Kuin silloin ennen... <3

Eilen sain yllättävän puhelinsoiton. Yllättävän, mutta ihanan! Tkamu soitti ja kyseli mun tiistaiaamun meininkiä. Äh ja päh, sillä töissähän mäh. No, sitten kyseli maanantai-illan suunnitelmia. Eipä ollut muuta kuin pyörän haku töiden jälkeen. Sovittiin miitti puoli neljäksi : )

Heti puhelun jälkeen muistin miitin, joka jäi toteutumatta kumihässäkän takia. Pistin viestiä ja kyselin maanantain suunnitelmia, ja että pääsisikö hän tulemaan myös. Kohta soitin tkamulle ja puhelun jälkeen lähti hänelle viesti.

Odottelin jonkin aikaa, ennen kuin kysyin, että mihin tulokseen he olivat tulleet. Asiat oli saatu järjestymään ja yhtäkkiä mulle oli tiedossa islismiitti! : ) <3

Olin niin innoissani miitistä, että oli vaikea saada unta.

Töiden jälkeen hain pyörän. Olin vähän pettynyt kun en saanut alennusta tai edes pahoittelua. Teki mieli kysyä, että oliko paikka enää lauantaisin auki, mutta ei huvittanut enää jauhaa asiasta. Halusin vaan päästä äkkiä kotiin.

Kotona päästin pojat pihalle ja tankkasin. Sitten tein viimeiset valmistelut ennen kuin isoset joutuivat jäämään sisälle.

Odotellessani yritin ettiä sopivia säätöjä. Päivä oli ollut harmaa ja kohti iltaa oltiin menossa. Ei siis ollut kovin optimaaliset kuvausolosuhteet. Siinä samassa mietin, että miten mahtoi Jomi ja jättis tulla vielä toimeen. Siitä oli jo yli vuosi kun pojat olivat viimeksi nähneet.

Sitten se tuttu sininen auto tuli näkyviin mutkia kaarrellen. Jomi aloitti fanfaarinsa ja juoksi ympäriinsä. Ensin autosta tuli ulos neiti omistajansa kanssa. Sitten kun neitonen oli saatu aidan sisäpuolelle, niin sitten oli tkamun koiruuksien vuoro. Annettiin nuorukaisten tutustua aidan läpi. Vähän oli pörhistelyä ja pärinää. Kateltiin jonkin aikaa nuorukaisten käytöstä. Sitten kun näytti, ettei Jomi jaksanut enää paljoa välittää, niin aloin miettiä, että uskaltaisiko avata portin. Vielä hetken tarkkailin koiruuksia ja kun näytti, että eivät alkaisi matsaamaan, avasin portin.

Eivätkä ne alkaneet, siis hienoja poikia : ) Hyvin sietivät toisiaan vaikkeivät nyt leikiksi laittaneetkaan. Jomi enimmäkseen hengaili neitosen kanssa. Tkamun koiruudet pitivät kuoroesitystä lumikasan päällä : D

Semmosen tunnin päästä tkamu sanoi, että voi laittaa omat koiransa autoon, niin voin päästää isoset pihalle. Halusi nähdä nekin. Tiesin, että pojat olivat keränneet kierroksia sisällä, joten otin ne yksi kerrallaan ulos. Ensin pääsi Sony moikkaamaan neitosta. Näillä oli hetken pientä leikkimeininkiä. Ja sitten jonkin ajan päästä oli Ticon vuoro.

Oli kyllä ihan huippumahtava kaksituntinen! Siinä tuli vaihdettua kuulumisia ja kai mä taisin suostua johonkin, luulisin... ; ) Kuviakin yritettiin ottaa, mutta ainakin oma kuvasaldo jäi pieneksi. Olosuhteiden, ja sitten sen takia, että koirat tuppasivat olemaan liian lähellä. Vähän harmi se, että isosten aikaan valoa ei ollut enää paljon. Etenkin Ticon kuvissa näkyy, että vähiin käy, ennen kuin pimenee. Piti silti ottaa kuvia kun oli niin hienoa, että isosetkin saivat moikata neitosta : )

Kuivatut kanafileet tekivät hyvin kauppansa. Jopa niin hyvin, että tkamun vanhempi koiruus innostui hyppimään. Sellaista en muista sen tehneen aiemmin. Niin, ja tuo neiti-koiruus oli ihan mainio. Kerran tuli ihan oma-aloitteisesti istumaan mun sivulle. Kokeilin, että mitä neito tekee jos liikun eri suuntiin. Hoksasi mistä oli kyse ja siinä se pysyi mun sivulla liikuinpa minne vain! Siis ajatella miten napakasti se oli mun sivulla, ihmisen, jota tuskin tunsi. Kerran ihan vitsinä käskin neidin pakittaa (en muista miksi) ja se pakitti! Kokeilin uudestaan ja joo-o, neiti pakitti vaikka vieras käskytti! En edes tiennyt, että se osasi pakittaa. Näppärä ja taitava neiti : )

Kiiiiiiiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen : ) Oli tosi mahtavaa nähdä piiiitkästä aikaa : ) <3 Hetken oli kuin silloin ennen, niisk... <3