamaan varjoon nurtsille. Ei mennyt kovin hyvin. Liikkeenomaisessa noudossa piti suuta auki tuodessaan kapulaa! Muutenkin otteet tuppasivat olemaan vähän sitä sun tätä.
 
Treenit mentiin pitämään kuppiksen hallin viereen. Ei sitten oltu suorassa auringonpaisteessa. Silti se oli herra arktiselle liian kuuma. Nämä olivat ihan kamalat treenit! :/
 
Ensin oli luoksepäästävyys vanhaan tyyliin. Jomi pysyi paikoillaan. Paikkaistuminen meni hyvin, mutta seuraaminen oli kamalaa. Herra tuli haluttomasti perässä eikä tietenkään sitten reagoinut mun pysähdyksiin. Yllätyin, että peruutus meni hyvin – siitäkin huolimatta, vaikka mä en muistanut käyttää peruutussanaa vaan sanoin “sivu”.
 
Liikkeestä maahan oli ok. Vinossa se oli mutta asento oli oikea.
 
Luoksetulo oli ok.
 
Liikkeestä seiso meni persiilleen kun herra istui... :/
 
Merkin kierto lopulta ihan ok, mutta alkuun oli takkua. Tätähän ei olla treenitty sitten alkuaikojen. Kokeilin, että onnistuisiko se kisamatkan takaa. Ei. Taas teki saman kuin viikko siiten: lähti juoksemaan voimakkaasti oikealle. Kummallista. Otin sitten lähempää ja sitten meni hyvin. Kerta vielä siitä, mistä ensin yritin lähettää, ja hyvin meni.
 
Ruutu otettiin heti perään... Kai se on mahdollista kokeessa, mutta ei kovin yleistä. Oon tässä katellut tuubista toko-videoita eikä yhdessäkään ole ollut nuo peräkkäin. Ruutu meni tosi huonosti, mutta siitä oon iloinen, ettei ollut nähtävissä sekoittamista merkin kiertoon : ) Ensin taisin kokeilla lähettämistä siitä, mihin kouluttaja oli laittanut lähtötötsän. Ei onnistunut. Sitten lähempää, eikä sekään onnistunut. Kävin näyttämässä ja sitten meni ruutuun. Kokeilin taas kauempaa. Hitaasti jolkotellen Jomi lähti kohti ruutua. Mua huvitti vauhti, joka oli tooosi hiiidaaas. Pysähtyi jonkin ajan päästä ja kattoi mua. Toistin käskyn ja nyt se taisi päästä tötsien väliin eikä siitä oikein tahtonut liikkua. Nyt ei ollut nauhoja, että vaikuttikohan se jotain? Toivottavasti kokeessa on. Ainakin säännöissä puhutaan nauhoista / teipeistä. Sitten kokeilin lähempää ja sen jälkeen kauempaa. Ei mennyt hyvin. Totesin kouluttajalle, että me tullaan keräämään nollia. Siihen kouluttaja sanoi, että sama juttu.
 
Liikkeestä istu oli ok.
 
Kaukon asentojen vaihdot sujuivat ok, mutta alkuasento oli vino eikä mennyt ekalla maahan kun olin sen sivulla.
 
Ekan kerran kiersi hypyn. Just. Tätähän tässä tarvittiinkin. Ihan kuin murheenkryynejä ei olisi jo tarpeeksi. Toisella kertaa hyppäsi. Otettiin sitten vielä toiseenkin suuntaan ja hyvin meni.
 
Nouto taisi unohtua, mutta se ei mua haitannut. Otin sen varjossa ja se meni yllättävän hyvin.
 
Kyllä harmitti, että oli taas niin hemmetin lämmin. Se ainakin osittain pilasi tilaisuuden testata liikkeitä :/
 
Olin varautunut, että menee pidempään, mutta onneksi silti ehdittiin klo 19.05 bussiin.
 
 
Kuudestoista treenipäivä ti 31.5.
 
Ma tuli sähkäriin kokeeseen liittyvää postia. Siinä oli aikis ja paikan sijainti. Sitä tietoa olinkin jo odotellut, jotta voitaisiin käydä treenimässä siellä. Tiedä sitten onko siitä muuta hyötyä kuin oman mielen rauhoittaminen... Mutta tästä syystä herätys oli klo 2.45. Nukuin huonosti ja olin hereillä jo ennen kellon soimista. Ehkä joskus puoli kolme tai jotain.
 
Päästin isoset pihalle ja tein lähtövalmistelut. Reppua ei tarvinnut pahemmin pakata kun se oli valmiina edellisestä päivästä. Isosia en ottanut mukaan kun siinä lähellä on asutusta. Alue on mulle tuttu kun ennen asuin tosi lähellä koepaikkaa. Ehkä noin 5 minsan kävelymatkan päässä. Etenkin kermis tuppaa mökäämään kun se joutuu odottamaan. Kökköähän se oli jättää isoset kotiin, mutta kyse ei oo kuin muutamasta kerrasta. Aika hyvin niitäkin on tullut raahattua mukana näissä treeneissä.
 
Nyt otin mukaan tötsän merkin kiertoa varten. Pitää sitäkin treeniä. Tunnin päästä oltiin koepaikalla. Hyttysiä oli paljon. Jomi suoritti istumista kun viritin ruudun. Hyvin meni.
 
Ennen ruutua vähän kapuloitiin ja hyvin meni. Eka lähetys ruutuun lähempää meni hyvin. Samoin meni kauempaa tehty lähetys. Olipa kiva juttu. Kun vaihdoin sivua ja yritin lähettää kauempaa, ei onnistunut. Lähempää lähetyksen jälkeen onnistui. Kävin kaikki sivut läpi enkä enää niin tarkkaan muista miten ne menivät. Onnistumisiakin saatiin.
 
Sitten en enää muista, että missä järjestyksessä tehtiin mitäkin. Jääviä en tehnyt peräkkäin. Kaikki muut, paitsi istuminen meni hyvin. Istumisessa jäi seisomaan.
 
Kaukoissa oli takkua. Joko tosi vino, mutta vaihtoi asennot. Tai sitten ei noussut ekalla istumaan. Tai ennakoi. Kaukoja tuli sitten hinkattua, jotta saisin kelvollisen suorituksen. Mielestäni niihin meni liikaa aikaa. Siis meinaan sitä, että hinkkaaminen venytti treenin kestoa, joka lopulta oli tunti. Ihan liian pitkä. Pari pientä taukoakin koitettiin pitää, mutta inhottavaa oli olla paikoillaan kun hyttyset piirittivät melko pian.
 
Seuraamista ihan seuraamisena ei olla treenitty. Nyt treenittiin. Meni ihan kivasti. Yritin sitä, että koiruus saa mennä vapaasti ja sitten välillä käsken seuraamaan. Tässä oli sellainen hankaluus, ettei koiruus tahtonut mennä musta kauas. Pysytteli aika lähellä. Hassua. Taisi olla seuraamisen ohella kun välillä lähetin koiruuden ruutuun ja hyvin meni.
 
Kapulointia otettiin uudemman kerran ja meni muuten hyvin, paitsi loppuasento oli vino. Noh, jos nyt edes näin menisi kokeessa, niin hyvä.
 
Viimeiseksi otin merkin kiertoa. En käyttänyt omaa tötsää kun kentällä oli isompi tötsä. Liittyy kai jotenkin pesäpalloon kun se on pesiskenttä (ainakin). Eka lähetys kisamatkan päästä ja hyvin meni! Vaihtelin lähetyssuuntaa  ja pääasiassa meni hyvin. Muutaman kerran oli takkua.
 
Kotiin mentiin litsin kautta. Litsi on reitin varrella. Aamuviideltä uimaranta oli tyhjä, joten päästin Jomin siellä irti. Se pomppi vedessä, muttei uinut. Otin koiruuden kiinni ja jonkin ajan päästä päästin sen uudelleen irti. Tuossa kohtaa olin ajatellut ensin päästäväni pojan pulahtamaan. Menin kuitenkin rannalle kun se on kauempana tiestä. Tuossa toisessa kohtaa on joskus isosetkin käyneet pulahtamassa. 
 
Litsin viereiselle tielle oli ilmestynyt nopeutta mittaava taulu. Yllätyin kun se mittasi munkin nopeuden! Luulin, ettei se reagoisi kävelijään, mutta kyllä se ilmoitti mulle nopeuden. Taulun mukaan kävelin 7 km / h. Se oli sille mieleen kun numeron perään tuli hymynaama : D Pitäis varmaan joskus mennä pyörällä siitä...
 
Kotona oltiin kuudelta. Huuhtelin hiekkaisen jompun saunassa ja sitten mentiin sisälle. Päästin isoset käymään pihalla. Huomenna pitää yrittää lähteä puoli tuntia aikaisemmin kun tuo kuusi on vähän turhan myöhäinen aika. Kuuden aikoihin voi lapukka isäntänsä kanssa mennä tuota tietä pitkin ja siitä näystä kyllä irtoaa kommenttia. Puoli kuudelta on isosilla paremmat mahkut pihailla.
 
Syy miksi ylipäätään meen koepaikalle noin älyttömän aikaisin on se, että se kenttä voi muuna aikana olla varattu. Ja ainakin silloin kun ite sielläpäin asuin, siellä oli koirakielto. Nyt en kattonut, että oliko. Ihan sama kun se kerran on koepaikka. Se kielto oli tyhmässä paikassa silleen, että jos sinne tuli muusta suunnasta, sitä ei nähnyt. Ja sinne pääsee ainakin kahta tietä pitkin. Ja aikaisin on viileämpää kuin muulloin.
 
Kotiuduttuani ilmoitin agikouluttajalle, ettei tulla treeneihin. Siihen oli kolme syytä: piti treeniä tokoa ja kun paikka on vähän huonosti julkisilla tavoitettavissa, matkoihin menee jo kaksi tuntia, joten jompu sai sitten levätä seuraavaan treeniin. Päätökseen vaikutti sekin, että päivästä oli ennustettu helv... eiku helteistä, joten ei napannut lähteä talsimaan hallille. Ja vielä kun isoset olisi pitänyt jättää kotiin, niin se ei tuntunut kivalle ajatukselle. Ulkokoppi oli kuuma ja häkki sisällä “väärän” kentän vieressä. En olisi kehdannut viedä niitä siihen häkkiin kun, jos, vaikka joku sillä kentällä treenivä olisi halunnut käyttää sitä.
 
Löysin lattialta hyvin syöneen punkeron. Voi rähmä. Se pääsi poksahduskäsittelyyn. Sitten pohdin kuumeisesti, että pitikö ne pannat jo laittaa? Olisin halunnut laittaa ne vasta kokeen jälkeen, sillä Jomilla oli vielä edessä märkiä treenejä, jolloin olisi hyvä, jos panta ei olisi kaulassa. Päädyin koettelemaan muistiani ja laitoin pojille pannat.
 
 
Seitsemästoista treenipäivä ke 1.6.
 
En nukkunut yöllä yhtään. Tosin päivällä oli tullut koisittua useampi tunti, että ei kai ihmekään... Yhden aikoihin päästin Jomin käymään pihalla, ja sitten lähdin isosten kanssa tunnin lenkille. Miksen ollut keksinyt tuota lenkittämistä edellisenä päivänä? Lenkin jälkeen viimeistelin treenitamineet ja sitten lähdin jompun kanssa. Punkkipannan muistin jättää kuistinpöydälle. Kello oli noin kaksi. Siihen aikaan olisin herännyt, jos olisin saanut nukuttua. Otin mukaani lastauslavanpalan, jotta saatiin treenittyä hyppyä. Aloitin kantamisen vasemmalla kädellä, mutten selvinnyt kättä vaihtamatta edes kotitien loppuun. Oikealla kädellä jaksoin kantaa loppumatkan.
 
Kellotin kävelyämme, sillä halusin selvittää, että oliko mitään mieltä käyttää bussia sunnuntaina. Pitkää pätkää sillä ei päässyt, mutta jos siitä kuitenkin olisi ollut hyötyä kun äippä ei voinut heittää.
 
Bussipysäkille kesti sen puoli tuntia, kuten tiesinkin. Siinä pidettiin 8 minsan tauko. 8 minsaa siksi, että puoli kolme oli helppo aika muistaa uudelle kellotuspätkälle ; )
 
Pysäkki, jolla pitäisi jäädä pois, oli 13 minsan päässä edellisestä pysäkistä. Ei siis kovin pitkää pätkää pääsisi bussilla :/ Sitten kellotin taas selvittääkseni, että kauanko kesti kävellä pysäkiltä koepaikalle. Ihan suoraan sinne ei menty, sillä jompu pääsi kastautumaan litsissä. Se oli parin minsan mutka matkassa.
 
Parin minsan mutka miinustettuna matka pysäkiltä koepaikalle kesti 20 minsaa. Eli bussilla pääsi vain kymmenen minsan kävelypätkän. Aika turha juttu, ettenkö sanoisi... :/
 
Nyt on taas sitä aikaa vuodesta kun täysin pimeää ei tule. Silti oli liian hämärää aloittaa ruutuilu. Tosin nyt se ei ollutkaan ekana treenilistalla vaan kaukot. Siihenkin oli vähän turhan hämärää. Ei siis kannata lähteä liikenteeseen ennen puolta kolmea.
 
Odoteltiin jonkin aikaa ja sitten kävin virittämässä ruudun. Nyt laitoin sen vähän eri paikkaan. Virittämisen aikana jompu istuskeli.
 
Meinasin odotella lisää valoa, mutta hyttyset tekivät paikoillaan olosta inhottavaa. Niitä kyllä inisi aika tavalla ympärillä. Sitten tehtiin jääviä. Siihen oli valoa ihan tarpeeksi. Ei lähtenyt kovin hyvin, sillä tuli vääriä asentoja. Jo heti eka oli väärä. Huokaisin harmistuneena, pettyneenä ja epätoivoisena. En muista, että yritinkö antaa jompulle mahdollisuuden korjata virheensä, mutta jouduin kuitenkin ottamaan käsiavut käyttöön. Niiden kanssa tehtiin vähän aikaa ja sitten ilman kättä hitaalla vauhdilla. Kun tuo sujui, niin lisää vauhtia. Sitten sain monta oikeaa asentoa, vaikka ketjutinkin jääviä. Kerran tein jopa niin, että ketjutin jäävät ilman välipalkkaamista ja kolmannen jäävän jälkeen megapalkka.
 
Sitten taisin kokeilla kaukoja. Meni tosi hyvin eikä ollut kovin vino. Jomi ei myöskään ollut pahasti vino kun meni liikkeestä maahan. Joko se oli sattumaa tai sitten edellisenä päivänä tehty venyttely oli auttanut asiaan. Jomilla on nyt ollut todella touhukas kuukausi. Sellainen ei ole ollut normaalia, joten voi hyvinkin olla, että jompulla oli jumeja tai lihaksissa tuntui touhukas kuukausi. Kaukot olivat rauhallisia, mutta asentojen vaihto ripeää : )
 
Seuraavaksi kaiketi kapulointia, joka meni hyvin.
 
Hyppyäkin otettiin jossain välissä. Ekalla kerralla kiersi hypyn. Oli sitten toinen kerta kun tuon teki. Hyvä siis, että raahasin palasen mukanani. Kun nyt ei tekisi kokeessa tuota...
 
Seuraamista ihan seuraamisena otettiin myös ja meno oli hyvää.
 
Alkoi tuntua, että treenistä tulisi lyhyt kun miltei kaikki liikkeet oli jo käyty läpi. Edelleen oli vähän turhan hämärää ruutuiluun. En enää muista miten kulutettiin aikaa, mutta paikoillaan ei voinut olla. Hemmetin hyttyset > : ( Kaiketi treenittiin jotain. Jääviähän tuli otettua useammassa erässä ja hyvin meni. Kaukoa myös, joka myöskin meni hyvin. Kapulointia kanssa, mutta tämä ei enää niinkään sujunut. Suuhun ottamisesta tuli mietiskelevä. Kun yritin saada kelvollista lopputulosta, niin tuntui menevän vaan pahempaan suuntaan. Ja kun aiemmin oltiin kapuloitu, hyvin oli mennyt. Höh? Taidettiin siinä välissä käydä kattomassa paikka lavan palalle. Olin päättänyt jättää sen kentän rehotuksen kätköihin. Niin säästyisi turha ees taas ronttaaminen.
 
Kun vihdoinkin päästiin ruutuilemaan, niin kokeilin lähettämistä kauempaa. Oijoi ja aijai. Ukko näytti lähtevän kiertämään tötsää. Ei hyvä. Kokeilin lähempää, ja taas sama! Sitten vielä lähempää, ja nyt meni ruutuun, joskin jolkotellen. Jolkottelu mun mielestä kertoo siitä, ettei jompu ole varma mitä sen pitäisi tehdä. En enää muista miten treeni eteni, mutta joka sivu käytiin läpi. Välillä piti käydä näyttämässä, ja välillä ei. Välillä laitoin namia alustalla ruutuun. Pyörittiin jonkin aikaa ruudun ympärillä.
 
Sitten oli enää merkin kierto, mutta sitä en halunnut ottaa heti perään. Otin vähän hyppyä ja sitten käytiin kätkemässä palanen. Sitten otettiin jotain muutakin ennen kuin uskaltauduin kokeilemaan kiertoa. Kentällä olisi ollut se iso tötsä, mutta käytin omaani, joka on pienempi. Hyvä opetella eri kokoisten kanssa, sillä tötsän koko voi olla 15-40 cm! En muista, että liikutinko Jomia ennen lähetystä. Hyvä olisi ollut, sillä sitten se tavallaan tuli lähetyspaikalle “puskista”. Lähettelin eri suunnista reilun matkan päästä ja hyvin meni. Ekalla kerralla oli pientä epäröintiä, mutta kiersi merkin. Sen jälkeen ei ollut mitään epäröintiä vaan hienoja kiertoja : )
 
Otettiin väliin jotain, ennen kuin tein jotain uhkarohkeaa... Päätin kokeilla ruutua! Vähän se jänskätti, että mitä tuleman piti, mutta lähetin varmaankin kisamatkan päästä – ja hitto vie – ukko meni ruutuun!!! Käskin vielä maahankin ja sitten megapalkka parhaalle ukolle : )
 
Myönnän, että käytin palkkana lihapullia. Herra oli vetänyt lähes koko pussillisen niitä. Jäljellä oli vajaa kourallinen, joten päätin vielä vähän treeniä. Ruudun kasaamisen ajan ukko istui. Sitten kai vähän kaukoiltiin, jääväiltiin, nyt tuli vääriäkin asentoja... ja kapuloitiin. Kapulointi oli kyllä aikamoista...
 
Sitten kamat kasaan ja pois hyttyskentältä. Kävellessämme kohti litsiä evästin banskun. Taas treeniin oli mennyt tunti, vaikka yhdessä välissä oli näyttänyt, että nyt tulisi lyhyempi treeni. Molempina päivinä jompu oli jaksanut hyvin, että sen puoleen ei oo valittamista.
 
Jomi kastautui litsissä ja sitten kohti kotia. Takareisissä tuntui, joten voi olla, että se, tai / sekä nukkumaton yö, oli syynä, että nyt hymynaama ilmoitti mun nopeudeksi 6. Jännä, ettei tuota mittaria ole toiseenkin suuntaan...
 
Tänä aamuna nähtiin monta pitkäkorvaa. Niin mennen kuin tullenkin. Kun koti oli noin puolen tunnin matkan päässä, niin jalat alkoivat tuntua raskailta. Matkan myötä jalkojen paino tuntui vain lisääntyvän. En niinkään tuntenut oloani väsyneeksi vaan luultavasti jaloista teki painavammat äkillinen liikunnan lisääminen. En tiedä, mutta loppumatka oli kyllä aika raskas.
 
Kotona oltiin puoli kuuden aikoihin. Kävin pesemässä Jomin saunassa ja sitten mentiin sisälle asuntoon. Päästin isoset pihailemaan ja nyt ei ollut murhetta naapurin koirasta. Venyttelin jompua, ja kun isoset olivat tulleet sisälle, venyttelin ite. Se oli pikku pakko. Oli aika kankea olo, ja luultavasti seuraava treenipäivä olisi ollut aika haasteellinen ilman venyttelyä. Ja varmasti oli mukavampi herätäkin kun ei ollut kuin rekan alle jäänyt.
 
Voi Jomi! Kun aloin olla venyttelyn loppupuolella, herra tuli mielistelemään mua. Hän halusi ruokaa! Hölmö haukku ei muistanut, että oli kyllä jo vetänyt pussillisen lihapullia : D Ilmeisesti ulkona syötyä ei lasketa ; ) Venyttelyn jälkeen ruokin koirat. Jomi sai vähän nappuja – lähinnä ihan vaan muodon vuoksi.
 
Herättyäni nipsuttelin ylätasanteen. Oli taas kamala helotuspäivä :/ Kylläpäs ylätasanne oli päässyt villiintymään. Ja ne puskat leviää ihan mielettömästi. Varsin nopeakasvuista laatua. Pusikkoa tuli saksittua urakalla ja sitten heinää nipsuteltua. Pari tuntia siihen meni ja tasanne näytti mukavammalta. Jos voisin, niin vetäisin sinne maahan jonkun muovin, jottei heinä kasvaisi. Muovin päälle laittaisin jotain pihalaattoja tai jotain, niin olisi se rehotus kurissa.
 
Sony pysytteli paljon mun lähellä – joskin varjossa, jos mahdollista. Ja taas herran suu kävi. Se sitten on kyllä yks varsinainen komposti. Mistä lie saanut päähänsä, että kaikki mitä mä leikkaan, pitää yrittää syödä? Sen puskankin vihreät versot herra yritti mussuttaa, mutten antanut. Jotain rajaa kermis!
 
Tico muuten oli sammakkona sitten kun tultiin sisälle nipsuttelemasta. Sammakkona se oli myös viime ti kun oltiin tultu agihallilta. Sitten joku päivä sen jälkeenkin se oli, mutten muista mikä päivä.
 
Kun aamulla lähdettiin treenimään, asteita oli +13. Takaisin tullessa niitä oli vain +10,5. Se on kyllä jänskä, että asteet tippuu kun arska nousee. Herätessäni sitten oltiinkin jo +24 :/
 
 
Kahdeksastoista treenipäivä to 2.6.
 
Taas oli uneton yö, mutten noussut ennen puolta kahta, koska ei se hyödyttänyt mitään. Kun kello vihdoinkin oli puoli kaksi, päästin Jomin käymään pihalla, ja sitten taas tunnin lenkura isosten kanssa. Lenkin jälkeen vielä viimeiset valmistelut, ja sitten Jomin kanssa kohti hyttyskenttää. Asteita oli +13, eli sama kuin edellisenäkin päivänä, mutta kosteutta oli kai jonkin verran enemmän kun pöksyt tuntuivat tarttuvan kiinni.
 
Kun oltiin kävelty jonkin aikaa, muistin, että Jomilla oli vielä punkkipanta. Otin sen heti pois ja laitoin reppuun.
 
Litsillä pulahdus ja kohta jo oltiinkin kentällä. Kapuloinnista oli jäänyt sen verran ikävä fiilis, että otin sitä ekana. Ei mennyt kovin hyvin – ennen kuin – keksin käyttää filettä. Näytin ukolle filettä, ja johan tuli noutoon vauhtia. Miettimiset jäivät sikseen.
 
Sitten istutin Jomin ja aloin ite tehdä ruutua. Jotenkin tuntui, että oli vähän liian hämärää ruutuilla, joten se sai odottaa vielä jonkin aikaa. Tuntui pahalta istuttaa Jomia, sillä hyttyset kiusasivat sitä :/ Pikku-ukko istui niin paikoillaan kuin voi napsiessaan ärsyttäviä hyttysiä. Ei tarvinnut olla kuin sekunti paikoillaan, ja heti oli inisijöitä ympärillä > : (
 
En taaskaan muista missä järjestyksessä tehtiin ja mitä, mutta otettiin jääviä ja ne menivät hyvin. Otin niitä liikkeenomaisestikin, sillä kiertoa ei mielestäni olla juuri treenitty. Etenkin seisomisessa se on haastavinta, mutta kun oon keskittynyt pelkkiin jäävien asentoihin, niin ei ole ehtinyt niitä säätämään. Luulisin, ettei tassujen liikkumisesta tulisi isoa miinusta. Pienempi se ainakin on kuin väärä asento. Jääviä otin pitkin treeniä ja paria väärää asentoa lukuun ottamatta meni hyvin.
 
Hyppyäkin tuli otettua ja tästä tuli kyllä nyt uusi hikikarpalo kokeeseen. Ekalla kerralla kiersi hypyn. Se oli vähemmän mukava yllätys. Toisilla kerroilla ei. Kokeilin hyppyä eri paikassa eikä kiertänyt sitä. Mutta kun kokeilin sitä jossain vaiheessa uudestaan, taas ekalla kerralla kiersi. Kauhuissani nostin kädet poskille ja sanoin hiljaa “voi ei!”, kun jompu istui mun sivulla. Sitten päätin vaihtaa sanaa “hyppyyn”. Lohduttavaa oli se, että näytti tulevan sivulle pelkästään senkin sanan kanssa. Aiemmin oon käyttänyt “sivu” – sanaa, kun en muuta keksinyt, enkä halunnut sekoittaa agin hyppyyn. Tuo sana on toiminut alusta asti loistavasti aina maanantain treeneihin asti. Nyt täytyy miettiä, että pelaanko vähän riskillä ja käytän “hyppyä”, vaikka se tavallaan on uusi sana tässä yhteydessä. On se vissiin parempi jos koiruus hyppää yli, vaikka sitä sitten joutuisikin käskemään sivulle, kuin se, että se ei hyppää lainkaan...
 
Kaukot olivat joka kerta ihan mahtavat! Eikä paljon vinottanut. On tainnut venyttely auttaa?
 
Taas tuli melko nopsaan tunne, että treeneistä tulisi lyhyt, kun jäljellä olivat enää kierto ja ruutu. Valoa odotellessa tein vähän sitä sun tätä. Kokeilin ekan kerran liikkeiden ketjuttamista ilman välipalkkaa. Siinä oli seuraamista, jääviä, kaukot, hyppy ja nouto, jonka jälkeen ukko sai fileen. Jomi teki liikkeitä suurella innolla eikä sitä näyttänyt haittaavan vaikka välillä unohdin kehumisenkin. Ukko oli hieno! : )
 
Ruudun eka lähetys ei mennyt hyvin, mutta sen jälkeen sujui. Välillä laitoin alustalle namia ja välillä pikku-ukko sai käyttää silmien sijasta päätään. Pyörittiin ruudun ympärillä jonkin aikaa.
 
Heti perään en uskaltanut ottaa merkin kiertoa, joten tein välissä muuta. Vissiin jääviä ainakin ja varmaan noutoakin. Nouto oli taas tosi hyvä. Jännä, miten file pisti tähän hommaan uutta potkua : D Sen jälkeen kun ekan kerran olin hoksannut käyttää filettä, noudot olivat hyviä. Kokeessa ei saa filettä käyttää, että toivottavasti herran mieleen jää hyvä mielikuva kapuloinnista...
 
Kun oltiin aikamme höntsäilty, kokeilin kiertoa. Heti ekalla meni hyvin. Taas pyörittiin tötsän ympärillä ja pääasiassa meni hyvin. Eka takku tuli kun kauempana suht samassa linjassa tötsän kanssa oli hyppy. Pikku-ukko ohitti tötsän ja suunnisti kohti hyppyä. Kokeilin lähettämistä lähempää, mutta taas sama juttu. Sitten mentiin tosi lähelle ja bileet pystyyn kun kiersi tötsän. Siitä sitten pidensin matkaa pikku hiljaa ja lopulta onnistui lähetys kauempaa. Toinen takku tuli kun lähetin kohti metsää. Näytti, että Jomi oli havainnut metikössä jotain. Vähän mietitytti lähettää ukko, mutta tein sen kuitenkin. Ei kyllä näyttänyt siltä, että olisi kiertänyt merkin, joten kutsuin takaisin. Jomi jäi seisomaan ja tuijotti metsään. Mulle tuli pikku paniikki, että nyt se koiruus lähtee pinkomaan ties minkä ötökän vanavedessä. Kutsuin Jomia, joka näytti siltä, ettei tiennyt mitä tehdä. Joku osa taisi kertoa sille, että kutsua pitäisi noudattaa, kun taas toinen osio olisi halunnut lähteä omille teilleen. Kutsuin ja lähdin juoksemaan poispäin. Jomi vieläkin empi, mutta lopulta valitsi mut. Se oli helpotus! Jomille tilanne taisi olla vähän hankala, sillä se tuli mun luo haukkuen. Se oli Jomin tapa purkaa tilanteesta aiheutunutta hämmennystä.
 
Odottelin hetken ennen kuin kokeilin sydän pamppaillen uutta lähetystä kohti metsää. Hyvin meni, joten uutta lähetystä perään.
 
Tehtiin taas välissä jotain ennen kuin kokeilin ruutuilua. Se meni ihan kivasti. Jomi joutui istumaan kun kasasin ruudun ja hain pois tötsän ja hypyn.
 
Tällä kertaa ei mennyt ihan tuntia eikä koko pussillista lihapullia. Bansku poskeen ja kohti litsiä.
 
Tänä aamuna ei nähty pitkäkorvia, mutta Jomin pupututka näytti olevan päällä.
 
Kotona oltiin puoli kuuden aikoihin, huuhtelin Jomin saunassa, ja sitten sisälle. Sillä välin kun isoset pihailivat, venyttelin Jomia. Vaikka olinkin kantanut lavan palaa, oma kävely oli tuntunut kevyemmältä kuin edellisenä aamuna. En venytellyt.
 
Herättyäni kymmenen aikoihin asteet olivat +24. Nipsuttelin talon vieressä olevan nurmialueen. Siihen meni reilut pari tuntia. Ihanan palaneelta näytti ruoho.
 
Ohjatut toko-treenit jätin väliin kolmesta syystä. 1. Meidän omiin treeneihin meni nyt niin paljon aikaa ja vaivaa, että jos oltais menty illalla tokoon, niin ei siinä olisi poika ehtinyt kunnolla levätä ennen seuraavaa treeniä. Ja tosiaan kun jo matkoihin meni yhteensä kaksi tuntia...
2. Kökkö sää. Sääherran lämmönsäädin oli ilmeisesti rikkoutunut kun päivä toisensa jälkeen piti kärventyä helv... eiku helteessä. Ei siinä sitten hirveesti huvittanut lähteä kävelemään semmosessa helotuksessa. Ja vielä kun oli vaihtoehto, joka oli syy numero 3. Tkamu oli pyytänyt kisaseuraksi.
 
Jos ei olisi ollut omia toko-treenejä eikä agikisoja, niin kyllä mä sitten olisin raahautunut tokoon – kököstä säästä huolimatta.
 
 
Yhdeksästoista treenipäivä pe 3.6.
 
Alun perin olin miettinyt, että olisin pitänyt peräti pari tylsää päivää ennen koetta. Mutta kun ilmeni takkua hypyssä, ja sitten tietty oli kiva treeniä lisää ruutua & noutoa, niin aamulla kolmen jälkeen lähti TripleTan kohti koulua. En jaksanut lähteä koepaikalle asti. Ja toiseksi koululle sai mukaan isosetkin. Taas oli takana uneton yö, mutta nyt yö oli mennyt videon latailussa ja kuvien kanssa. Agikisoista kotiuduin puoli kahdentoista aikoihin, jonka jälkeen laitoin videon lataukseen ja aloin käydä kuvia läpi. Kyllähän siinä alkoi väsyttämään, mutta en mennyt nukkumaan, sillä sitten nousun kanssa olisi voinut olla vähän niin ja näin.
 
Koululla kapuloitiin kera fileen, joka meni hyvin. Jätin pojan istumaan ja menin kauemmas tekemään ruudun. Sitten treenimään hyppyä, joka meni hyvin. Helpotus, että jompu hyppäsi ja tuli sivulle heti ekalla eikä kiertänyt kertaakaan. Hypyn jälkeen seurautin Jomin ruudun lähetyspaikkaan ja hyvän matkan päästä lähetin menemään. Ruutun meni ja nätisti! Vaihdoin sivua, ja joka sivulla sama juttu! Jokaista sivua tehtiin vain kerta. Taas pyörittiin ruudun ympärillä, mutta nyt namialustan kanssa. Olipa hieno ruutu-treeni! : )
 
Sitten kapulointia fileellä ja hienoja noutoja teki pikkupoika : )
 
Jätin Jomin istumaan ja tein ruudun eri paikkaan. Virityksen jälkeen tehtiin hyppyä eikä kiertänyt kertaakaan : ) Sitten kai mentiin kohti ruutua. Tosin jossain välissä otin kaukoja hieman ja kolme ketjutettua jäävää. Menivät hyvin.
 
Lähetys ruutuun meni hyvin. Vaihdoin sivua ja nyt ei mennyt hyvin. En sitten tiedä, että johtuiko se siitä, että maa ei ollut ihan tasainen. Lähetin Jomin nurtsilta, joka oli ihan aavistuksen verran korkeammalla kuin hiekalla ollut ruutu. Koiran vinkkelistä tuo pieni aavistus voi olla isokin näköeste. Kokeilin lähempää, mutta ei onnistunut, joten vielä lähempää. Mä oon yrittänyt välttää jankkaamista, eli jos koiruus ei mee ruutuun kerralla, en ala työntämään sitä sinne vaan otan homman alusta. Nyt onnistui ruutuun meno, joten pikku hiljaa matkaa pidemmäksi. Kun sitten olin suunnilleen siellä, mistä ensin yritin lähettää, niin vähän näytti olevan suunnistusvaikeuksia, mutta pikkupoika oikaisi linjansa kun (ilmeisesti) näki paremmin. Seuraava sivu meni kerralla maaliin, samoin neljäskin sivu : ) Sitten taas lähetyksiä namiruutuun. Kyllä olin hymiönä ruutu-treenin jälkeen : ) Sitä iloa ei kestänyt kauan...
 
Mistä lie Sony saanut päähänsä mölytä jokaisesta näkemästään autosta? Ei se ennen ole tommonen ääliö ollut. Tuohon aikaan ei paljon autoja mene, että onko ne liian hyvin havaittavissa? Mutta kyllä otti päähän moinen käytös + siitä tuli turha jännityksen aihe treeneihin kun kermis pisti parastaan. Kerran yhden nouto-treenin aikana herra pisti päällensä järkyttävän mölyn kun tiellä meni yksi auto. Olin just heittänyt kapulan, enkä sitten uskaltanut lähettää Jomia hakemaan sitä, sillä pelkäsin Jomin reagoivan mölyyn lähtemällä selvittämään, että mikä kaveria haukutti. Kyllä siinä sai pää punaisena huutaa pallolle, että NYT kuono kiinni! Pidin Jomia pannasta kun yritin hiljentää islannin mölyapinaa. Kun siinä olin onnistunut, kokeilin, ja lähetin Jomin hakemaan, vaikka heitosta oli kulunut vähän aikaa. Pieni poika löysi kapun, ja toi sen tosi hienosti! Niisk : )
 
Toisella kertaa herra mölyapina repesi liitoksistaan kun koululle tuli auto. Arvelin sen olevan lehdenjakajan. Oltiin just saatu toinen ruutu-treeni valmiiksi ja istutin Jomia kasatessani ruutua. Sony alkoi huutamaan. Jomi ei heti siihen reagoinut, mutta kun kaveri jatkoi vakuuttamista, että nyt oli oikeesti reagoitava, Jomi nousi. Niin, ja Ticokin oli lähtenyt tähän mukaan. Jomi oli hetken aikaa ihmeissään kun ei vissiin täysin tiennyt mitä kaverit haukkuivat. Lopulta kuitenkin alkoi juosta kohti autoa. Mä huusin kurkku suorana Jomia, joka pysähtyi miettimään, että mitä tehdä. Huusin Jomia. Auto hidasti. Jomi juoksi sinne. Huusin Jomia, mutta ei auttanut. Otin muutaman askeleen lähteäkseni hakemaan ukon, kun se jo alkoi tulla takaisin. Jomi tuli luo, helpotus. Kyllä suoraan sanottuna tutti Sonyn käytös.
 
Tehtiin välissä jotain, kapulointia ainakin, ja vissiin hyppyä. Halusin lopuksi kokeilla merkin kiertoa. Kun sinne asti pääsin, kierto meni hyvin. Taas pyörin merkin ympärillä lähettäen Jomia. Välillä otin koiruuden sivulle ja välillä heitin palkan mun taakse.
 
Isosten kanssa en tehnyt mitään. Sen olin jo päättänyt kotona, etten jaksa. Treenit kestivät nyt vain puolisen tuntia. Treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, että oli oikein hyvän mielen treenit nuo : ) Siitäkin huolimatta, että yksi mökäpallo yritti pilata ne...
 
En haluaisi, mutta aamulla meen taas treenimään. Nyt otan mukaan vain Jomin, sillä mennään paikkaan, jossa on asutusta lähellä. Tuossa paikassa ei olla ennen treenitty, että on mielenkiintoista nähdä miten menee ruutu...
 
 
Kahdeskymmenes treenipäivä la 4.6.
 
Taas oli uneton yö, mutta enpä missään vaiheessa yrittänyt nukkumista. Yö meni kuvien parissa. Just sopivaan aikaan sain latinkiin tkamun agivideot, jotka onneksi lopulta lähtivät latautumaan. Oli ollut ongelmia lataamisessa. Ekalla kerralla lähti lataus käyntiin hyvällä vauhdilla, mutta sitten jossain vaiheessa tehot tipahtivat tosi alas, ja homma tyssäsi. Odotin, että josko tehot nousisivat, mutta ei, joten sammutin koneen, ja kokeilin uudestaan. Taas lähti lataantumaan ihan kivaa vauhtia, mutta jossain vaiheessa tuli jälleen stoppi. Luulin, että oltiin jo voiton puolella kun tuubi ilmoitti, että latausaikaa oli jäljellä 22 minsaa. Samaa virttä lauloi tunninkin päästä. Siihen mennessä olin yrittänyt ladata yhtä videota yli 12 tuntia. Luovutin, ja vaihdoin kuvien lataamiseen. Kuvien valmistuttua oli taas aika kokeilla videon lataamista.
 
Mutta taas mentiin samalla kaavalla: Jomi pihalle, isosten kanssa lenkura, ja Jomin kanssa menoksi. Mentiin yhdelle kentälle, jonne täältä oli semmonen puolen tunnin kävely. Siellä ekana kapuloitiin. En näyttänyt Jomille filettä vaan tehtiin liikkeenomainen nouto. Meni hyvin. Seuraavat pari noutoa alkoivat liikkeenomaisesti, mutta en ottanut loppuasentoa. Kun Jomi otti kapulan reippaasti, kehuin sitä, ja lähdin vauhdilla peruuttamaan. Riitti, että pieni vaan toi palikan. Hieno ukko : )
 
Ennen ruudun tekoa otin kaukoja hieman. Hyvin meni. Jätin Jomin istumaan ja menin tekemään ruudun. Ruudun teon jälkeen jäin vaan seisomaan ajaksi X, sillä kellottaa en voinut kun luuri oli kotona : D Aikani seistyä palasin Jomin luo kiertäen sen.
 
Ennen kuin ruutuiltiin, tehtiin hyppyä. Pieni poika saikin hyppiä urakalla. Hyvin meni. Hyppiminen tapahtui niin, ettei Jomi nähnyt ruutua. Sehän oli nähnyt kun tein ruudun, joten halusin ottaa välissä jotain muuta, ettei koiruus suunnistaisi pelkästään näkemänsä perusteella. Voihan olla, että silti muisti ruudun paikan. Mistäpä sitä tietää.
 
Eka lähetys ruutuun hyvän matkan päästä, ja poika meni ruutuun ilman ongelmia! Kylläpä oli mukava juttu : ) Toiselta sivulta sama, mutta kolmannella tuli takkua. En keksi mistä se sitten olisi johtunut, sillä lähetys tapahtui loivasta ylämäestä. Näköongelmia ei olisi pitänyt olla. Sai mennä tosi lähelle ennen kuin ruutuun meno onnistui. Neljännen sivun kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Sitten käytiin sivut läpi namien kera.
 
Lisää hyppyä ja noutoa. Jossain välissä kokeilin vähän jääviä. Yksi väärä tuli. Outs. Sitten taas ruutua, ja hyvin meni. Lopetin noutoon, ja hienoja noutoja poika teki : )
 
Liikenteeseen oltiin lähdetty kolmen aikoihin ja kotona oltiin puoli viisi. Ei siis ollut pitkä reissu. Kun matkoihin meni noin tunti, niin se oli semmonen puolen tunnin treeni. Ei paha. Tästäkin treenistä jäi hyvä fiilis. Ylipäätään liikkeistä on nyt hyvä fiilis. Käyn nyt vielä lopuksi kaikki liikkeet läpi siltä pohjalta mikä tuntuma treeneistä on tullut. Mukana on tietty vaihtoehto mitä voi tapahtua...
 
 
Istuminen, 1min
 
Ei pitäisi olla ongelmaa. Kiertämisen aikana saattaa tassu liikkua. Edelleenkään en oo täysin toipunut siitä Jomin ekasta makoilusta, jolloin se nousi. Kunpa nyt ei nousisi...
 
 
Seuraaminen
 
Tähän ei ehditty hirveästi panostaa, mutta ne kerrat kun oon seuruuttanut, on menneet hyvin. Pikku poika on ollut pelkkänä korvana ja ihan täpinöissään. Mutta jos on Jomin mielestä liian kuuma, niin sitten ei mene kovin hyvin. Häiriötäkin saattaa ottaa.
 
 
Liikkeestä seisominen
 
Jäävät... heh... Viime aikoina jäävien onnistumisprosentti on paljon kasvanut. Mutta ne yksittäiset väärät asennot kielivät, että vielä ei ole joka jäävälle omaa lokeroa pienessä sievässä päässä.
 
 
Luoksetulo
 
Ei pitäisi olla isompaa ongelmaa. Liikkurin sanoihin saattaa reagoida.
 
 
Liikkeestä istuminen / maahan meno
 
Veikkaan, että tuomari valitsee istumisen. Oli miten oli, niin tässä samat höpinät kuin liikkeestä seisomisessa.
 
 
Ruutu
 
Viime aikoina on kyllä tullut paljon hyviä onnistumisia, että saattaapa olla, ettei tämä mene nollille! Olishan se aikamoista, sillä tämä liike oli kaikkein keskeneräisin, eikä käsittääkseni ole koirille niin helppo juttu kuin luulisi.
 
 
Noutaminen
 
Eiköhän se ihan hyvin mene. Viikolla putkahti esiin sellainen ongelma, että Jomi otti kapun suuhunsa miettien. Eli meni kapun luo hyvällä vauhdilla, mutta sitten saattoi hetken seistä, ennen kuin otti kapun suuhunsa. Tätä ongelmaa ei ole näkynyt fileen tultua kuvioihin.
 
 
Kaukot
 
Viime aikoina on ollut tosi hyviä, ennakoimattomia, nopeita, mutta rauhallisia asentojen vaihtoja. Suorakin on ollut. Todennäköisesti Jomilla oli joku jumi tai jotain kun vinotti niin paljon ennen kuin aloin venytellä poikaa. Mutta voi olla, ettei mene ekalla käskyllä maahan, kun pitää laittaa koiran maahan ennen jättämistä. Ja sitten voi olla, ettei nouse ekalla ylös. Noiden ongelmien kanssa ollaan tämän liikkeen osalta painittu. Niin ja ennakointiakin on ollut, mutta se ei ole ollut niin iso ongelma kuin nuo kaksi.
Lisäys myöhemmin illalla: päivän aikana tuli lueskeltua toko-sääntöjä, ja kun taas kerran tein mielikuvaharjoittelua liikkeestä kera liikkurin, havahduin huomaamaan, että mun kaukoissa saattaa olla virhe. Paljon oon asiaa pohtinut, mutta varma en oo miten loppujen lopuksi on tullut tehtyä. Tuntuma kuitenkin on, että istumisen kaukoissa mulla jää kädet ylös. Se on virhe. Ei hylkäävä, mutta turha virhe kuitenkin. Mun täytyy kokeilla huomenna koepaikalla ennen koetta, että miten Jomi reagoi, jos lasken kädet alas. Siinä on sitten vielä sellainenkin kiva pieni lisä, että mun käsien laskun voi tulkita maahan –käskyksi. On turhan samanlainen. Joopa joo. Tosi kivoja tämmöset viime hetken huomaamiset...
 
 
Hyppy
 
Myönnän, että otin tämän liikkeen itsestäänselvyytenä. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa ja liikkeenä tosi helppo. Onneksi joukkue-treeneissä tuli ilmi, että saattaa kiertää hypyn. Sitten aloin kuljetella treeneissä lavan palasta. Omissakin treeneissä ilmeni kiertämistä. Se oli jäätävää huomata, ettei joukkue-treeneissä tehty kierto johtunut liiasta lämmöstä. Lopulta oli vaihdettava sanaa, ja toko-tukihenkilö antoi vinkkejä. Kiitos niistä : )
 
 
Merkin kierto
 
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tämä on mennyt hyvin. Tätä ei treenitty kuin alussa ja lopussa ihan vain siksi, että saatiin treeniä ruutua rauhassa.
 
 
 
Mitä tuli treenittyä liian vähän? Palkattomia treenejä olisi pitänyt olla enemmän, mutta musta sellaisia ei kannata tehdä jos liikkeet eivät muuten ole kunnossa. Liikkeiden hiomiseen tämä aika enimmäkseen on mennyt.
 
Toiseksi häiriössä olisi pitänyt treeniä enemmän, mutta kun nyt sattui näin kököt säät, niin ei Jomin kanssa voinut lähteä treenimään jonnekin hallille agitreenien aikaan. Kävelyyn kun olisi mennyt se tunti, ja Jomin lämmönsietokyky on pakkasella. Sille auringossa oleminen on myrkkyä. Kerran viikolla yritin treeniä pihassa kaukoja. Kun käskin Jomin maahan, se vinkui, eikä mennyt. Oli liian kuuma ja sen mielestä maahan meneminen ihan kamalaa. Silloin totesin, että pihalla ei treenitä, eikä muutenkaan kuin aamun varhaisina tunteina. Vaikka aikaisin aamulla ollaan oltu treenimässä, niin ei me silti ihan ilman häiriötä olla oltu. Lintuja on näkynyt, ja luultavasti kerran pitkäkorva yritti houkutella Jomia juoksulenkille. Toisinaan Jomi on tiiraillut ympäristöä, mutta toisaalta se on ollut hyvä tilaisuus treenata käskyttämistä silloin, kun ite ei oo ollut 100%:n huomion kohteena. Sääntöjen muututtua ei enää kysytä, että onko ohjaaja valmis. Sen sijaan ilmoitetaan, että liike alkaa ja sitten pitäisi vaan toimia vaikka koira unelmoisi mitä. Niin, ja onhan tuo oma kermapallo aina välillä ollut aikamoinen häirikkö ; )
 
Jäävien kiertoa olisin myös halunnut treeniä enemmän.
 
Itteäni huolettaa, että sössin liikkeet, kun en tajua toimia oikein liikkurin suhteen. Joko en tajua odottaa liikkurin suunvuoroa, tai sitten jään odottamaan sellaista, vaikkei liikkurin pidä sanoa mitään. Pitää vielä lueskella sääntöjä, katella toko-videoita, ja toivoa, etten olisi eka. Silloin voisin koittaa vähän opiskella liikkurin osaa ; )
 
Sää näyttää sikäli suosiolliselta, että järkyttävän helotusviikon jälkeen tuli viileämpi vkl. Sunnuntai on lauantaita viileämpi. Ennustetaan +16, ja jopa sadetta voi tulla. Se ei haittaisi.
 
Mutta näissä tunnelmissa kohti koetta!
 
 
Koepäivä su 5.6.
 
No niin, vihdoinkin oli tullut the päivä. Enemmän mä sitä odotin kuin pelkäsin. Halusin jo höllentää tokon kanssa. Toisinaan kadutti, että olin suostunut joukkueeseen, mutta kun muistutin itelleni, että koe on ilmainen, harmitti vähemmän. Kun koe ei kerran maksanut mitään, niin sitä saattoi ajatella eräänlaisena testikokeena, tai möllinä.
 
Eilinen ilta kului toko-videoiden ja avon-sääntöjen parissa. Sääntöjä lukiessani tein päässä liikkeet kera liikkurin. Tuota pitää tehdä myös seuraavalla kerralla.
 
Puolen yön aikoihin kävin poikien kanssa puolen tunnin lenkin ihanan viileässä +9 asteessa, ja sitten ruokin koiruudet. Piti ruokkia ne poikkeukselliseen aikaan, jottei Jomille tulisi liki vuorokauden pituista ruokintataukoa. Sitten lueskelin kunnes silmäluomet alkoivat painamaan.
 
Heräsin joku 2,5 tuntia ennen kellon soimista. Yritin jatkaa unia, mutta kun se ei onnistunut, lueskelin sääntöjä kera mielikuvien. Sitten tsekkasin sään. En vissiin koskaan aiemmin oo kytännyt säätä näin tiiviisti mitä nyt. Lähes joka päivä oon kattonut mitä TS:n säätiedotus ennusti. Jossain vaiheessahan tästä vkl:sta ennustettiin lämmintä, mutta onneksi ennuste muuttui, ja siinä myös pysyi. Joskus tuntuu, ettei edes päivän säätä osata ennustaa, joten täysin en ennusteisiin luottanut. Tietty toivoin, että oikeasti sunnuntaista tulisi viileä päivä. Se vaan tuntui hassulta kun viikko oli ollut niin tuhottoman lämmin.
 
Sitten menin lueskelemaan ja nukuin reilun tunnin.
 
Herättyäni tein aamupesut sun muut, ja puoli kympin aikoihin päästin isoset pihalle. Sillä välin pakkasin repun. Vähän ennen lähtöä ruokin isoset. Sitten kello olikin miltei 10, ja oli viimeistään lähdettävä talsimaan kohti koepaikkaa. Mulla oli ohuempi takki ja alla t-paita. Asteita oli +13 ja tuuli jonkin verran. Alkuun ohut takki tuntui ohuelta, mutta se oli vaan hyvä. Pääasiassa oli pilvistä, mutta välillä arska tuli esiin. Silloin harmitti, sillä arska lämmitti aika paljon.
 
Litsillä Jomi pääsi kastautumaan ja sen jälkeen pysyteltiin varjossa. Ei menty vielä koepaikalle. Jäätiin litsin uimarannan parkkiin. Siinä otin vähän jääviä, kaukoa ja noutoa. Jäävät onnistuivat nappiin. Kaukoissa ei ollut mitään ongelmaa vaikken pitänyt käsiä ylhäällä. Edelleenkään en oo täysin varma, että oonko tehnyt aina noin. Nouto meni upeasti. Tässä poika joutui pieneen testiin. Takana oli jo yksi hieno nouto. Heitin taas kapun, ja huomasin, että parkkikselle tuli auto. En lähettänyt Jomia hakemaan vaan pidin sitä sivulla sen aikaa kun auto oli parkissa ja ihmiset lähteneet kohti rantaa. Tähän meni muutama minsa. Kehuin Jomia ja syötin sille lihapullan paloja. Kun tuli taas tilaisuus jatkaa, oli pakko kokeilla, että onnistuiko nouto vaikka heitto oli jo “vähän vanhentunut”. Kyllä onnistui! En ottanut poikaa sivulle vaan pelkkä tuominen riitti. Sitten vielä yksi liikkeenomainen nouto, ja se sai riittää sen paikan treeneistä. Sen jälkeen vaan hengailtiin varjossa aina siihen asti, että klo tuli 11.15. Sitten lähdettiin kohti koepaikkaa.
 
Koepaikalla oltiin reilun viiden minsan päästä. Etin ilmoittaumisen, ja sen löydettyäni, ilmoittauduin. Seinältä näin, että kyllä vaan tuomari oli valinnut istumisen. Mentiin varjoon istuksimaan.
 
Jonkin ajan päästä vähän treenin. Kokeilin noutoa auringossa, ja hyvin meni. Samoin kaukot ja jäävät. Sitten takaisin varjoon.
 
Paikka, jossa istuimme, siitä näki kentälle, muttei riittävän hyvin. Vähän kaukana oltiin ja osin näkyvyyttä peitti teltta. Lähemmäs ei voitu mennä Jomin aurinkoallergian takia ; )
 
Istuskellessamme näimme meidän entisen rally-open. Se tuli koiransa kanssa juttelemaan. Kertoi heidän koesuorituksestaan (ovat jo EVL:ssa ja koira vajaa 3v), koesuunnitelmista ja tavoitteista. Mä taas kerroin, että päähänpiston seurauksena oltiin tänään Kultanummen kentällä noin 3,5 viikon rankan treenimisen jälkeen.
 
Koe alkoi puoli tuntia myöhässä. Istumiset olivat kahdessa satsissa kun kisaajia oli 8. Meidän numero oli 15, joten just siitä meni joukko kahtia. Oltiin siis toisessa satsissa. Kyllähän mua jännitti, että pysyykö koiruus paikoillaan. Minuutti tuntui pitkältä ajalta, ja sen aikana vakuuttelin itelleni, että kyllä se pysyy. Lisäksi välillä hengitin syvään. Vihdoinkin aika oli täysi, ja päästiin palaamaan koirien taakse. Muutama sekka seisottiin siellä ja sitten koirien viereen. Kiitos. Jee, kymppi tuli! : ) Istumisen aikana taisi paistaa aurinko.
 
Mun oli tarkoitus seurata liikkurointia, mutta kun siihen laidalle kuuli huonosti, niin se oli aika yhtä tyhjän kanssa. Mentiin käymään vesikupilla, ja yllätys yllätys, pikku-herra ei juonut. Taidettiin siinä vähän treeniä, ja hyvin meni. Sitten mentiin odottamaan vuoroa varjoon.
 
Mua jäi ihmetyttämään, että kun toisessa paikkis-ryhmässä ollut koira meni ohjaajan luo kesken kaiken, niin se saikin jatkaa koetta. Ilmeisesti mun luetun ymmärtämisessä on tässä kohtaa parannettavaa, sillä ymmärsin säännöistä, että paikoiltaan lähtenyt koira ei saisi enää jatkaa koetta. Mutta ilmeisesti se tarkoittaa koiria, jotka aiheuttavat tappelun, yms.?
 
Ennen meidän vuoroa arska meni pilveen. Edellinen koirakko oli loppupuhuttelussa kun liikkuri harmitteli, että arska oli mennyt pilveen. Mä sanoin sille, että hyvä vaan, sillä mun koira on allerginen auringolle. Liikkuri katteli taivasta ja sanoi, että saas nähdä miten kauan se pysyy pilvessä.
 
Sitten se alkoi. Vähän jännitti. Tällä tuomarilla on ilmeisesti tapana laittaa liikkeet uuteen järjestykseen. Näin yhden tämän tuomarin videon, jossa koe alkoi noudolla! Todella poikkeuksellista. Nytkin pakkaa oli sekoitettu. Eka liike oli liikkeestä istuminen. Liikkuri kertoi miten toimia, ja sitten hän ilmoitti, että “liike alkaa”. Lähdin liikkeelle ja kun käsky kävi, käskin Jomin istumaan. Mitään en nähnyt, mutta kuulosti siltä, että ukko oli mennyt maahan. Kääntyessäni tötsällä näin, että niin oli käynyt. Nolla tuli. Jompuli-pompuli, tokossa ei kuulu kerätä nollia ; )
 
Seuraavana oli ruutu. Ennen liikkeen alkua liikkuri kysyi, miten koira toimii ruudussa. Sanoin, että ensin seisoo ja sitten menee maahan. Liike oli jo alkanut ja liikkuri käskenyt lähettämään koiran ruutuun, kun sivusilmällä näin, että pikku-ukon kuono osoitti ihan väärään suuntaan. Herra katteli taakseen. Ei siinä enää voinut alkaa koittaa saada koiran huomiota vaan, kun käsky oli käynyt, koira piti lähettää. Sanoin “ruutu”, ja voi onnea, sillä pikku-ukko lähti täysillä kohti ruutua! Ei hidastellut yhtään vaan pysähtyi vasta kun sanoin “seiso”. Odotin hetken ja sitten sanoin “maa”. Liikkuri käski mennä koiran viereen, ja kun olin siellä, koira piti laittaa perusasentoon. Olin tosi iloinen, että ruutu oli mennyt niiiiiii-in hyvin. Varma en ollut, että oliko se kympin suoritus, mutta ei ollut mennyt nollille. Ruutuhan oli aika alkutekijöissään kun joukkueeseen suostuin. Niin, ja kun lähetettäessä pienen pää oli ihan vikasuuntaan, niin arvostelulomakkeesta löytynyt kymppi oli makeaa silmänruokaa : ) Olin kyllä tositosi iloinen ruudun onnistumisesta. Paljon en sitä ehtinyt mässäämään kun jo liikkuri opasti seuraavaan koitokseen.
 
Seuraamista oli vuorossa seuraavaksi. Tästä saatiin 8,5 pistettä. En tiedä mistä pikkuisen lähti pisteitä, sillä mun mielestä Jomi seurasi hyvin. Voi olla, että perusasennot olivat vinoja, tai / sekä jätätti oikealle kääntyessään. Enkä ole varma, että otinko kaksi, vaiko enemmän, vaiko vähemmän askeleita kun piti peruuttaa. Lisäksi kun kerran kävelin vastatuuleen, mua mietitytti, että kuulenko liikkurin käskytystä. Tuntui, että tuota suoraa pätkää käveltiin kauan. Toivottavasti oli eka kerta kun kuulin jotain, sitten kun liikkuri puhui ; ) Ihan sama, sillä sivusilmällä näin hienosti seuraavan pikku-ukon : )
 
Luoksarin vuoro oli sitten. Kaikki meni hienosti (mun mielestä), mutta “vaan” 9 saatiin, joten kai se piste lähti Jomin loppuhypystä.
 
Hypyn vuoro seuraavaksi. Tässä mulla kävi pieni moka. Mun PITI sanoa “hyppy”, mutta livahti “sivu”. Kun sen tajusin, olin vaan, että “voi ei!”. Onneksi Jomi hyppäsi esteen yli, huh. 9 saatiin, ja varmaan taas se loppuhyppy vei yhden pisteen.
 
Nouto testiin sitten. Liikkuri taas kertoi miten homma toimi, ja sitten antoi kapun mulle. Saatuani luvan heittää sen, heitin. 10 metrin päähän oli piirretty viiva ja vähintään siihen piti osua. Hetken näytti, että heitto jäisi vähän vajaaksi, mutta sitten puupalikka hypähteli pidemmälle. Kun sain luvan, lähetin Jomin hakemaan. Jomi pani parastaan, ja innolla lähti hakemaan. Miltei tippa linssissä kattelin pienen menoa <3 Loppuasento oli suora. 10 saatiin : )
 
Mulla oli fiilarit tosi korkealla, sillä tuntui, että koe oli mennyt hyvin. Mutta ohi se ei vielä ollut vaan seuraavaksi kokeiltiin onneamme liikkeestä seisomisen muodossa. Oli helpotus nähdä tötsällä, että Jomi oli pysähtynyt oikeaan asentoon! Kaikki muukin meni nappii, joten taas kymppi!
 
Kauko-ohjaus seuraavaksi testiin. Testi läpäistiin loistavasti, sillä taas Jomi tykitti kympin! : )
 
Merkin kierto oli parasta Jomia. Vauhti tosi hieno. Kymppiä ei silti saatu, “vaan” 9,5. Nyt tuomari rokotti puolikkaan pisteen loppuhypystä.
 
En tajunnut, että koe oli ohi. Liikkuri tuli mun luo ja ojensi mulle kapulan. Sanoi samalla, että “pirtsakka poika”, ja kysyi rotua. Liikkuri oli tuuminutkin, että Jomi olisi islis. Tuomari tuli siihen ja sitten alkoi loppupuhe. Tuomari katteli Jomia ja tuumiskeli ääneen, että näitä koiria ei usein toko-kokeissa näe. Sanoin, että ei rotu nyt niin kovin yleinen ole. Jotenkin myös tuli puheeksi Jomin aurinkoallergia, johon tuomari totesi, että taitaa olla yleistä noin paksuturkkisilla koirilla. Kysyin, että joko koiralle sai laittaa hihnan. Myöntävän vastauksen jälkeen kaivoin hihnan taskusta. Tuomari kehui Jomin suorituksia. Ainoa, mistä tuli sanomista, oli Jomin loppuhyppy. Sanoi, että jos sen saisin pois, pisteitä tulisi enemmän. Kokonaisvaikutus oli 9 : ) Sitten kättelin tuomaria, jonka nimi on Harri Laisi. Mukavanoloinen mies : )
 
Sitten ulos kehästä. Olin ihan fiiliksissä, sillä meillä oli ollut kivaa kentällä : ) Mitään tietoa mulla ei ollut pisteistä, mutta Jomin työskentely oli ollut tosi hienoa. Rally-ope oli kentän lähellä ja kehui meidän suorituksia. Ei ollut nähnyt koko koetta, mutta sen minkä oli nähnyt, niin sanoi, että oli hyvän näköistä tekemistä : ) Kyseessä on henkilö, joka on joskus tuomaroinut toko-kokeita, niin varmaan tietää mitä puhuu. Jäin siihen sitten juttelemaan. Ope meinasi, että ei se nollille mennyt istuminen välttämättä vienyt ykköstulosta. Olisi halunnut tarjota Jomille luun, mutta Jomi oli enemmän kiinnostunut open nartusta. Sitten hoksasin, etten ollut muistanut antaa Jomille filettä! Ei tainnut olla paha moka, sillä Jomille joutui vähän “tyrkyttämään” filettä. Herralla taisi olla mielessään omat palkinnot... Lähdettiin siitä sitten kattelemaan pisteitä. En olisi halunnut, mutta lapanen ei kehdannut laittaa vastaan. Meidän pisteet eivät olleet vielä tulleet. Ei haitannut, mutta kohta sain tietää ne, sillä kun oltiin menty vesikupille, rally-ope ilmoitti pisteet, ja että se oli ykköstulos. Eikä ollut tehnyt edes tiukkaa. Mulla ei ollut mitään käsitystä mikä on ykköstuloksen raja, mutta myöhemmin mulle selvisi, että se on 256.
 
Tehtiin hetki juttuja kera palkan. Sitten evästin banskun, pakkasin kamat ja mentiin lähemmäs kenttää varjoon odottamaan kirjojen jakoa. Saatiin kehuja meidän suorituksesta. Niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Se oli hämmentävää. Yhden joukkuelaisen kanssa juteltiin pidemmän aikaa. En ollut nähnyt heidän suoritusta, sillä olin lakannut seuraamasta koetta oman suorituksen jälkeen.
 
Siinä odotellessamme tein Jomille ihan yksinkertaista istu-maa-juttua. Eli vedin namilla vuoroin koiruuden maahan ja vuoroin istumaan. Kun vihdoinkin alkoi kirjojen jako, tuomari tuntui olevan vähän harmissaan. Sanoi jotain, että oltiin tunti myöhässä aikataulusta, ja kehotti ihmisiä lukemaan sääntöjä. Mä olin sen verran kaukana, etten tarkkaan kuullut mitä tuolla tarkoitti. Liikkuri oli kyllä ollut tosi hyvä, sillä mun ei tarvinnut kysyä mitään. Oma-aloitteisesti selitti liikkeen kulun ja sitten homma käyntiin. Tuskin tuomari tuota tarkoitti sanoillaan.
 
Sen mä jo tiesin, että ykköstulos oltiin saatu. Voittoa mulle oli veikkailtu. Ite en pisteitä seurannut. Mitä turhaa kun kaikkien on kuitenkin oltava luokan loppuun asti kisakirjojen jaon vuoksi. Niinhän siinä kävi, että me voitettiin 286 pisteellä! Lisäksi saatiin KP! : ) Palkinnoksi saatiin puruluita + possunkorva, Petolan 5 e:n lahjakortti x 2 ja 2 kg:n säkki Taste of the Wild sapuskaa. Vaikuttaisi siltä, ettei siinä olisi mitään myrkkyjä. En oo vielä tutustunut tuoteselosteeseen.
 
Olin laittamassa kirjaa reppuun kun mulle tultiin sanomaan, että pitäisi tulla joukkuekuvaan. Muut juttelivat, että pitää ehdottomasti laittaa mestarit (me) jonnekin keskelle : D
 
kotimatka aloitettiin litsin kautta. Kotona oltiin joskus puoli neljän jälkeen. Vilkaisin mittaria ja se näytti mukavat +13 astetta : )
 
Alla on vähän huono skannaus tuloslomakkeesta. Ehkä numeroista saa jotain selvää. Tai ehkä pitää vielä erikseen listata liikkeet pisteineen niille, jotka eivät halua poimia niitä tekstistä : )
 
 
                              IMG_0001.jpg
 
 
 
Istuminen 10                   
 
Seuraaminen 8,5   https://youtu.be/mSBgnwv2ZkA
 
Liikkeestä seiso 10   https://youtu.be/T0wcgSd3WY4
 
Luoksetulo 9 
 
Liikkeestä istu 0    https://youtu.be/gCHlUMLEXjc
 
 
 
 
Hyppy 9 
 
Merkin kierto 9,5   https://youtu.be/kPb2sGDS5Zk
 
Kokonaisvaikutus 9
 
Pisteet 286, luokkavoitto (1 / 8), ykköstulos ja KP!!! : )
 
 
Että näin kävi kun meikäläisen “hulluilla päivillä” suostuin keskeneräisen koiruuden kanssa toko-kokeeseen. Muutama päivä tuon jälkeen ilmosin Jomin ekoihin agikisoihin, ja senhän jo tietää, miten niissä kävi : ) Ilmeisesti joskus kannattaa olla vähän kreisi ; ) Ja joskus pitää tehdä uhrauksia. Toko-kokeen takia jätin väliin Laitilan miitin. Halusin antaa Jomille mahdollisuuden levätä välillä kunnolla. Ja, kyllä toko-koe vaikutti siihen, etten mennyt viikolla agiin & tokoon. Toki niiden skippaamiseen vaikuttivat nekin syyt, jotka jo kerroin.
 
Joskus myöhemmin lisään Jomista palkintokuvan. Nyt pikku bilettäjä saa levätä.
 
 
8.6. Lisäsin tänne miltei kaikkien liikkeiden perään videolinkit. Tein nuo videot, jotta säästyin selittämästä Jomin kasvattajalle enkuksi noita liikkeitä. Mun toko-sanasto enkuksi on onnetonta, mutta onneksi on muitakin keinoja demonstroida juttuja ; ) Muutaman liikkeen kykenin selittämään, siksi ihan kaikista ei ole videota. Siispä halukkaat voivat nähdä miten Jomi tekee toko-juttuja. Merkin kierto -videossa näkyy se "paha" loppuhyppy. Herra oli vähän väsy kuvaushetkellä, mutta hienosti silti jaksoi. Vauhti, joka sillä on kun lähtee hakemaan kapulaa, on vauhti, joka koiruudella oli kaikissa liikkeissä, joissa piti juosta. Kerta toisensa jälkeen mun silmät levähtivät hämmästyksestä auki, kun pikkupoika näytti pitävän hauskaa kokeessa! Tätä koetta en tule unohtamaan koskaan.