Kun kerran otsikko on positiivispainotteinen (hyvä-sana ensin), niin aloitetaan huonosta. Rally jäi tänään väliin :( Kaatosateen mukana huuhtoutui se mahdollisuus. Äh, tuntui, että kun oli mahdollisuus käydä rallyssa joka viikko, niin sääkin suosi. Nyt kun ei enää pääse joka viikko, niin sitten sääherra laittaa lusikkansa tähän kitkerään soppaan myös. Kyl niinku... huoh.
 
Olihan tälle päivälle ennustettu aikamoista säätä, mutta se olisi voinut toteutua vasta huomenna. Tällä kertaa kun se ennustettu myräkkä tuli. Vettä satoi ja tuuli kovaa. Välillä oli todella rajuja tuulenpuuskia. Niitä kuunnellessani mietin, että joudunko polkemaan vastatuuleen mennessäni töihin.
 
Nukkumaanmeno vähän venähti ja kun illalla heräsin, huomasin pomon soittaneen mulle kolmesti. Se laittoi kaikenlaista pyörimään mielessä. Sattuneesta syystä jopa pelotti. Mietin, että olinko tehnyt jotain todella väärin töissä ja siitä nyt tuli sitten huutia? Tai oliko myräkkä laittanut sähköt poikki ja mulle on yritetty ilmoittaa, ettei voi tulla töihin? Taih sitten kyse oli niistä niin ihanista ylitöistä? Mikään noista tai muusta mitä mieleen pöllähti ei tuntunut kolmen soiton arvoiselta vaihtoehdolta. Ihan kuin olisi ollut joku kamala hätä. Kyllähän nykyään kännystä näkee, että on soitettu ja kuka soittaja on ollut.
 
Ylitöitä pidin mahdollisimpana vaihtoehtona. Harmistuneena ja alistuneena olin valmis menemään töihin lauantaina, jos oli tarvetta. Pe ja su mulla on jo suunnitelmia ja en kyllä lähde sille linjalle, että alan olemaan töissä viikonloppuisinkin. Ein sanominen ei ole helppoa ja osin se pelottaakin (mahdollisten yyteiden aikaan mun “hankaluus” voi olla ratkaiseva tekijä..), mutta en haluaisi pyhittää koko elämääni työlle. Lihava lompakko ei tunnu missään jos työ on liian kuormittavaa. Mieluummin laiha lompakko kera vapaapäivien. Kai mä sitten oon pissapää tai jotain...
 
Juttutuokio pomon kanssa ja stop töihinlähtövalmisteluille. Kone oli hajonnut ja pomo kysyi voinko olla pekkasella. Sanoin, että kyllä se sopii jos vaan mulla sellaisia on. Lisäsin perään, että on mulla ainakin aikapankissa yhden vuoron verran. Kuulemma mulla on pekkasia, joten tästä tulikin vapaayö.
 
Koneen hajoaminen ei ollut tullut edes mieleenkään kun nyt oon tosi hyvällä koneella. On lähes yhtä hyvä kone kuin se Viroon lähtenyt. On ihanaa olla pitkästä aikaa hyvällä koneella! Kuulemma jossain kaivuuhommissa oli osunut johonkin piuhaan, joka vaikuttaa just tohon koneeseen. Siitä kärähti moottori. Näillä näkymin saadaan kuntoon aamulla.
 
Että ei sitten tarvinnut lähteä polkemaan myräkässä. Sehän on selkeästi luettavissa hyvään.
 
Tiedä sitten mihin kategoriaan Jomin sunnuntaikoulutus kuuluu. Kai se sinne paremman puolelle menee ;)
 
Näyttelyä veti pari vanhempaa naista. Tämä koulutuskerta ei ollut niin mun mieleen kuin viimekertainen. Oli paljon yksin et ja kolmioita, mutta vain muutama kerta yhteisympyrää. Kouluttajat eivät tajunneet ohjeistaa pieniä menemään omaa rinkiään keskemmällä (kuten viimeksi), joten kaikki menivät ympyrää kävelyvauhtia. Se ei mua haitannut ja oonkin funtsinut, että hyvä olisi päästä treenimään sitä ensin pienemmällä vauhdilla. Kertojen vähyys vaan pisti harmittamaan.
 
Kyllä Jomia sai edelleenkin himmailla, mutta myöskin sitä sai enemmän kuulolle. Sekin varmaan onnistui paremmin jo siksikin, että se ärrieri oli ihan hiljaa. Itseasiassa oli koko koulutuksen ajan ja se oli varmasti oikein makeaa ärrierin omistajalle :)
 
Pujottelua oli pari kertaa. Ekalla kerralla pujottelin vain väleistä, joista mahtui. Oli ihan turhaa alkaa yrittää survomaan Jomia siivosti koiran ja seinän välistä. Suurimmaksi osaksi vain käveltiin muiden ohi.
 
Toisella kertaa oli pääasiassa paremmat välit, mutta silti Jomille oli vaikeaa mennä muiden ohi. Yksi “beethooveni” on tästä hyvä esme. Kun piti mennä sen koiran takaa, Jomi oli kiinni sen koiran arsessa. Kun sitten olin kiskaissut herran mukaani ja oltiin menossa koiran edestä, Jomi yritti nuuskia koiran naamaa. Sitten taas vaan käveltiin muiden ohi.
 
Kerran oli yhdessä et. Jomin parina oli bichon havanais. Tehtiin se kahdesti ja molemmilla kerroilla meni ihan kivasti. Kääntymiskohta on Jomille se vaikein. Silloin sillä jotenkin menee pasmat sekaisin.
 
Pari kertaa oli tutkimista. Ei muuten tullut niin yhtään mitään siitä, etten mitenkään yrittänyt jeesiä Jomia kun sen luo tultiin. Pikku-ukko oli kovalla kiireellä menossa kouluttajan syliin ja sen jälkeen tutkiminen oli vaikeaa. Eli, kyllä ukkelia tarttee jotenkin jeesiä. Ei vapaameininki oikein näytä toimivan :D
 
Mä olin ihan kyllästynyt yksittäisliikkeisiin, joten kun kymmentä vaille tasan alettiin taas pyytää kolmion menemistä, mä lähdin Jomin kanssa käymään ulkona.
 
Tokossa oli vain neljä koiraa. Luoksepäästävyys meni hyvin kunhan vaan hoin kokoajan Jomille iitä.
 
Seuraavana oli paikallaanolo. Kun kerran ei puhuttu mitään maasta, niin jätin Jomin istumaan. Niin teki muutkin. Kouluttaja korjasi, että koiran pitäisi olla silloin maassa. Tiedän sen kyllä, mutta mistä sitä olisi voinut tietää mitä kouluttaja ajatteli. Joskus kun tehdään vähän alosta poikkeaviakin juttuja.
 
Tuli melkein kina kouluttajan kanssa makoilun aikana. Kouluttaja olisi halunnut, että otan hihnan pois Jomilta. Yritin selittää, että makoilua ei oo hirveesti treenitty eikä ainakaan vieraiden koirien kanssa + Jomi on kaikkien kaveri, niin musta ei oo reilua edes olettaa, että Jomi kykenisi makoilemaan sen kaks minsaa kun mä oon siitä kaukana. Kouluttaja sanoi, etten luota koiraan ja tottahan se onkin. Miten voisin jos kerran ei olla paljoa treenitty? “Kyllä se siinä pysyy. On niin tottelevaisen oloinen koira”, sanoi kouluttaja. Onkohan tuo luettavissa niihin kuuluisiin viimeisiin sanoihin? ;) Hihna pysyi Jomilla ja hyvin se pysyi maassa. Ehkä kouluttaja olisi voittanut jos oltais lyöty vetoa? Pitänee kai ottaa ens kerralla fleksi mukaan, jotta voin kokeilla pidemmällä matkalla...
 
Seuraamista otettiin ryhmässä askel kerrallaan menolla. Sitten kouluttaja halusi seuruuttaa koiria pätkän suoraa ilman hihnaa. Meinasin purnata vastaan, mutta kun liikettä tekevä koira oli hallin toisessa seinässä, niin päätin kokeilla. Jomi lähti kivasti liikkeelle. Huomattuaan boksin “maalissa” herran keskittyminen herpaantui ja loppu meni, no jaa.. Loppuistumisen jälkeen Jomin oli pakko mennä tutkimaan boksia ja meni sen sisälle pyörimään.
 
Seuraamista otettiin myös yksittäisliikkeenä niin, että kouluttaja ohjasi koirakkoa. Mä sössin tän osion. En näköjään oo oppinut vieläkään sisäistämään oikeaa ja vasenta. Oltiin jo tehty jokunen käännös kun taas tuli käsky kääntyä. Tällä kertaa oikeaan, mutta mä en kyennyt tekemään sitä :D Jotenkin tuli joku bläkoutti, että siis missäs se oikea olikaan ja siihen se sitten kaatuikin. Rallyssa suunnat voi miettiä jo etukäteen ja siksi siellä ei enää ole oikea ja vasen hämmentänyt mua.
 
Pujotteluakin oli pari kertaa ja nyt kun oli reilut välit, niin hyvin meni :)
 
Oli myös liikkeestä i-m-s. Ekana oli maa. Se tehtiin ryhmäliikkeenä. Kokeilin ennen kuin liikettä alettiin tekemään, että menikö Jomi maahan. Jep. Noup, taas kun sitä sitten tehtiin yhdessä. I & s en edes yrittänyt tehdä sitä “niin kuin se kuuluu tehdä”, vaan avustin reilusti pientä.
 
Viimeisenä oli hyppy. Mulla oli Jomi hihnassa, joten tein liikkeen tosi lähellä estettä. En muista käytinkö käsiapua, mutta Jomi hyppäsi ja jäi seisomaan. Kouluttaja kehui suoritusta ja purnasi hihnasta :D
 
Muuten sitten ollaankin elelty ihan perusarkea ja treenitty sitä juttua. Ticon kanssa on pitänyt muuttaa taktiikkaa. Sen tekeminen alkoi olla aikamoista höseltämistä ja sillä menolla ukkeli ei olisi voinut suoriutua jutusta mitenkään. Oon nyt koittanut rauhoittaa menoa, että herra ei tekisi ylimääräisiä kunniakierroksia tai huitoisi tassulla tai muuten vaan häsläisi. Oon palkannut vain rauhallisista suorituksista. Helppoa se ei oo Ticolle ja selkeesti sen turkin alla kuhisee kokoajan. Jos se onnistuukin tekemään rauhallisen suorituksen, niin viimeistään kehuista ja palkasta herra hyppää ulos turkistaan :D
 
Sonyllakin on tapahtunut pientä edistymistä. Jomi taas saa kohta Ticon kiinni jos edistyminen jatkuu tällaisena. Mun ei oo juurikaan tarvinnut alkaa pyytämään Jomilta hieman parempia suorituksia kun herra on nostanut rimaa ihan ite!
 
T&T tuli katottua joo. Siinä oli muutama mulle ennennäkemätön kohta. Pirulauta Suomen töllössä on näytetty pätkitty versio ;D