Mitä muutakaan voi sanoa jos näkee tällaisen näyn? Taisi viitisen tuntia ulkoilua vesi-, räntä- ja lumisateessa (pojilla oli sadetakit)  tehdä sängystä houkuttelevan molemmille pojille. Ja sitten vielä ilmeisesti Sonyn on pitänyt päästä Ticon viekkuun Kyllä on hellyttävä näky
Tämä tuli kyllä tosi hyvään aikaan kun itse asiassa olen yrittänyt metsästää noista kuvaa kun ne nukkuvat. Kyllä varmaan mun mittavasta kuvakokoelmastakin olisi joku unikuva löytynyt, mutta halusin koittaa saada tuoreemman kuvan. Kuvaa tarvitsisin leikkimieliseen kisaan. Ei vaan ole ollut helppoa saada noista nukkuvaa kuvaa kun ovat reagoineet mun pienimpäänkin liikahdukseen. Nyt ne vaan vähän nostivat hetkeksi päätään kun kaivoin kameran esiin. Kyllä mulle olisi riittänyt jos olisin saanut yksittäiskuvat, mutta että sain sitten tällaisen kuvan! Siispä kannatti käydä reppukaupassa vaikka taivaalta tuli milloin mitäkin ja sitten vielä päälle lumitöitä kun pojat kirmasivat aitauksessa. Aitauksesta puheen ollen... Se oli aamulla pelastava enkeli. Tiet olivat todella kamalassa kunnossa! Ei paljon voinut ajaa pyörällä. Luistimet olisivat olleet parempi väline liikkumiseen. Kotona olin tavallista myöhemmin ja kun huomasin reitin kotiovelle olevan luistinrata, päätin kiertää. Se vaan ei ollut helppoa kun jalka upposi miltei polveen saakka hankeen yrittäessäni kiertää jääradan. Se kiertotie piti talloa, mutta siihen en ryhtynyt, sillä poikien piti jo päästä ulos. Mua ei innostanut ajatus mennä kahden intoa puhkuvan aasin kanssa sitä jäärataa. Pojat ovat aina ihan “jee” kun pääsevät ulos. Turvallisemmaksi vaihtoehdoksi katsoin laittaa pojat aitaukseen siksi aikaa kun puuhastelen sen kiertotien. Kyllä oon onnekas kun on tuollainen aitaus koirille!