Lauantaina yllätyin kun vilkaisin mittaria: –15! Piti taas ihan ajatuksen kanssa asia tarkistaa ennen kuin uskoin silmiäni. Todellakin siellä oli taas pakkasherra vähän kiristänyt otettaan. Ja perjantaina oli ollut vain joku –5. Siis saatiin ihan nimensä mukainen näyttely; Winter Dog Show kun oli lunta ja pakkasta. Ja kaunistakin oli. Perjantain lumisade oli tehnyt puista kauniita.
 
Meidän kehä oli sen verran myöhään ja lisäksi tiedossa oli kyyti, joten hyvin saattoi koisia peräti puoli ysiin asti! Silti ehti hyvin tehdä kaiken tarpeellisen ennen lähtöä ja vielä vähän kävelyttääkin jompua ennen autoon menoa. Homma meni niin näppärästi, että oltiin vaan joku pari minsaa odotettu tkamua ennen kuin hän tuli.
 
Siinä joskus puoli kahdentoista aikoihin oltiin Turun messarissa. Kehä oli D-hallissa. Se on messarin kylmin halli, joten piti koittaa pukeutua lämpimästi. Sen takia mä jätin mun “perusvaatteet” kotiin ja pistin päälle vähän paksumpaa. Suorat housut vaihtuivat peltipöksyihin. Tiedä sitten onko ne sen lämpimämmät... Peltipöksyjen päälle olin kiskaissut toppahousut kun ulkona oli pakkasta ja sitten oli vähän enemmän vaatetta jos näyttelyssä tulisi kylmä. Alkuunhan ei todellakaan ollut kylmä ja luovuinkin toppahousuista, mutta kun vaan istua kökötti, niin kyllä se vilu alkoi hiipiä.
 
Mä olin unohtanut namit kotiin. Päätin, etten ota treenitaskua ja sitten kävi näin : D Noh, sitten piti lähteä ostamaan namia messarissa. Valikoima oli tosi huono. Pitkään sain pyöriä ympäri kojuja kun tuntui, etten mitään löytänyt. Kuivannäköisiä kökkiäisiä kyllä näytti olevan tarjolla, mutta en mä sellaista halunnut ostaa. Löytyi myös iso pussi fileitä, mutta hinta oli paljon kalliimpi mitä kaupoissa, joten hyllyyn jäi. Lopulta löytyi pieni, mutta hintava pussillinen fileitä. Ei ollut saman valmistajan, jonka fileitä käytetään, mutta eiköhän ne kuitenkin kelvanneet ahmatille. Pussi näytti olevan suljettu sen verran hyvin, että pyysin myyjää saksimaan sen auki. Saksiessaan myyjä tokaisi, että yleensä pussit on tosi hankalia avata. Jah, kerronpa vielä, että kojuja kierrellessämme törmäsin taas niihin ihaniin puukenkiin... <3
 
Kehä alkoi jonkin verran myöhässä. Isliksiä oli ilmottu vain 5. Enpä muista koska viimeksi Turun messarissa olisi ollut noin vähän isliksiä! Uroksia oli kolme ja narttuja kaksi. Mulla oli kyllä ollut hyvin aikaa katella kamera kuntoon ja kuvaamispakkomielteen takia olin vaihtanut paikkaakin. Yritin jopa katella omia säätöjä, mutta en sellaisia löytänyt. Enkä jaksanut alkaa keskittyä siihen, ettei oma vuoro tullut liian yllättäen. Testaillessani olin tullut siihen tulokseen, että 150 mm:n putki oli parempi. Vaan kun kehä alkoi, niin kamalaa kuvakuraa tuli. Sertin saaneesta pikku komistuksesta ei siis tullut hyviä kuvia :/ Matto oli punainen ja jotenkin tuntui, että se heijastui koiriin tehden väreistä kamalat.
 
Valioissa oli vaan mun ja tkamun koira. Jompun pienuus ja “kevyt maskuliinisuus” varmasti vaan korostui jättiksen rinnalla. Ensin mentiin yhdessä ympäri ja sitten oli yksilöosuus. Siinä Tuomari kysyi ikää, ja tutki koiran. Sen jälkeen ympäri, et ja seisotus. Erisa tuli. Sen oli myös jättis saanut, joten vielä kerran yhdessä ympäri, jonka jälkeen jättis sai kivuta ykköspaikalle.
 
Mä olin siinä uskossa, että meidän osuus oli ohi. En yhtään muistanut, että PU-kehässäkin meitä tarvittiin. Ja mä olin mennyt antamaan Jomille kaikki namit... Onneksi taskusta löytyi lisää, joten yhteisympyrän jälkeen herra oli PU3, niin sai filettä. Paras uros oli pikku komistus : ) Siitä sitten tuli valio! Onnea!
 
Nuorten luokan nartun aikana tulin siihen tulokseen, että putki lähti vaihtoon. Noh, eipä se oikeestaan auttanut vaan punerrus oli ja pysyi koirissa. Möhnä sentäs > : ( Viime vuonna kuvausolosuhteet olivat paremmat ja niihin kuviin olin tyytyväinen. Toisaalta on siis hyvä, että koiria oli vain 5...
 
Kun nartuista oli selvitetty PN1, niin sitten oli ropin aika. Ilman mitään kiertelyitä tuomari ojensi pikku komistuksen omistajalle ropin. Vau! Oli siis hieno valioituminen : ) Onnea vielä kerran!
 
Me oltiinkin sitten valmiita lähtemään kotiin. Ajatella, että vain muutama tunti hurahti näyttelyreissuun. Tuntui tosi oudolta kun yleensä niihin on mennyt lähes koko päivä. Kotona oltiin jo kolmen aikoihin. Ei siis tullut isosillekaan pitkää päivää : )
 
Vkl:n avausohjelman uusinnan uusinnan uusinta oli jo mennyt, mutta sitten neljännellä lähetyskerralla olin korvat höröllä kuuntelemassa. Nyt radio oli pelittänyt hyvin eikä ollut katkoillut. Sain kuin sainkin kuulla koko ohjelman ja tosiaan pari uutta biisiä soitti. Hitsi, kun löytäisi tuon lätyn jostain... Kun netti pelitti, niin ripiittasin ohjelman muutaman kerran ennen kuin oli pakko mennä nukkumaan.
 
Tuomarina oli Hannu Talvi. Kuulemma on sellainen tuomari, joka ei välitä kehäkäytöksestä...! Ainakin Jomin kohdalla kehäsihteeri oli päässyt helpolla kun arvostelu oli lyhyt.
 
“Vaaleanruskea vaallennoksin. Mittasuhteiltaan oikea. Aavistuksen kevyt pää. Kauttaaltaan erinomainen rakenne. Hieman pehmeä turkinlaatu. Norm luonne & liikkeet.” 
 
Kuvat, jotka ovat picasassa vain X aikaa