Kiitämme vielä kerran onnittelijoita   Lauantai-ilta meni siinä kun täyteen ahdetut pallomahat (molemmat saivat sen kobran lisäksi pussillisen kurkkutorvimössöä. Yhdessä pussissa on n. 600g) käväisivät välillä pihalla ja sitten vesikupin kautta takaisin unille. Sunnuntaina otettiin rennosti, eli oli ihan oikeeta sunnuntai meininkiä.
 
Tiistaina sitten Tico sai heittää kouluvaihteen päälle kun mentiin koulutukseen. Ensin otettiin seuraamista ja perusasentoa. Tuon session aikana huomasin Ticon kadottaneen käsityksen perusasennosta. Istui kyllä vasemmalle sivulle, mutta liian eteen. Miten se nyt noin yhtäkkiä voikaan muuttua? Ticollahan on ollut tosi hyvä perusasento (joskus vino, mutta useimmiten just prikulleen oikein). Jäikö se perusasento möllikisoihin vai onko tämä jotain ohimenevää?
 
Sitten oli makoilua. Ja tietenkin häiriön kera. Ensin kouluttaja laittoi pari lasta kirmaamaan ympäriinsä, mutta niitä taisi ujostuttaa, sillä meno oli aika vaisua. Sitten kouluttaja kaivoi esille skeittilaudan ja rullasi sen päällä useampaan kertaan koirien ohi. Kouluttaja joko seisoi tai oli polvillaan laudan päällä. Koiria piti käydä välillä palkkaamassa ja sitten taas jättää makoilemaan. Tico nousi kerran, mutta en tiedä johtuiko se niinkään häiriöstä. Ennemminkin luulen, että se johtui ajasta. Siihen mennessä oli ollut jo melko pitkä tuo makoiluharjoitus. Muuten Tico kesti tosi hyvin kaiken häiriön. Skeittaavalle kouluttajalle Tico vaan heilutti häntäänsä. Eikä muuten nuuskinut maata tai levinnyt välillä sammakoksi...
 
Riehumistauon jälkeen oli “ristiinkutsumisia”. Eli lähdettiin liikkeelle mihin suuntaan vaan ja sitten koirat maahan. Sen jälkeen koira jätettiin ja kun kouluttaja käski, kutsuttiin koira luo, jonka jälkeen koira jätettiin makoilemaan siihen. Välillä myös käytiin vaan palkkaamassa koira. En mennyt Ticosta kauas. Eli Ticon ei tarvinnut juosta läpi ristiin rastiin olevien koirien kun kutsuin sitä. Siellä oli ainakin yksi uros, joten oli parempi pelata varman päälle. Hyvin Tico kyllä sieti sitä urosta kun se oli aika lähellä meitä. Ei se siitä välittänyt. Mutta ei se kuitenkaan ollut mikään turha harjoitus. Tulihan siinä treenittyä makoilua samalla, kun kuuli muiden kutsuja sieltä sun täältä ja joka puolelta meni koiria ohi. Hienosti Tico oli :)
 
Tuo on kyllä siitä kiva koulutus kun siellä osataan käyttää mielikuvitusta! Makoilu ei aina ole sitä, että ollaan rivissä se kaks minsaa ja that`s it. Koiria häiritään ja testataan monin tavoin. Tuli taas tiistaina funtsittua, että miten Sony olisi ottanut sen kaiken? Mun veikkaus on, että ei olisi pysynyt maassa koko aikaa ja olisipa herralta saattanut irrota muutama mielipide lapsille sisällä juoksemisesta tai kouluttajalle sisällä skeittaamisesta ;) Muutta tuo on vaan pelkkää arvailua. Haluaisin kuitenkin testailla Sonyakin noissa makoiluissa... Höh, kun tuo koulutus ei oo tuntia tai edes puolta tuntia aikaisemmin. Pitäisköhän sitä vaan mennä joskus Sonynkin kanssa ja vaikka sitten lähteä aikaisemmin pois, jotta ehtii vielä kävellä takas ennen töihin menoa? Hmm...
 
Keskiviikkona käveltiin prismaan. Sen matkan aikana Sony bongasi lintuja langalla ja tietty nosti mekkalan. Tico ei tajunnut mille Sony kiehui ja se olikin jotenkin hupaisan näköistä kun Tico oli “vuh. Vuh.” Sitten katteli hämillään ympärilleen ja taas haukahteli yksittäisiä haukahduksia. Ticosta oli selkeesti luettavissa “vuh. Vuh. Mä nyt haukun kun tuo toinenkin haukkuu, vaikka en tiedäkään mitä se haukkuu. Vuh.” Sony myös repesi puskassa olevalle hanskalle. Joku oli iskenyt sellaisen pystyyn orapihlaja-aitaan. Sony tietty huomasi sen ja esitti sellaisen lintuhaukun, josta moni suomenpystärikin olisi ollut ihmeissään :D Kun typerä “lintu” ei lähtenyt pois, vaikka kuinka pieni päätään aukoi, niin sitten Sony yritti tavoitella sitä seisten takajaloillaan. Toisen epäonneksi kohde oli silti puolisen metriä pään yläpuolella.
 
Ticokin sai avautua tuon reissun aikana. Jäätelöauto sai Ticon ulvomaan todella kaunista ulvontaa. Nyt oli Sonyn vuoro olla kuutamolla ja silloin Sony kaikeksi varmuudeksi haukkuu. Välillä sekin yritti ulvoa, mutta loppujen lopuksi se muuttui haukkumiseksi. Vähän myöhemmin Sony teki Ticolle selväksi, että hän omistaa kaikki ojan vieressä olevat kolot. Ovat kai jotain myyränkoloja. Ja ne kuuluvat Sonylle, Sonylle, Sonylle, Sonylle, Sonylle... Jos Tico erehtyy jotain koloa nuuskimaan, niin Sony vähän nipistää isäänsä kuonosta muistuttaakseen, että “ by the way, sekin on mun kolo.” Aika hassua, että se ei haittaa, vaikka Tico tulisi nuuskimaan kun Sony pureksii luuta. Mutta kaikki kolot kuuluvat vain ja ainoastaan pienelle blondille :D
 
Tässäpä sitä ollaan pekkasella kun töissä on päällä lomia ja saikkuja, niin on vähän ollut käämittävät kortilla tällä viikolla. Soitin sitten pomolle ja tiedustelin, että olisiko nyt hyvä rako hankkiutua eroon pekkasesta. Kyllä vaan. Noh, tokihan mä hyödynsin ylimääräisen vapaa-illan ja polkaisin aamulla Skanssiin. Nyt on mun islisreppu tohtorilla. Toivottavasti saavat sen kuntoon. Se on mulle rakas reppu kun siinä on se logo :D Ja onhan se vielä tosi hyvässä kunnossa noin niinku muutenkin. Se vaan on harmillista, että nyt täytyy mennä kaikkiin koirajuttuihin ilman reppua jonkin aikaa. Luvattiin, että reppuni olisi valmis tiistaina. Sama se onko, sillä en mä ehdi sitä silloin hakea (koulutuspäivä). Keskiviikkoon menee mun osalta repun haku. Nyt sitten on reppu-asiakin hoidossa :)