Sonysta on viime aikoina kuoriutunut oikein ruudun suurkuluttaja. Välillä herään siihen kun äijä istuu sohvalla ikkunan ääressä jutellen “buff, buff” tai “a-a-auuuuuuu!!!” Jälkimmäisestä seuraa ihan mieletön kakofonia kun lattialla nukkumassa ollut Tico yhtyy siihen myös, vaikkei edes tiedä mitä se haukkuu. Mun luomuherätyskellot... Kiitos vaan Sony, mut mä en tarvii raporttia siitä mitä näet – varsinkaan silloin kun nukun! Sonysta tulee mieleen ihmiset, jotka seuraa esim. jääkiekkoa. Nekin pitää hirveetä älämölöä. Sanotaan, että liika töllöttäminen on pahaksi ihmisille ja kun koiraa sanotaan ihmisen parhaaksi ystäväksi, niin kai se sitten pätee niihinkin ;) Sorry boy, mut mun on rajoitettava sun luontoteeveetä verhoilla. Verhoista puheen ollen, niin ne näyttävät vaientaneen poikien “Hei älä mee!” -serenadin kun lähden töihin. Ensin kokeilin laittamalla olohuoneen verhon kiinni, mutta ei se riittänyt kun sitten hyödynnettiin keittiön ikkunaa. Sekin piti sitten peittää ja sen jälkeen oon saanut lähteä rauhassa töihin. Pojat jää aina rauhallisina. Eivät yritä mukaan vaan makoilevat. Mekkala ei myöskään ole alkanut heti, vaan vasta kun oon ehtinyt tielle. Siitä sitten päättelin, että mekkala johtuu siitä kun mun nähdään lähtevän. Näin se nyt näyttääkin olleen. Ja kyllä, äänessä olivat molemmat. Sony aloitti ja Tico lähti mukaan. Sony korosti suruaan ulvomalla. Kyllä ihan ketutti lähteä töihin moisen mekkalan saattelemana. Mut nyt kuulostaa hyvältä :)

 

Taas on kellojenkin kanssa pelleilty. Turhaa touhua mun mielestä... Mä en koskaan jaksa siirtää kelloja. Luuri ja tietsikka tekee sen automaattisesti, mut muut kellot on osan vuodesta eri ajassa. Luurissa on vaan se, että en koskaan tiedä milloin se siirtää ittensä, niin vähän jänskätti mennä nukkumaan siirtoyönä. Eihän se olisi ollut kivaa jos olisi mennyt viimeinen hallikerta sivu suun moisen pelleilyn takia.

 

Olin oikein odottanut, että pääsen Sonyn kanssa koulutukseen. Tokihan se kiinnosti, että sujuuko taas hyvin. Ja jännitti myös, että saanko sittenkin saavillisen kylmää vettä niskaan. Matkalla hallille tuli vastaan muutamia koiria ja ohitukset meni ihan ok. Taas jäi hyvää aikaa valmistautua koulutukseen. Annoin Sonylle vettä, otin pois puvun ja vaihdoin hihnan. Sony parkkeerasi ittensä lumikinoksen päälle ihmettelemään pihan menoa. Välillä se tuli hakemaan nappuja. Mulla oli taas toisessa taskussa nappuja ja toisessa tonnikalaa ja liuskoja. Tonnikalan riittävyys jännitti, sillä olin yöllä reppua pakatessani huomannut, ettei mulla enää ollut tonnikalapusseja! Ei löytynyt vaikka kuinka hain. Mulla oli vahva mielikuva, että niitä olisi pitänyt olla vielä pussillinen, mutta ei niin ei. Noh, kuitenkin mulla oli yksi, joita olin käyttänyt ennen kuin löysin nuo isommat pussit. Tuo yksi on pienempi pussi ja se löytyy kissojen osastolta. Sillä oli sitten koitettava pärjätä mahdollisimman pitkään.

 

Pihalla oli parkissa yksi iso auto, joka peitti näkyvyyden ovelle. Siksi piti mennä jo aiottua aikaisemmin lähemmäs ovea. Siihen asti Sony oli ollut suhteellisen äänetön odottelija. Tosin voi olla, että yksi muille haukkuva koira provosi Sonya. Hyvin Sony kuitenkin uskoi kun kielsin - hetken aikaa.

 

Reipas pikku-blondi meni ongelmitta rautaiset portaat, joita moni koira kaihtaa. Toiset kantaa koiransa ja toiset taas kiertää. Sony meni taas sisälle hienossa kontaktissa! Odotellessani syötin Sonylle nappuja. Sony oli hiljaa. Isoja koiria näytti olevan enemmän kuin pieniä.

 

Ensin mentiin rinkiin ja alettiin pujotella. Jes!!! Pujottelukierroksen jälkeen rinkiä pienennettiin. Molemmat kerrat sujuivat Sonylta hyvin :) Nami kuonossa mentiin, mutta eipä oo ennen onnistunut sekään. Hyvä Sony! :) Sony myöskin seisoi nätisti kun muut koirat menivät sen ohi. Sitten lähdettiin koko ryhmä liikkeelle. Kokeilin heti, että onnistuuko mennä ilman apua. Ei, piti laittaa nami kuonoon. Sitten seisotettiin ja taas kierrettiin. Meinasi ihan ilon kyynel tirahtaa kun jo toisella kierroksella Sony meni ilman apua! Ja niin se meni kaikki muutkin kierrokset sen jälkeen :) Mun tartti vaan alussa näyttää nami ja sitten riitti, että pidin sitä ylhäällä näkyvillä :) Seisotukset menivät hyvin. Tutkimisia oli peräti 4-5 kertaa. Ihan menin laskuissa sekaisin. Noh, en mä niitä sen erityisemmin laskenut, mutta yllättävän monta niitä oli. Kaikki meni hyvin. Kerran kun piti mennä yksin edestakaisin, niin meidän piti mennä uudestaan kun Sony äänteli. Ei se mitään kovaa meteliä pitänyt, enkä nyt muista oliko se pientä haukkumista vaiko murinaa. Kiva, kun saatiin mennä uusiksi. Uusinta meni hyvin. Ja sitten kun tuli toinen kerta mennä yksin edestakaisin, niin se meni kerralla putkeen. Sen sijaan putkeen ei menneet mun kolmiot... Se vaan on niin vaikeeta hahmottaa sitä kun liikun. Ekan yrityksen jälkeen kouluttaja käski mun mennä uusiksi kun oli kuulemma “vähän laiha kolmio”. Uusinta se vasta pipariksi menikin kun kiersin sen väärinpäin :D Itseasissa olin lähtenyt juuri siihen suuntaan kun kouluttaja näytti. Vähän sitä ihmettelin, mutta lähdin silti. Kolmion jälkeen se sanoi, että kiersin sen väärinpäin. Olin sitten vaan, että “niinpäs tein”, enkä jaksanut alkaa selittää. Moka mikä moka. Siellä oli kaksi kouluttajaa, jotka kävivät koiria läpi. Toinen tuli toisesta päästä ja toinen toisesta. Kohta taas oli kolmion vuoro. No, nyt onnistui paremmin: menin oikein päin ja ilmeisesti ihan kelvollisesti kun ei pitänyt uusia. Ja myöhemmin oli vielä kerran se kammotus. Sekin meni ok. Sony liikkui ja seisoi hyvin.

 

Koulutuksessa oli taas paljon liikettä ja siitä olin iloinen. Juuri sitä me tarvittiin. Kiertämiset menivät pääasiassa hyvin. Muutaman kerran oli takkuilua, mutta mitään suurempaa mekkalaa ei tullut. Odotteluaikoina syötin Sonylle nappuja tai silittelin sitä rauhoittavasti. Ei se kovin paniikissa voinut olla kun välillä ihan kerjäsi nappuja. Seisoi mun edessä häntä heiluen! Harvinainen näky Sonylta. Ja jotenkin on outoa nähdä pelkän hännän heiluvan. Ticolla kun heiluu koko takaosa, ellei sitten jopa koko koira :D Tämä koulutus meni viime kertaa paremmin ja itse asiassa se meni niin hyvin, ettei enää ole paljoa parantamista. Jos Sony pysyisi edes tuolla tasolla, niin olisin kyllä hyvin tyytyväinen! :) Harmi, että treenailu  on nyt vähän kyseenalaista. Nuo koulutukset kun on oikein hyvä tilaisuus näyttää Sonylle ettei muut koirat ole mörköjä. Seuraava kerta onkin sitten ulkona 11.4. klo 18.30. Pääsen siihen jos vaan sää sallii. Kylläpä osasin hyvään paikkaan laittaa talvilomani :) Niin ja tonnikalat riitti hyvin kun käytin paljon nappuja.

 

Prismailemassa oltiin pari kertaa. Tiistaina ei alkanut hyvin kun siinä pysäkillä örisi kaksi juoppoa kaljakeissin kera. Ne alkoi heti jotain selittää ja pojat haukkumaan. Sain ne hiljaisiksi ja jäätiin sivummalle. Onneksi ne lähti siitä melko pian pois. Prismailu meni ihan kivasti: Sony odotteli melko hiljaisena eikä pojat alkaneet haukkua vaikka kerran pysäkki täyttyi mummoista. Nähtiin mun äitikin ja alkutervehdyksen jälkeen pojat olivat hiljaa nappujen avulla. Vaihdettiin kuulumisia ennen kuin äippä meni kauppaan.

 

Toisen kerran oltiin Prismalla perjantaina. Nyt Sony oli jonkin verran äänekkäämpi. Ei oltu kauaa kun oli kylmä tuuli. Parkkipaikalla huomasin tutun värisen auton. Mietin, että onko se äidin. En muista sitä rekkaria. Jäätiin siihen vähäksi aikaa pitämään odottelutreeniä. Erilainen paikka sai Sonyn vähän äänekkäämmäksi. Poju puhisi enemmän. Kohta se äippä tulikin, sillä se oli hänen auto. Hih, taas törmättiin. Se tarjosi mulle kyytiä, johon sanoin, ettei sen kannata kuskata kun kotiseudun tiet on aika kamalassa kunnossa – varsinkin kun aamulla oli tullut lisää lunta. Äiti sitten ehdotti, että kuskaisi jonnekin sinnepäin. Mentiin sitten kyytiin.

 

Prismasta olin ostanut eteiseen lampun. Onhan siellä katossa valo, mutta katkaisija on vain toisessa päässä eteistä. Se on vähän huono juttu umpipimeässä eteisessä. Se kun on ikkunaton ja kahden oven välissä, niin sitä on joutunut kahlaamaan läpi pimeän eteisen varoen, ettei astu koirien päälle ulos mennessä. Muistelin nähneeni eräällä mökillä sellaisen pattereilla toimivan seinään kiinnitettävän valon. Sellaista lähdin hakemaan (kun kerrankin muistin...) ja löysin jotain paljon parempaa: liiketunnistinlampun! Se on tosi kätsy kun ei tartte mitään painella. Riittää kun liikkuu. Sekin toimii pattereilla. Enää ei tartte pelätä astuvansa koirien päälle. Tuommoinen lamppu tulee myös keittiöön. Sitten ei tartte mennä läpi pimeän keittiön katkaisijalle töistä tullessa. Ehkä se on ollut niille vanhuksille paremmassa kohdassa olohuoneen puoleisessa päässä, mutta mulle ei.

 

Lauantaina tehtiin pitkä lenkki. Oli ihan hassua tajuta, etten ollut aikoihin tehnyt pitkää lenkkiä ilman prismailua. Tuolla lenkillä yksi nainen tiedusteli tietä. Yhtäkkiä mun takaa kuului “tööt”, vaikka käveltiin kävelytiellä. Sony alkoi haukkua. Ja Tico myös. Kesti hetken ennen kuin sain pojille selväksi, että mä vastaan kysymyksiin eikä ne. Sain ne hiljaisiksi laittamalla maahan ja namit mun kenkien alle. Eihän ne maassa pysyneet, mutta namien metsästäminen kenkieni alta soi mulle suunvuoron. Pojat tulivat vähän kuraiseksi lenkillä (Sonylla ei ollut pukua). Laitoin ne aitaukseen peuhaamaan ja sinne jäivät suurimmat kurat. Mahaan oli jäänyt jäisiä “kurapuikkoja”. Keksin kammata ne pois metallikammalla. Sillä lähti hyvin ne puikot. Nyt on metallikammalla uusi elämä: jääpuikkojen poistaja. Tico sai vähän laajemman kampakäsittelyn furmiksella, sillä se on päättänyt alkaa jaella “Tico was here”- käyntikorttejaan. Koskakohan Sony...?

 

Lunta on tullut useampanakin päivänä, mutta ainakin toistaiseksi oon ripustanut lumilapion naulaan. Satanut lumi kun näyttää sulavan pois heti kun tulee aurinkoinen päivä. Arska tekee mun lumityöt nyt.