Tämäkin olisi hyvin voinut olla edellisen kirjoituksen otsikon alla rt:n ja lumen lisäksi. Mätsihän oli Jomille ihan uusi kokemus. Bongasin tämän mätsin viime viikonloppuna. Sen ilmoon oli laitettu varsin epämääräinen osoite (tyyliin se ja se kauppa), joten pistin sähkäriä ja kyselin tarkempaa osoitetta. Vastauksen sain nopeasti, mutta en siltikään onnistunut hahmottamaan, että missä mätsi olisi. Päätin tutkia asiaa tarkemmin loppu viikosta. Viikolla ei vaan ollut aikaa.
Mun ei koskaan tarvinnut koittaa selvittää mätsin sijaintia sen tarkemmin, sillä tkamu kyseli, että kiinnostaisiko lähteä kyseiseen mätsiin! Mä olin jotenkin saanut semmoisen käsityksen, ettei hän enää juurikaan oo näillä leveysasteilla viikonloppuisin, joten siksi en edes kysynyt häneltä.
Alunperin olin suunnitellut lenkittäväni kunnolla isoset ennen mätsiä. Sehän olisi tarkoittanut, että Jomin olisi pitänyt jäädä yksin. Pyykkiteline oli varattuna pyykeille, joten varsin virkeän Jomin käytössä olisi ollut keittiön lisäksi olkkari. Tähän mennessä Jomi ei ole tehnyt mitään tuhoa, joten en halunnut antaa sille mahdollisuutta kuluttaa aikaansa hammastelemalla vaikkapa sohvaa, tai jonkin kaapin kylkeä, tms. Isoset saivat tyytyä pihailuun. Parempi lenkki oli tiedossa reissulla väsytetyn Jomin jälkeen. Uskoin, että sen jälkeen Jomi ei halunnut tehdä muuta kuin nukkua.
Eilen unet olivat jääneet vähiin kun olin niin innoissani lumesta. Se pari tuntia tuli nukuttua aamulla ja seuraavan kerran vasta illalla. Yön nukuinkin kuin tukki. Vasta herätys kello viis havahdutti mut takaisin tähän maailmaan. Kävin triplettelemässä ja sitten ruokin koirat. Vaikka Jomi olikin menossa mätsiin, annoin sille silti ihan normi-annoksen. Ahmatti tuskin edes tunsi, että sillä oli masussaan koskaan ruokaa ollutkaan, kun sille myöhemmin tarjoilin herkkuja. Jos mätsäämään olisi mennyt jompikumpi isosista, niin en olisi antanut sapuskaa lainkaan.
Lumen tulon vuoksi tkamu ei uskaltanut hakea mua pihasta. Hänellä oli vielä kesärenkaat. Tänä vuonna voi mun mielestä hyvin sanoa, että talvi yllätti. On ollut niin sateinen syksy ja vielä alkuviikostakin taivaalta tuli vettä. Pari kuura-aamua oli ollut, ennen kuin maahan päjähti noin kymmenen sentin lumikerros. On kyllä poikkeuksellista, että koko Suomi muuttui valkoiseksi samaan aikaan! Mutta takaisin aiheeseen. Kotitie on semmoinen, ettei sitä todellakaan kannata ajella kesärenkailla. Kotitienjatkekin on vähän niin ja näin, joten tarjouduin kävelemään pysäkille.
Olin mennyt vielä uudestaan nukkumaan ja kun herättyäni olin käyttänyt Jomin pihalla, jätin isoset sinne. Sisällä pakkasin repun, joka tuntui jäävän oudon tyhjäksi. Siellä oli jo vesipullo- ja kuppi, rokotukset, kampa, normihihna- ja panta. Eikö muka muuta tarvittu, funtsin. Yleensä kun reppuli on ollut pullollaan kamaa vaikka viikon tarpeisiin. Semmosta se on, kun liikkuu ilman autoa. Nyt oli tiedossa kyyti, joten reppukin oli kevyt.
Jomille sovitin ekan kerran näyttelyhihnaa. Ajattelin, ettei se nyt niin kovin erilainen voi koirasta olla kuin normihihna. Väärässä olin, sillä Jomi vikuroi hihnassa. Se meni kyllä nopeasti ohi, mutta päätin jättää hihnan Jomille. Hihna on Ticon vanha. Ticolla en uskalla sitä käyttää, kun siinä on semmoisia suhteellisen hepposen näköisiä ketjuja. Jomin voimilla sitä tuskin ihan heti vedetään poikki.
Pysäkillä oltiin hyvissä ajoin. Olin lähtenyt liikenteeseen löysällä aikataululla. Eipähän tarvinnut pitää kiirettä. Oltiin hetki pysäkillä ja sitten mentiin vähän syrjäisempään paikkaan odottamaan. Pysäkin ohi meni jatkuvasti autoja. Jomi ei ollut hankala. Päinvastoin! Aina, kun auto meni ohi, Jomi alkoi katella mua :) Nappua hävisi taskusta semmoiseen tahtiin, että pakko oli vaihtaa paikkaa. Pitihän mätsiinkin jäädä jotain. Kyllä mulla ihan hyvin oli namia mukana, mutta ei kuitenkaan jatkuvaan syöttöön asti.
Mätsipaikalle päästiin hitaasti, mutta varmasti. Jomi pisti haukuksi kun pääsi ulos autosta. En yllättynyt. En myöskään stressannut asiasta, sillä olin melko saletti, että mökä vielä loppuisi. Niin oli käynyt siinä ainokaisessa näyttelytreenissä, jossa oltiin oltu. Kyllä vaan se mökä väheni, kun Jomi oli saanut hetken nähdä koiria.
Ilmoittautumisia otettiin vastaan Rautian sisätiloissa! Aatelkaa, koirat olivat tervetulleita sisälle kauppaan. Eikä siinä vielä kaikki, mutta bonuksesta lisää vähän myöhemmin. Jomi nuuskutteli innokkaasti muita koiria, eikä juuri sillä hetkellä olisi osannut uskoa miten mörköinä se pitää muita koiria. Siinä kun Jomin rokotuksia tarkastettiin, niin sanoin tarkastajalle, että rokotukset ovat kahdessa kirjassa kun Jomi on tullut Islannista. Oli pakko vielä lisätä, että kun pääsi käymään Islannissa, niin pitihän sieltä pentu tuoda. Tarkastaja oli ihan, että, oooh, ja harmitteli, ettei ollut ite hokannut samaa. Oli kuulemma myöskin käynyt hiljattain Islannissa! Kaikki ilmoittautujat saivat pienet pussit jotain Jeppe –nappuja. Niin kivaa, ettei jaossa ollut niitä iänikuisia rc-nappuja!
Ja sitten siitä bonuksesta, josta aiemmin mainitsin. Koirat saivat kierrellä kaupassa vapaasti!!! Tosi kiva juttu! Tarjolla oli pullaa, mehua ja kahvia. Mä otin pullapalan kera mehun. Siinä kun söin sen tarjoilupöydän vieressä, niin ohi meni koira. Koira nuuskaisi Jomia. Mitä teki Jomi? Ei mitään. Ei siis yhtään mitään. Tuskin edes karvakaan värähti kun toinen koira nuuskaisi herraa. Jomin mielessä oli sapuska. Pieni seisoi mun edessä mua tuijottaen kun söin pullaa. Ohi menneen koiran omistaja ihmetteli kun Jomi ei reagoinut hänen koiraansa mitenkään. Jomin maailma pyörii kyllä ihan totaalisesti sapuskan ympärillä. Siinä on puolensa ja puolensa, kuten myöhemmin käy ilmi.
Jomin numero oli 310, joten kun pennut alkoivat, niin oletin, ettei ollut mitään kiirettä vielä kehään. Wrroooonggg. Kaikkien pentujen piti mennä kehään yhtä aikaa. Siinä ei sinänsä mitään ihmeellistä. Oon ollut muutamassa mätsissä, joissa on haluttu luokan kaikki koirat kehään yhtä aikaa. Kehässä seisotettiin koiria jonkin aikaa. Mittarissa oli ollut pakkasta –10 kun lähdin Jomin kanssa kotoa. Jomi on vielä niin pieni ja sillä on pentukarva, joten puin sille Ticon takin. Se meni Jomin päälle yllättävän hyvin. Luulin, että takki olisi Jomille auttamattoman iso, mutta ei se ollutkaan niin paha teltta kuin olin kuvitellut. Ihan hyvin Jomi pystyi liikkumaan sen kanssa. Tokihan se oli sille vähän iso. Kun kehään oli tullut niin yllättävä meno, niin tuo takki oli edelleen Jomin päällä. Tietämättä siitä, että mitä tuleman piti, aloin jonkin aikaa kehässä oltuamme ottamaan takkia pois Jomilta. Kehässä oltiin jonkin aikaa. Seisotuksen lisäksi tuomari kävi moikkaamassa jokaista pentusta.
Mätsi jatkui varsin poikkeuksellisella tavalla. Kehään meni kerrallaan vain yksi pentu. Jokaiselle pennulle annettiin kirjallinen arvostelu. Ihan rasti ruutuun lappunen se oli, mutta mukavaa ekstraa silti.
Tkamu oli ilmonnut molemmat koiransa, joten sain pidellä jättistä sillä välin, kun tkamu oli kehässä toisen koiransa kanssa. Mulla ei ollut mitään ongelmaa kahden pentusen kanssa. Kun niille näytti namia, niin olivat ihan nätisti. Tkamun koiruus oli saanut kehävisiittinsä arvosanaksi kasin. Lappuun laitettiin myös yleisarvosana 1-10 asteikolla.
Kehässä koiraa seisotettiin, jolloin tuomari kävi vähän tutkimassa pentusta. Jomi oli sitä mieltä, ettei hampaita katota, joten tuomari raotti vaan ihan vähän Jomin huulta. Sitten kierrettiin kehä. Tuon kierroksen aikana mulle selvisi, miksi niin moni pentu oli liikkunut kehässä hankalasti. Maassa oli sapuskaa! Joltain oli pudonnut ja toki Jomi ne herkut huomasi. Niin, se ahneus on hyve, kun silloin Jomi on varsin yhteistyöhaluinen, mutta ahneus on pahe, jos maassa on syötävää. Kierroksen jälkeen mun piti koittaa hahmottaa kolmio. Seisotus meni tosi hyvin. Jomin lappuseen tuli seuraavaa: esiintyminen, ulkonäkö ja yhteistyö oli ruksittu erinomaisiksi :) (muut vaihtoehdot olivat hyvä ja tyydyttävä). Yleisarvosana oli 9 :) Ja vielä saatte kestää yhden hymiön, sillä lappuun oli kirjoitettu, että seisoo kauniisti :) Olin kyllä varsin tyytyväinen Jomiin. Jos näin hyvin menee messarissa, niin me ollaan tehty parhaamme. Loppu on tuomarin käsissä. Sieltä voi tulla T tai jopa HYL. Riippuu vähän siitä, miten tuomari suhtautuu Jomin hampaisiin (jos nyt edes saa kattoa niitä). Huomasin tuossa jokin aika sitten, että Jomilla on yläpurenta. En osaa sanoa, että koska se on semmoiseksi muuttunut kun en oo niin tiiviisti seurannut hampaita. Mulle riitti, että sain edes jonkin verran raotettua Jomin huulia. Mitään roppikoiraa en välttämättä tahtoisi, mutta ihan kiva olisi, jos voisi kuitenkin käydä näyttelyissä. Sertitkään eivät kuulu mun toivelistalle. Jos niitä kuitenkin sattuu tulemaan kaksi, niin sitten en enää osaa ottaa rennosti, vaan onhan se kolmas pakko metsästää. Mutta joo, katellaan mihin suuntaan tuo pentunen kehittyy. Purenta on vähän parantunut siitä, mitä se oli, kun sen huomasin, mutta vielä ylähampaat menee alahampaiden yli enemmän kuin pitäisi.
Niin hupaisaa kun eka islis sai kehästään kasin, toka 9 ja kolmas kympin. Jättis nappasi täydet pojot, että ei hassummin mennyt. Mä en kehää juurikaan nähnyt, sillä pitelin tkamun toista koiraa. Sitä ei kiinnostanut mun namit vaan ikävä oli omistajansa perään niin kova, että herra pisti pystyyn syömälakon ;) Kun jättis tuli kehästä, tkamu vei toisen koiransa autoon. Hän oli päättänyt keskittyä pentuseensa. Ei ollut tietoa, että koska kaikki isot koirat olivat käyneet kehässä + pentuja ei enää ollut jättiksen jälkeen kuin yksi.
Pentuja oli 16. Ensin kehään otettiin numeroon 307 asti. Sitten loput. Kehässä mentiin pari kierrosta ympäri. Jomi pisti haukuksi. Se tuli vähän puskista. Luulen, että pientä hämmensi kun piti liikkua niin monen koiran kanssa yhtä aikaa? Lisäksi herra jumitti siinä kohdassa, jossa maassa oli herkkuja. Seisotus meni hyvin. Ei menty jatkoon. Jättis pääsi, mutta ei ihan päässyt sijoille, höh.
Oli kyllä varsin erikoinen kehän kulku tässä mätsissä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä BIS-kehää ei ollut lainkaan!!! Tälläisestä mätsistä en oo koskaan edes kuullut. Olipas erikoinen mätsi. Tämä oli kahden koiran esittäjälle hankala mätsi kun kaikki koirat haluttiin kehään yhtä aikaa.
Tkamu uskaltautui heittämään kotitien alkuun. Kiitokset jälleen kerran hänelle kyyditsemisestä Kotona päästin isoset pihalle. Mulla nipisti mahasta sen verran ilkeesti, etten voinut heti lähteä lenkille. Mielessä jo vilahti, että jäikö isoset nyt ilman kunnon lenkkiä. Mä en vaan pystynyt lähtemään siinä kunnossa. En edes treenimään rt-juttuja lähistölle. Puoli tuntia piti odottaa, ennen kuin nipistys helpotti. Päästiin sittenkin lähtemään. Alku matkasta nipistys taas palasi, enkä tiedä hikoilinko tuskanhikeä vaiko sitä, että mulla oli liikaa vaatetta päällä. Asteet olivat jo plussan puolella. Edettiin rauhallisesti ja pikku hiljaa nipistys loppui. Poitsut pääsivät kolmen tunnin lenkuran :) Loppu matkasta mulla alkoi sattua kantapäihin. No voi höh, miten raihnainen sitä jo on ;D Talvipopot tuntuivat varsin painavilta kun raahustin kohti kotia.
Kotona odotti latautunut Jomi. Olin koiruuksien kanssa pihalla jonkin aikaa. Isoset vetelivät ympäriinsä. On kyllä niin mukavaa nähdä, ettei Jomin tulo oo ainakaan vielä vaikuttanut noihin negatiivisesti. Yhtä pöhköjä menijöitä ovat edelleen. Jomi oli välillä mukana geimeissä ja välillä taas täytti aina tyhjää mahaansa. Ruoka sillä oli mielessä kun mentiin sisälle. Jomi hyppäsi niin korkealle tiskipöydän vieressä, että melkein pudotti kuppinsa!
Tkamun autossa Jomi dyykkasi roskista aina vaan kun tilaisuus tuli. Arvatkaapa mikä oli Jomista paras kohta hansikaslokerossa? Metallinen lukko. Sitä piti yrittää jyystää :D
Nyt väsyttää ihan törrrkeesti. Hyvä, että pysyin hereillä tämän kirjoittamisen ajan. Noh, täytyy koittaa hoitaa muita juttuja myöhemmin.
P.S. Teksti on kirjoitettu eilen, mutta kun yritin laittaa sen bloksuuni, niin Vuodatus toisteli vain “bad gateway”. Triplettelylenkki on juuri tehty. Jomin hihna ja panta olivat edelleen ibägissä, joten piti vähän improvosoida kun lähdin poitsujen kanssa ulos. Jomin edellisestä ulkoilusta oli jo sen verran paljon aikaa kulunut, etten viitsinyt alkaa kaivella reppua. Siispä otin Jomille pannaksi Sonyn pentupannan ja hihnaksi Ticon sadehihnan. Tuo hihna on pidempi kuin se, jota oon Jomilla käyttänyt. Ainakaan tällä kertaa pieni ei vetänyt yhtään. Taidan alkaa käyttämään Jomilla tuota Sonyn pantaa. Kasvattajan laittama panta ei enää mene kauaa Jomille. Takaisin tullessa päästin Jomin kotitiellä irti ja hyvin se kuunteli. Lenkin jälkeen jätin pojat keskenään kun kävin vähän testailemassa. Testin tulos näytti vihreää valoa...
Kommentit