Pannat & toko-ruutu
 
 
Silloin kun mun kaikki koirat epistelivät, niin sieltä otin mukaan yhden ohuen kuvaston kun siinä näytti olevan mun unelmapantoja: leveä, pehmeä, heijastinta ja puolikuristava. Hintakin vain naurettavat 6 e. Myöhemmin kotona tutkin kuvastoa tarkemmin ja panta kiinnosti sen verran paljon, että oli naputeltava haku kuukleen. Hyvältä näytti, joten pohdin, että otanko 40 vaiko 45 senttisen pannan? Langan kanssa yritin mittailla kumpi olisi sopivampi. Tilaukseen lähti 3 kpl 40 senttisiä pantoja. Mietin, että jos ihan mettään meni kokovalinta, niin ei paljon harmita. Tosin sivuston mukaan tuotteilla oli 60 päivän palautusoikeus. Kassalla huomasin, että pannoista lähti vielä joku 15%:n alennus. Ihan kiva. Mutta kivaa ei ollut se, että tilaus ei ollut 21 e, joka oli minimitilaus. Voi kökkö. Selailin sivustoa katellakseni, että löytyisikö jotain muuta tilattavaa. Löysin toko-ruudun. Siis sellaisen, jossa oli nauhat ja tötsät. Kun muuta en löytänyt, niin tilasin sen ruudun. Olihan se ihan kiva ajatella, että voisin treeniä ruutua nauhojen kanssa!
 
Tilaamisessa oli vähän vaikeuksia. Sen takia ei hirveesti kiinnostaisi enää tilata tuolta. Tuotteet tulivat nopeasti ja pannat tuntuivat olevan oikeaa kokoa : ) 45 on ehdottomasti liian iso. Muutamaa testikertaa lukuun ottamatta niitä ei ole käytetty vielä, kun yritän kestää syksyyn asti. Silloin heijastava panta on tosi hyvä juttu! Tosin Jomin nykyinen panta on sellainen, etten siitä tykkää. Se on se Hurtan panta, jonka ostin Ticolle yks vuosi synttärilahjaksi. Se on ohut ja sitten se solkiosa tuppaa jäämään kiinni Jomin karvoihin. Edellisen pannan kanssa ei ollut tuota ongelmaa. Lisäksi hihnanlukko jää aika useinkin jotenkin jumiin pannan solkeen ja muutaman kerran lukko on auennut itestään. Noiden syiden takia tekisi mieli jo laittaa ainakin Jomille se panta.
 
Pe 22.4. piha oli sen verran kuiva, että raaskin virittää uudet ja hienot ruutunauhat kun treenittiin ruutua. Kun ruutu oli valmis, niin se tuntui todella isolta. Jalalla mitaten koko voi vaihdella, mutta olisinko muka ottanut niin paljon pieniä askelia, että tuo ruutu tuntui jättimäiseltä? Muistelin, että koko on 3 x 3 m. Noh, ensin treenittiin. Pojat olivat alkaneet ennakoida pysähtymistä, jolloin myös vauhti hidastui. Ruudun ideahan on tosi simppeli: koira juoksee eteenpäin niin kauan, kunnes kuulee jotain muuta. Joten ajattelin kokeilla opettaa pelkkää vauhdikasta eteenpäin menoa. Laitoin namit alustaan reilusti ruudun ulkopuolelle. Ideana oli vaan juosta eteenpäin syömään ne. Kun tämä oli hoksattu, niin sitten pysäyttelin eri kohdissa. Hetken seisomisen jälkeen vapautin nameille. Karvasammakot hoksasivat jutun nopsaan. Sonylle taas ideaa joutui sisäänajamaan jonkin aikaa, ennen kuin se hoksasi jutun. Mä oikeesti välillä epäilen, että se on blondi muutenkin kuin värillisesti ; ) Herra jäi itsepintaisesti pönöttämään ruutuun vaikka oli nähnyt kun vien namit. Kyllä se sitten siitä alkoi suttaantua. Hyvin pysähtyikin, jollen käskenyt pysähtyä liian lähelle nameja. Sitten kermis vaan tassutteli syömään ne. Toki tässä oli riskinä, että palkka tulee väärään aikaan, mutta pitihän tuota nyt edes kokeilla. Eikä se ole niin tarkkaa miten isoset tekee. Tico pysähtyi ihan hyvin eikä mennyt nameille ilman lupaa. Jomilla myös toimi korvat – kuten olin olettanutkin.
 
Treenien jälkeen mittasin yhden ruudun sivun. Tulos oli 4 m. Tarkistin mitä kennelliiton sivuilla sanotaan koosta. Se oli kuten olin muistanutkin: 3 x 3 m. Voi möhnä. Ruutu oli siis metrin liian iso joka sivulta :/ Tuotteet tulivat Ruotsista, että mahtaako siellä olla isompi ruutu? Harmittaahan tuo. Nauhoissa on näppärä mutterikiinnitys tötsiin, mutta tuon takia nauhoja ei voi vain laittaa, että naps. Mitenköhän saisin niistä metrin pois silleen nätisti?
 
Treenailun jälkeen harjoittelin kuvaamista. Harjoiteltavaa kyllä riittää, sillä kesti aikansa ennen kuin sain säädöt sellaisiksi, että kameranruutuun tuli muutakin kuin pelkkää valkoista. Aurinkoisella säällä kuvaamisesta ei ollut mitään ideaa. Yritin mennä sieltä missä aita oli matalin; kokeilin sporttia. Se jäi kokeiluksi, sillä kuvat olivat pimeitä. Miten paljon sitä aurinkoa oikein tarvitaan, että kamera osaa ottaa valoisampia kuvia? ; ) Nyt kun on alkanut käsittämään näitä kuvausjuttuja, niin aika tuskaiselta tuntuu kuvaaminen...
 
 
             k14.jpg
                                        Nautinnollista nakertelua.
 
 
             k16.jpg
                                           Jomi & keppi - taas! xD
 
 
             k18.jpg
                                            "Kohta saan tuon..."
 
 
             k17.jpg
                                "Heh heh. Mitäs mä äsken sanoinkaan?!"
 
 
             k19.jpg
                                              Jomin passikuva.
 
 
 
 
Talven jäähyväiset
 
 
La 23.4. satoi rakeita, räntää ja vettä. Innostuin rakeista sen verran paljon, että kun lähdin niitä kuvaamaan, niin en muistanut päästää koiria pihalle : D Vasta jonkin ajan kuluttua hokasin päästää nekin pihalle. Samanlainen sää jatkui seuraavana päivänä. Ma-su yönä maa muuttui valkoiseksi, sillä saatiin muutama sentti lunta. Kun huomasin tuon yöllä, piti oikein laittaa herätys aamuksi, jotta saisin vähän lumisia kuvia. Uutisten mukaan lumi sulaisi pois päivän mittaan. Tiedä sitten miten oli muualla, mutta meillä se säilyi pitkälle iltapäivään. Olisi voinut säilyä pidempäänkin jos ei välillä olisi satanut vettä. Maanantaina siis jatkui sääherran nopanheitto, sillä ei voinut tietää, että tuliko taivaalta lunta, vettä, räntää, rakeita vai kurkisteliko peräti aurinko. Tuon takia jätin suosiolla väliin TKY:n treenit.
 
 
             k22.jpg
                                          Ropsahtelevaa styroksia.
 
 
             k24.jpg
                                   Aikalisä rehotuksen alkamiselle.
 
 
             k23.jpg
                      Jomin hampaissa yksi lumikasan viimeisistä paloista.
 
 
 
Mutta maanantaina 25.4. tosiaan tuli oltua pari tuntia pihalla koiria kuvaillen. Taas kerran kun menin sisälle, tuntui, etten ollut ottanut paljon kuvia. Kuitenkin niitä latautui koneelle noin 200 kuvaa. Niin helppoa ja huomaamatonta on pienen napin painaminen, ettei sitä edes ite tajua ;D Tiesin, että siellä oli paljon ns. roskakuvia, joten loppujen lopuksi koneelle jäi about 50 kuvaa. Paljon tuli siis testailtua eri valotusaikoja kun vaikkapa joku turrikka istui. Yllätyin, ettei yksikään koiruus kierinyt lumessa.
 
 
             k25.jpg
                                  No kah! Siinähän on Jomi & keppi ; D
 
 
             k26.jpg
                                             Koskaan ei voi tietää...
 
 
             k27.jpg
                                           ...minnepäin koira hyppää.
 
 
             k28.jpg
                                     "Yeah. What eveeeeeeeerrrrrrrh..."
 
 
             k29.jpg
                                        Sonyn uusin passikuva ; )
 
 
             k30.jpg
                                               "Tuu alas sieltä!"
 
 
            k31.jpg
                                     "Tässäpä mä vaan tassuttelen..."
 
 
             k32.jpg
                                     Joko riittää Jomi & keppikuvat? ; )
 
 
             k33.jpg
                                   Isoset tulevat auttamaan teitä, lukijat.
 
 
             k34.jpg
                           Taistelun jälkeen tarjolla on Sony & keppikuvia ; )
 
 
             k35.jpg
                                        "Kyllä nyt koirapojan kelpaa!"
 
 
             k39.jpg
                                               Tuumiskelutauko.
 
 
             k40.jpg
                                           Lumipesu kersalle ; )
 
 
             k41.jpg
                                     Aina ei ehdi esteitä kiertämään.
 
 
             k45.jpg
                                           Vetoleikki maistuu yhä.
 
 
             k46.jpg
                                              Rinkulan repijät.                                    
 
 
             k48.jpg
                                         Rinkula vaihtui naruleluun,
 
 
             k49.jpg
                Jompu tuulessa. Tosin sen näkee just ja just hännänpäästä...
 
 
 
Sony on mun ilmeikkäin koira. Usein se näyttää kuvissa sellaiselta, että se tekee mitä tekeekin harkiten ja suurella nautinnolla, kuten altakin voi nähdä.
 
 
 
             k36.jpg
                                                 "Mumms, mumms."
 
 
             k37.jpg
                                   "Thäh? Mitä keppien syömisestä?"
 
 
             k38.jpg
                                                        "Tjaah..."
 
 
 
Apolodi-agia 
 
 
Tiistaina 26.4. kun lähdin Jomin kanssa agiin, satoi vähän. Ei siis ollut sellainen sää, että olisin voinut ottaa isoset mukaan. Sade oli sen verran hentoa ja kuuroluonteista, että päätin ottaa riskin ja jättää kotiin kumpparit ja kumipöksyt. Kumitakin otin repun suojaksi. Riskinotto kannatti sillä hallille päästiin suht kuivina. Olisi jopa vähän harmittanut jos olisin tunkenut lenkkarit reppuun.
 
Ennen ryhmätreeniä treenin Jomin kanssa vähän kontakteja ja keppejä. Persjättö oli tänäänkin aiheena. Alkuun meitä oli kaksi, ja vähän myöhemmin tuli yksi lisää, eli vain kolme oli paikalla. Viimeksi oli peräti viisi. Hyppy, kepit, hyppy, putki, hyppy, hyppy, hyppy, putki, hyppy, rengas, putki, putki, hyppy, hyppy ja hyppy. Siinä oli rata, johon kouluttaja toivoi mahdollisimman monta persjättöä. Parin kohdan pj:n kouluttaja näytti, sillä niihin ainakin hän halusi pj:n. Mulla vei jonkin aikaa ennen kuin muistin miten esteet menevät. Jokaisen piti näyttää mitä aikoi tehdä radalla ennen kuin alkoivat yksilöosuudet. Mä näytin ja kohta, jossa mentiin putkesta putkeen, siinä olisin jäänyt väärälle puolelle ilman kouluttajan vinkkiä. Ei siinä muuta, mutta sitten tuli tositosi kiire putken jälkeiselle hypylle, jonne oli matkaa reilut 10 m.
 
Kouluttaja päätti, että me mennään ensin. Hyppy, kepit, pj, hyppy, vastakäsi, putki, hyppy ja bläkoutti : D En osannut tehdä siinä pj:ä, kuten olin kuvitellut. Siinä pystyi myös käyttämään valssia, mutta halusin käyttää pj:ä kun se oli kerran aiheena. Kohta hiottiin kuntoon ja sitten jatkettiin; hyppy, putki, vastakäsi, hyppy, pj, hyppy, pj, hyppy, putki, hyppy, rengas, putki, joka oli renkaan suuntaisesti suorana. Putken suu oli ns. pimeässä kulmassa, mutta en arvellut sen olevan Jomille ongelman. Eikä se ollut, joten mun ei tarvinnut mennä kovin pitkälle vaan renkaan jälkeen juoksin putken toiselle puolelle tehden pj:n. Toinen putki, pj, hyppy, hyppy ja hyppy. Bläkoutista eteenpäin rata sujui ilman ongelmia. Kouluttajalla ei ollut paljon korjattavaa. Ainoastaan siinä kun mentiin putkesta putkeen, niin menin vähän liian pitkälle (turhaan) saattelemaan Jomia putkeen. Seuraavalle esteelle tuli kiire. Otettiin koko rata uudestaan ja kun oltiin päästy rata läpi meille aploodeerattiin! Kouluttaja kehui rataa ja totesi, että siinä ei ollut korjattavaa. Ite tuumin, että olin tainnut taas mennä vähän liian pitkälle saattelemaan Jomia putkeen. Kouluttaja sanoi, että rata oli sen verran hyvä, että voidaan hyvin lähteä kotiinkin : D
 
Ei me lähdetty vaan jäätiin toiselle kierrokselle. Onhan se aina mielenkiintoista nähdä muidenkin suorituksia. Ja hyvä oli, että jäätiin sillä saatiin nähdä hienossa vauhdissa neito, joka on vaikuttanut aika masentuneelta radalla viime aikoina. Vissiin johtuu juoksuista ja sen jälkeisestä valeraskaudesta. Mutta tänään oli parasta menoa pitkään aikaan : )
 
Toisella kertaa tehtiin rata vain kerran, sillä se oli kuulemma nappisuoritus. Saatiin taas aplodit radan jälkeen. Tosi yllättävää ja liikuttavaa! : ) Sitten oli pieni puhetuokio kouluttajan kanssa. Jep, virallistapa hyvinkin. Valmiita ollaan, koira osaa (kyllä) ja ohjaaja osaa (hmh, ohjaaja oppii). Kouluttaja tuumaili, ettei meillä menisi kauaa kun oltais kolmosissa. Kysyi, olinko edes kattonut virallisia kisoja. Sanoi, että ymmärtää kyllä jos itestä ei tunnu valmiilta, mutta loppuun huikkasi, että olisi kiva nähdä meidät kisaamassa...
 
Kamat kasaan, Jomille puku ja kohti kotia. Kello alkoi tulla vasta kuusi, joten kotona oltiin puolisen tuntia normaalia aiemmin. Kiva juttu isosten kannalta : )
 
Satoi vähän reippaammin, mutta en kastunut läpimäräksi. Sukat alkoivat vasta kastua, joten tällä kertaa pärjäsin hyvin ilman kumppareita.
 
Nähtiin hallilla ln. Paljon ei ehditty jutella kun meidän oli mentävä radalle heidän tultua halliin. Mukana hänellä oli sarloossi ja se bortsu-uros. Tassussa oli suoja likaa ja märkyyttä vastaan, mutta ihan hyvin näytti kävelevän. Ei ontunut tai muutakaan : ) Ohimennen kysäisin, että miten tassu, ja vastaus oli, että on jo parempi. Radan jälkeen en enää nähnyt heitä.
 
 
Mätsissä piiiiiiiitkästä aikaa!
 
 
Ke 27.4. lähdettiin karvapallojen kanssa ekstemporemätsiin. Tiedon mätsistä olin saanut edellisenä päivänä kun tkamu kysyi, että halusinko lähteä mätsiin kuppikselle. Mä en tiennyt, että kuppiksella oli mätsi. Nykyään oon tietoinen hyvin harvasta mätsistä, sillä se linkki, josta ennen mätsejä kattelin, ei enää päivity. Hetken aikaa mietin tkamun ehdotusta ja mietin myös, että raaskinko jättää Ticon kotiin. Tico kun kerää kierroksia aika helposti, niin en viittinyt ottaa sitä mukaan silloin parin viikon päässä siintävän verikokeen takia. Verikokeeseen asti saa herran reissailut olla minimissä kun mikään reissuvalio se ei ole. Verikokeen jälkeen katellaan miten herra kestää normaalimpaa elämää. Siis vaikka nyt ei mitään löytyisikään, niin voi olla, että haimatulehdus uusiutuu. Yksi haimatulehduksen aiheuttaja voi olla stressi ja voi olla, että Tico ottaa reissamisesta sen verran stressiä, että... Mutta sen näkee sitten aikanaan. Kattoo nyt ensin ovatko arvot normalisoituneet ja sitten voi miettiä paremmin jatkoa. Suostuin tkamun ehdotukseen vaikka supermälsää se olikin jättää Tico kotivahdiksi synttäriviikkona :/ Mutta kun tarjolla oli kyyti ja kivaa seuraa, niin...
 
Mulla ei ole ollut tapana pestä koiraa mätsin takia vaan harjaus on ollut se, joka on saanut riittää. Keskiviikkona kuvia lataillessani kattelin Sonya ja huomasin, että herralla oli harmahtava rinta. Koiruus tarttee pestä keväällä sitten kun pahin tiekökkö on lähtenyt pois. Tein sitten siinä pientä päässälaskua: koiruus tarttee pestä ja se on menossa mätsiin, joten miksipä ei sitten olisi siellä hienona? Lisäksi kutkutti ajatus siitä, että mahdolliset pesun jälkeiset irtokarvat putoaisivat ulos eikä sisälle. Ja vielä, kun herralla on turkkia vaikka muille jakaa, niin jospa se vaikka vähän tiputtaisi karvaa eikä olisi niin “puff”. Siis toiveissa oli pieni pikadieetti myös ; ) Kello oli jo puoli 12, joten mietin, että olikohan jo liian myöhäistä pestä koiruus – siis jos se ei ehtisikään kuivumaan. Hetken vielä mietin ja samalla laitoin lisää kuvia latautumaan, jottei kone joutuisi olemaan toimettomana jos vaikka saisi siihen mennessä picasaan laitetut kuvat ladattua pesun aikana.
 
Sony on niin ihanan helppo pestävä kun se vaan on. Kaksi muutakin turrikkaa saa pestyä hyvin, mutta ne saattavat välillä liikkua. Kesti aikansa ennen kuin vesi läpäisi kermiksen turkin. Herralla on kyllä varsin hyvä sadetakki luonnostaan. Sitten kun pesu oli ohi ja koiruus oli kerran ravistellut, kiedoin sen pyyhkeeseen ja kannoin sen ulos. Siellä sai ravistella sydämensä kyllyydestä. Sitten takaisin sisälle kuivaamaan vessanlattia ja sillä välin pojat pistivät ranttaliksi. Hassua, kun pesee yhden, niin kaikki sekoavat : D Vessan kuivattuani menin kermiksen kanssa uudestaan ulos ja harjasin sitä, jottei kuivuttuaan karvat sojottaisi joka suuntaan. Eipä juuri irronnut karvaa, kuten ei irronnut pesussakaan. Harjaamisen toistin vielä muutaman kerran ennen kuin lähdön aika läheni. Tästä huolimatta herran turkki oli vielä kostea klo 16 aikoihin. Eihän turkki pääse kuivumaan kunnolla kun koira nukkuu, ja sitten vielä jos se on tiheä ja paksu, niin vielä hitaammin kuivuu. Siispä piti kaivaa esiin hiustenkuivaaja, jottei ukolle tulisi kylmä ulkona. Ulkona oli aika vilpoinen tuuli, joten voi olla, että turkkipallokin olisi saattanut palella. Hiustenkuivaaja tuli joskus aikoinaan hommattua partista varten. Sen jälkeen vempele on ollut ihan toimettomana. Vaikkei Sony ollut koskaan aiemmin joutunut kuivaajan uhriksi, niin ei se siitä näkynyt. Vähän se ihmetteli puhaltavaa ja mölyävää vempelettä, mutta pysyi hyvin paikoillaan. Sony on tosi helppo käsiteltävä. Ehkäpä siksi, että se tykkää kun siihen kosketaan. Siitä näkee miten se leijailee jossain seittemännessä taivaassa kun sitä silitetään.
 
Siinä kun tuli harjattua Sonya, niin harjasin kaksi muutakin. Eivät ne varsinaisesti olleet harjauksen tarpeessa, mutta tulipahan suittua nekin kun etenkin Tico tykkää harjaamisesta. Jos se näkee, että harjaan jotain koiraa, niin ukko tulee siihen tyrkylle : D On muuten tosi poikkeuksellista, ettei Ticolta lähde nyt karvaa! Sehän on aina ollut synttäriensä aikaan aikamoisessa kulkukoiralookissa, mutta ei oo nyt. Ainoastaan housuista on irronnut kunnon palasia – välillä jopa päällyskarvaa on lähtenyt. Mun mielestä aiemmin ei oo ollut niin, mutta ihan varma en asiasta ole. Harjaamisen lisäksi pojat kävivät kynsisalongissa, joten ukoilla oli varsinainen puunauspäivä.
 
Pääosin päivä oli ollut pilvinen. Välillä näkyi aurinkoa hetkittäin. Tkamun mukaan illaksi oli luvattu kuivaa säätä, joten siinä puoli viiden aikoihin alkoi Ticon pesti kotivahtina. Mukaan otin pienemmän häkin. Häkin kantokahva oli hävinnyt. Yritin ettiä sitä, mutten löytänyt. Noh, eipä sen puuttuminen loppujen lopuksi aiheuttanut ongelmia vaan se fakta, että kevytmetallihäkki ei oo niin kevyt miltä se kuulostaa. Ensin se tuntui kevyeltä, mutta jo kotitien toisessa mutkassa oli pakko laskea häkki hetkeksi maahan, sillä en enää jaksanut kantaa sitä. Tämän jälkeen päästiin taas jonkin verran eteenpäin ennen kuin tuli tarve uudelle tauolle. Tarkoitus oli raahata häkki mutkaan ja jättää se sinne siksi aikaa kun vähän kävelytin karvapalloja. Mutkaan ei ole pitkä matka, mutta 3 tai 4 (en muista kumpi...) taukoa tarttin matkan aikana. Oli helpotus saada häkki pois kädestä. Sen jälkeen käveleminen tuntui tosi kevyeltä : D Kävelin karvapallojen kanssa niin, että pystyin pitämään häkkiä koko ajan silmällä. Hyvin epätodennäköistähän se oli, että kukaan olisi sitä siitä nyysinyt, mutta koskaan ei tiedä...
 
Tkamu tuli viiden jälkeen ja sitten kohti kuppista. Taivaalla oli tummia pilviä. Ilmoittautuminen oli alkanut jo viideltä, mutta silti onnistuttiin saamaan auto lähelle kehiä kun tekeydyttiin vieressä olevan ravintolan asiakkaiksi ; ) Rafla oli kiinni, joten ei me viety kenenkään paikkaa.
 
Sitten oli Sonyn vuoro esiintyä, huoh. Sen autosta ulostuleminen ei ole mitenkään hienoa. Ukko käy kierroksilla ja haukkuu kaiken maan tasalle. Siksipä jätin Jomin vielä autoon kun lähdettiin kattomaan mihin saadaan häkit. Tkamu kantoi mun häkin, niin oli helpompi pitää kermis kurissa. Hau hau sille ja hau hau tuolle. Hohhoi. Useimmiten herran autosta ulostuleminen on tuollaista. Joskus harvoin on tullut ulos hiljaisemmin. Kyllä se siitä sitten rauhoittuu – onneksi.
 
Kun häkki oli pystyssä, koiruus häkkiin ja me pitkän jonon jatkoksi. Kylläpä oli sakkia! Kaksi pitkää jonoa ja meidän jälkeen tuli vielä reilusti lisää jonottajia. Oli selvää, etteivät kehät alkaneet aikataulun mukaan. Jonossa veikkasin, että ne alkaisivat puolisen tuntia myöhässä. Jonossa ollessamme bongasin koiran. Hetken kattelin sitä ja yritin miettiä koiran nimeä. Ei tullut mieleen, joten kysyin tkamulta, että kukas tuo on? Tkamu ei tiennyt, mutta kohta koiruus omistajansa kulki meidän ohi, jolloin tkamu kysyi koirannimeä. Koiranomistaja oli vähän yllättyneen näköinen, joten siksi kai nopeasti tkamu kysyi, että oliko kyseessä islis. Ei ollut. Se oli lappari. No ohhoh! Kyllä oli kuulkaas niin isliksen näköinen lappari, ettei tosikaan! Meille molemmille tuli yllärinä, että lappareillakin voi olla piirto. Viirun lisäksi koiran väritys poikkesi muutenkin paljon siitä, millaisia lappareita yleensä oon nähnyt. Me molemmat oltiin sitä mieltä, että se lappari menisi ihan heittämällä isliksestä. Jos näyttelyissä ei tarvittaisi papereita ollenkaan ja tuon lapparin veisi isliskehään, niin varmasti ei tuomarikaan huomaisi, ettei kyseessä ole islis. En tiedä mun silmään sen koiran rakennekin toi enemmän mieleen isliksen kuin lapparin. Aika samanlaisiahan nuo ovat, mutta jotenkin vaan se ei näyttänyt lapparilta yhtään. Etenkin sen pää oli mun silmään jotenkin hyvin islismäinen, oikein komea uroksen pää. En tiedä kumpaa sukupuolta oli, mutta urokseksi veikkaisin. Niin lappariksi kuin islikseksikin koiralla oli huono häntä; ei ollut kippuralla selän päällä vaan roikkui pitkänä alhaalla. Nimesin tuon koiran vale-islikseksi ; ) Aina välillä bongasin sen väen keskeltä ja joka kerta jäin kattomaan sitä yrittäen saada siitä lapparin. En onnistunut siinä. Tuosta olisi kyllä pitänyt saada kuva, jotta olisitte tekin voineet nähdä tämän koiruuden.
 
Tässä mätsissä oli luokka vetskuille ja niiden ikäraja oli 7 vuotta. Sehän sitten oli näppärää kun sain ilmottua karvapallot eri luokkiin – siis tietty sitten vaan se on näppärää jos luokat eivät mene päällekkäin. Mutta nyt ei tarvinnut miettiä paljonko saa väliä omille koirille. Yllättävän alhainen tuo vetskujen ikäraja. Ja niin oli myös mätsin hinta: 6 e! Hyvin harva mätsi nykyään on noin halpa.
 
Kun ilmoittautumiset oli tehty, niin sitten hakemaan loput koirat ja kamat autosta. Tällä kertaa mä kannoin tkamun häkin : D
 
Veteraanit olivat ensimmäisten aloittajien joukossa. Kehät alkoivat noin 18.25, joten se mun veikkaus puolesta tunnista ei mennyt kovin pieleen. Sonyn numero oli 406, joten kun kehät olivat alkaneet, niin ei tarvinnut kauaa odottaa. Ennen kehää treenin kermiksen kanssa. Välillä haukkui kun liikkui. Uutena ilmiönä tuli se, että haukkui usein myös silloin kun tehtiin et. Tuota ei ollut tehnyt aiemmin.
 
Sonyn parina oli 10-vuotias tiibetinspanieli. Että mun pallukka tuntui nuorelta ; D Ensin koirat tutkittiin yksitellen. Tämä on Sonyn vahvuuksia se kun seistä pönöttää eikä siitä tartte pitää mitenkään kiinni kun tuomari tutkii. Riittää, että näytän namia. Vahvuuksiin ei kuulu liikkuminen. Siis ihan nätit liikkeet sillä on, mutta alkuun ainakin äänitehosteella. Sony oli ekana kun lähdettiin liikkeelle, mutta silti haukkui. Eikä se hiljennyt ennen kuin vähän pysähdyin ja näytin sille namia. Sen jälkeen liikkui hiljaa sen puoli kehää. Pah. Veteraanikehän kulku oli poikkeuksellinen, sillä siinä ei jaettu nauhoja. Tuon yhteiskierroksen jälkeen meidät laitettiin kehästä ulos ja otettiin uusi pari. Kaikille sanottiin, että myöhemmin kaikki tulevat vielä uudestaan kehään yhdessä.
 
Vetskuja oli peräti 16. En olisi uskonut, että niinkin monta. Yhteiskehässä koiria seisotettiin hetki ja sitten joukko pistettiin puoliksi. Ei siinä kehässä olisi voinut juosta jos kaikki olisivat olleet siellä yhtäaikaa. Tällä kertaa Sony liikkui hiljaa : ) Sitten taas kaikki kehään ja neljä jatkoon. Sony valkattiin viimeisenä. Koirat kokojärjestykseen ja sitten kiertämään kehää. Taas ukko oli hiljaa : ) Sony oli vetskujen toinen! : ) Mun pieni junnu-vetsku ; ) Sellainen olo tuli kun kuuli muiden osallistujien ikiä; 9, 10, 14... Hauska sattuma oli, että kermiksen vetsku-debyytti tapahtui veteraanienpäivänä!
 
Sonyn osuus oli sitten ohi, joten herra sai mennä häkkiin huutamaan ja Jomi pääsi ulos. Jomin vuoroon oli vielä aikaa, joten juttelin sen shibojen omistajan kanssa, johon olin törmännyt edellisen viikon epiksissä. Hänellä tosiaan on noin Ticon ikäinen porokoira (ehkä vähän vanhempi). Huomasin, että sen toinen takatassu tärisi kun se odotteli kehään menoa. Ticolla kun on ollut tuota tärräämistä, niin mielenkiinnosta kysyin, että miksi porokoiran tassu tärräsi. Tosiaan vain toinen tärräsi. Sillä oli tassussa hermovika. Silloin kun juttelin eläinlääkärin kanssa puhelimessa, niin se taisi sanoa, että Ticon tärrääminen voisi olla myös hermostollista. Syitä on varmasti monia, mutta oli pakko kysyä miksi porokoira tärräsi kun siitä tuli niin Tico mieleen...
 
Jomin numero oli 327. Jättiksen numero oli 326. Numeroiden ollessa lähellä kahtakymmentä näytti, etteivät koiruudet menisi kehään yhdessä. Sitten numero 324 ei ilmestynyt kun sitä huudettiin, joten otettiin seuraava numero. Alkoi näyttämään, että sittenkin oli tiedossa mini islisnäyttely ; ) 324:lle annettiin uusi mahdollisuus, ja silloin se tuli kehään, joten sittenkään ei tullut isliskehää.
 
Ensin tutkiminen, sitten yhdessä ympäri ja et. En nyt oo varma, että tehtiinkö kaikki tuossa järjestyksessä, mutta nuo kaikki siellä tehtiin. Jomi sai mennä ekana kun mentiin yhteisympyrää. En nyt muista mikä Jomin parina oli, mutta ei se mun mielestä pahemmin hötköillyt. Anyway, jompu sai punaisen. Niin oli saanut jättiskin. Jomi oli ollut hienosti kehässä, joten mun tyytyväisyyskiintiö oli jo täytetty. Jos siihen päälle vielä tulisi jotain, niin se olisi sitten plussaa.
 
Isoja aikuisia oli peräti 43, joten sinisten ja punasten kehässä oli pakko laittaa porukka puoliksi, jotta edes jotenkuten pystyi liikkumaan. Puolittamisesta huolimatta enemmän kehässä käveltiin kuin juostiin. Kumpikaan isliksistä ei mennyt jatkoon.
 
Sitten koiruudet kiinni tolppaan / puuhun ja kamat autoon. Sen jälkeen lähdettiin vähän kävelemään Kupittaan puistoon ennen kuin auto starttasi pois kuppikselta. Jälleen kerran kiitokset tkamulle kivasta iltapäivästä : )
 
Sony sai palkinnoksi: pokaalin, ruusukkeen, muutamia erilaisia (pieniä) puruluita, Alpha Spirit näytepakkauksen nameja, 5 e:n lahjakortti Petolaan ja häkkiin kiinnitettävissä oleva vesikuppi. Mä en hoksannut, että kupin voi kiinnittää häkkiin. Katoin vaan, että taas saatiin vesikuppi. Tkamu hoksasi, että se on häkkiin kiinnitettävä, joten tosi näppärä palkinto on tuo.
 
 
                              agi1.jpg
 
 
Poksusta on kuva, koska halusin näyttää miten helpolla poksun voi ns. personoida. Ei siihen tarvita mitään hienoa laattaa vaan hyvin riittää tarrakin - ainakin mulle : )
 
 
                              agi2.jpg
 
 
 
Peilailua
 
 
To 28.4. Oli taas jompun toko-päivä. Kävellessämme kohti hallia taivas näytti tosi synkältä. Sadetta olisi voinut valahtaa niskaan hetkenä minä hyvänsä. Tosin ennusteiden mukaan sellaista ei ollut luvattu, joten nou hätä?
 
Oltiin oltu hallissa vissiin joku 10-15 min kun alkoi kuulua kovaa suhinaa. Satoi aivan mielettömällä volyymilla! Sadetta katellessani totesin, että hyvä kun en ollut silloin ulkona.
 
Tämänkertaisessa treenissä pääosassa olivat neljä peiliä. Koirakoita oli kuusi ja peilejä neljä, mutta se ei ollut ongelma. Kaksi venasi kun muut peilailivat suorituksiaan. Kouluttajan huutaessa “vaihto”, jokainen siirtyi vastapäivään seuraavalle etapille. Taas oli niin kekseliäs ja kiva treeni, että!
 
Ekan peilin edessä piti ottaa askel oikeelle kun koira istui sivulla. Alkuun otin liian lyhyen askeleen. Jomi kyllä tuli sivulle, mutta ei nostanut takamusta, joka ilmeisesti oli vaatimuslistalla. Tässä oli treenin aihetta aina vaihto –sanaan asti.
 
Tokan peilin edessä tehtiin pakkia. Tässä ei ollut mitään ongelmaa. Hyvin jompu teki, vaikken sitä kattonutkaan : )
 
Kolmannen peilin edessä otettiin sivuaskeleita vasuriin kun koira istui sivulla. Nou roopleem : )
 
Neljännen peilin edessä piti pyytää koiraa sivulle eri kulmista. Luulen, että Jomi alkoi jo väsyä, sillä tämä ei mennyt kovin hyvin. Olihan herra jo miltei koko tunnin opiskellut. Silloin kun ei oltu peilin edessä, niin silloin ei vaan oltu vaan kapuloitiin. Tunti meni tosi nopsaan ja viimeisen peilin kohdalla mietin, että mitä mahtaa olla seuraavaksi. Ei mitään, sillä aika oli loppunut.
 
Sade jatkoi luonnon ja rakennusten paukuttelua. Kouluttajan auto oli vain muutaman metrin päässä hallinovesta, mutta silti ehdin kastua “kivasti” kun menin autoon. Matkalla sanoin, että ilman kyytiä oltais kyllä kastuttu läpimäriksi, sillä kun lähdettiin, ei ollut tullut mieleenkään varautua sateeseen. Kouluttajakin tuntui yllättyneeltä sateesta, sillä sekin oli nähnyt ennusteita, joissa ei puhuttu sateesta.
 
Postilaatikoilla juteltiin hetki ja sitten totesin, että kaipa me lähdetään kastumaan. Kouluttaja kysyi, että halusinko sateenvarjon? Hänellä oli autossa kaksi isoa sateenvarjoa! Toinen oli sellainen MV-sateenvarjo, jollainen mulla on. Toinen oli ostettu Ruotsin Voittajasta. Sain valita kumman ottaisin. Valitsin ruottalaisen, sillä sellaista en ollut vielä käyttänyt ; ) Oli kyllä todella hienoa, että sain lainaksi varjon! Ilman sitä olisin kastunut tosi paljon, ellen jopa litimäräksi. Nyt täytyy vaan pitää huolta, että muistan palauttaa tuon hienon varjon...
 
Kyllä taisi sääherra näyttää ennustajille keskaria, sillä sadetta riitti myöhään yöhän asti. Eikä se ollut mitään pientä tihutusta vaan vesipadot olivat kunnolla auki. Jossain vaiheessa padot menivät kiinni ja Ticon täyttä kymppiä vietettiin kuivassa säässä : )
 
Alla olevat kuvat otin 28.4.
 
 
             k42.jpg
                                        "Otapas poika kiinni kepistä."
 
 
             k43.jpg
                                 Koiruus pestiin edellisenä päivänä...
 
 
             k44.jpg
                                             Hauska asento : D
 
 
             tico271.jpg
                                            Päivää vaille kymppi.
 
 
             tico273.jpg
                                               Rennosti rehussa.
 
 
                              tico272.jpg
                                              Ylväänä kuin sfinksi.