On olemassa viikonloppuherkkuja, –ruokia, –juomia, –vanhempia ja ties mitä muuta sen lisäksi, että nyt uutuutena näyttää tulevan viikonlopputalvi. Viime pe alkoi satamaan lunta ja sitä sitten saatiinkin joku 10 sentin kerros : ) Pe ei kuvailu onnistunut kun ihmisen on oltava töissä... Mutta lauantaina todellakin olin pihalla kamera kourassa. Oli niin kaunista kun kaikki oli valkean hunnun peittämää.
Pe radiossa sanottiin, että tiistaihin mennessä lumi olisi sulanut pois. Toivoin, että sääennustaja olisi väärässä, mutta ei ollut. Oli valitettavan oikeassa, sillä todellakin tiistaipäivä valkeni lumettomana. Pöh.
Noh, viikonlopun verran saatiin nauttia kauniimmista maisemista. Tuli koettua, että kaunis voi joskus olla myös vaarallista.
Viime la aamuna kolmen aikoihin lähdin ukkosten kanssa lenkuralle. Sateli hiljaksiin lunta. Oli satumaisen kaunista ja hiljaista. Teitä putsattiin lumesta. Kävelytietkin oli juuri aurattu. Ne kiiltelivät valkoista liukkautta. Jopa tasaisella lipsui jalka. En ollut moista kokenut ennen. On sitä tullut aiemminkin käveltyä vasta auratulla tiellä, mutta noin liukasta ei ole ollut.
Kun mentiin alamäkeä, menin reunaan kävelemään. Ei auttanut vaan pötköksi menin. Pienen hetken makasin maassa miettien, että siihenkö jäin. Olin kolauttanut takaraivon, vasemman kankun, hartian ja kyynärpään maahan. Nousin istumaan ja sattui vähän sinne ja tänne. Koirat eivät vetäneet, joten ne eivät olleet mitenkään osallisia kivuaaliseen oloon.
Kun jomotus väheni, nousin ylös ja jatkoin lenkkiä. Lenkin aikana ei tuntunut oikeestaan missään. Paitsi kenkienpohjissa liukkaus. Kyllä lipsui jalka useammankin kerran ja kaatuminen olisi voinut uusiutua koska tahansa. Vähän kyllä pelotti kävellä.
Kyynärpää oli sen verran kipeä, että se vähän vaikutti nukkumiseen. Tietyissä asennoissa heräsi kun kyynärpäähän sattui.
Herättyäni huomasin, että oikealla puolella oli niskassa jäykkyyttä. Ei voinut kääntää päätä kunnolla oikealle. Vähän mietitytti, että tuleeko kuvaamisesta mitään, mutta pitihän sitä ainakin kokeilla.
Onnistui kuvaaminen ja vähäinen lumen lapiointi. Jomin allas on edelleen pihalla enkä aio näillä näkymin ottaa sitä pois. Siellä oli jonkun verran lunta. Lapioin sinne lisää lunta, sitten ripottelin nappuja ja päälle lumikerros. Tässäpä oli pojille nenäpuuhaa joksikin aikaa. Kun pojat olivat sitä mieltä, että kaikki oli jo löydetty, niin uusin lumihampparin.
Nuuskuttelun lisäksi tietty ukkelit painivat, juoksivat ja vetivät milloin mitäkin. Kauniista lumesta huolimatta valoa oli liian vähän, joten liikekuvat ei kyl oikein onnistuneet. Kuvissa tuppasi olemaan varsin abstrakteja koiruuksia ; D Muistikortille taltioitui jotain sellaistakin, jonka kehtaa julkaista.
Sunnuntaina oli viimeinen tilaisuus koittaa saada lumikuvia. Lämpö olikin jo plussan puolella ja tihutti vettä :/ Se siitä sitten. Viikonlopputalvi oli haihtumassa pois, kuten vapaa-aikakin. Tosin vähän toivoin, että kaatumisen seurauksena olisin saanut hieman lisää vapaa-aikaa ; ) La iltana huomasin, etten voinut taivuttaa päätä taakse tai eteen. Jos sellaista yritti, niin vihlaisi oikeasta hartiasta. Hassua, kun vasen oli se, joka osui enemmän maahan.
Maanantaina pää kääntyi jo lähes normaalisti. Höh ja pöh. Mietin, että olisinko kokeillut miten hyvin osaisin näytellä, mutta ei musta ole sellaiseen. Töihin oli mentävä. Olisi pitänyt kaatua sunnuntaina, niin olisi ollut rennompi viikko ; )
Ei kyllä ollut mitenkään rento viikko. Piti pyöräillä asioilla miltei joka päivä. Tiistaina mennessäni Turun keskustaan, pyörästä putosivat ketjut. Great... Sain laitettua ne takaisin ja plääninä oli, että käyn asioilla ja sitten koitan kattoa kotona saisinko jotenkin kiristettyä ketjuja.
Ketjut olivat todella löysät. Vaikka menin tavallista hiljaisemmalla vauhdilla, niin silti pelotti, että koska ketjut putoavat. Sen sortin jännitys ei kiinnostanut, joten päätin kysäistä matkan varrella olevasta pyöräkorjaamosta, että pystyisikö siellä tekemään nopeasti jotain.
Korjaamo ei ollut vielä auki, joten piti venata. Ihana talvinen sade kasteli siinä odotellessani. Siis vesisade joka kai on sama kuin lumisade näillä leveysasteilla... Eipä olisi uskonut, että menossa oli marraskuun viimeinen viikko.
Mies tuli avaamaan oven ja kysyi, että odotinko pyöräkorjaamolle. Kerroin mistä oli kyse. Mun pyörä vietiin sisälle. Mies katteli ketjuja ja sanoi, että voi vaihtaa ketjut. Kiristäminen ei kannattanut kun ketjut olivat niin kuluneet. Sitten mies huomasi, että pyöränpoljin oli huonossa kunnossa. Kuulemma saattoi pudota koska vaan. Oho! Ehdotti, että voisi vaihtaa polkimetkin. Sitten tuli jotenkin puheeksi vaihteet. Sanoin, ettei ykkönen ja seiska toimi, joten mies sanoi, että voi vaihtaa vaihdevaijerinkin jos ehtii. Kun kysyin, että koska olisi valmista, arvio oli klo yksi. Sanoin, että se on liian myöhäinen aika. Mies kysyi, että mikä olisi takaraja. Laskeskelin hetken ja sitten sanoin, että klo 12. Mies sanoi yrittävänsä tehdä kaikki siihen mennessä. Pyysi mun puhelinnumeroa siltä varalta, että saisi valmiiksi aikaisemmin. Eipä ollut luuria mukana kun satoi vettä : D
Piti sitten koittaa kuluttaa pari tuntia kaupungilla. Alunperin mun oli aikomus vain pyrähtää keskustassa, mutta suunnitelma oli muuttunut. Keskustapyrähdyksen jälkeen oli aikomus piipahtaa rismassa ostamassa mm. liimaa. Rismaan en enää ehtinyt, joten lähdin ettimään liimaa keskustasta.
Turun keskusta on autioitumassa kovaa vauhtia. On paljon tyhjää liiketilaa ja lisää on tulossa. Käyn keskustassa hyvin harvoin, joten ei ollut hajua, että mitä putiikkeja siellä enää oli. Muistelin, että ainakin joskus oli ollut Clas Ohlson, josta luulisi löytyvän liimaa. Siis jos liikettä oli enää olemassa. Oli ja hetken pyörittyäni liikkeessä löysin sopivaa liimaa.
Mitäs sitten? Aikaa oli vielä yli tunti. Kävin pyörimässä Hansassa, mutta ei sinne paljoa aikaa uponnut. Kotona tulisi vähän kiire, joten sen helpottamiseksi päätin hoitaa syömisen pois alta. Se oli megan paikka.
Mega masussani käppäilin kohti korjaamoa, vaikka aikaa vielä oli enemmän kuin mitä kävely sinne kesti. Ainahan sitä voi kysyä, että joko oli valmista. Jos ei, niin sitten vaan odottelee.
Klo oli vasta noin puoli 12 ja silti oli valmista. Lisäksi pyörään oli tehty kaikki listatut toimenpiteet. Se harmitti, etten ollut tajunnut kysyä, että mahtuisiko käsijarru listaan myös. Se kun ei ole oikein koskaan toiminut kunnolla. Tuli vasta myöhemmin mieleen...
Ketjujen putoaminen horjutti sen päivän budjettia, mutta voi mikä nautinto oli polkea pyörällä pienen korjailun jälkeen! Eron kyllä huomasi! Ja vaihteita pystyi jälleen vaihtamaan kunnolla. Ei jumittuneet ja vaihtuneet sitten viiveellä. Jopa seiska ja ykkönen pelitti : )
Tiedä sitten, että johtuiko se mun uudestisyntyneestä pyörästä vai oliko tuuli vaan niin myötäinen, että onnistuin polkaisemaan töihin 20 minsassa. Joka päivä. Ennen on mennyt 25-30 minsaa. Niin ja vaikka alkuun harmitti, että ketjut putosivat kun olin menossa keskustaan, niin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä, että oli asiaa keskustaan. Muutoin hyvin todennäköisesti ketjut olisivat pudonneet työmatkalla...
Mutta palataanpa vielä viikonlopputalveen kuvien merkeissä. Onnistuin saamaan karvasammakoista harvinaisen urosmaisia kuvia. Etenkin Jomi näyttää ihan miäheltä ; ) Herra pumpulipallo nyt on aina ollut hyvin urosmainen. Suurinpiirtein syntyi valmiina.
No, mutta Tico!
Sinäkö se oot, Jomi?
Aina komea.
Sopivan hämärä kuva.
"Löysin jäätä!"
Pojat lumihampparin kimpussa.
Altaallinen isliksiä <3
Liito-islis ;)
Yhden tassun varassa.
"Löytyisikös täältä jotain?"
Että näin :D
"Rrrrrrrrh, rrrrrrrh, rrrrrrrrh!"
"Mulla on isompi suu."
Hauska & kaunis kuva.
Paparazzatut nukkujat.
Karvasammakot taitavat olla kohta kaljusammakoita kun tuppoa pukkaa...
Oottekos huomanneet miten kauniita pihlajat ovat olleet tänä vuonna? Ihailin niitä bussinikkunasta matkalla lentokentälle. Olisi tehnyt mieli hypätä ulos ja kuvata upeita, marjoja täynnä olevia pihlajia. Eikä pihlajat jääneet huomiotta vaikka lehdet puista lähtivätkin. Puut ovat niin marjaisia ja nuo marjat niin punaisia, ettei niitä voi olla huomaamatta! Tuntuu, ettei mikään saa marjojen hehkua loppumaan. Vettä on tullut taivaalta niin paljon, että oon odottanut, koska marjat pilaantuvat. Tai kun on ollut muutaman kerran pakkasta ja sitten taas lämpimämpää. Vaan ei ole näyttänyt vaikuttavan marjoihin. Lähellä mun työpaikkaa on yksi puu, jossa on paljon todella punaisia marjoja. Monesti on käynyt mielessä, että ottaisin kameran mukaan töihin ja ottaisin kuvan tuosta upeasta näystä. Lumen kera on varmasti ollut kuin taideteos. Pakko, kun vähemmän marjoja omaava pihlaja oli myöskin silmiä hivelevä näky, kuten alla näkyy.
Tänä vuonna ei ole pihlajat jääneet huomiotta.
Uuuh la laa! <3
Kommentit