That´s life. They say... Muuut olis se ihan kiva tietää, että mitä odottaa. Edelleenkin haikailen sen Sonyn käyttöoppaan perään. Takuukin kai on jo mennyt tästä vempeleestä, että ei tässä sitten voi kai muuta kuin vaan koittaa käyttää tätä vempainta parhaansa mukaan. Pitäähän sitä noin typerän näköisestä nimestä vähän vitsiä vääntää ;)
 
Viime tiistaista eteenpäin en tehnyt oikeestaan muuta kuin vaan olin. Paljon kulutin aikaani sängynpohjalla lukien laina-Akuja. Tuntuikin, että olisin ollut lomalla vaikka illalla oli töihin meno. Laiskistuin sen viikon aikana sen verran, ettei olisi millään jaksanut mennä kauppaan. Se oli jotenkin maailman vastenmielisin ajatus. Mutta pakkohan se oli jo siksikin kun pojille piti ostaa uusi ruokasäkki ja M&M on ihan siinä vieressä. Sunnuntaihin asti tuota löysäilyä kesti. Sitten alkoi huono omis kolkuttaa ja sitä paikkailin menemällä Prisman eteen notkumaan. Oltiin vaan puoli tuntia siellä. Alku sujui hiljaa ja alkoikin olla semmoinen olo, että on turhaan siellä kököttämässä. Sitten alkoi ilmetä satunnaisia puhinoita. Kerran yksi mies pysähtyi pyörän kanssa meidän viereen ja kysyi minkä rotuinen mun valkoinen koira oli. Valkoinen... Noh, kai se on vaan koitettava kestää ihmisten värisokeus ;) Ei vaan kyllä Sonyn väri on nyt haalistunut talveen verrattuna. En sitten tiedä, että johtuuko se auringosta vaiko mistä. Olen napsinut äijästä kuvia, mutta en oikein tykkää niistä kun se näyttää niissä – hmh- valkoiselta... Mutta niin, sanoin sille miehelle Sonyn rodun. Pojat olivat tietty heti into piukalla sen miehen luona ja jopa hetken hiljaa! Sitten sanoi Tico jonka jälkeen tietty Sony. Otin Ticoa kuonosta kiinni ja sanoin sille, että “nyt hiljaa”. Sen jälkeen pidin äijän napuilla hallinnassa. Sony yritti sillä välin kovin päästä sen miehen syliin. Hihna esti aikeet. Ennen lähtöään mies tokaisi, ettei Tico taida olla samaa rotua. Sanoin, että siinä on isä ja poika. Kotona sain aikaiseksi / muistin avata sen kiireisen viikon postit. Hyvä niin, sillä sain oikein kivan tiedon: maanantaina oli koulutusta! :) Tuota kirjelmää lukiessani tajusin samalla tehneeni mokan. Olin maksanut sellaisen koirayhdistyksen jäsenmaksun, jolla ei tällä hetkellä ollut mulle mitään tarjottavaa. Vähän olinkin ihmetellyt sitä summaa maksaessani, sillä se oli suurempi kuin odotin. Niin siis mähän olin vihdoinkin päättänyt ilmiantaa itteni ja maksaa sen näyttelykoulutusta järjestävän yhdistyksen jäsenmaksun. Ei ne mitenkään pidä kirjaa siitä kuka maksaa ja kuka ei eli pummilla meno olisi äärettömän helppoa. Mutta kun tuo koulutus on antanut mulle paljon treenitilaisuuksia, niin tokihan mä halusin tukea sitä yhdistystä. Ja kun se summakin on ihan naurettava. Niinpä sitten tein jäsenanomuksen sähköpostilla ja jäin odottelemaan maksulappua. Meni viikkoja ja sitten tuli sähkäriin tilinumero ja summa joka piti maksaa. Ainoa vaan, että se sähkäri tuli väärältä koirayhdistykseltä. Noh, eipä ollut eka kerta kun nuo kaks yhdistystä sekoitan. Maksoin sitten pummivuodetkin, mutta väärään paikkaan :D
 
Maanantai aamulla satoi vettä, mutta en ollut huolissani koulutuksen suhteen. Yritin kerrankin uskoa säätiedotusta. Radiossa oli lupailtu, että illaksi selkenisi. Kun sitten tuli lähdön aika oli pilvistä mutta kuivaa. Hoin mielessäni radion säätiedotusta. Oli kova tuuli ja sen takia vetäisin tuulihousujen päälle sadehousut. Mä oon oikea vilukissa eikä mua kiinnostanut ajatus jäätymisestä siellä koulutuksessa. Niin ja nyt oli sadehousutkin jo valmiina kaiken varalta. Matkan aikana aurinko välillä kurkki ja silloin oli kuuma. Muutoin oli ihan kiva kävelykeli. Lähellä päämäärää tuli muutama tippa vettä. Se ei edes kastellut. Perillä oltiin puoltoista tuntia ennen koulutuksen alkua. Sillä välin kun pojat joi vettä, niin mä pistin pystyyn striptease show:n. Hankkiuduin eroon sadepöksyistä. Lääh! Sitten pidettiin lepotauko. Sony murisi jokaiselle näkemälleen koiralle. Tosi lupaavaa meininkiä koulutusta ajatellen... Tico oli maaten ja nätisti. Tauon jälkeen kotoilin Ticon kanssa. Tico oli intoa täynnä ja pääasiassa hyvin meni. Sony oli jäänyt tolppaan suhteellisen hiljaisesti. Sitten vaihdoin koiraa. Ticolta kuului muutama vastalause ja siinä se. Sonyn kotoilu meni ihan ookoo. Jotain ihmeen hajurakoa se piti. Tokihan mun piti ottaa vähän kehämeininkiäkin ennen koiran vaihtoa. Tällä kertaa Sony sai kamalan hepulin kun jätin sen tolppaan. Kuuntelin sitä mökää jonkin aikaa ennen kuin huusin näkymättömistä, että “nyt hiljaa siellä!”. Sen jälkeen kuului vain satunnaista puhinaa. Tico oli taas intoa täynnä ja hyvin meni lelupalkallakin :) Sitten Ticolle päälle takki kun oli sen verran vilpoinen tuuli. Tico natusti naudanmahalevyä kun harjailin Sonya. Nyt siitä irtosikin karvaa vähän enemmän kuin viimeksi. Taitaa nyt olla tämän turkin menoa...
 
Vähän jännäsin, että onko koulutusta lainkaan kun netissä lukee, ettei sitä ole sateella eikä tuulisella säällä. Sateen kyllä ymmärrän, mutta mitä haittaa nyt tuulesta on? Koulutusta oli vaikka tuulikin :) Ekaksi mentiin riviin. Ei ollut montaa koiraa. Kai joku 10. Ensin kierros ympäri. Ja kohta taas toinen. Noiden kierrosten jälkeen oli miltei tippa linssissä. Ne menivät hyvin!  Sony oli hiljaa :) Ja niin se mussukka oli hiljaa jokaisella kierroksella, joka tehtiin. Usein mentiin kaksi kierrosta putkeen ja hyvin meni. Jeee!!! Tuon kiertelyn lisäksi oli pari kertaa pujottelua ja nekin menivät hyvin. Siis todella hyvin kun ei menty nami kuonossa ja vauhti oli tosi reipasta. Siitä huolimatta Sony tuli nätisti jokaisesta välistä eikä edes yrittänyt toisen koiran luo :) Tutkimista oli paljon. Kouluttajia oli kaksi ja toinen lähti rivin toisesta päästä ja toinen toisesta. Hyvinhän ne meni. Toisinaan sen tutkimisen jälkeen piti mennä joko edestakaisin tai kolmio. Edestakaisessa Sonylla oli hieno käännös. Ihan tuntui pahalta kun ei voinut palkata äijää heittonamilla. Kerran tuli kolmiosta mulle sanomista. Lähinnä siitä kun katon koiraa enkä “tuomaria”. Sanoin, että Sonya nyt täytyy vähän pitää silmällä. Nyt oli mennyt niin hyvin, että menin uuden kolmion ilman Sonyyn kattomista. Hyvin meni :) Ja kun tosiaan oli mennyt niin hyvin kaikki liikkumiset, niin loppupuolella juoksin ympyrät niin, että Sonyn hihna oli löysällä ja mä en kattonut sitä. Se oli kyllä mahtava tunne kun sujui niin hyvin :) Heh, on ollut taas semmoista hehkutusta, että ehkä jo alkaa jotakuta pänniä jatkuva “niin hyvin” –hehkutus ;) Noh, tässä sitten tulee sitä kolikon kääntöpuolta: liikkumiset sujuivat upeasti, mutta seisominen / odottelu ei. Se oli melkoisen levotonta menoa. Sony seisoi vaan hetken hyvin ennen kuin alkoi vilkuilla ympärilleen hermostuneena. Ei auttanut namien syöttäminen eikä sekään jos vapautin sen. Sitten äijä vaan pyrki vieressä olleen flätin luo tai alkoi tuijata muita koiria. Tai imuroi maata. Että ilmeisesti en voi saada sitä koko pakettia vaan jostakin pitää pissiä. Mutta pääasiassa tuosta koulutuksesta jäi hyvä mieli. Itse asiassa kun miettii niitä Sonyn liikkumisia ja etenkin sitä pujottelua, niin hymyksi vetää :) Väkisinkin sitä nyt pohtii, että oliko tuo vaan tuuria vai olenko onnistunut kouluttamaan Sonya kun vain kaksi viikkoa sitten ei onnistunut liikkuminen yhtään.
 
Vastausta tuohon lähdin hakemaan tiistaina mätsäristä. Oli pilvistä ja kuivaa. Radio oli uhkaillut sadekuuroilla. Joku puoli tuntia oltiin kävelty kun tuli ekat tipat. Ne eivät pelästyttäneet ja kun taivaskaan ei ollut tumma, niin jatkettiin. Vettä alkoi ripsiä vähän tiuhempaan, mutta ei se kuitenkaan kastellut. Siis ei ollut syytä kääntyä ja kun puhe oli vain kuuroista. Prisman lähellä alkoi sataa kovempaan. Mentiin bussikatokseen pitelemään sadetta. Mitä kauemmin siinä oltiin sitä todennäköisempää oli, että mätsärisuunnitelmat olivat vesittyneet totaalisesti. Sitten sitä alkoikin vaan odotella rakoa sateeseen, että pääsisi jotakuinkin kuivana kotiin. Sellaista ei vaan näkynyt. Oltiin jääty pitelemään sadetta katokseen, josta näki hyvin Prisman parkkipaikalle. Sitten sinne tuli tutun värinen auto. Ja autosta ulos tutun värinen takki. Oli ihan pakko laittaa äipälle viestiä, että menikö hän juuri Prismaan. Ei. Se kaikki oli vaan sattumaa. Hetken viestittelyn tuloksena äippä tuli hakemaan meidät ja näin päästiin kuivina kotiin. Kiitos
 
Noh, tuo mätsi jäi väliin, mutta ehkä lauantaina saan testata oliko maanantainen vain tuuria. Mutta jos ei muuta niin silloin hyvästelen pienen palan Seinäjokea... Tuosta puheen ollen, niin kun Suomi voitti jäkiksessä, joku matkasi Seinäjoelle. Ne fiilikset tuli taas ihan pintaan...
 
Pari asiaa Ticosta. Tico oli oikein hienosti Sonyn koulutuksen ajan. Äijä makoili hiljaa tolpassa takki päällä. Hienoa Tico! :) Muutenkin tuntuu, että Tico on päivä päivältä vaan ihanampi Ja se toinen juttu. Kun maanantaina palattiin kotiin koulutuksen jälkeen, niin yhden talon pihasta juoksi meitä kohti mäykky. Tico pisti heti murinaksi. Raasu kai luuli, että se käy kiinni. Onneksi sillä mäykyllä oli korvat ja se totteli omistajaansa. Huh! Vaarallista seutua tää näköjään...